Tiedustelen kohteliaimmin arvon miehet, voiko kolmen 1-7-vuotiaan lapsen äiti olla kenenkään ihannenainen?
Kyse on lähinnä siitä lapsiperheen arkirumbasta.Esim. tänään keskimmäinen lapsi oksennustaudissa yrjöten muutaman maton, joita joudun hankaamaan niin kuin ei olisi mukavampaakin tekemistä, nuorimmainen valvottaa-vatsavaivoja, esikoinen temppuilee haluten tehdä sitä sun tätä, koira karkaa, itsellä hermot piukalla. Ulkonäköni on kai ok (joskin perusilmeeni nykyisellään v-neen uupunut ja luovuttanut), vakityö löytyy, keskivertoa parempi palkka on. Ikää on alle 40 v. Lapset ihan fiksuja, ehkä eläväisen sorttisia, mutta eivät mitään käytös - ym. ongelmia omaavia. Mietin vain, että olisiko joku miehenpuolikas tai kokonainenkin oikeasti valmis hyppäämään tähän pyöritykseen mukaan? Eihän tätä elämää aina jaksa itsekään. Juu, rakkaus on tärkeintä...vai onko? Jos vaihtoehtona joku lapseton sinkkunainen?
Mieheni kun tuossa taannoin totesi, että jos eroaisimme, hän ei ikinä ottaisi naista, jolla on lapsia. Itse en noin kyllä ajattele vastakkaisesta sukupuolesta, kun romantikkona -ainakin olen ollut sellainen-ajattelen, että rakkaus voittaa kaiken...
PS. Omaanko itsetunto-ongelman tällaista kysyessäni :) Alan epäillä, että säkenöivä luonteeni ei sittenkään taida enää riittää miesmarkkinoilla...
Kyse on lähinnä siitä lapsiperheen arkirumbasta.Esim. tänään keskimmäinen lapsi oksennustaudissa yrjöten muutaman maton, joita joudun hankaamaan niin kuin ei olisi mukavampaakin tekemistä, nuorimmainen valvottaa-vatsavaivoja, esikoinen temppuilee haluten tehdä sitä sun tätä, koira karkaa, itsellä hermot piukalla. Ulkonäköni on kai ok (joskin perusilmeeni nykyisellään v-neen uupunut ja luovuttanut), vakityö löytyy, keskivertoa parempi palkka on. Ikää on alle 40 v. Lapset ihan fiksuja, ehkä eläväisen sorttisia, mutta eivät mitään käytös - ym. ongelmia omaavia. Mietin vain, että olisiko joku miehenpuolikas tai kokonainenkin oikeasti valmis hyppäämään tähän pyöritykseen mukaan? Eihän tätä elämää aina jaksa itsekään. Juu, rakkaus on tärkeintä...vai onko? Jos vaihtoehtona joku lapseton sinkkunainen?
Mieheni kun tuossa taannoin totesi, että jos eroaisimme, hän ei ikinä ottaisi naista, jolla on lapsia. Itse en noin kyllä ajattele vastakkaisesta sukupuolesta, kun romantikkona -ainakin olen ollut sellainen-ajattelen, että rakkaus voittaa kaiken...
PS. Omaanko itsetunto-ongelman tällaista kysyessäni :) Alan epäillä, että säkenöivä luonteeni ei sittenkään taida enää riittää miesmarkkinoilla...
Vastaukset 13
Vanhimmat
No ne lapset ei muuta sua miksikään, luulen että olet joka tapauksessa mitä olet. Jos joku mies karsii sut lasten takia, niin tuskin se ois ajatusmaailmaltaan mikään ihannemies muutenkaan.
Rehellinen mielipide.
En oikein usko että on paljonkaan miehiä jotka nimenomaan hakisi naista joka on kolmen pienen lapsen yh. ja vartavasten haluaisi mukaan siihen "pyöritykseen".
Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon. Rakkaushan voi muuttaa kaiken, eiköstä vain?
" En oikein usko että on paljonkaan miehiä jotka nimenomaan hakisi naista joka on kolmen pienen lapsen yh. ja vartavasten haluaisi mukaan siihen "pyöritykseen"."
Tämähän oli sarkasmia, eikö?
Ehkä sarkasmia, ehkä realismia.
Realistina huomioit että tossa ikäluokassa on aika suurella osalla miehistäkin lapsia, joten olisi aika paradoksaalista , että joku heistä etsisi lapsetonta naista.
Näin kuitenkin mieheni väitti tekevänsä, mikäli ero tulisi. :) Melkoinen soppahan tuo olisi sovitella esim. 6 turvaistuinta autoon, jos uudella naisystävällä olisi myös kolme pientä lasta. Minibussin hankinta edessä :D. Lapseton tai isot lapset omaava nainen olisi halvempi vaihtoehto, olisiko tämä realistista ajatella...mutta rakkaushan saa aikaan mitä vain, todellinen rakkaus, sitähän minä tässä pohdiskelen?
Väitti mitä väitti, mutta paradoksi siinä silti piilee. Jos kerran kemiat kohtaa, niin kaikki muu on vain järjestelykysymyksiä.
Tai sitten jos jonnekin menisi, voisi mennä vaikka kahdella autolla. ;) Ja myös olisihan ne lapset todennäköisesti välillä sillä toisellakin vanhemmalla, sekä on myös eronneita, jotka tulevat sen verran toimeen exiensä kanssa että voi vaikka porukalla käydä jossain.
Mutta yleensähän siihen ihmiseen ihastuu, ei sen elämäntilanteeseen. Ehkä joku yhden lapsen isukki voisi vaikka mielellään ottaa lapsilleen sisaruspuolia bonuksena.
Tuota tuota... olisiko tosiaan itsetunnossa hieman petrattavaa... sinulla on lapset, mies, koti, elämä. Miksi ihmeessä mietit tuollaisia?
Ymmärrän. Elämä on muuten mallillaan, mutta kaiken ruuhkan keskellä naisihmisestä tuntuu riittämättömältä, kun naiseus hukkuu perheen pyöritykseen ja kaikkeen siihen, mitä se vaatii. Pienten lasten äidin elämä on miltei pelkkää antamista ja jakamista, josta tietysti itsekin saa, mutta ...
Nostapa katti pöydälle ja selvitä miehellesi, että tarvitset aina välillä omaa lomaa, omaa aikaa, omaa tekemistä ja menemistä ... Mitä ikinä, mistä voit saada takaisin sen tunteen, että olet riittävä omana itsenäsi, naisena, äitinä, vaimona. Oman mielen mukainen harrastus, opiskelu, mikä tahansa ajankulu, jossa voi hetkeksi unohtaa äidin roolin ja uppoutua ja elää hetki muussa jutussa, auttaa itsetuntoa kuntoutumaan ja saa olon tuntumaan omalta eikä kaikilta muilta.
Naulan kantaan.
Mukavan empaattisia vastaajia kaikin puolin tässä ketjussa.:)
Höpinät sikseen ja aloita kuntoilu..saat puhtia ja pistät ukonkin tekemään kotitöitä!
Kyllä sinä jonkun juoppo miehen löydät vielä. Niin kuin naiset aina.