Haluan avautua johonkin! Olen niin helvetin KYLLÄSTYNYT tähän paskaan ettei mitään rajaa! Olen ollut sinkku ikuisuuden. En kelpaa kenellekään. Kyllä minä saan paljon kehuja pärstästäni, mutta kehut eivät vaikuta minuun millään lailla koska en usko niihin enää. En osaa sanoa minkä näköisenä pidän itse itseäni. Ainakin ihmisenä olen täysi paska. Jätkät vaihtuvat mutta mistään ei tule koskaan mitään. Olen seurustellut pari kertaa mutta siinä se. Kyllä minuun käytetään aikaa ja vaivaa, rahaakin, mutta loppujen lopuksi ketään ei koskaan kiinnosta sen enempää. Kaikki jätkät katoavat elämästäni tavalla tai toisella. AINA ja IKUISESTI. Olen ollut joissain jutuissa yli-innokas, mutta joissain myös kylmänrauhallinen ja etäinen. Ei siis ole mitään väliä miten käyttäydyn, mistään ei silti tule ikinä mitään. Olen etsinyt jätkää, olen ollut etsimättä jätkää, silläkään ei ole mitään merkitystä koska olen yksin aina anyways.
Tässä pisteessä vihaan itseäni ihmisenä ja pidän itseäni täytenä nollana. Kieltämättä tulee myös mietittyä, miksi ihmisiä kuolee jatkuvasti ympärillä mutta se en ole koskaan minä. Mitä minulla on tässä elämässä, ei mitään. En halua enää ikinä kuulla lauseita "kyllä sä vielä jonkun löydät", "muuta asennettasi" tms. PASKAA. Tai "ne jätkät eivät olleet sinun arvoisiasi." minä en ole minkään arvoinen, olen sen oppinut tässä paskassa elämässä. Vittuilkaa minulle, ei kiinnosta.
Tässä pisteessä vihaan itseäni ihmisenä ja pidän itseäni täytenä nollana. Kieltämättä tulee myös mietittyä, miksi ihmisiä kuolee jatkuvasti ympärillä mutta se en ole koskaan minä. Mitä minulla on tässä elämässä, ei mitään. En halua enää ikinä kuulla lauseita "kyllä sä vielä jonkun löydät", "muuta asennettasi" tms. PASKAA. Tai "ne jätkät eivät olleet sinun arvoisiasi." minä en ole minkään arvoinen, olen sen oppinut tässä paskassa elämässä. Vittuilkaa minulle, ei kiinnosta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taidat olla aika nuori... Itse tuntenut noita samoja asioita silloin joskus ja vielä tänä päivänäkin... Laita viestiä jos haöuat jutella!
http://www.youtube.com/watch?v=-5CNSjy4rxk&feature=bf_next&list=FLnwPN7R1_lmjVUfHcYVjSvA
Nuori olen joo... Täysi-ikäinen kuitenkin.
Minäkin olen samassa veneessä kuin sinä.ei tää sinkkuilu ole mitään herkkua kun sitä on pitkään ollut.minullakin on ollut pari pitkää suhdetta.sen jälkeen on ollut lyhyitä.mutta ihmissuhteet on vähän sama kuin työpaikat.määräaikaisia. :D
Olen yrittänyt asennoitua siten tilanteeseen jos tulee pettymyksiä,et tää nyt oli tällänen juttu.Tämä ihminen ei ollut minulle tarkoitettu.vähän aikaaa itken mutta kun tajuan ettei se ole sen arvoista,nostan pääni pystyyn ja päätän nousta ylös,jatkan matkaa.toivon että uuden alku odottaa minua tuolla jossain.Myönnän olen todella naiivi aikuiseksi.Jaksan aina uskoa kaikkeen hyvään,pettymyksiä tulee, ja syöhän se ihmistä aika lailla.ja rakenna nyt taas uutta luottamusta ihmisiin.Mutta pitää ajatella positiivisesti.
Ole avoimin mielin liikenteessä.Löydä ilo.Mitä vähemmän ajattelet sitä että se oikea löytyy,niin se tulee nopeammin mitä luulitkaan.
Elä nyt nuoruus täysillä ja nauti.Tapaa ihmisiä,käy ihmisten ilmoilla,ole avoin,iloinen.Se tulee.Mutta mitä enemmän negatiivistä pilveä ilmassa niin ihan varmasti kaikki tyssää.Jos jokin asia ei etene.älä yritä.luovuta ja jatka eteenpäin.Ole ihmisten kanssa jotka tykkäävät sinusta.älä sellaisten jotka eivät pidä sinusta ja joilla on erilaiset arvot kuin sinulla.
Älä luovuta!!!! Alaspäin ei mennä vaan ylöspäin!!!! :) Tsemppiä!!!
http://www.youtube.com/watch?v=J62Z8IpWWLk
Kuulostat ihan minulta.. Olen itsekin tähän mennessä aina noussut sieltä paskasta ja nauranut menneille mutta nyt olen siinä pisteessä etten pysty enää. Miten ihminen voikaan tuntea itsensä SURKEAKSI! en pysty enää olla se positiivinen minä joka olin ennen. En jaksa enää katsoa kun muilla menee hyvin ja minullakin aina välillä, kunnes sitten matto vedetään jalkojen alta. Kuvottaa. Se on ihan samantekevää minkä tyyppisen miehen 'valitsen', lopputulos ei muutu ikinä. Se on AINA tämä. En kuitenkaan rupea tekemään tuttavuutta vastenmielisen jätkän kanssa. Haluan että hän on ihmisen näköinen ja sävähdyttää minua edes jotenkin. Mutta jos ikinä löydän tällaisen jätkän ja kaikki alkaa rullaamaan hyvin hänen kanssaan, minun pitäisi tajuta että kohta saan turpaan taas kerran. Mutta tämä vitun idiootti ämmä ei ikinä opi. EI IKINÄ!! Kuvittelen näköjään olevani sen verran ihmisen näköinen itsekin että 'ansaitsisin' perushyvännäköisen miehen, mutta helvetin v*tut sanon minä! Viime yönä purskahdin itkuun varmasti yli 10 kertaa. Heti aamulla meinasin purskahtaa uudestaan ja olen niin raivona etten kestä tätä tunnetta enää. Kissan mouruaminenkin on jotain niin saatanan raivostuttavaa että haluaisin huutaa kurkku suorana. Olen niin helvetin rikki en jaksa en jaksa en vittu enää jaksa!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin ja kiitos paljon :) unohtui sanoa...
Ne kamalat sanat joita ihmiset sanovat jäävät kummittelemaan mieleeni ja tekisi mieli oksentaa. Niiden asioiden ei oikeasti tarvitse olla edes kovinkaan 'pahoja', pelkkä "antaa olla" on jotain kamalinta mitä voin kuulla. Tai lauseet jotka alkavat kivasti ja jatkuvat sanalla MUTTA..
En vain jaksa enää. Elämälläni ei ole mitään suuntaa. Herään joka ikinen päivä siihen että ei ole yhtään mitään. Ja voisiko joku hiljentää tuon saatanan kissan ennen kuin kilahdan oikeasti. En jumalauta jaksa enää HELVETTI !!!!!!
Loser
Olen ilmeisesti kohtalon toverisi. :)
Voisinpa sanoa että olet kiltti,hyväuskoinen ja dramaattinen niinkuin minäkin.Joskus sitä vuodattaa hullunlailla kyyneliä jonkun typeryksen takia.Mut itke kun itkettää.Se auttaa.mut sit tulee raja vastaan...Ei enää itketä ja huomaakin ja tajuaa et miksi itkenkään tämän takia.En oikeastaan rakastanutkaan tätä.Jokainen meistä tarvitsee rakkautta,läheisyyttä,huolenpitoa.Aina sitä ei saa.Ei elämä voi aina olla yhtä herkkua.Jos joka päivä saa makeaa mahan täydeltä niin siihen alkaa tottumaan.Sit kun siihen alkaa tottumaan liikaa niin sit tulee arki vastaan jollon sitä ei saakaan...Sit tulee vierotukset.Elämä tuntuu pahalta.
Nouse tyttö ylös.Selkä suorana kävellen eteenpäin.Äläkä katso taaksesi.Tunne itsesi.Luota itseesi.Tiedä mitä teet.hymyile.elämä on ihanaa.
elämääsevainon: Kiitos... :) Tunnistan itseni kyllä noista adjektiiveistasi... Tämä on vähän typerää senkin takia että tiedän kyllä, millaista seurustelu on. Ei se parisuhde ole aina maailman upein asia maailmassa. Olen myös itsepäinen joten tykkään tietysti tehdä oman pääni mukaan, en pahemmin mielistellä muita. On sitoutumiskammoakin, mutta olen oppinut että se menee ajan kanssa kyllä ohi/lieventyy ainakin, kun löytyy oikein ihana. Tai jos löytyy. Tiedän myös että kavereidenikaan suhteet eivät ole aina mitään herkkua ja hyvän ystäväni nykyinen poikaystävä osoittautuikin 'aika' kamalaksi ihmiseksi (ovat siis kyllä edelleen yhdessä), mutta että en olisi hänestäkään uskonut...
En siis tiedä mikä siinä helvetin parisuhteessa kiehtoo. TIEDÄN ettei se vie muita ongelmia pois mutta kun on ollut tarpeeksi kauan sinkkuluuserina niin alkaa tuntua että parisuhde on ainut oikea tapa elää. Kai tässä eniten sattuu tajuta se fakta, etten ole kenellekään numero ykkönen. Minä itse kiinnyn jätkiin mutta kukaan ei ikinä kiinny minuun. Tai no ehkä yksi, mutta hän oli ruma. Siis oikeasti vastenmielisen näköinen ja se hänen kiintymisensä oli jo erittäinkin ahdistavaa.
Mutta olisihan se kivaa jos joku ihmisennäköinen, rehellinen jätkä kiintyisi minuun niin ettei suostuisi päästämään irti ennen kuin olisin hänen. Siis ei sillä lailla ahdistavalla tavalla vaan you know.
ohoh :) nykyinen poikaystävä on yleensä tosiaan nykyinen, ei tarvitse sitä kahta kertaa sanoa...
Tämä on juuri tätä minun tuuriani. Nyt eräs jätkä rupesi tekemään tuttavuutta kanssani facebookissa. Minuun tullaan tutustumaan itse asiassa aika useinkin täällä netin ihmeellisessä maailmassa (ja nimenomaan facebookissa), ilmeisesti olen rennon oloinen tyyppi. Niin kuin olenkin, paitsi nyt kun tunnen itseni vain pelkäksi kasaksi paskaa. Tuo jätkä vieläpä vihjasi (tai no sanoi aika suoraan kylläkin) että olisi kiinnostunut parisuhdemielessä. Mitä sitten pitäisi ajatella ihmisestä joka täräyttää tuollaista noin suoraan, no miten vaan, onhan se ihmisen näköinen jätkä mutta ei kyllä yhtään siinä mielessä minuun iskevä. Ja hän on vielä minun ikäiseni, eäääääähh, en ole ikinä syttynyt omanikäisistäni. Se ei ole mikään tietoinen valinta vaan en vain syty. Huoh, hienoa tämä minun elämäni.
Kannattaako jonkun 18-20 vuotiaan vielä valittaa näistä asioista, ihan kuin olisi maansa myynyt, ja kuin joku parisuhteen puute olisi pahin asia maailmassa? Sussa on kirjoitusten perusteella vielä jotain hyvin teinityttömäistä. Ne kun tuntuu ihastuvan uusiin "jätkiin" tuosta vaan.
Ei tuon ikäisiä jätkiä edes vakavammat seurustelut kiinnosta. Kavereiden kanssa hengailu ja videopelit on se ykkösjuttu. Pojat kehittyy tunnetasolla hitaammin ja niinpoispäin.
No kun en mistään omanikäisistäni ole edes kiinnostunut, kuten ylempänä sanoin :) 3 vuotta vanhempi jätkä (no okei, MIES, jos se on parempi sana) on minimi, viisi-kuusikin vuotta menisi minun puolestani. Joo ja joku varmaan laskee pari vuotta vanhemmat omanikäisiksi, minä lasken vain oikeasti omanikäiset omanikäisiksi. :D
Enkä nykyään edes ihastu juuri keneenkään. Kiinnostun kyllä herkästi mutta en ihastu.
Ei se välttämättä ole juurikaan se parisuhteen puuttuminen vaan se, miten saan kerta toisensa jälkeen palautuksen takaisin maan pinnalle ja minulle tehdään hyvin selväksi, etten merkkaa kenellekään mitään. Toki joku nörtti ottaisi minut miettimättä kahta kertaa, mutta ei kai minunkaan täydy ihan joka ikiseen tyytyä. Kukaan ei varmaan voi käsittääkään, kuinka paskaksi ihmiseksi tunnen itseni joka päivä. En arvosta itsessäni mitään, koska kukaan muukaan ei arvosta. "pitää rakastaa itseään ennen kuin kukaan muu voi rakastaa" ja blaablaa, mutta se on fakta että ihmisen käsitys itsestään muokkautuu muidenkin ihmisten mukaan. Jos ja kun saa jatkuvasti tällaista paskaa niskaan (ollaan ensin muka niin kiinnostunutta ja niin ihanaa, ja yhtäkkiä vedetään matto jalkojen alta, ja tätä siis JATKUVASTI), niin miten siinä voi itsekään uskoa enää olevansa oikeasti hyvä ja ihana tyyppi? Ei mitenkään. Ihmiset osoittavat että olet täysi nolla ja sinulla on hauska leikkiä. No jotain hyvää kai minussakin, olen ihan kiva leikkikalu ja luultavasti nostatan jätkien (MIESTEN) itsetuntoa/egoa, kun he onnistuvat kerta toisensa jälkeen kusettamaan minua tyhmää.
Kaipa sä sitten vaan "kiinnostut" / "ihastut" vääriin miehiin. Kunhan on vain hyvännäköinen ja osaa kosiskella sua oikealla tavalla. Kuten olet huomannut, niin ne eivät usein ole edes vakavissaan. Kunhan leikkivät tai kokeilevat kepillä jäätä.
Mutta älä nyt hei vielä ihan totaalisesti masennu. Varsinkaan, jos olet kirjoitellut jonkun puolituntemattoman kanssa facebookissa, etkä ole koskaan edes nähnyt häntä. Ota ihan rauhassa vaan ja nauti vapaudestasi ja kesästä omien kaveriesi kanssa.
En minä ole tuon facebook-tyypin takia masentunut. Hän on ihan eri tyyppi. Ja kyllä olen jo ihan totaalisesti masentunut. En merkkaa kenellekään mitään, olen sen huomannut. En ymmärrä miksi muut ihmiset saavat hyvännäköisiä ihmisiä joilla on lisäksi hyvä luonnekin, kun minun pitää tyytyä jätkiin (MIEHIIN) jotka eivät sytytä minua ulkonäöllisesti ollenkaan mutta ovat ehkä luonteeltaan ihania. Mutta ikävä kyllä se luonne ei yksinään riitä, sen tietää jokainen. Haluaisin tietää, miksi kukaan ei välitä minusta. Sanoisivat joskus saatana suoraan, haluaisin oikein listan huonooista puolistani niin tietäisin edes syyn. Olen niin totaalisen kyllästynyt kuuntelemaan selittelyjä. Ja niin kyllästynyt siihen että en ole kenellekään yhtään mitään koskaan ikinä ever never.
Ja "vapaudestani" olen "nauttinut" (joskus myös nauttinut) aika helvetin kauan. Vaikka tiedän ettei parisuhde tee elämästä täydellistä, tavoittelen sitä silti. Olisihan se uusi juttu pitkästä aikaa tuntea, että on yhdelle ihmiselle se kaikkein tärkein, rakkain ja kaunein. Olisihan se ihan JEES sinänsä. Hyvähän tässä on haaveilla, saatana.
Toisaalta tykkään myös siitä, että on säpinää vähän kenenkin kanssa ja varaa valita. Kuulostipas kamalalta, mutta niin on moni jätkä (MIESKIN) kamala. Ihmettelen syvästi sitä, miksi "täydellisen komeat" jätkät (MIEHET) pitävät itseään parempina kuin muita. Ja kyllä, todellakin yleistän! Miksi kukaan ei voi koskaan olla hyvännäköinen JA vaatimaton? Kuulen itsekin paljon kehuja naamastani mutta eipä ne kehut nouse päähän kun en niihin edes usko. Olen huomannut, että miehissä tällaiset hyvännäköiset MUTTA vaatimattomat tapaukset ovat jotain satuolentoja. En usko mihinkään suuriin sukupuolieroavaisuusjuttuihin tällaisissa asioissa. Minusta ihmisellä on ihan oma luonteensa siitä huolimatta onko haarovälissä pippeli vai pimpsa.
Oletko sä sitten muka niin täydellisen kaunis nainen, että sulla olisi edes mitään mahiksia niitten täydellisen komeiden miesten kanssa? Ehkäpä sä olet vain joku perusblondi, joka luulee itsestään liikoja.
Ööh... Todellakin luulen liikoja itsestäni kun juuri sanoin, että minun naamaani kehutaan usein mutta itse en edes usko kehuihin. Ja jos näen että joku katsoo minua pitkään, ensimmäinen ajatukseni on että mikä minussa on nyt hullusti. Joo ja en ole blondi enkä mikään 'perusteini', meikkiäkin hädin tuskin käytän.
Minulla sattuu olemaan valikoiva miesmaku ja juuri ne, keihin silmäni isken ovat aina ja ikuisesti kusipäitä. Ihmettelenkin, miksi miehillä tuntuu nousevan kusi päähän helpommin kuin naisilla ja miten miehillä on sydäntä leikkiä muilla ihmisillä.
Mutta olen nirsompi silloin kun itse bongailen hyvännäköisiä jätkiä. Jos taas joku norminnäköinen, mahtavaluonteinen jätkä bongaa minut ja alkaa tehdä tuttavuutta niin mieluusti menen messiin juttuun enkä katso pitkin nenänvartta. En todellakaan vaadi mitään lihaskimppua, en edes syty sellaisista. Vähän lihaksia niin sillä hyvä. Sopusuhtaiset kasvot, tummat hiukset. Nämä ovat minulle niitä ihanteita jätkässä. MIEHESSÄ. Olen seurustellut ylipainoisenkin jätkän kanssa. Niin että luulenko liikoja itsestäni?
Niin ja minulle yksikään jätkä (MIES) ei ole mikään ylijumala, jolla on varaa valita arvoisensa nainen. Kaikki me ollaan ihmisiä, toiset vain ovat vähän kusipäisempiä tapauksia.
Romaani. Aamen.
Olen kuullut kans vi.tun monta kertaa et ' kyllä sä vielä jonkun löydät '. Vihaan kans itseäni sen verran paljon jo et ei kiinnota löytää ketään enään. Totuus on et olen niin ruma ettei naiset kiinnostu musta. Olen kohta 40 vuotias ja elämä on ohi. yksin täs joutuu elämään loppu elämäni ja se vaan on mun kohtalo et sille ei voi mitään.
Jep jep... minulla se ei sentään (kai) johdu naamasta, ainakin kuulen kehuja usein. En tosin itse ymmärrä miksi niitä edes saan. Minulla on sellaista ahdistushommeliakin, että silloin harvoin kun naamassani on muutama finni, ahdistun ihan suhteettomasti ja en haluaisi edes poistua kotoa mihinkään. Minulle sanotaan aina "sinulla on niin hyvä, iho sinulla on niin hyvä iho blääblää" ja vaikka periaatteessa tiedostan sen, näen itseni silti jonain kamalana finninaamana. Ihan sama mikä se kehu minkä saan on, en vain usko niihin ja mietin aina, että miksi h*lvetissä saan kehuja kun mitään kehuttavaa ei ole. Kai siihen tuo henkinenkin puoli vaikuttaa. Kun ei tunnu kenellekään kelpaavan ihmisenä niin ei usko että naamassakaan on mitään hyvää...