Tuntuu niin pahalta kun naapureissa perheet tekee pihahommia ja grillaa yhdessä, lasten kevätjuhlissa vanhemmat pitelee toisiaan kädestä ja kaverit kertoo koko perheen lomareissuistaan. Yritän kovasti olla iloinen heidän puolestaa ja näyttelen urheaa mutta tosiasia on että kaipaan ihan hirveästi miestä vierelleni!! Avioerosta on yritetty jo puolitoista vuotta selviytyä, kaikki samaan aikaan erooneet kaverit ovat jo uudessa suhteessa, samoin exä mutta minä vaan tallustan yksin. Lapsetkaan ei enää tuo sitä lohtua eivätkä täytä puolison paikkaa.
Ja yrittänyt olen, olla onnellinen yksin, tehdä asioita yksin, kavereiden kanssa ja lasten kanssa. Laittaa nettiin profiilin, facebookissa jossain sinkku-sovelluksessa ja kysellä kavereilta olisiko heillä sopivia ehdokkaita. Nyt kun olen ainoa sinkku tässä kaveripiirissä enää niin noita kavereita iltamenoihinkaan ei oikein enää löydy. Onko se siis vaan hyväksyttävä että minussa on joko jotain vikaa ihan oikeasti tai sitten akateemisesti koulutettu, naisellinen, herkkä ja fiksu 35-v yksinhuoltaja ei kelpaa kenellekkään? Ja MISSÄ niitä sopivia miehiä sitten tapaa??
Ja yrittänyt olen, olla onnellinen yksin, tehdä asioita yksin, kavereiden kanssa ja lasten kanssa. Laittaa nettiin profiilin, facebookissa jossain sinkku-sovelluksessa ja kysellä kavereilta olisiko heillä sopivia ehdokkaita. Nyt kun olen ainoa sinkku tässä kaveripiirissä enää niin noita kavereita iltamenoihinkaan ei oikein enää löydy. Onko se siis vaan hyväksyttävä että minussa on joko jotain vikaa ihan oikeasti tai sitten akateemisesti koulutettu, naisellinen, herkkä ja fiksu 35-v yksinhuoltaja ei kelpaa kenellekkään? Ja MISSÄ niitä sopivia miehiä sitten tapaa??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.