Hei arabimiesten kanssa seurustelevat ja/tai asuvat. Minä olen hieman pitempään seurustellut arabimiehen kanssa. Mietin, että missä ne rajat menevät. Hän pyrkii alistamaan minua siten esim. että en saa udella mitään. Jos utelen, että mihin menee, hän "rankaisee" minua olemalla pitempään pois tai tapaamalla minua harvemmin tai ainakin uhkailemalla sillä. Jos en ole innostunut siitä, että lähtee latinotanssikursseille toisten naisten kanssa, niin hän syyttää minua siitä, että luulen "ostaneeni" hänet. Hänen mielestään pyrin rajoittamaan häntä liikaa. Hän kuitenkin käy kahdessa tai kolmessa harrastuksessa, joista en ole koskaan sanonut mitään. Hän viettää paljon aikaa kavereiden kanssa, johon en koskaan sano mitään. "Riidat" tulevat siitä, jos kysyn jotain tai näytän tunteeni esim että olisin toivonut, että hän viettää aikaa minun kanssani. Siis ne riidat ovat ihan yksipuolisia. Hän huutaa ja haukkuu, minä myötäilen ja yritän selitellä, miksi uskaltauduin kysymään jotain tai reagoin jotenkin ja se suututtaa häntä entisestään. Nyt hän vanotti minua kuuntelemaan. Kuuntelin ja kuulin ehkä lopultakin, mitä hän sanoi...Hän sanoi ja ilmeisesti myös tarkoitti sitä: Hän haluaa olla vapaa tulemaan ja menemään ilman mitään rajoituksia. Minä en saa odottaa häntä, hän tulee sitten kun haluaa. Minä en saa kysyä mitään. Hän sanoi, että koskaan EDES hänen nuoret ja kauniit tyttöystävät eivät ole saaneet kysyä tai kommentoida mitään (= tarkoittanee, että minä olen vanha ja ruma kun hän niin korosti tuota nuoruutta ja kauneutta). Hän sanoi, että hän ei KOSKAAN ole kuunnellut naista eikä aio kuunnellakaan. Hän sanoi myös, että hänellä on aina ollut oikeus rajoittaa tyttöystävien menoja ja suuttua heille, mutta heillä ei ole ollut hänelle. Ja vihoviimeiseksi hän ilmoitti, että aikoo nyt jatkossa sitten alkaa käydä diskoissa tanssimassa muiden kanssa, koska olen liian rajoittava ja tämä on asia, jonka hän tietää minulle vaikeaksi.
Ollaanko tässä parisuhteessa saavutettu jo se raja, että minun on luovutettava? Minä olen myötäileväinen ja anteeksiantavainen, mutta kyllä minullakin rajani on...Onko tässä parisuhteessa enää mitään toivoa? Minusta alkaa näyttää aika synkeältä tämän suhteen tulevaisuus. Vai onko se sitä, että olen läheisriippuvainen eli jos en enää koskaan kysele, en pyydä, en puhu tunteistani, olenko silloin normaali? Vaadinko minä tosiaan liikaa? Pyydänkö liikaa? Välillä tuntuu vain niin pahalta, että itku tulee silmään. Olen eräänlaisella "koeajalla". Hän testaa sitä, voiko kanssani asua. En taida läpäistä tuota ihmeellistä koeaikaa.
Mikä hänellä on? Onko hän kulttuurinsa tuote vai onko jotain muuta syytä tällaiseen käytökseen? Onko tässä kyse persoonallisuushäiriöstä? Olenko minä syypää hänen käytökseensä kuten hän sanoo?
Kun en minä ole mikään mustasukkainen ihminen. En minä ole mielestäni rajoittava tms. Hän on saanut pitää netissäkin jatkuvasti naistuttavuuksia, joista ei kerro minulle mitään. Aika pitkälle minä olen mennyt luottaessani häneen ja kuitenkin saan vain lokaa kasvoilleni. Surullista tämä on mielestäni. Hän sanoo, että minulla ei ole oikeastaan mahdollisuuksia parempaan, kun minulla on jo ikää ja lapsia. Hän on sitä mieltä, ettei yksikään niin komea ja nuori mies kuin hän minua halua. Hän on minua 5 vuotta nuorempi. Ei minua haittaisi, vaikka hän olisi 5-10 vuotta vanhempikin eli en minä erityisesti mitään nuorta miestä tässä haikaile.
Ollaanko tässä parisuhteessa saavutettu jo se raja, että minun on luovutettava? Minä olen myötäileväinen ja anteeksiantavainen, mutta kyllä minullakin rajani on...Onko tässä parisuhteessa enää mitään toivoa? Minusta alkaa näyttää aika synkeältä tämän suhteen tulevaisuus. Vai onko se sitä, että olen läheisriippuvainen eli jos en enää koskaan kysele, en pyydä, en puhu tunteistani, olenko silloin normaali? Vaadinko minä tosiaan liikaa? Pyydänkö liikaa? Välillä tuntuu vain niin pahalta, että itku tulee silmään. Olen eräänlaisella "koeajalla". Hän testaa sitä, voiko kanssani asua. En taida läpäistä tuota ihmeellistä koeaikaa.
Mikä hänellä on? Onko hän kulttuurinsa tuote vai onko jotain muuta syytä tällaiseen käytökseen? Onko tässä kyse persoonallisuushäiriöstä? Olenko minä syypää hänen käytökseensä kuten hän sanoo?
Kun en minä ole mikään mustasukkainen ihminen. En minä ole mielestäni rajoittava tms. Hän on saanut pitää netissäkin jatkuvasti naistuttavuuksia, joista ei kerro minulle mitään. Aika pitkälle minä olen mennyt luottaessani häneen ja kuitenkin saan vain lokaa kasvoilleni. Surullista tämä on mielestäni. Hän sanoo, että minulla ei ole oikeastaan mahdollisuuksia parempaan, kun minulla on jo ikää ja lapsia. Hän on sitä mieltä, ettei yksikään niin komea ja nuori mies kuin hän minua halua. Hän on minua 5 vuotta nuorempi. Ei minua haittaisi, vaikka hän olisi 5-10 vuotta vanhempikin eli en minä erityisesti mitään nuorta miestä tässä haikaile.
Vastaukset 69
Vanhimmat
saavutettu! Tiedät sen itsekin. Arvosta itseäsi ihmisenä, ja jätä tuo suhde taaksesi mahdollisimman nopeasti. Kerran se vaan kirpaisee, mutta jos jatkat suhdetta, on luvassa jatkuvaa piinaa kunnes muserrut täysin.
kyllä rakkastuneena on TYHMÄ!! mies ei sinua arvosta ja vetkuttelee toisten naisten kanssa! ja samaa mieltä suhde taakse ÄKKIÄ! kulttuurierot ovat jo liian suuret, niinkun tekstisi kertoi!
No juuh, anna ukon mennä ja sano et takas ei oo tulemista!
Minkä ikäisiä olette?
Vaikuttaako nuoruus?
EN KOSKAAN OLE KIINNOSTUNUT NAISESTA JOKA ON OLLUT KAMELIKUSKIEN JALKAVAIMO....
Miten suhtautuisit, jos suomalainen mies käyttäytyisi sinua kohtaan samalla lailla? Mieti myös sitä, millaisen mallin mies antaa lapsillesi. Eiköhän vastaus löydy.
Millaiset asumisjärjestelyt teillä on? Asutko miehen asunnossa, asuuko hän sinun asunnossasi vai onko teillä yhteinen asunto? Entä rahat ja muu omaisuus? Yhteisiä lapsiahan teillä ei taida olla.
Et sinä ole millään koeajalla, vaan tekemisissä ikävän ja sivistymättömän ihmisen kanssa.
Roikut miehessä ja alistut vapaaehtoisesti kaikkiin hänen oikkuihin. En usko miehen olevan sinulle edes uskollinen. Mitä enää odotat mieheltä, jonka käytös on sinua kohtaan sikamaista? Miksi alistut tuollaiseen? Ei ole sinun asia miettiä miksi mies kohtelee sinua ala-arvoisesti. Sinun tehtäväsi on suojella itseäsi ja lastasi ettei kodissasi ole ihmistä, joka sinua jatkuvasti kiusaa. Jos sallit tuollaista käytöstä itseäsi kohtaan, olet sairas. Luutavasti mieskin ihmettelee, mikä sinussa on vikana? Hän saattaa myös olla epätoivoinen, koska ei luultavasti pääse sinusta eroon.
Käy juttelemassa mielenterveystoimistossa.
Tuossa kulkee jo raja selvästi. Kyllä toista pitää kunniottaa sen verran, että parisuhteessa voi kysellä ja sopivasti vaatia. Teillä ei ole kyse edes vähää tasaveroisesta suhteesta. Kyllä sen ei-suomalaisetkin tajuavat. Älä kiusaa itseäsi enempää. Hän ei tule muuttumaan riittävästi.
Hmm...miksei pääse eroon??? Roikunko minä kenties paidankauluksessa? Tuskinpa. Senkus vaan kävelee omaan asuntoonsa eikä enää vastaa puhelimeen. Sitenhän hän minusta eroon pääsisi alta aikayksikön. Varsinkin kun minulla ei ole tapana roikkua miehen perässä, joka ei halua tavata minua. En ole koskaan soitellut yhdenkään miehen perään, jos ilmaisee, ettei halua jatkaa seurustelua kanssani. Mistä nämä sairas-jutut näillä palstoilla aina vedetään? En ole sairas. Ihan normaali työssäkäyvä ihminen. Ja uskollisena häntä pidän niin kauan kuin toisin todistetaan.
Johan olet itse todistanut moneen kertaan, ettei hän ole uskollinen tai jos jostain ihmeen syystä olisikin, ei teidän välillänne hänen puoleltaan ole kuin vakipanosuhde, ei mikään seurustelu- tai rakkaussuhde.
Olet hänelle varma pillu, jota voi käydä hoonaamassa silloin kun panettaa eikä ole uusia jännittäviä, nuorempia ja kauniimpia sattumalta tarjolla.
Ei hän tietenkään sinua jätä, ethän sinä ole hänelle minkäänlainen rasite, koko kesänkin hän otti sinusta lomaa. Sinulla on hänelle vain annettavaa: pillu ja varmaan rahaa ja ruokaakin jonkun verran. Mitään velvollisuuksia hän ei koe omaavansa sinua kohtaan.
Hullulta sinä kyllä kuulostat juttujesi perusteella.
inhorealistista, mutta niin totta. Joskus vain ihmiselle asiat on sanottava näin järkyttävän suorasti jos ei muuten mene viesti perille!
Kiellot: Älä soite perään. Älä kysy minne, kenen kanssa menet? Älä näytä suruasi. Eikä missään nimessä tyytymättömyytä tai kiukkua menoista. Älä itse mene. Odota kotona, mieluiten siivoten ja pidä ruoka lämpmänä.
Niin tuttua mulle ja muiden kautta kuultua monelle muulle. Kuuluu kutltuuriin ja luonteeseen (persoonallisuuteen), eikä siihen tule muutosta. Ehkä yleistän pahasti, mutta luulen, että monella Suomeen tulleella arabimiehellä on jonkinlainen persooallisuushäiriö, jos ei ihan narsiti ole, niin aika monella on narsitisia piirteitä ja epävakaita ovat monet (äkillinen suuttumus, suuttuminen mitättömistä asioista, tavaroiden paiskominen, väkivallalla uhkailu, tunnetilojen nopea vaihtuminen), koska kasvatus on niin epävalidoivaa ja tiukkaa. Fiksumat ja koulutetuimmista perheistä lähtöisin eivät tule Suomeen, jos lähtevät pois, niin menevät Ranskaan. Perusjuntit tulevat Suomeen.
Ota ero, kadut myöhemin hukkaan heitettyjä vuosia! Mä jatkoin ja jatkoin, siihen vaikutti osin yhteiset lapset (kun kammoksutti ajatella antaa lapsia isälleen tapaamisiin) mies ei koskaan muuttunut. Aina sama käytös.
Kulttuuri vaikuttaa niin paljon, turha luulla, että hän muuttuu.
"äkillinen suuttumus, suuttuminen mitättömistä asioista, tavaroiden paiskominen, väkivallalla uhkailu, tunnetilojen nopea vaihtuminen), koska kasvatus on niin epävalidoivaa ja tiukkaa. Fiksumat ja koulutetuimmista perheistä lähtöisin eivät tule Suomeen, jos lähtevät pois, niin menevät Ranskaan. Perusjuntit tulevat Suomeen. "
Voi kuulostaa niin tutulta!
itse seurustelin kylläkin irakin kurdin kanssa mutta juuri tuo tunnetilojen vaihtuminen: alussa muka rakastaa niin kovin ja sitten yks kaks tunnetilojen muuttuminen ja raivoaminen täysin mitättömistä asioista ja mistään ei olisi saanut kysyä mitään eikä sanoa vastaan. Monet musumiehet tottuvat Suomessa siihen että nainen kuuntelee ja naisen itsetunnon saa polkea maton alle ja sitten vielä potkaista sen naismaton ja hänen koko itsetuntonsa pois ja jyrätä omalla itsekkyydellään sitten syyttäen naista kaikista omista narsistin ja pettäjän piirteistään. Kun on paha olla eikä aidosti viihdy maassa niin jonkun niskaanhan se kaikki s'onta on kaadettava ja usein suomalaisen naisen niskaan..
Tuokin on totta että ainakin pakolaisista moni tulee tänne paremman elämän toivossa, osaa ei sitten kiinnostakkaan muu kuin ilmainen raha ja naislaumat kun yksi ei riitä. Ne joita kiinnostaa opiskelu suuntaavat ehkä pienemmille paikkakunnille tai ulkomaiden huippuyliopistoihin (vähemmän jengiriitoja ja rasismia kuin Suomessa ja jos oikeasti tarkoitus opiskella niin mitä väliä minkä näköisiä naisia mistäkin maasta löytyy jne.)
Tuokin niin tyypillistä ettei naisella saisi olla ketään miespuolisia kavereita edes netissä (nainen on aina valmis seksiin missä tahansa ja kenen tahansa kanssa vai miten se nyt meni, kivikaudelta päivää?) kun taas miehellä saa olla miten paljon tahansa kaikenlaisia naisia kavereina netissä ja saa myös pettää oman naisystävänsä kaverien tai jopa sukulaisten kanssa jos vain saa tilaisuuden!
PROVO. Menkää kateelliset miehet muualle jauhamaan paskaa.
Tyhmäkö ole eihän tässäkän viestiketjusa ole yhtään miesten kirjotusta.
???? Miten niin provo?. Tiedätkö keitä me "kateellislet jauhajat" olemme? Olemme katkeria ja surullisia naisia, jotka menimme - eri syistä (sinisilmäisyys rakkaudessa, kelpaamattomuuden ydinuskomus, seikkailunhalu, masennus, hulluus, biologisenkellon tikitys, jne. jne) naimisiin kontrolloivan miehen kanssa.
Ja jäimme suhteeseen - eri syistä (halu onnistua ja olla onnellinen, minä yritän kaikkeni -sisäinen sääntö, vielä hän muuttuu, kunhan minä... -uskomus, en halua myöntää tehneeni virhettä -ajatus, tämä on sitä kulttuuria, kyllä se kohta "oppii", nujertuminen ja masentuminen, pelko, kuoleman pelko, häpeän itsenäni, en tiedä mitä nyt tekisin jne, jne.)
Nyt etsimme hetken helpotusta ja puramme vihaamme ja raivoamme täällä. Haluamme estää muita naisia tekemästä samaa virhettä. Tiedämme, että on tasa-arvoa arvostavia ja tuoteuttavia arabi/muslimimiehiä, mutta puhumme vain omastamme.
Joten emme kaipaa sun tuomiotasi. Muka kateellisa. Miksi sinä kirjoitat noin, se saa mut arvelemaan susta jotakin. Kärsitko jotenkin marginaalissa, kun sulla on arabi/muslimi mies, siis joudutko aina puolustautumaan - muuallakin kuin täällä keskustelupalstalla. Katsos tiedän ihan omasta kokemuksesta, miten valintani takia olen ollut monista vähän epäilyttävä joidenkin silmissä.
että ei kai kukaan sekaannu OIKEASTI noin sekoon mieheen ellei ole ihan vintti pimeänä (toki onhan niitäkin...)? Siksi ajattelin olevan provo..
Täällä kyllä aika monesti miehet jauhaa paskaa muslimeista. Ne on ihmisiä siinä missä muutkin ja millä oikeudella ihmisiä pitää haukkua. Tuskin haukkuvat kädettömiä tai vammaisiakaan, miksi sitten muslimeja?!?!
t. ATEISTI
Rinnastat muslimit kädettömiin ja vammaisiin. Aika paljon puhuva juttu.
Missä minä niitä olen samaan nippuun niputtanut?? Elä lue rivien välistä jotain mitä siellä ei ole!!
KAIKKI ihmiset olemme erilaisia niin lopettakaa tuo dissaaminen jo!! Vai oletko itse muka täydellinen ja samanlainen kuin kaikki muut? Muslimeilla on oikeus elää siinä missä sinullakin, ei luulisi olevan sinulta pois, vai?
Ei tarvitse lukea rivien välistä. Riittä kun lukee riveiltä. Älä siis kirjoita niille riveille sellaista, mitä et halua muiden lukevan. Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään muslimeja vastaan. Vauhkoista typeryksistä en sen sijaan pidä, olivatpa he muslimeja tai ateisteja.
Et ilmeisesti vain ymmärrä lukemaasi.
Niin mikä on ongelma? Luulitko, että mies hylkää kulttuurinsa, maailmankuvansa ja kasvatuksensa kun on saapunut Suomeen ja on suomalaisen naisen kanssa? Mies on varmasti ollut samanlainen jo siinä vaiheessa kun kimppaan aloitte. Miksi aloitit, jos asiassa on ongelma? Tai vaihtoehtoisesti miksi jatkat, jos asiassa on ongelma? Koskakohan naiset oppivat, ettei mies ole muovailuvahaa, jonka voi muokata mieleisekseen...?
moi
olin itse rajoittavassa ja huonossa avioliitossa arabin kanssa. Järkyttävä kokemus.
Mielenterveyteni järkkyi pahasti, eroa pian ettet sinäkin pilaa elämääsi niinkuin minä tyhmä tein.
zemppiä.
"Ollaanko tässä parisuhteessa saavutettu jo se raja, että minun on luovutettava? "
Ei ei ei. Sinulla on hieno mies ja ihana parisuhde. Miksi luopua? Älä nyt viitsi olla tuollainen itsekäs niuhottaja. Kyllä sinun nyt täytyy ryhdistäytyä ja tsempata, että läpäiset koeajan kunnialla. Sen jälkeen kohtelet sitten miestäsi paremmin kuin ennen. Muista että sinun ja lapsiesi tärkein tehtävä on pitää tämä täydellinen mies tyytyväisenä.
Jätä mokoma mies jo. Ansaitset paremman miehen itsellesi, joka arvostaa ja kunnioitta sinua. Tuossa suhteessa sinulla menee vain ikä, terveys ja itseluottamus suoraan vessanpytystä alas...
Juu, ulkopuolisena sanoisin kyllä, että raja on ylitetty oikein kunnolla. Tuo ei ole rakastavan miehen käytöstä, ja kuulostaa kyllä siltä, että olet ollut erittäinkin mukautuvainen. Älä siis syytä itseäsi. Mies on vain sairaalloisen kontrolloiva.
muslimana minä en ymmärrä miten joku ihminen ja sivistynyt voi kestää semmoista kohtelua toiselta ihmiseltä..... olen kuullut paljon valitusta arabeista ettei ne kunnioita naisia, hakkaavat ja saavat huudella päin naamaa. syy ei ole sunussa mutta hänessä. se on heidän kulttuurinsa koska siellä naiset ovat alistettuja.
voi hyvä ihminen jos joku ei uskoa sua tai kunnioita sinua naisena jätä se koska maailmaissa on vielä kunnon miehiä jotka eivät alsta naisia.
älä usko mitä hän sanoo olet kaunis ihminen sellainen kun olet ja uskon kovasti että on joku joka haluaa olla sinun ja lastesi kanssa. älä luovu toivosta.
jätä
Niin. Mietintämyssy on kyllä päässä. En oikein tiedä, miten tästä jatkaa. Mutta kyllä se mietityttää, miksi kesälomalla olevalla miehellä ei ole aikaa minulle viikolla oikeastaan lainkaan :(. Eikä soiton soittoa kuulu...eikä koskaan mitään rakkausviestiä :(. Jos puhun näistä tunteistani, niin hän on ilmoittanut, että se johtaa siihen, että hän pettää minua tai ottaa tilalleni toisen...enkä usko, että naisista olisi puutetta. Facebookissa naiset ovat hänen kuviinsa kirjoitelleet, kuinka hän on ihana ja kaunis ja raikas ja wooo ja haluaisivat hänen vaatteensakin pois...ja kuka niitä kuvia on ottanut, kysynpähän vaan. Tekisi joskus mieli niille naisille se kertoa :(.
Ihan täysi hölmö olet, jos vielä päivääkään katselet tuollaista sikaa. Missä sinun itsekunnioituksesi on? Sinulla kun on lapsiakin, niin sinulla ei ole edes oikeutta olla noin tyhmä. Nostahan jo pääsi mudasta. Jos et muuten, niin lastesi takia.
Jos haluat elää koko lopun elämäsi robottina niin suosittelen jatkamaan suhdetta. Mies on kertonut, ettei aio kuunnella sinun tunteistasi sanaakaan eikä juurikaan halua viettää aikaasi kanssasi. Vain silloin kun hälle sopii, sinusta viis.
MILLOIN SINÄ NAINEN HERÄÄT? Sinua kohdellaan juuri niin huonosti kun annat itseäsi kohdella! Kyselet marttyyrinä tyhmiä, "liianko utelias", vaikka itse tiedät vastauksen parhaiten. Olet aivan yhtä syyllinen pahaan oloosi kun miehesikin. Hän ei seuraansa sinulle pakota!
Jotkut ihmiset nauttivat marttyyrin roolista. Heidän elämänsä kruunu on olla se kaltoin kohdeltu, kärsivä osapuoli. En tiedä, onko aloittaja sellainen, mutta viesteistä päätellen hän ei ole halukas luopumaan kurjasta asemastaan.
Älä enää alistu!! Jos siedät mieheltä noin törkeää kiristystä ja uhkailua (henkinen väkivalta), et enää kauan jaksa. On itsestään selvää että kesälomalla ollaan yhdessä ja tehdään mukavia asioita, joita sitten talven ankeina hetkinä voi muistella. Lisäksi on itsestään selvää myös, että puoliso huomio ja kertoo tunteistaan sekä arvostaa kumppaninsa tunteita ja toiveita.
Mitä sinä oikein mieheltä vielä odotat? Jos et ole tyytyväinen omaan oloosi, niin tee jotain sen eteen. Jos mies ei sinua tyydytä ja kiusaa, niin hankkiudu miehestä eroon. Miehellä on ilmiselvästi muita naisia, eikä sinun tarvitse heille mitään miehestä kertoa. Ne feissarissa miehesi kanssa kirjoittelevat eivät luultavasti uskoisi sanaakaan siitä mitä sanot. Toisaalta..miehesi voi jopa kieltää ettei edes tunne sinua. Noin kylmästi sanottuana sinua ei ole olemassa miehen henkilökohtaisessa elämässä.
Hän sanoi, että hän ei ehdi tapaamaan nyt kesällä kun hän haluaa urheilla ja olla kaverin/kavereiden kanssa. Joku kaveri on tullut hänen luokseen nyt pariksi viikoksi eli minä jouduin syrjään hänen elämästään tämän parin viikon ajaksi. Olen hänen vuokseen surrut niin paljon, niin paljon. Minulla on sellainen tunne, että olen antanut hänelle elämäni, mutta hän antaa vastineeksi murusia hänen elämästään. Hän tosin sanoi, että minä vaadin liikaa ja että minun pitää olla tyytyväinen, jos hän tulee joskus luokseni vaikka tunniksi. Ja totuus todella on se, että minua ei ole olemassa hänen elämässään paitsi silloin kun hän astuu ovestani sisään. Hän elää kaksoiselämää. Olemme me ilman muuta maailmaa ja se muu maailma ilman minua. Hän ei ole koskaan antanut minun edes vilkaista hänen maailmaansa. Kun hän astuu ovestani ulos, niin hän ikään kuin katoaa. Ei viestin viestiä, ei mitään...Tämä on todella surullista, koska rakastin häntä aidosti. Mutta sydämeni särkyi jo silloin ihan alussa, kun hän sanoi, että olen saastunut toisten miesten sp...sta eikä hän voi koskaan avioitua kanssani.
Voi hel#***# nainen, TODELLAKIN RAJA YLITETTY JA RASKAASTI!!!! EI TODELLAKAAN TOIVOA TUOLLA SUHTEELLA!!!!! Et ole liian utelias, mies on narsistinen ja omahyväinen ei kenenkään hyväsydämisen naisen arvoinen EI TODELLAKAAN! Tulet olemaan onnellinen ilman tuollaista sikamaista käytöstä keneltäkään, nyt HETI pois tuosta suhteesta!
Katsopa asiaa positiivisesti: Sinulla pitää olla TODELLA huono tuuri, jos jatkossa onnistut törmäämään yhtä huonoon mieheen. Tuosta kuvailemastasi ei voi enää paljon huonommakse mies mennä. Eli ainoa suunta on ylöspäin!
Miten niin rakastat aidosti? Rakastat siis jumalaista ulkonäköään, kun sisimmässään ei ainakaan näytä olevan mitään positiivista?
Onko ulkonäön "rakastaminen" tosiaan aito rakkautta?
"os en ole innostunut siitä, että lähtee latinotanssikursseille toisten naisten kanssa, niin hän syyttää minua siitä, että luulen "ostaneeni" hänet. "
Mitähän äijä tuumaisi, jos sinä sanoisit, että lähdet nyt tanssikursseille miesten kanssa?
Et kai sä tosiaan halua tollasta miestä, joka alistaa, nöyryyttää ja haveksuu sua. Kunnioituksesta sua kohtaan ei ole tietoakaan, mutta itseään kohtaan hän haluaa kunnioitusta.
Jätä se.
kuvitelmistasi..Jos suhteessa ei tunnu olevan muuta kuin ongelmia se on ONGELMASUHDE.Mitä kyseinen mies saa sinut tuntemaa? kysy tätä itseltäsi..Älä lankea toivon ansaan tyyliin kaikki muuttuu paremmaksi.Usko jo ,niin ei tule käymään.Mies elää täysin omaa elämää,sinä olet marginaalissa.Ansaitset paljon parempaa! Luulempa että olet kiltti ja hyväsydäminen ihminen ja jossain on joku kunnon mies joka osaa sitä arvostaa.
Miesystäväni ilmoitti, että hän haluaa olla "ystävä" ja tulla auttamaan minua välillä jne. ja ehkä asua kanssani myöhemmin. Sen näkisi sitten hänen opintojensa jälkeen. Mutta hän haluaa vapautensa, mennä minne lystää ja milloin lystää. Hän sanoi, että minulla ei paljon vaihtoehtoja ole...olen sen verran vanha ja lapsetkin...
Minä en halua "ystävää" vaan rakastetun, elämänkumppanin ja aviomiehen (mieluiten). Tämä suru painaa minut jo aivan lyttyyn. Eilen hän kävi ja jätti vaan pyykkiä minulle pestäväksi. Tulee noutamaan tänään. Miten ihmeessä pystyn lopettamaan rakastamisen ja unohtamaan hänet??? Tiedän, että minun on pakko. Muuten hän imee minut henkisesti kuiviin ja lyttää aivan lyttyyn.
Niin ja mistä minä voin tietää, ettei sitten joku päivä ota sitä neitsytvaimoa, kun ei minuun halua sitoutua?
Sitä et voi tietää mistään. Sen sijaan voi melkoisella varmuudella tietää, että hän jonakin päivänä ottaa vaimokseen nuoren neitsyen kotimaastaan, ellei hänellä ole jo ennestään vaimoa kotimaassaan.
Uskoisit jo, ettet voi väkisin saada ketään miestä rakastamaan itseäsi tai menemään naimisiin kanssasi.
Aivan mahdotonta se on, kun mies halveksii ja hyväksikäyttää sinua niin kuin kerrot.
Lakkaa olemasta tekemisissä miehen kanssa. Vaihda lukot ja puhelinumero. Muuta toiseen asuntoon jos voit. Kyllä se "rakkaus" siitä väljähtyy. Et varmaan pysty unohtamaan häntä, mutta muisteloiden sävy muuttuu.
Ei, en minä kuvittele, että voisin ketään pakottaa rakastamaan minua tai menemään naimisiin. Enhän minä ole koskaan pakottanut häntä seurustelemaan tai olemaan kanssani. Olen sen sijaan uskonut, että yhdessä ollaan rakkaudesta. Muu yhdessäolon motiivi on minulle vierasta. Tuo ajatus tuosta nuoresta neitsytvaimosta tuntuu tosi pahalta. Tiedän, että hän voisi tehdä niin, mutta se ajatus tuntuu todella julmalta ja halventavalta ja raskaalta.
Sinulle on vierasta muu yhdessäolon motiivi kuin rakkaus. Läheskään kaikki ihmiset eivät ajattele samoin kuin sinä. Varsinkin muissa kulttuureissa kasvaneilla voi olla aivan toisenlaisia käsityksiä ja arvoja. Miehesi on yrittänyt omalla tavallaan kertoa sinulle, mitä hän ajattelee ja haluaa. Kuuntele häntä avoimin mielin, niin ehkä ymmärrät häntä tai opit ainakin hyväksymään tosiasiat. Mieti myös sitä, rakastatko todella häntä vai sitä henkilöä, millainen toivoisit hänen olevan.
Sinun olisi mielestäni syytä etsiä mies, joka olisi samoilla linjoilla kanssasi.
Hei, oot sen verran matto, että aattelin koittaa onneani. Pesisitkö munki pyykit jos tuon?
Anna nyt hyvä ihminen miehen olla! Hän ei halua olla kanssasi, ja ainoa syy on aiemmin ollut se, että sinusta hyötyy. Seksiä ja ruokaa, pyykinpesua yms.
Unohtaminen käy helpommin, os lopetat pesulatädin hommat..
Toivottavasti pesit pyykit. Käytitkö huuhteluainetta? Ilman sitä pyykistä tulee ikävän karheaa.
Tuttu tunne...elelin toillaisten tuntojen kanssa n. 10v sitten. Mietin ja pohdin asioita pitkään mielessäni ja yritin ymmärtää ja sopeutua. Ikävä kyllä taustalta paljastui toinen nainen jnejne kuvio oli aika 'likainen'. Nyt olemme eronneet ja elämä jatkuu, mutta edelleen hän tavallaan pitää minua 'vaimonaan', joten eroon pääsy tuon asenteen omaavista miehistä on todella vaikeaa. Itse en jaksa tapella, koska meillä on yhteisiä lapsia. Elän pv kerrallaan ja en murehdi ja märehdi hänen asioitaan...Jokainen kuitenkin jossain vaiheessa joutuu vastuuseen käyttäytymisestään...
Niin, siis olen ihmetellyt itseäni. En ole koskaan ennen ollut tällainen, että mitenkään rajoittaisin mieheni menoja tms. Ex-mieheni sanoi, että yksi parhaista ominaisuuksistani oli juuri se, että minä luotin ja minuun saattoi luottaa. Hän meni ja tuli ihan mielensä mukaan ja ihan vapaaehtoisesti yleensä sanoi, että mihin oli menossa. Mutta tämän suhteen ongelman ydin on juurikin salailu. Aluksi hän oli se mustasukkainen, urkki kaikki tiedot ja tarkisti kaikki paikat. Mutta sitten se hänen salailunsa myötä se kääntyi siihen, että minä aloin mutristaa suutani, kun hän meni ja tuli, välillä kävi syömässä ja taas meni, enkä koskaan tiennyt minne ja kenen kanssa ja miten hän oikeastaan aikaansa ja elämäänsä viettää. Ja on siinä ollut sekin ero aiempaan suhteeseeni, että aiemmassa suhteessani mies otti minua (ja lasta) mukaan esim kavereita tapaamaan, mutta nykyinen miesystäväni jättää minut ihan kokonaan kaiken ulkopuolelle. Se salailu on se, joka saa minut voimaan huonosti...miesystäväni sanoo, että vika on minussa ja negatiivisessa suhtautumisessani asioihin. Ehkäpä...mutta toisaalta väittäisin edelleen, että olen ihan älykäs, hauska ja mukava ihminen, jos vaivautuu juttelemaan kanssani ja olen aikamoisen suvaitsevainen ja avarasydäminen, jos vain haluaa uskoutua minulle edes niissä ihan arkisissa asioissa, että vaikka mitä meinaa puuhata viikonloppuna, jos ei ole aikaa minua tavata...Mutta olen hänen kanssaan pitkälti sopeutunut siihen, että emme juttele enkä kerro hänelle elämästäni tai ajatuksistani, koska ne eivät häntä kiinnosta. Joskus ruokapöydässä olen innostunut juttelemaan jostain, mutta käsky on yleensä käynyt olla hiljaa.
Siis onko sinut myyty hänelle vai onko hänellä jumalainen mela? Vai mitä teet tuollaisessa suhteessa, jossa ruokapöydässäkään ei voi keskustella mistään?
Juttusi kuulostavat siltä kuin olisit saudi-arabialainen lapsimorsiamena myyty nainen ilman omaa tahtoa tai valtaa.
Älä tuhlaa enää häneen energiaasi ja aikaasi. Vaan keskity itseesi ja lapsiisi. Käyttäydy häntä kohtaan samoin kun hän sinua kohtaan, jos suhde kaatuu siihen anna kaatua. Varmasti löydät miehen joka haluaa olla ja viettää aikaa myös sinun kanssasi, eikä vain tuoda vaatteita pesuun.
Tiedän, että se on vaikeaa, kun on tunteita...mutta niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan...
Itse erosin ja kadun, että mietin sitä liian kauan, koska mies rikkoi niin paljon sisältäni etten tänäpäivänäkään oikein jaksa miehiä, vaikka todellakin ymmärrän ettei kaikki ole hänen kaltaisiaan.
Villi veikkaukseni on, että miehesi on Pohjois-Afrikasta...tuntuu niin tutulta. Mutta väliäkö silläkään, mistä tulee. Hyviä ja huonoja on joka maassa ja kulttuurissa.
tsemppiä
Eihän tuota voi edes kuvata enää parisuhteeksi!!!
Äääh! Lopeta toi valittaminen! Menee hermot.
Ite oot oman helvettis luonu. Mies on ollu käsittääkseni aika avoin ja rehellinen siitä millainen hänen naisen tulisi olla. Sinä olet se joka yrittää muuttaa miestä ja itkee ku ei onnistu. KASVA AIKUISEKSI! Toivon, että lapset eivät asu enää kotona.
Kai ne rajat menee ihan siinä missä ne sinun omasta mielestäsi ovat. Vai ajattelitko, että arabille eri säännöt kuin suomipojalle, koska kulttuuri?
Jotkut arabit varmaan sopivat sinun käsitykseesi ihannemiehestä, toiset taas ovat häntäheikkeinä salsatunneilla vieraiden naisten kanssa, joka ei yleensä suominaisen normistoon käy.
Jos arabikulttuurissa onkin monesti tapana alistaa naisia, niin mikä pakko sinun on sitä sietää Suomessa? Ukko vaihtoon vaan ja uutta tilalle, olkoon mistä vaan kotoisin. Tietty jos seuraavakin miehesi on arabi ja käyttäytyy samoin, kannattaa ehkä miettiä josko et kolmatta kertaa enää kokeilisi arabin kanssa?
Mutta kyllä noista arabeistakin varmasti löytyy kunnollisia miehiä, jotka ovat uskollisia ja tasa-arvoisia. Mutta missä suhteessa kunnolliset / häntäheikit? En tiedä.
mies32 puhuu asiaa! ukko vaihtoon vaan tai voit myös opetella olemaan yksin, joku syy kai sinulla on kai ollut kun roikut moisessa ääliössä joka pitää sinua lähinnä kynnysmattonaan. Seuraavan kerran kun ja jos tutustut uuteen arabimieheen niin käy monilla eri treffeillä ja vaadi hyvää kohtelua, jos et sitä saa älä rupea suhteeseen, sama muiden maalaisten kanssa. Kannattaa myös vakavasti harkita oletko sinä valmis muslimisuhteeseen, oletko valmis itsekin kääntymään jne? jos kaipaat jotain vanhasta uskonnostasi vaikka juhlia niin älä vaihda
"Joskus ruokapöydässä olen innostunut juttelemaan jostain, mutta käsky on yleensä käynyt olla hiljaa. "
miten joku (oletan aikuinen) ihminen voi sietää moista käytöstä? sinä et saisi edes avata suutasi, niin juuri paneminen kyllä käy mutta puhua ei saa, ettet vaan kysy kysymyksiä miehen menoista. Luultavasti miehelläsi on paljon sekä oman maalaisiaan kavereita että muita naisia joiden kanssa viettää aikaa, muuten hän voisi kyllä avoimesti kertoa menemisistään ja teoistaan, sinulta asiat tietysti piilotetaan koska olet se suhteen hölmö osapuoli. Kannattaa käydä terapeutilla juttelemassa tuosta äärettömän huonosta itsetunnostasi, ei ole normaalia ettei saa edes ruokapöydässä puhua. Mies on luultavasti narsisti joka on tarkkaan valikoinut sinut uhrikseen: täytyy olla kiltti nainen jota voi helposti komentaa kuin koiraa ja lopulta naisen pää sekoaa niin että hän alkaa itsekin uskoa ja kuvitella olevansa aina väärässä, vaikka ei ole. Sano miehellesi että tunnet itsesi aivan koiraksi kun saat noin huonoa kohtelua, tai parempi kun näytät ovea.
Kun tutustuin häneen, niin hän valehteli kansalaisuutensa sekä kotimaansa. Minä olin vakaasti päättänyt, että en halua tutustua arabeihin, koska tiesin asiat niin vaikeiksi. Hän kuitenkin sanoi olevansa muuta syntypärää, mikä oli totta vain 1/4 geeneistä. Asia tuli ilmi vasta, kun minun piti auttaa häntä jossain asiassa ja hän joutui näyttämään minulle paperinsa. No, siinä vaiheessa olin jo tutustunut häneen enkä osannut perääntyä. Muistan kuinka hämmästyin ja hämmennyin ja pelästyinkin...kun tajusin, että olin arabimiehen kanssa.
No silloin alussa hän kysyi minulta, voinko kääntyä, vastasin, että en voi. Ehkä se oli se asia, joka sitten ratkaisi...en tiedä. Minä en kaipaa uskonnostani juhlia vaan kääntyminen ei vaan onnistu, koska uskon omaan uskontooni sydämestäni. Niin se vaan on, että Kristus on minulle Jumala, vaikka sen uskon takia joutuisin roviolle...pienempi harmi on sitten tulla miehen jättämäksi tai halveksimaksi uskon tähden :).
Eli tavallaan alunperin suhde on alkanut valheella ja perustunut toisen vilpillisyyteen alusta asti...Ainakin Helsinki on tulvillaan Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevia arabeja, jotka ovat puheidensa mukaan kuka mistäkin Espanjasta, Ranskasta, Italiasta jnejne. ja käyttävät VAIN JA AINOASTAAN HYVÄKSEEN MEITÄ KILTTEJÄ SUOMALAISIA NAISIA JA SUVAITSEVAA, YMMÄRTÄVÄÄ YHTEISKUNTAA. Olen sen läheltä nähnyt ja tiedän hyvin, miten kuviot menee. Ja itse olen se yksi 'Pelle' jota pompotettiin vuosikaudet...Toivon, että olisin herännyt aiemmin...
En tiedä, pesitkö ne perjantaina tuodut pyykit, toivottavasti et. Mutta uskon, että Sinulla on voimia ja halua 'nostaa nokkasi pystyyn' JA JATKAA OMAA ELÄMÄÄSI LASTESI KANSSA.
ja mitä uskon asioihin tulee, niin 'aito muslimi' ei painosta, kysele puolisoaan kääntymään, vaan kertoo uskostaan ja näyttää esimerkkiä ja jos omasta tahdosta joskus haluat palata Islamiin, tulee se sitten tapahtumaan jos on tullakseen...
tsemppiä
mun gambi harrasti tätä samaa, suuttui kun puhuin ruokapöydässä, suomalaiselle se on ihan normaalia ja kohteliasta, mutta muslimin ei saa sitten kai puhua kun syö, näin ymmärsin asian monen riidan jälkeen.
Muutenkin paljon yhtymäkohtia gambin ja arabin kohdalla, muslimeja siis molemmat, siinä kai se yhteinen nimittäjä ja machouden alku ja juuri.
Minun olisi pitänyt ymmärtää erota aiemmin, meni rahat ja terveys, en onneksi saanut pysyviä vammoja, mutta seuraava aste todennäköisesti tulee olemaan sinun pahoinpitely jos et muuten opi kiltiksi. Niinkuin mies tahtoo sinun olevan.
Aloittaja, ole varovainen, todella varovainen, kun yrität päästä hänestä eroon.
Hän suuttuu, kun olet tarpeeksi vahva vastustamaan, voi hakata sinut pahanpäiväisesti kun et tyydy olemaan hänen "koiransa". Niin minulle kävi.
Aina myös jaksoi jauhaa että olen vanha ja ruma, etten saa ketään, sillä yritti saada minut itsekin uskomaan niin ja pysymään hänen kanssaan.
Eromme oli todella ruma ja pelottava. Varoitan......
Luulen kyllä, että sinun tapauksessasi ollut kyse oikeasta suhteesta, jossa olette asuneetkin yhdessä ja muutenkin viettäneet aikaa? Silloin ymmärtää, että erosta voi tulla kitkerä.
Aloittajahan taas on yksi arabin vakipanoista, en jotenkin jaksa uskoa, että arabi jää itkemään perään, kun ei kerran nytkään edes lomallaan viitsi viettää muuten aikaa kuin käy tyhjentämässä pallinsa ja pesettämässä vaatteensa.
Kyllä siinä arabimuslimien ruokapöydässä, jossa itse olen ollut vieraana, kaikki puhua pälpättivät, naiset enemmän kuin miehet. Tosin perheen isä oli kuollut jo, mutta en usko sen vaikuttaneen. Myös toisessa arabiperheessä, jossa isä oli vielä elossa, mielestäni naiset olivat puheliaampia kuin perheen "pää", vaikka en tähän silloin kiinnittänytkään mitään huomiota.
Joka tapauksessa tuollaisen alistamisen ja erikoisuuksien ymmärtäminen toisen uskonnon / kulttuurin / perhetapojen kautta on kyllä erikoista nöyristelyä.
Vai mitä tekisitte jos seurustelisitte saamelaislestadiolaisen kanssa, joka sanoisi, että heidän perheessään on tapana, että nainen syö miehen ruuantähteet? Tekö suostuisitte, koska kulttuuri? Vai pitääkö olla saamelaista ja lestadiolaista vieraamman kulttuurin edustaja, ennenkuin tuollaiset sairaudet voi suvaita?
"mutta muslimin ei saa sitten kai puhua kun syö"
Älä viitsi olla typerä.
No ei kyllä tuollainen muslimiudesta johdu!
Kyllä tuo on luonnehäiriö!
miksi muuten aika moni muslimi on narsisti ??
mieheni itse selitti minulle että islamin mukaan ei saa puhua samaan aikaan kun syödään, siihen perustin käsitykseni.
Ja hyväksyit koska kulttuuriero.
Olet lammas. Oikeastaan sinunlaisesi juuri tarvitsevat tiukan machomiehen komentamaan kuin koiraa, sillä ethän sinä itsenäisesti tulisi toimeen noilla aivoillasi.
Puretko nielemättä kaiken, mitä miehesi sinulle sanoo? Muistathan, ettet samalla puhu. Islamin mukaan myös pajunköyden syömisen aikana on kiellettyä puhua.
Nyt hän on sanonut sinulle millainen mies hän on parisuhteessa. Ei kuuntele naistaan, nainen ei saa kysellä saatika vaatia mitään, mies saa rajoittaa naisen menemisiä yms. Hän on siis rehellisesti kertonut minkälaisen suhteen haluaa. Jos sinä päätät jäädä suhteeseen, on sinun turha valittaa kurjaa oloa. Tiedät millaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä ja valinta on oma - jäädä tai lähteä (tai potkia mies pihalle).
Kun pääset sydänsuruistasi yli, tulet ihmettelemään, kuinka hölmö olit. Varmasti alat myös kyseenalaistaa omaa itsetuntoasi ja ehkä jopa mielenterveyttäsi.. Kaikkea onnea sinulle ja voimia paljon!
On ihan pakko ihmetellä miksi nainen alistuu noin täydellisesti? Rakkautta ei suhteessa ole eikä mies kunnioita naista. Suhteella ei ole tulevaisuutta, joten parempi nyt pelastaa itsensä ja aloittaa eroprosessi. Tuollaisien nöyryytysten jälkeen se tulee olemaan aluksi vaikeaa, mutta kannattaa taatusti.
Mitäpä jos hiukan olisit jo kiltti itsellesi ja lopettaisit itsesi rankaisemisen?