Mies epäröi, jäädä vai lähteä?

Yrittää pitää sut varalla kunnes löytyy parempi. Älä jää odottamaan sitä vaan eroa. Jos hän tulee toisiin ajatuksiin, tekee kaikkensa saadakseen sut takaisin. Sen kyllä sitten huomaa.

Kun otat tilanteen oman hanskaan, pelko katoaa. Pahinta on jäädä odottelemaan muiden ratkaisuja. (En muuten ole yhtään naista koskaan tavannut, joka olisi eroa katunut. Siinä on takuu.)

Pistän ihan nyt ilman särmien hiomista mitä tuo minussa herätti. Ei tarkoitettu pahalla vaan siis mitä oikeasti mietin tuosta.

Oletteko siis olleet "ihan naimisissa" ja sitten eron jälkeen takaisin back together? Vai lyhyempi seurustelu? "Mies" kun vaaruva ja venyvä ilmaisu, ts poikakaveri tai aviomies yhtä hyvin. No peruskuvio tietysti ihan sama kahden ihmisen suhteen.

No ukko ei siis "tiedä mitä haluaa" ja ei halua sinusta luopua. Hyvä suhde on aina mun mielestä myös ystävyyttä ja kaveruutta, sitä EI pidä aliarvioida ollenkaan. Mutta onko niin että ukko on niin kiintynyt sinuun että yrittää nyt sitten yhdistää jonkun "jatkuvan ystävyyden" ja sitten kuitenkin haluaisi (erillään=eronneena sinusta) pitää sinut lähellään kuitenkin täyttäen "tyhjiä aukkoja" tulevaisuudessa esim muiden naisten suhteen. Siis erota mutta jatkaa ystävänä. Onko tuokaan sitten aina niin hyvä asia?

Ymmärrät varmaan mitä meinaan?

Onhan tuo ikävä ristiriita ja välitila, todella soi täälläkin "Should i stay or should i go" -korvissani kun luin tekstisi.

Tuo olosi lienee vähän sellainen "mies on kanssani vähän paremman puutteessa", sama fiilis on ITSELLÄSIKIN. Lady hei, teitä on kaksi ja sinulla on oikeus tuntea ihan samoin. Olen mies mutta tasa-arvoa pitää olla kaikessa, minulle turkasen sama kun puhutaan parisuhteessa onko osapuolella munat tai munasarjat.

Miksi palasitte yhteen? Jos syynä on äijälläsi "kivempi kuitenkin yksin kaksin kuin ihan yksin" niin ei hyvä. Ei todellakaan. Yksi mikä meitä ihmisiä joskus kaihertaa on sellainen mielen sopukoissa tasaisesti nokkiva tikka että "kerran hajonnutta suhdetta ei voi korjata, hajoaa uudelleen kuitenkin". Ei välttämättä muuten olekaan niin, jos yhdessä päätätte että jatkatte uutta suhdettanne TÄSTÄ hetkestä niin hyvä.

Eihän tuosta mitään tule jos "kokeillaan nyt miten menee, voihan tää mennä puihin/ehkä tän pitäiskin mennä puihin niin..." -mentaliteetilla.

Pakkohan tuossa on valita mitä haluaa ja sitten rohkeasti pysyä kelkassa ja alkaa sitä kelkkaanne todella ehjäämään tai hypätä pois. Nythän olette tilanteessa että "ei voi tehdä väärää päätöstä kun ei tehdä mitään".. Niinpä. Se voi just olla se suurin kämmi mitä myöhemmin vuosien päästä katuu.

Jokainen meistä saa turvallisuutta rajoista, näin väitän. Jos teidän suhteessanne tällä hetkellä ihan normaali topiikki se että "jaa, mitähän sun/meidän suhteen ny sit tekis ja..." niin luo helvatanmoista turvattomuutta tuollainen "avoin" pohdiskelu pidemmän päälle. Ei sillen voi ihmispariskuntana mun mielestä elää.

Karmii tämä tuleva tekstini mutta eikö teille molemmille olisi parempi että todella miettisitte yhdessä jotain ja jonkinlaisen aikarajan laittaisitte asioille? Sitten tehtäsiin päätös jossa myös pysyttäisiin. On aika pakottaa valitsemaan.

Ei sen tarvitse todellakaan uusi ero olla, muista sekin.

Parempi "nainen miehellesi" (ja erityisesti itsellesikin) kun osoitat että olet arvokas ihminen jonka pitäminen jatkossa vaatii valintoja ja sitoutumista. Muuten olet joku "kaverimainen totuttu kiva itsestäänselvyys jolle nyt voi purkaa vapaudenkapuutaan ilman mitään seurauksia".

Mitä herättää?

"Uuden epäonnistumisen pelko", siitä pitäisi mun mielestä nyt puhua ja sen jälkeen kantaa roskien mukana pihan perälle. Uusi alku. Sinä nimenomaan ansaitset parempaa kuin tuon miehen käytös ja kimpoilu eestaas asioiden suhteen. "Asioiden" = sinun ainutkertainen elämäsi.

Kunnioitus. Siitä on aika paljon kyse parisuhteessa. Autojen ja talojen iät ja koot tuppaa vaihtelemaan, hynää on tai hynää ei ole, on lapsia paljon tai joillakin ei yhtään mutta jos molemmat kunnioittaa toisiaan niin erittäin hyvä kulmakivi avio-/avosuhteessa.

Tuollainen aprikointi ääneen "juupas-eipäs-ehkä" ei ole sen suhteen kunnioittamista, ei itsensä eikä sen toisen. En väitä että sinua tieten tahtoen tahdotaan loukata, en lain. Kuitenkin tuon jaanaavan pohdiskelun lopettaminen ja päätöksen teko on tärkeintä.

Eikö olekin vähän sellainen fiilis sinulla että mitä kauemmin tuo funtsiminen kestää "ollako vai ei" niin aina vain huonommaksi menee ennusteenne sen tulevaisuutennekin suhteen?

Pistä se ukko päättämään. Niin on vähän pakko. Ei nyt tänään mutta jonkun sopivan ajan kuluessa, ei tarvi allakaan mitään rastia piirtää. Pistä myös itsesi päättämään, mieti että mitä sinä haluat ja voiko se onnistua.

Kiitos viesteistä!
Varsinkin Aim7, herätti todella ajatuksia.

Rakkauden takia sitä vaan on valmis niin suuriin """uhrauksiin""" (tiedän, väärä sana tässä kohtaa)! Eikä halua luovuttaa liian helpolla, koska todella rakastan tätä miestä.

Mutta eihän se minun rakkauteni pelkästään riitä :-(

Olet tietyllä tapaa samassa tilanteessa kanssani. Minun ongelmani on kuitenkin hieman toisenlainen.

Oma poikaystäväni joutuu nyt toden teolla miettimään, mitä elämältään haluaa, sillä minä en pysty saamaan lapsia. Tätä päättämättömyyttä on kestänyt kohta jo vuoden. Tässä tapauksessa tosin tiedän, ettei välittämisestä ole kiinni, pikemminkin päin vastoin. Olenko lopulta lapsia tärkeämpi, se jää nähtäväksi.

Jätin miehen jo kertaalleen päättämättömyyden vuoksi, mutta palasimme yhteen sopien työstävämme asiaa yhdessä. Eihän tämä mihinkään ole edennyt, mutta toisaalta ymmärrän syyt, miksi.

En tiedä, mitä tehdä. Logiikka käskee jättämään miehen lopullisesti, eikä takaisin ole tulemista ilman reilua edistymistä suhteessa. Hän pystyy elämänsä suunnan päättämään ilman seurustelua kanssani. Niin pystyy sinunkin miehesi.

Sinun tapauksessasi kyse vaikuttaa olevan kuitenkin enemmän siitä, että miehen tunteet eivät sinua kohtaan ole riittävän vahvat jatkoa ajatellen. Sinun sijassasi jättäisin hänet ja etsisin miehen, joka arvostaa sinua - ja ennen kaikkea tahtoo sinut. Valitettavasti parisuhteessa on äärimmäisen harvinaista, että kertaalleen laimenneet tunteet roihahtaisivat uudelleen. Varsinkin, jos syviä tunteita ei ole ollutkaan.

Jättäminen olisi viisainta minullekin, mutta tasapainoilen rakkauden kanssa, koska kumpikaan ei toisaalta halua erota. Olemme toistemme sielunkumppanit, eikä koko elämäni aikana minun ole ollut yhtä hyvä olla. Ei edes ex-aviomieheni kanssa. Tämän vuoksi ehkä kannattaa vielä yrittää, sinun tapauksessasi todennäköisesti ei, koska sinua ei edes kohdella hyvin. Sinua kohdellaan huonosti.