Meilla eroprosessi sai alkunsa vasta muutama paiva sitten, kun loysin mieheni puhelintiedoista useita viesteja ja puheluita yhdelle ja samalle naiselle. En ole aikaisemmin urkkinut mieheni puhelinta, mutta viimeiset kaksi kuukautta hanen kaytoksensa on ollut niin erilaista, jotenkin piittaamatonta, kylmakiskoista jne, etta kysyin hanelta jo aikaisemmin ja useaan otteeseen, onko han onnellinen, haluaako jatkaa avioliittoa jne. Joka kerralla vakuutti rakastavansa ja haluavansa pysya liitossa ja etta hanen kaytoksensa johtuu tyostressista (talouskriisin takia firmansa menossa konkurssiin). Naisen vaisto kai sen sanoi, etta mies ei puhunut totta. Ja kun puhelinrekisteriin vedoten pyysin hanta olemaan rehellinen, han vihdoin myonsi olevansa ihastunut toiseen naiseen, muttei tiennyt rakastaako tuota naista ja haluaako edes suhteeseen hanen kanssaan. Toistaiseksi kuulemma kayneet vain kahvilla yhdessa, koska mieheni kay tyonsa takia usein siina liikkeessa asioimassa, missa tuo toinen nainen tyoskentelee. Tunteet minua kohtaan ovat kuulemma kylmenneet ihan akillisesti, rakkaus ei ole enaa samaa mita se oli viela pari kuukautta sitten jne.
Mina en halua jaada asumaan valheeseen, mutta tuska on kuitenkin ihan kauhea. Mies - joka ennen oli niin lempea ja huomioiva - puhuukin yhtakkia niin julmasti omaisuuden jaosta, mita tehdaan kodille, autolle jne, jne. Pyysin hanelta, etta antaa minulle aikaa kayda tunnekuohu lapi. Rakentaa sisimpani vahvuus uudestaan, ennen kuin alamme kayda lapi avioeron arkeen liittyvia kaytannon asioita. Mieheni selvastikin ihan tahallaan puhuu julman karskisti kaytannon asioista. Katsoo minua ikaan kuin kokeeksi miten reagoin. Kun sain selville varmuuden epailyksilleni (tuntuu kuin siita olisi jo ikuisuus, mutta se oli vasta viime perjantaina), kuukautiseni olivat 3,5 vkoa myohassa. Olin aikeissa menna raskaustestiin, mutta pari yota sitten herasin valtaviin tuskiin ja sain keskenmenon. Siella mie sitten paruin vessanpontolla seka tuhoutuvaa rakkauttamme, etta menettamaani elamanalkua, joka verisina kappaleina tuli minusta ulos. Asun etela-eurooppalaisessa maassa, joten minulla ei ole taalla omaa perhetta ja sukua tukemassa. Olemme lapseton pariskunta, vaikka yhteiselamaa on jo kymmenen vuoden ajalta. Minulla oli ensimmainen keskenmeno viisi vuotta sitten. Nyt en ole pystynyt nukkumaan kunnolla, heraan yolla painajaisiin. Mieheni haluaa edelleen nukkua samassa vuoteessa kanssani ja outoa tassa on se, etta han hakee lohtua minusta. Koskettaa kaipaavasti, kayttaa edelleen sanoja "rakas", "pikkuiseni" jne, ja seuraavana aamuna saattaakin olla taas kylmakiskoinen kaytannon asioiden kiirehtija. Mie olen niin rikki. Niin pahoilla mielin. Itsemurhakin kaynyt mielessani. Sain mietoja rauhoittavia, ne hieman auttavat. Valilla tosin pelkaan taalla yksin kotona ollessani, etta otan niita kerralla koko paketin. Mina rakastan miestani edelleen todella paljon, vaikka valilla pintaan nousevat viha, halveksunta, vieroksunta, kostonhalu... Kysyn itseltani, mihin h**vettiin se rakkaus katosi, jota eras ystavapariskuntamme piti omana esikuvanaan niin, etta itsekin rohkaistuivat naimisiin. Olen puhelimessa keskustellut parin ystavani kanssa Suomeen, jonne lahtisin toipumaan saman tien, mutta kaytannon syista (tyo jne) se ei ole viela mahdollista ainakaan kuukauteen.
Koska helpottaa? Kertokaa te kohtalotoverit, milla te olette lohduttaneet itseanne?
Mina en halua jaada asumaan valheeseen, mutta tuska on kuitenkin ihan kauhea. Mies - joka ennen oli niin lempea ja huomioiva - puhuukin yhtakkia niin julmasti omaisuuden jaosta, mita tehdaan kodille, autolle jne, jne. Pyysin hanelta, etta antaa minulle aikaa kayda tunnekuohu lapi. Rakentaa sisimpani vahvuus uudestaan, ennen kuin alamme kayda lapi avioeron arkeen liittyvia kaytannon asioita. Mieheni selvastikin ihan tahallaan puhuu julman karskisti kaytannon asioista. Katsoo minua ikaan kuin kokeeksi miten reagoin. Kun sain selville varmuuden epailyksilleni (tuntuu kuin siita olisi jo ikuisuus, mutta se oli vasta viime perjantaina), kuukautiseni olivat 3,5 vkoa myohassa. Olin aikeissa menna raskaustestiin, mutta pari yota sitten herasin valtaviin tuskiin ja sain keskenmenon. Siella mie sitten paruin vessanpontolla seka tuhoutuvaa rakkauttamme, etta menettamaani elamanalkua, joka verisina kappaleina tuli minusta ulos. Asun etela-eurooppalaisessa maassa, joten minulla ei ole taalla omaa perhetta ja sukua tukemassa. Olemme lapseton pariskunta, vaikka yhteiselamaa on jo kymmenen vuoden ajalta. Minulla oli ensimmainen keskenmeno viisi vuotta sitten. Nyt en ole pystynyt nukkumaan kunnolla, heraan yolla painajaisiin. Mieheni haluaa edelleen nukkua samassa vuoteessa kanssani ja outoa tassa on se, etta han hakee lohtua minusta. Koskettaa kaipaavasti, kayttaa edelleen sanoja "rakas", "pikkuiseni" jne, ja seuraavana aamuna saattaakin olla taas kylmakiskoinen kaytannon asioiden kiirehtija. Mie olen niin rikki. Niin pahoilla mielin. Itsemurhakin kaynyt mielessani. Sain mietoja rauhoittavia, ne hieman auttavat. Valilla tosin pelkaan taalla yksin kotona ollessani, etta otan niita kerralla koko paketin. Mina rakastan miestani edelleen todella paljon, vaikka valilla pintaan nousevat viha, halveksunta, vieroksunta, kostonhalu... Kysyn itseltani, mihin h**vettiin se rakkaus katosi, jota eras ystavapariskuntamme piti omana esikuvanaan niin, etta itsekin rohkaistuivat naimisiin. Olen puhelimessa keskustellut parin ystavani kanssa Suomeen, jonne lahtisin toipumaan saman tien, mutta kaytannon syista (tyo jne) se ei ole viela mahdollista ainakaan kuukauteen.
Koska helpottaa? Kertokaa te kohtalotoverit, milla te olette lohduttaneet itseanne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi sinua..vaikka en sinua tunnekkaan ihmisenä, niin minulle ainakin tuli vahva tunne, että saisin sinua halata.
Elämä antaa ja ottaa..ikävä kyllä. Minun neuvoni olisi, että koettaisit järjestää niin, että mahd. pian pääsisit
tänne suomeen rakkaidesi luo, jossa saisit tarvitsemaasi tukea.
Sitten asiat varmasti helpottuisivat ja järjestyisivät..en oikein muuta osaa sanoa.
Sinulla varmasti vielä hyvä elämä edessä. Kyllä asiat sitten järjestyvät varmasti. Iso halaus sinulle täältä suomesta..
Kiitos lohdunsanoista, tuntematon ystava.
En tiedä minkä ikäinen olet tai onko tarina edes täällä netissä totta. Jonkin ajan päästä voit huomata että oli erittäin hyvä ettei raskaus jatkunut. Olisit ollut yksin lapesi kanssa tilanteessa jossa tarvitset voimia muutenkin.
Hoida ero loppuun.
Tule pois sieltä. Älä yritä väkisin pitää yllä liittoa, jos mies kerran haluaa erota. Jostain syystä hän ei ole tyytyväinen suhteeseenne ja helppoa on päästä silloin kolmannen osapuolen väliin.
Jos teillä on hyviä yhteisiä ystäviä niin kerro heille tilanteesta. Ehkä he voivat puhua järkeä miehelle. Itse puhuisin.
Jos mies haluaa lähteä, hänen pitää antaa lähteä. Niin ikävä kuin tilanteesi onkin..Tuo ei ole rakkautta sitä uutta kohtaan, mutta jos on kovasti ihastunut niin eihän silloin järki pelaa. En ehkä lähtisi lohduttamaan miestä tuossa tilanteessa, kuulostaa aikamoisen itsekkäältä. Jos et ole kertonut raskaudesta niin eihän hän tiedä missä henkisessä tilassa olet. Joten ehkä kannattaisi valaista asiaa. Sen sijaan, että hoivaat häntä, koita itse hakea lohtua muualta (ystäviltä, sukulaisilta), jos mies on noin egosentrinen..Voimia!!
Kiitos rohkaisevasta viestista. Mies tietaa kylla keskenmenostani ja oli siita toki pahoillaan. Olen tullut samaan johtopaatokseen, etta hyvin itsekkaastihan mies kayttaytyy. Ja eniten on loukannut valehtelu, se etta yli kymmenen hyvan vuoden jalkeen kaikki kulminoituu valheeseen, petokseen, itsekkyyteen. Meilla on joitakin hyvia, yhteisia tuttavia. Yksi heista, miestani 20 vuotta vanhempi, herra oli antanut hanen ns. kuulla kunniansa. Kauhisteli, etta aikooko han heittaa elamansa menemaan jonkun "perhosen" takia.
Suhteessamme on ollut vaikeaa, johtuen lahinna talousvaikeuksista, jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana pahentuneet. Ja nyt siis mieheni tekemassa konkurssin. Olen tukenut hanta missa voinut, maksanut kotia, autoa jne sen minka omat tuloni antaneet myoten. Mieheni on usein tullut iltaisi toista kotiin masentuneena, kyllastyneena jne. Minun tsemppausyritykseni eivat ole auttaneet. Han on hakenut helpostusta myos alkoholista, jonka kaytto mielestani on hanella lisaanytynyt huomattavasti. Jatkuvan pikku-pohnan takia hanen seksuaalinen kykynsakin on heikennyt. Tuosta en syyta itseani, silla olen viela nuori, viehattava nainen. Pidan itsestani huolta kuntosalitreenilla ja joogalla. Kuulen kohteliaisuuksia muilta miehilta ulkonaostani, joten uskon ettei tunteiden kylmeneminen minua kohtaan johtune ulkoisista syista. Aikasemmin mieheni harrasti kuntosalikayntia yhdessa kanssani, mutta se lakkasi vuosi sitten ja han on alkanut rupsahtaa. Kaljavatsaa alkaa olla, hiukset harmaantuvat (vaikka vain 37v). Mistaan tuosta en hanta kritisoi, pidan hanta edelleen viehattavana, komeana, yhta ihanana kuin ennenkin. Minun kiintymykseni ei pohjaa ulkoisiin seikkoihin eika miehen taloudelliseen menestykseen. Siksi koenkin oloni niin taysin tyhjaksi... hammentyneeksi. En toki aio miesta vakisin pitaa enka haluaisikaan enaa jaada suhteeseen, jossa luottamus on rikottu. Kaiken olisin hanen rinnallaan jaksanut kantaa, konkurssit, kodin menettamisen jne, mutten petosta. Nain siis sanoo jarkeni, mutta ei taida olla sellaista katkaisijaa, josta voisin sammuttaa rakkauteni. Muutenhan tama olisi helppoa.
Sanot ettet kritisioi miehesi ulkonäköä, mutta juurihan kritisoit. Ja ylistelet omaa ulkonäköäsi.
Mietihän vähän....
En tarkoittanut sita kritisoinniksi, vaan kerroin, etta meilla ei ainakaan naista voi syyttaa "rupsahtamisesta". Ja vaikka tilanne meilla onkin niin kuin on, siita huolimatta se on han joka lahti pettamaan, en mina. Ja kuten tuossa kirjoitin, kaikesta huolimatta han han on edelleen minun silimissani viehattava, komea ja yhta ihana kuin aina ennekin, ylempaa kommenttia ei ollut tarkoitettu kritisoinniksi vaan totesin miten meilla on kaynyt. Halusin vain tuoda esille tuon usein miesten kayttaman syyn, etta mies lahtee vieraisiin koska nainen rupsahtaa, mutta meilla siis ei nain ole. Tuotakin asiaa tassa prosessissa kun pyoritellyt mielessani.
Miehet on kettuja,Etsi muuta tekemistä ja seuraa et ansaitse tommosta miesta.olen itse erokriisin keskellä, vaikka virallisesti jo erottu,,Kirjoita jos jotain tulee mieleen..Oranssi-