Kaukosuhteet kestää mikäli kummatkin on valmiit tekemään uhrauksia sen eteen.Aika näyttää miten asiat etenee,mutta oma panostus on tärkeätä.On vaikeaa olla kumppanistaa erossa kun on ihastunut/rakastunut mutta se kasvattaa samalla luonnetta.Erittäin tärkeätä on keskinäinen luottamus.Rakkaus voittaa lopulta... .
Toimii jos niin on tarkoitettu.
Ananaz
3927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
100% samaa mieltä
Olet täysin oikeassa!
Luonnetta se tosiaankin kasvattaa, siinä joutuu moneen kertaan punnitsemaan itseään ja myös toista. Siinä myös näkee suhteen todellisen luonteen - kaukosuhteeseen ei ryhdy kukaan kuka ei ole tosissaan. Kaiken kaikkiaan keskinäinen luottamus on kaiken a ja o, sillä usein käy niin ettei tuttavilta ja ystäviltä saa tarvittavaa tukea. Omassa tapauksessani ainakin huomasin, kuinka suhdettamme aliarvioitiin ja oltiin varmoja ettei tuollainen tule kestämään. Vaikkei sitä ääneen suoraan sanottukaan.
Mutta ähäkutti, kestipäs, ja hyvin kestikin, vaikka olemme eri maista kotoisin (molemmat Euroopasta kuitenkin) nyt asumme onnellisesti yhdessä ja ystäväni ovat jopa sanoneet olevansa kateellisia suhteestamme.
Kestäkää, hyvät ihmiset, älkää luovuttako, sillä saatatte menettää jotain todella kallisarvoista ja korvaamatonta! Jos se oikea tulee kohdalle niin sen kyllä tuntee, ja silloin jaksetaan vaikka mikä olisi! Koska muistakaa; tunnelin päässä näkyy aina valoa...!
Kyllä, kyllä!
Tasapainottelu valtavan ylimaallisen onnellisuuden (kun ajatteleekin toista), ja toisaalta kipeän kaipuun välillä on vaikeaa. Joka toinen hetki olisi valmis älyttömiin tekoihin saadakseen nähdä rakkaansa, mutta toisaalta autuas kaipuu, suuri vetovoima toista kohtaan on yksinäänkin jo mahtava tunnetila. Se, että minulla on pääni sisällä rakas, jota ajattelen, ja joka ajattelee minua, eikä kukaan pääse tähän henkiseen yhteyteen väliin.
Saa nähdä, mihin virta vie, mitään pahaa tästä ei ainakaan voi seurata - niin voimakasta on onnellisuus.
Luottamus toisaalta, ja toisen arvostaminen, pitää mielestäni sisällä myös vapauden antamisen. Kummallakin on vahva henkinen side toiseen (olemme kuin yksi ja sama henkilö!), mutta on myös oltava yksityisyys, oma tie ja oma elämä, kummallakin. Sekin on vaikeaa, mutta toisaalta vapauttavaa. Jos vain luottaa että toinen on aina läsnä kun tarvitsee.