Moikka! (sama teksti on myös masennus-palstalla)
Olen about puoli vuotta seurustellut yhden tytön kanssa, jolla on diagnosoitu vakava masennus viimeksi vuosi sitten. Ekat 3 kk olivat todella hyviä ja iloisia aikoja, mutta nyt on jo muutaman kuukauden ollut selvästi havaittavissa alakuloon vaipumista.
Kysyisin vinkkejä masentuneen näkökulmasta, että miten voin tukea toista parhaiten, kuitenkaan itse masentumatta? Olemme muutenkin etäsuhteessa, joten näkemiset rajoittuu yhteen, kahteen kertaan kuukaudessa, eli en siis pääse ns- vahtimaan toisen olotilaa päivittäin.
Toivon asiallisia neuvoja, ei mitään "jätä se" viestejä. Kiitoksia kovasti!
Olen about puoli vuotta seurustellut yhden tytön kanssa, jolla on diagnosoitu vakava masennus viimeksi vuosi sitten. Ekat 3 kk olivat todella hyviä ja iloisia aikoja, mutta nyt on jo muutaman kuukauden ollut selvästi havaittavissa alakuloon vaipumista.
Kysyisin vinkkejä masentuneen näkökulmasta, että miten voin tukea toista parhaiten, kuitenkaan itse masentumatta? Olemme muutenkin etäsuhteessa, joten näkemiset rajoittuu yhteen, kahteen kertaan kuukaudessa, eli en siis pääse ns- vahtimaan toisen olotilaa päivittäin.
Toivon asiallisia neuvoja, ei mitään "jätä se" viestejä. Kiitoksia kovasti!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa-a kuule... Itse masentuneena vuosikausia voin sanoa, että onnea valitsemallesi tielle. Helppoa ei tule olemaan. Masentunutta kun ei voi ns. "piristää". Masennus kun on sairaus siinä missä vaikkapa diabetes, niin ei sitä verensokeriakaan saa laskemaan muulla kun lääkkeillä, jos insuliinia ei ole tai se ei toimi. Ihmisen käytöstä ohjaa hyvin paljon hormonit ja välittäjäaineet ja jos siellä joku asia on solmussa, niin se ilmenee päällepäin masennuksena. Et voi oikeasti muuta kun yrittää ymmärtää ja tukea häntä hakeutumaan hoitoon, terapiaan ja vaatimaan lääkityksen tarkistamista, jos se tuntuu olevan tarpeen. Masennuksen syy olisi toki hyvä selvittää ja joskus se voi olla helppohoitoinenkin asia. Kunnon diagnosointi tosin saattaa ottaa vuosia ja sen jälkeen oikeiden lääkkeiden ja annosmäärien säätäminen vaatii mahdollisesti lisää vuosia. Masennus ei ole mikään hetken ohimenevä blue feeling, vaan sairaus. Masentunut ei pysty itse itseään auttamaan muuta kun hakeutumalla hoitoon. Kukaan muu, kun ammattiauttaja siihen ei kykene, joten unohda heti alkuunsa se, että sinä voisit hänet parantaa. Et voi olla muuta kun tukena ja mukana niin hyvinä kun pahoinakin hetkinä. Jos tunnet, että se on tosirakkautta, niin se on sen arvoista. Muutoin sanon ihan suoraan, että voisit valita helpommankin tien...