Oon kaukana, todella kaukana, kotoa aupairina ja koko tän pariviikkosen mitä täällä oon ollu, oon kärsiny hirveestä koti-ikävästä. Tää on ihan kauheeta. Usein iltasin itkettää ja muutenki sellanen masentunu olo koko ajan. En enää tiiä mitä pitäis tehä. Äitikään ei pidä oikeestaan mitään yhteyttä, muutaman sähköpostin oon lähettäny ja vastaukseks aina tullu muutama rivi pinnallista pölinää. Pari kertaa ollu sellanen tunne, etten ollu vielä valmis tähän ja et haluun kotiin. Sillon Suomen päässä lentokentällä, kun olin jättämässä hyvästejä perheelle, pääsi mun suusta, puolivahingossa, lausahdus "mä en haluu". Se nauratti sillon, mut en oikeesti tajunnu, et mä tarkotin sitä. En kuitenkaan haluu antaa periks! Oon tänne asti tullu kokemaan kaikkea uutta, oppimaan kieltä ja tutustumaan ihmisiin, tuntuis heikkoudelta lähtee näin nopeesti pois. Siispä mä kysyn teiltä, olisko jollakin jotain lääkettä tähän mun oloon? Ja kyllä, tapaan muita au paireja.
koti-ikävä
kukkuluurulio
5324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä luulen, että tuo on tuota alkushokkia. Kuitenkin aivan eri kulttuuri, paikka ja ympyrät, joka on luonnollisesti aivan shokeeraavaa kun yhtäkkiä pitää siellä pärjätä. Onko sulla Suomessa ketään muuta esim kaveria, sukulaista tms, jolle voisit lähettää s-postia, kirjeitä, kortteja ja skypetellä? Onko sinulla mukana matkassa valokuvia, joita vaoit katsella, sekin voisi auttaa. Tai kertoa äidillesi oikeasti, että on ikävä.
Itse lähen syyskuussa Aupairiksi, kylläkin lähemmäksi Suomea, kuin sinä (olet vissiin tosi kaukana kirjoittamisajasta katsoen..) ja jännitän juuri tulevaa ikävää. Mutta olen ajatellut juuri s-posteja, kirjeitä ihan postin mukana sekä kortteja lähetellä. Ja teetän ison kasan valokuvia mukaan.
Zemiä sulle tosipaljon! 2vko on vasta lyhyt aika ja alkushokki voi kestää jopa muutaman kuukauden, eli aivan luonnollista. Kyllä se siitä helpottuu kun pääset kunnolla mukaan ympyröihin jne!
Oletko pitänyt päivittäin yhteyttä kavereihisi? Jos sulla ei ole facebookia, niin suosittelen ihan viimeistään nyt siihen liittymään. Itse ainakin paljon facebookin kautta juttelin ystävieni kanssa. Pyysin heitä käymään (olen ruotsissa). Myös skypen kautta soittelin kavereille ja kotia. Lähetä kirjeitä ystävillesi ja kotia.
Ajattele paljon positiivista reissusta. Suunnittele, että mitä voisit tehdä. Mieti, miksi halusit lähteä au pairiksi ja yritä täyttää suunnitelma. Ja Juttele ikävästä niiden muiden au pairien kanssa.
tämä on tätä 18vuotiaana lähdetään suoraan mamman luota kauas maailmaa valloittamaan ja sitten kun au-pair mamma laittaa töitä tekemään ,ollaan paniikissa että apua -et niinku silleen .
Olin itse au pairina parikymppisenä flikkana vuosia sitten. Juuri ennen lähtöäni ihastuin yhteen poikaan ja tietysti tämä ja kaukana olo tuntuivat kamalalta ja itkin usein koti-ikävää. Pysyin kuitenkin au pair pestissäni koko vuoden ja jälkikäteen olen tästä ajasta ollut erittäin kiitollinen. Olin kuitenkin vain vuoden poissa, eikä täällä Suomessa ollut tänä aikana mitään maatakaatavaa tapahtunut. Mutta au pairina ollessani tutustuin eri maiden kansalaisiin ja matkustelin monissa keskieuroopan maissa. Nämä kaikki kokemukset avarsivat maailmaani suuresti ja itseluottamukseni kasvoi huimasti. Ota tämä aika vastaan mielettömänä kokemuksena ja tutustu ihmisiin ja eri kulttuureihin! Kotona kerkeät kyllä olemaan ihan tarpeeksi myöhemminkin!! Äläkä niinkään pidä hirveästi yhteyttä kotona oleviin kavereihin vaan tutustu uusiin ihmisiin!!
I feel You! Itsekin olen kirjaimellisesti maailman toisella puolen aupparina. Kotiin jäi kavereiden ja perheen lisäksi poikaystävä, jonka perään hirveä ikävä. Itsellenikin vasta toista viikkoa takana ja joka päivä pääsee kyynel kun se kaipuu iskee. Uskon kuitenkin, että muutaman viikon päästä tuntuu jo paremmalta. Tee asioita, joista tykkäät, urheile, tapaa muita, tutustu ihmisiin jne niin kyllä olo paranee. Ajattele että yrität kestää nyt ainakin ensimmäisen kuukauden ja sitten mietit taas tilannetta uudelleen :) tsemppiä!