Miten tapasitte....

No tuolta 24treffeiltä lähti käyntiin. Olin kesällä 2010 alottanu intin. Mulla oli profiili treffeillä, mut en käyttäny sitä mitenkää aktiivisesti eli intin ajaks en ois tyttöystävää sillai kaivannu.

Joskus syksymmällä ku kassulla katoin et onko tullu mitään, niin yks tyttö oli laittanu viestii. Sit alettii viestitellä, viestiteltii joku 2-3 vko ja nähtiin tän tytön asunnossa sit yhtenä lokakuisena lauantaina. Oli aika jäinen tapaaminen ku molemmat hieman ujoja, kateltii leffaa :D No leffan jälkeen sit jotain höpistiin ja lähin sit takas kotiin.

Tyttö halus tavata uudelleen, joten seuraavana viikonloppuna taas tapaaminen. Tällä kertaa sain jäädä yöks. Ja nää tapailuthan (oli muuten huomattavan pitkään sellasii jäisii, koska itsellä ei yhtään ollut kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta) sitte jatku miten nyt intistä olin lomilla tai tää tyttö oli kotona. Suurin piirtein viikon välein nähtiin, mut saatto venähtää kolmeki viikkoo joskus ku ei aikataulut osunu yksiin. Vieläkin ihmettelen et miten se tyttö jakso mua... :D

Joulukuussa 2010 ku olin lomilla tapaamassa tyttöä, niin päätettiin ihan oikeasti alkaa seurustelemaan. Joulukuun 10. on virallinen päivä.
Joulukuusta 2010 heinäkuuhun 2011, jolloin pääsin intistä en ala selittelemään mitään, mutta nykyisin asumme yhdessä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Suunnitellaan kaikkea :)

Ja pienenä lisäyksenä, että vein tytön tapaamaan mun vanhempia jo tapailuvaiheessa. :D Itsehän tapasin tytön vanhemmat vasta 2011 kesäkuussa eli noin puoli vuotta myöhemmin. Tiedä sitten häpesikö tai jotain... :D

Kai tästä mun kirjotuksesta jotain saa irti. Itse olen -91 syntynyt ja tyttö on -93. Livenä ei onneksi oo tarvinnut pokailla ketään... :)

Tässä mun tarina! :)

Todella pitkän kaavan ja monen ihmisen kautta ensinnäkin tutustuin nykyiseen poikaystävääni (siitä en jaksa selittää). :D Aluksi asiat olivat niin, että pidin tätä poikaa koppavana ja ylimielisenä, hän siis suuresti ärsytti minua. No, ystävättäreni oli aluksi ihastunut tähän poikaan ja tunne oli molemminpuolista, joten yritin saada heidät yhteen, olin paljon tekemisissä pojan kanssa.

Kumpikaan heistä ei kuitenkaan loppujenlopuksi lämmennyt toisilleen, joten juttu jäi siihen. Jatkoin yhteydenpitoo pojan kans ja huomasin, ettei hän ollutkaan yhtään sellanen ku aluksi luulin, hänellä oli vain astetta kovempi kuori.

Viime kesänä olin monta viikkoa ystävättäreni luona paikkakunnalla, jossa kyseinen poika myös asui. Eräänä iltapäivänä olin rannalla istuskelemassa ja odottelemassa, että ystävättäreni pääsee töistä, kun tämä poika laittoi minulle viestin ja kyseli kuulumisia. Vastasin olevani rannalla kuluttamassa aikaa ja hän sitten ehdotti yhtäkkiä, että mentäisiin ajeleen siksaikaa keskustaan ja vähän hämmästyneenä suostuin!

Ajelimme kauan, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja lauloimme ja höpötimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Kun tuli aika mennä nukkumaan ja lähteä, miltei täristen halasin häntä nopeasti kerrostalon pihassa, olin niiiiiiiin ihastunut. :) Sen jälkeen alkoi viestejä sateleen ihan mielettömästi ja päätimme tavata uudestaan. :) Ja uudestaan ja uudestaan, joka kerta oli yhtä ihanaa.!

Loppujen lopuksi muutaman viikon jälkeen päätimme "virallistaa" juttumme ja alkaa seurustelemaan. :) Asumme kylläkin eri paikkakunnilla, eli näemme vaan viikonloppusin, mutta se ei haittaa. :) 5kk:n seurustelun jälkeen kultani lähti armeijaan vuodeksi, josta on vielä jotain puolivuotta jäljellä. :( Mutta se ei haittaa, koska muutamme ensi vuoden alussa sitten yhteen, eli on mitä odottaa. :)


Eli aikas sekavaa. :DD Ja itse olen siis -90 ja poikaystäväni -92 :)

Voin kertoa omat tarinani siitä, miten olen tavannut poikaystäväni. Olen seurustellut neljä kertaa, joten tässä tulee hieman erilaisia, mutta silti toisaalta samanlaisia tarinoita.

Ensimmäisen poikaystäväni tapasin, kun olin rippileirillä (eli olin n. 14v.). Vaikka tästä on aikaa yli 10 vuotta, muistan tapahtumat silti hyvin. En ollut paljoa ko. pojan kanssa jutellut, sillä leirillä oli niin paljon muutakin tekemistä. Leirin loppuvaiheilla katsoimme isossa salissa videota, pöydät oli ympyrän muodossa, ja tämä kyseinen poika istui minua vastapäätä huoneen toisella puolella. Alkuun en huomannut mitään erikoista tilanteessa, mutta jossain vaiheessa videota huomioni herpaantui, ja katseeni ryhtyi vaeltamaan pitkin huonetta. Huomasin yllätyksekseni, että kyseinen poika tuijotti minua kohtuullisen intensiivisesti. Hetken toisiamme katseltuamme jatkoin videon katselua, mutta en voinut vastustaa kiusausta katsoa poikaa uudelleen - hän yhä katseli minua. Leirin vikoina päivinä keskustelimme enemmän ja aloimme tapailemaan myös leirin jälkeen... Yhdessä oloa kesti ehkä n. puoli vuotta, kunnes juttumme päättyi omasta aloitteestani. Muistelen vieläkin lämmöllä tuota poikaa ja noita aikoja :)

Toisen poikaystäväni tapasin isosleirillä (hassua, molemmat pojat kirkon piirissä, vaikken uskovainen olekaan). Olimme muutaman yön kestävällä leirillä, ja vikana yönä meitä "karkasi" ikkunan kautta iso porukka laskemaan pulkalla mäkeä. Juttelin tämän pojan kanssa koko yön, ja leirin jälkeen tapasimme muutaman kerran ennen varsinaista seurustelua. Juttuamme kesti vuoden, mutta koska pojalla oli suuria ongelmia henkilökohtaisessa elämässään (huostaanotettu yms), niin en halunnut siinä suhteessa olla.

Kolmannen poikaystävän tapasin kaverini kotibileissä eräänä juhannuksena. Tätä poikaa en tuntenut entuudestaan, vaan hän oli tullut bileisiin, koska oli yhteisen ystävämme kaveri ja naapuri. Vietimme illan yhdessä (okei, oli toki paikalla muitakin) jutellen niitä näitä. Bileiden jälkeen lähdin porukoideni kanssa mökille toiselle paikkakunnalle pariksi viikoksi, pidimme yhteyttä puhelimitse. Tapasimme myös hänen kanssaan useita kertoja ennen varsinaista seurustelua. Tätä suhdetta kesti lähes 10 vuotta. Noihin vuosiin mahtuu paljon hyvää, mutta mahtuu myös niitä ei niin kivoja muistoja.

Tällä hetkellä en koe varsinaisesti seurustelevani kenenkään kanssa, haluan antaa aikaa itselleni. Myönnettävä kuitenkin on, että pientä teerenpeliä on ilmassa erään vanhan tuttuni kanssa - tämä tarina on tosin hyvin monivivahteinen, kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja vasta niin alussa, etten tiedä, tuleeko tästä mitään. Kyseessä on kaveri, jonka kanssa olen aikoinani opiskellut samassa koulussa (monia monia monia vuosia sitten), ja jonka kanssa tulin silloin todella hyvin juttuun - kavereina. Tässä vierähti useita vuosia, ettemme olleet toistemme kanssa tekemisissä, molemmilla oli omat kuviot elämissään ja asuimme kaukana toisistamme. Tapasimme tässä taannoin eräissä juhlissa, ja silloin enemmän tai vähemmän molemmilla kolahti ja olemme sen jälkeen pitäneet yhteyttä kohtuullisen tiiviisti. Itse olen kyseisellä miehelle täysin myyty, mutta tiedostaen edellisen pitkän suhteeni kohtuullisen tuoreen eron en halua edetä "suinpäin suhteeseen". Siksi toisekseen, kaverini on yhtä hämmästynyt omista tunteistaan, en halua häntä painostaa mihinkään. Hänellä on muutama ei niin nätti ero takana, jossa hänet on jätetty, joten ainahan tuollainen jälkensä jättää... Aika kuitenkin näyttää, miten tässä jutussa käy :)

Tuleva aviomieheni haki minut tanssiin ja siitä se lähti :-)

Kiitokset näistä!
Monet suhteet on alkanu kaveripiiristä tai kaveripiirin vaikutuksesta.
Mun kaikki kaverit on kaikonnu kuluneen 10v aikana joten, luulen että mun tilanne on hieman huonompi kuin tavallisesti.
Nää oli hyviä, ei ollu epäselvää massatuotantoa kuin netissä yleensä :)

Voi ei kumppanin löytämiseen kaveripiirejä tarvita. Voi tulla vastaan harrastusten kautta, opiskellessa tai netissä. Itse löysin miesystäväni netistä, alunperin etsiskelin vain juttukavereita, mutta tämä mies kolahti enemmänkin kuin kaverillisessa mielessä. Pari kuukautta meseteltiin ja mentiin treffeille elokuviin, sitten luontokuvailemaan ja siitä sitten keksittiin milloin mitäkin. Alkuun ei oikein saanut sanaa suustaan kun toisen näki tosielämässä, mutta siitä se jännitys hiljalleen hävisi. Alkuun sitä ei uskonut millään, että joku oikeasti voisi minustakin välittää, tuntenut aina itseni aika epäonnistuneeksi hissukaksi, hylkiöksi. Kun tapaa toisen, niin ei siinä oikein kannata hirveästi suunnitella. Se menee usein omalla painollaan kaikki ja jos juttu luistaa ja toinen on kiinnostava, niin siitä juttu syvenee hiljalleen. Meillä oli pari vuotta etäsuhde, se toi lisäjännitystä ja potkua suhteeseen, kun sai välillä ikävöidä toista rajustikin ja odotti seuraavaa kertaa kuin kuuta nousevaa...

Sanonta "kun sitä vähiten odottaa" pitää omalla kohdallani paikkaansa. En siis tosiaan ollut etsinyt seurustelukumppania, mutta haaveillut kylläkin. Pelasin netissä ja samalla juttelin tuntemattoman pelikaverin kanssa. Pari kuukautta myöhemmin sattumalta olimme taas pelaamassa ja huomasimme, että olimme aiemminkin jutellut, kun jutut alkoi olla tutunoloisia. Vaihdoimme sähköpostiosoitteet, sillä löysimme keskusteluyhteyden eli jutut oli samalla aalloilla. Aloimme kirjoitella maileja, ystävyttiin. Paljon myöhemmin vaihdoimme numeroita. Noin vuosi ensi pelaamisesta tapasimme kasvokkain, jolloin suutelimme ensimmäistä kertaa. Ennen tapaamistamme olimme molemmat ihastuneita. Siitä se sitten alkoi. Olimme kaukosuhteessa vuosia, lähisuhteessa lähes vuoden ennen kuin muutimme yhteen. Pian olemme olleet vuoden avoliitossa. Lopuksi tuumaan, että meillä molemmilla oli vain tarkoitus pelata eikä löytää elämänkumppani, mutta niin siinä vaan kävi. Olemme tosi onnellisia.

Itse harrastan vain ulkona lenkkeilyä, yritän ottaa silmäkontaktia mutta yleensä saan vain alas tai sivulle tuijotusta.
Mistähän tämä johtuu?

Itse tapasin tulevan puolisoni koulussa. Opiskelimme samaa linjaa eri luokilla. Olin 16 v., kun eka kerran näin hänet ja siitä jäi hyvä fiilis. Olin kuitenkin todella ujo ja nuorikin, joten annoin asian olla. Pyörimme samoissa kaveriporukoissa silloin tällöin, mutta emme koskaan olleet kahden kesken. Vuosia kului ja valmistuimme molemmat ja yhteydenpito jäi siihen, koska emme koskaan olleet mitään "ystäviä", vaan ihmisiä jotka pyörivät samoissa porukoissa. Ehti vierähtää puolisen vuotta, kun lähdin takaisin opintojen pariin ja siellä eräs kerta törmäsin tulevaan puolisooni ruokatauolla. Hän oli suoraan valmistuttuaan lähtenyt opiskelemaan lisää ja itse olin takaisin samassa koulussa. Pyysin häntä antamaan minulle meseosoitteensa, jotta voisin olla häneen yhteydessä, jos kokoaisimme vanhaa porukkaa kasaan ja viettäisimme iltaa. Tässä kohtaa kyllä menin huijaamaan, koska suunnitelmissani oli aivan jotain muuta ;) Kuukausia kului, juttelimme mesessä lähinnä minun aloitteestani ja päätin kysyä häneltä, josko hän tahtoisi lähteä juhlimaan minun ja kavereitteni kanssa vappua kaupungille. Hän suostui ja juhlimme iltaa, kunnes kaverini totesivat lähtevänsä kukin kotiin nukkumaan, mutta minä ja tuleva puolisoni vielä jäätiin pyörimään kaupungille. Juttelimme aamun tunneille asti ja meillä oli todella kivaa. Hän saattoi minut illan päätteeksi kotiin ja halasimme hyvästeiksi. Kun pääsin kotiin, minun oli pakko laittaa hänelle viesti, että haluaisin olla hänen kanssaan enemmän kuin kaveri. Sain yllättyneen vastauksen, koska hän ei omien sanojensa mukaan ikinä voinut kuvitella, että minä haluaisin seurustella hänen kanssaan, kuulemma olin niin ihana ja kaunis :) Tuosta illasta alkoi tiivis tapailu, jota jatkui aina 10 kk seurustelun alusta, kunnes muutimme saman katon alle. Nyt 7 v. myöhemmin asumme omassa kodissa ja olemme menossa tänä vuonna naimisiin :)

Ja mitä tuohon ihmisten tapaamisjuttuun tulee, niin suora tuijottelu esim. lenkkeillessä ym. voi tuntua monista ahdistavalta :D Pitäisi ensin luoda jonkinlainen tilanne mielenkiintoisen ihmisen ympärille, jotta voisit esim. kysyä apua häneltä tms. Tietysti netin kautta on helppo tutustua ihmisiin nykypäivänä ja myös erilaisten harrastusten parissa tai vaikka erilaisilla kursseilla. Työpaikalla on myös helppo luoda suhteita uusiin ihmisiin, mutta työpaikkaromanssien kanssa saa kuitenkin olla varovainen. Kukaan ei sano, etteikö jostakin paikasta voisi löytää tulevan kumppanin, kaikki ovet ovat avoinna!

Kiitos!
Kertokaahan vinkkejä suhteen alkuun, mitä mies voi odottaa alkavalta suhteelta?
Naisilta kommentit myös tervetulleita.

Tapasin poikaystäväni 16v juhannuksena, kaverini poikaystävän mökillä.
Ekana hän otti vähän alkoholii, ja sit tuli mun luo rohkaistuneena:D
sitten istu siihen viereen ja kyseli kaikkea ihan normaalia, en edes tajunnut että hän on ihastunut..
no juhannuksen jälkeen kun palasin kotiin, puhelimeeni laittoi viestin salaperäinen numero ;) ja viestissä luki "muistatko mut juhannukselta? **** täällä, haluisin nähdä jokupv, ja tutustuu paremmin, olit aika kivanolonen...:)" sit olin silleen et mistä toi on saanu mun numeron, ja menin sit kysymään kaverilta et tietääkö se, no sit se sano et kun lähin sielt ja ne jäi vie sinne mökille, et se oli menny utelee mun numeroa, ja sano et ois kiinnostunut tutustuun jne..
no sitten jatkoin tekstailua ja sovittiin että mennään leffaan, no sitten mentiin, vaikutti hyvält joten jatkettiin tapailua, jatkettiin ainakin kuukausi, sitten niiden porukat oli lähteny johonkin ja menin sinne yöks, se teki mulle jonkun söpön omantekosen kynttilä-illlallisen ja katottiin leffaa ja jotain, ja sit suudeltiin, sit sen kysy et alanko seurusteleen sen kaa, kun oon niin ihana, ja söpö ja on ihastunu muhun tosissaan, no mä suostuin ja sinä iltana sit alettiin seurustelemaan.