Ilmoitin miesystävälleni tänään että lopettelen suhdettamme - en siis halunnut ihan äkkinäistä lopettamisilmoitusta tehdä.
Tuntuu kurjalta -meillä on synkannu tosi hienosti kaikin puolin - mutta hän on vain tosi ailahtelevainen.
Ei pysynyt kiinni lupauksissaan.
Olen siis keski-ikäinen itse.
Hänellä on lapsiin liittyviä juttuja ex-vaimon kanssa- ja jos ex tarvitsee apua tjms. ilman muuta hän peruu treffit ja menot mitä miellä on sovittu.
Mun kuulemma pitäisi ymmärtää.
Muutenkin on koko ajan exän kanssa milloin missäkin (lasten vuoksi) - ja kun valitan asiasta niin ei heidän välillä ole mitään (kun on kyse lapsista).
Ovatpa olleet yhdessä mökilläkin viikon pari - ja minä täällä odottamassa ....
Synttäreitä ja äitienpäivää ja isänpäivää viettävät yhdessä yms.
Lapset siis jo lähes aikuisia - yksi heistä kehitysvammainen - eli siinä mielessä olen antanut olla kun varmaan tarvitsee tukea.
Exvaimo kuulemma härskisti pettänyt miestä mennen tullen aikoinaan - kuitenkin tämä huomioi kaikki sen toiveet kaiken aikaa.
Koen olevani kakkonen.
Tai siis kun ollaan yhdessä niin en, mutta kun on "perheensä" kanssa niin silloin.
Mutta kun valitan niin olen kuulemma väärässä ja niiin ihana ettei tulisi mieleenkään mitään touhuta enää exvaimonsa kanssa, mutta kun....
Mullakin omat jo aikuiset tenavat joiden kanssa menee aikaa, mutta silti... keskustelut eivät muuta kuviota mitenkään.
Mitäs mieltä olette, pistänkö poikki, olenko höynäytetty vai mitä?
Tuntuu nyt kyllä helkkarin pahalta tällä hetkellä....
Mies kun on aika ihana kaikin puolin mutta niin saakelin ailahteleva.
Tuntuu kurjalta -meillä on synkannu tosi hienosti kaikin puolin - mutta hän on vain tosi ailahtelevainen.
Ei pysynyt kiinni lupauksissaan.
Olen siis keski-ikäinen itse.
Hänellä on lapsiin liittyviä juttuja ex-vaimon kanssa- ja jos ex tarvitsee apua tjms. ilman muuta hän peruu treffit ja menot mitä miellä on sovittu.
Mun kuulemma pitäisi ymmärtää.
Muutenkin on koko ajan exän kanssa milloin missäkin (lasten vuoksi) - ja kun valitan asiasta niin ei heidän välillä ole mitään (kun on kyse lapsista).
Ovatpa olleet yhdessä mökilläkin viikon pari - ja minä täällä odottamassa ....
Synttäreitä ja äitienpäivää ja isänpäivää viettävät yhdessä yms.
Lapset siis jo lähes aikuisia - yksi heistä kehitysvammainen - eli siinä mielessä olen antanut olla kun varmaan tarvitsee tukea.
Exvaimo kuulemma härskisti pettänyt miestä mennen tullen aikoinaan - kuitenkin tämä huomioi kaikki sen toiveet kaiken aikaa.
Koen olevani kakkonen.
Tai siis kun ollaan yhdessä niin en, mutta kun on "perheensä" kanssa niin silloin.
Mutta kun valitan niin olen kuulemma väärässä ja niiin ihana ettei tulisi mieleenkään mitään touhuta enää exvaimonsa kanssa, mutta kun....
Mullakin omat jo aikuiset tenavat joiden kanssa menee aikaa, mutta silti... keskustelut eivät muuta kuviota mitenkään.
Mitäs mieltä olette, pistänkö poikki, olenko höynäytetty vai mitä?
Tuntuu nyt kyllä helkkarin pahalta tällä hetkellä....
Mies kun on aika ihana kaikin puolin mutta niin saakelin ailahteleva.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.