Takertuva miesystävä

Herää kysymys: Miksi olet mennyt kihloihin toisen samanlaisen kassa mitä edellinen kumppanisi?

Ongelma lienee myös sinussa joka kerta toisensa jälkeen vedät puoleesi tuonkaltaisia ihmisiä. Kysy itseltäsi miksi? Alussa sitä haluaakin olla toisen kanssa yhdessä miltein vuorokaudet ympäriinsä kiinni takertuneena onnensa huumassa. Tuon huuman haihduttua tulee luonnostaan molemmilla tarve ottaa omaa tilaa ja taas nähdä elämää oman rakkaan hurmion aiheuttaman huuman ulkopuolellakin. Omat kaverit tulevat taas tärkeiksi, harrastukselle jää enemmän aikaa ja silti halutaan olla rakkaankin kanssa ja viettää aikaa hänenkin kanssaan.

Suhde vaatii etäisyyttä aina välillä toiseen, se tukehtuu, jos jatkuvasti ollaan yhdessä ja ei mitään eikä ketään muuta ole kuin tuo rakas.

Sinulla on omat ystäväsi, joista sinun ei missään nimessä tarvitse luopua tee se hänelle selväksi, että ne ovat osa sinun elämääsi ja kuuluvat niin kauan kuin sinä itse heitä "tarvitset" ja niin haluat.

Olet liian kiltti, etkä osaa pitää omia rajojasi. Sinulle kuuluu myöskin yksityisyys ja oma määräämisoikeus omista asioistasi. Se ei ole mitään rakkautta, jos pyrkii määräämään ja ohjailemaan toisen elämää ja uskoo, että vain hän on kyllin riittävä sinulle.

Oletko varma, että kihlattusi ei ole narsistinen sillä tavalla, että hänellä voisi olla narsistinenpersoonallisuushäiriö? Nämä henkilöt tekevät elämästä yleensä erittäin, erittäin vaikean juuri riistämällä toiselta kaiken. Lopuksi siinä on panoksena koko minuunden ja identiteetin menettäminen.

Jos koet, että suhde on alkanut ahdistaa, niin ota asia esille rohkeasti ja keskustelkaa tuo ongelma yhdessä. Siihen löytyy ratkaisu, jos ollaan terveellä pohjalla kaikkineen. Jos hän edelleen syyttää, tuomitsee, saa sinussa syyllisyyden tunteen heräämään, erakoittaa ja eristää muista, niin sinun on aika miettiä ja punnita tuon suhteen tulevaisuutta ja mahdollisuutta. Ethän halua jotua suhdevankilaan loppuiäksesi, jossa sinua vahditaan ja sinulta riistetään oma vapaus ja tahto.

Tosi ympäripyöreä selitys sulla.

"Hän pyrkii olemaan kanssani päivittäin"
Montako tuntia tämä on päivässä... siis onko tilanne se että hän on töissä kokopäivän tulee kuudelta ja tahtoo olla sun kanssa illan. Mieti sitä jos sun KIHLATTUSI ei tahtois olla sun kanssa vaan tekis kaikkea muuta.

Oletetaan että toinen on töissä tai koulussa kaiketpäivät ja tulee väsyneenä kotiin ja tahtois olla oman kullan kanssa ja toinen kokee sen ahdistavaksi niin ehkä sen ahdistuneen ei olisi alumperinkään pitänyt alkaa suhteeseen?

Kyllä muakin alkais jyrsii jos vähä välii iltasin emännän kavereita ramppais meillä tai emäntä hyppäis suurimpana osana illoista jonnei muualle täysin omalle ajalle (jossa mulla ei sais olla osaa eikä arpaa). Ennemmin kun olis mun kanssa rentoutuus. Ite kun on painan menee töissä 7-9 tuntia tukkaputkella. Tosin itse käyn harkoissa joinakin iltoina viikossa jos yksinkertaisesti on energiaa ja ajallisesti ehdin. Ja kyllä toisen kavereita pitäs sietää kylässä, mutta tosiaan väsyneenä töistä ei kaikkia tarvi sietää kodissaan.

Mutta että jos olet vakavassa suhteessa niin okei omaa aikaa täytyy olla, mutta elämän pitäs olla yhteistä... ei niin että on sun ja mun elämä. "theres no I in the team" Mä oon aina emännälle esitelly omat kaverit, harrastukset jne ja toisaalta ite ollu hänen mukanaan ihan tosissani enkä läpällä.

Naisilla tuntuu olevan etenkin täällä semmosta että kaikkea dramatisoidaan -> kärpäsestä tulee härkänen ja härkänen tallaa varpaille. Ootko ihan varma että sulle ei vaan aina käy niin että suhteen edetessä sulle tulee aina vaan isompi tarve pitää rakoa vaikka sen raon yli pitäs tulla siltaa ja kiteytät sen osaksi miehen viaksi mielessäsi. Samalla kun toinen tahtois että teil olis yhteistä enempi?

Ajatus siis: kummaskin vikaa ja sä et ainakaan kerro tai huomioi kaikkea joka voi kääntää asiat ihan eri malliin.

No siis jos saman katon alla asutte, niin eikö se ole aika luonnollista että haluaa olla toisen kanssa päivittäin? Useimmat kun meistä haluavat viettää aikaa kotonansa, eivätkä postua kumppanin tieltä muualle lähes joka päivä, jotta kumppani vain saisi sitä omaa tilaa.

Kuinka usein ystäväsi käyvät teillä? Ehkä kumppanisi haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa ja hänen mielestään ystäväsi käyvät liian usein? Esimerkiksi kerta viikkoon voisi olla ihan sopiva ystävien vierailulle. Jos haluat nähdä heitä useammin, niin voithan mennä kavereidesi luo tai sopia kahvilassa tapaamisen? Oma koti on se paikka missä molemmilla on oikeus olla rauhassa (muilta paitsi toisiltaan) suurimman osan ajasta.

Et selittäny kovin hyvin asiaasi, mutta veikkaanpa että edellisen kumppanin jäljiltä, nyt kuvittelet että ihan normaali avoliitossa olo on takertuvaista. Liian takertuvaista on esimerkiksi se kun miehesi änkeää joka paikkaan sinun mukaasi, vaatii sinun oloa kotona joka hetki kun hänkin on, ei halua sinun tapaavan kavereita ja perhettä (siis muuallakin kuin kotona, kuten sanoin, harva jaksaa jos kumppanin lähipiiri ravaa omassa kotona päivittäin). Oletko varma ettet ylireagoi? Jos olet, niin tarkenna ihmeessä, sillä tuosta ei paljoa irti saanut.

Ja ennen kaikkea, jos koet normaalin avoliitossa olon liian takertuvaksi, niin ehkä sinun ei kannattaisi asua kenenkään kanssa yhdessä.

Jos edellinenkin mies tuntui liian takertuvalta, vika saattaakin olla sinussa. Ymmärrätkö että parisuhteessa tarvitaan myös yhteistä aikaa, eikä voi elää ihan yhtä vapaasti kuin sinkkuna. Toista joutuu huomioimaan ja kompromisseja tekemään, se on suhteen hoitamista.