Mies tunnusti että on pettänyt minua muutamaan otteeseen saman naisen kanssa, ei olisi varmaan tunnustanut ellei olisi pelännyt että saan tietää muualta.
Tuntuu aivan järkyttävältä, en edes pysty nukkumaan miehen vieressä tällä hetkellä tai koskemaan. Puhelimessa voidaan puhua mutta kotona naamatusten ei onnistu sillä ahdistaa katsoa häntä.
Ja hassua, rakastan häntä silti.
Kyllä hän sanoi että tuntuu pahalta ja että kyse oli jostain ihastuksesta mutta sen enempää hän ei oikein puhu. Ja mistä hän oikein puhuisikaan tiedän jo kaiken.
Sattuu ihan älyttömästi enkä olisi ikinä uskonut että meille käy näin.
Tuntuu aivan järkyttävältä, en edes pysty nukkumaan miehen vieressä tällä hetkellä tai koskemaan. Puhelimessa voidaan puhua mutta kotona naamatusten ei onnistu sillä ahdistaa katsoa häntä.
Ja hassua, rakastan häntä silti.
Kyllä hän sanoi että tuntuu pahalta ja että kyse oli jostain ihastuksesta mutta sen enempää hän ei oikein puhu. Ja mistä hän oikein puhuisikaan tiedän jo kaiken.
Sattuu ihan älyttömästi enkä olisi ikinä uskonut että meille käy näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskottomuus satuttaa ihmisen syvimpiä tuntoja.
Turhaan mielestäni siitä ei hälistä. Kuitenkaan asiat menee niin kuin ne menee. Eihän ketään voi pakottaa olemaan uskollinen toiselle. Jonkin näköinen mittari se kuitenkin on mielestäni sille, kuinka paljon toisesta pitää.
Heti kun aloin suhteet miesten kanssa tämä asia tuli ajankohtaiseksi. Jossakin vaiheessa ajauduin lyhyeen suhteeseen miehen kanssa, joka seurusteli. Oli oikeastaan salannut ensin seurustelevansa vakavasti. Tajusin, etten voisi rakentaa mitään näin epäluotettavan mielenlaadun varaan ja juttu jäi lyhyeksi. Hän on nyt naimisissa tuon samaisen naisen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Ajattelin, että naisen osa taitaa olla just noin vaikea, ettei mitään saavuta, ellei päätä kärsiä miehen pahimpia mokia nahoissaan.
Sainkin tilaisuuden seurustelusuhteeseen juuri eronneen toisen miehen kanssa. Vasta vuosia myöhemmin selvisi, että hänelläkin oli ollut samanaikainen suhde toiseen, kun alkoi tapailemaan minua. Ajattelin että no hyvä, kerrankin voitin kisan. Sydämes silti kyti, että olihan se väärin... Suhde jatkui takkuillen tyyliin kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse. Etenemisestä iloiten jaksoin olla vahva. Kestin monet uskottomuudet, koska ne olivat aina eri naisen kanssa - tosin selvästi yrityksiä irrottautua minusta. 12 vuotta ja 1 lapsi takana voimani loppuivat. En enää jaksanut yrittää yksin. Turha oli enää kilpailla uuden ihastuksen kanssa, joka samoin piti miestä hyvänä valloituksena - olihan päihittänyt selkeästi minut.
Lyhyesti sanottuna: Suhde ei jatku, ellei nainen sitä jaksa jatkaa. Naisen osa on valitettavasti useimmiten juuri näin raadollinen. Miehet käyttäytyvät henkisellä tasolla suhteissa kuin pikkulapset. Mutta silti ikävöin niitä hyviä hetkiä, joita totisesti mahtui 12 vuoteen. Odotin silti vuosien tuomalta kiintymykseltä suurempaa voimaa.
On rankkaa vanheta ja hävitä alituisesti vetävämmän näköisille naikkosille, vaikka en itsekään ole mitenkään ruma, vaan sipsakka tummaverikkö. Pettymys kuitenkin kuvastuu ilmeestä ja vie elämäniloa pois roppakaupalla.
Vähistä vapaana olevista miehistä joutuu taistelemaan ihan samaan tapaan kuin taistelin muinoin omasta avomiehestäni (hän ei halunnut sitoutua, vaikka asuimmekin yhdessä).
Jos pidät miehestäsi ja tunnet, että hän on elämäsi rakkaus, taistele niin kauan kuin voimasi riittävät, vasta sitten laske aseesi. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Säännöt eivät ole minun keksimiäni ja jokin niissä mättää, mutta muuta ei ole tarjolla.
Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää!
siinä ruikutat,mene antamaan sinäki persettä jollekki niin tasoissa olette. Sen jälkeen voitte sitten panna toisianne tai vaikka tuttavianne.
Ei kaikki onneksi ole samanlaisia kuin sinä että panee kaikkea mikä liikkuu.. Miehenä voin vain hävetä puolestasi..
ollut parempi, ettei miehesi olisi kertonut ja olisit saanut kuulla sen muualta?
Teille ei käynyt niin vaan miehellesi kävi. Lähde siitä. Sinulle voi käydä niin vaikkapa 13 vuoden kuluttua. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka luulee tietävänsä.
Itselläni samoja kokemuksia pitkässä avioliitossa ja käyn parasta aikaa samanlaista kriisiä. Luovuttaa en aio, ainakaan helpolla. En tiedä miten pitäisi toimia, että oikein menisi, mutta jos rakastat ja miehesi rakastaa. Keskustelkaa yhdessä, koittakaa palauttaa luottamus yhdessä. Sattuu sen tiedän, mutta toivoa on!