Appivanhempani vaikuttivat aluksi ihanilta ihmisiltä. (olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 3 vuotta) Sitten alkoi tämä "paskan" puhuminen, ensin haukuttiin minun sukulaiset, jonka jälkeen tämä siirtyi minuun. Koskaan eivät suoraan sano, vihjaillaan ja annetaan ymmärtää etten todellakaan ole minkään arvoinen.
Itse olen tulisieluinen ihminen ja muutaman kerran räjähtänyt kunnolla, mikä vain pahentaa tilannetta.. minulla ei heidän mielestään ole kykyä hillitä itseäni!!!
Opiskelemme kummatkin ja rahat ovat tiukilla, koskaan emme ole pyytäneet heiltä mitään. Silloin tällöin he kuitenkin avustivat meitä rahallisesti minkä huomasin suureksi virheeksi. Tämä heidän "anteliaisuus" antoi heille taas uuden syyn vihata minua eli olen siivellä eläjä ja heidän poikansa ansaitsisi parempaa. Kun lopetin mieheni vastusteluista huolimatta näiden almujen vastaanottamisen olin vielä pahempi ihminen.. koppava, lapsellinen jne... "Pakkohan minun on tyhmä olla kun kerran apu ei kelpaa!!!"
Ruoan suhteen sama homma kun rahan, varsinkin anoppini ajattelee, että olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä enkä osaa/halua tehdä mitään he kuskaavat meille millon minkäkinlaista evästä ja jos ei niitä vastaanoteta murkinat odottaa postiluukussa tai oven kahvassa. Meille en heitä kylään halua (ellei ole pakko) anoppini kun aina alkaa heti siivoamaan. Omasta mielestäni olen siisti ihminen, eikä meidän huushollia tarvitsisi kenenkään muun kuin minun ja mieheni siivota.
Lisäksi olen silloin tällöin hoitanut mieheni siskon lasta (3v) tämäkään ei anopin mielestä ole hyvä ratkaisu. Hänen käsityksen mukaan en osaa hoitaa lasta, ainakaan oikein. Ja hän soittaa vähintään pari kertaa illassa minulle ja antaa "vinkkejä" miten lasta hoidetaan. Mieheni sisarella ei ole koskaan ollut mitään huonoa sanottavaa minusta tai tavastani tätä lasta hoitaa.
Mieheni on kaikinpuolin ihana ihminen. Myös hänellä alkaa pikku hiljaa olla mitta täynnä vanhempiensa vuoksi, mutta sanomisistani huolimatta hän ei tee asialle mitään.
Tämä nyt meni vähän tälläiseksi tilitykseksi, mutta tälläistä meidän elämämme tällä hetkellä on. Hermoni alkavat totisesti olla riekaleina!! pitäisikö vaihtaa paikkakuntaa että pääsisi hulluista appivanhemmista eroon vai mikä avuksi???
Itse olen tulisieluinen ihminen ja muutaman kerran räjähtänyt kunnolla, mikä vain pahentaa tilannetta.. minulla ei heidän mielestään ole kykyä hillitä itseäni!!!
Opiskelemme kummatkin ja rahat ovat tiukilla, koskaan emme ole pyytäneet heiltä mitään. Silloin tällöin he kuitenkin avustivat meitä rahallisesti minkä huomasin suureksi virheeksi. Tämä heidän "anteliaisuus" antoi heille taas uuden syyn vihata minua eli olen siivellä eläjä ja heidän poikansa ansaitsisi parempaa. Kun lopetin mieheni vastusteluista huolimatta näiden almujen vastaanottamisen olin vielä pahempi ihminen.. koppava, lapsellinen jne... "Pakkohan minun on tyhmä olla kun kerran apu ei kelpaa!!!"
Ruoan suhteen sama homma kun rahan, varsinkin anoppini ajattelee, että olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä enkä osaa/halua tehdä mitään he kuskaavat meille millon minkäkinlaista evästä ja jos ei niitä vastaanoteta murkinat odottaa postiluukussa tai oven kahvassa. Meille en heitä kylään halua (ellei ole pakko) anoppini kun aina alkaa heti siivoamaan. Omasta mielestäni olen siisti ihminen, eikä meidän huushollia tarvitsisi kenenkään muun kuin minun ja mieheni siivota.
Lisäksi olen silloin tällöin hoitanut mieheni siskon lasta (3v) tämäkään ei anopin mielestä ole hyvä ratkaisu. Hänen käsityksen mukaan en osaa hoitaa lasta, ainakaan oikein. Ja hän soittaa vähintään pari kertaa illassa minulle ja antaa "vinkkejä" miten lasta hoidetaan. Mieheni sisarella ei ole koskaan ollut mitään huonoa sanottavaa minusta tai tavastani tätä lasta hoitaa.
Mieheni on kaikinpuolin ihana ihminen. Myös hänellä alkaa pikku hiljaa olla mitta täynnä vanhempiensa vuoksi, mutta sanomisistani huolimatta hän ei tee asialle mitään.
Tämä nyt meni vähän tälläiseksi tilitykseksi, mutta tälläistä meidän elämämme tällä hetkellä on. Hermoni alkavat totisesti olla riekaleina!! pitäisikö vaihtaa paikkakuntaa että pääsisi hulluista appivanhemmista eroon vai mikä avuksi???
Vastaukset 7
Vanhimmat
On ihmisillä ongelmat. Kun minun vanhempani tulevat kylään, heillä on aina kylmälaukut täynnä ruokaa. On pullaa, hirvenlihaa, marjoja, itse tehtyjä mehuja yms. Äitini kysyy ensimmäiseksi, mistä voi aloittaa siivoamisen ja isäni menee tekemään vaikka halkoja, jos ei muuta keksi. Vaimo on iloinen, kun hänen ei tarvitse leipoa vieraille kahvipullaa - vieraat tuovat sen mukanaan.
Viimeksi kun appivanhempani kävivät, anoppi pesi ikkunat ja appiukko rakensi pihalle leikkimökin. Minulla on ollut tuo leikkimökki pitkään rakennuslistalla, mutta ei ole oikein aika riittänyt. Tänä kesänä kokeilemme ensimmäisen kerran kasvattaa tomaattia kasvihuoneessa. Anopilla on siitä vuosien kokemus. Hän soitteleekin usein - keväällä joskus parikin kertaa viikossa - antaen neuvoja tomaatin kasvatukseen. Hyvä, että soitti. Luultavasti taimemme olisivat kuolleet ilman neuvoja. Nyt saamme nauttia omista tomaateista anopin neuvojen ansiosta.
Olen aina vain tyytyväinen siitä, kun vanhemmat tarjoutuvat auttamaan. Nyt minun ei tarvitse itse rakentaa leikkimökkiä, eikä vaimon tarvitse pestä ikkunoita. En varmaan koskaan ymmärrä ihmisiä, jotka suuttuvat siitä, että toiset haluavat auttaa. Ei ihme, jos elämä vituttaa, kun vanhempien auttamishalukin koetaan vittuiluna.
Meillä tosin on omakotitalo ja iso piha, joissa riittää tekemistä. Koska tekeminen ei lopu kesken, ei jonkun muun tekeminen ole minulta oikeasti pois.
Paikkakunnan vaihto voisi tilanteessanne auttaa. Eivät meilläkään appivanhemmat pääse kovin usein käymään, kun etäisyyttä on yli 200 km molempiin.
Suhtautumistapoja on monenlaisia. Eivät kaikki kuitenkaan tykkää siitä, että omaan kotiin joku toinen tulee ja alkaa siivota. Itse en siitä ainakaan tykkäisi eikä onneksi anoppi tai kukaan muukaan ole näin tehnyt. Eri asia olisi jos pyytäisin apua. Itse kokisin loukkauksena jos vieraani (appivanhemmat tai omat vanhempani) alkaisivat ensi töikseen siivota. Siitä kyllä pitäisin jos omat pullat tuotaisiin tms. sillä olen laiska leipoja. Anoppi tosin tuo meille kaikki vanhat ruoat joita heiltä on jäänyt.. Eli esimerksiksi hän toi meille kesän 2002 mansikoita, jotka olivat häneltä jäänyt pakastimeen ja eivät enää itse syö niitä.. Meillä itsellämme on pieni pakastin joka on ääriään myöten täynnä, emmekä mitään ikivanhoja mansikoita kaipaa. Olisi voinut anoppikin omilla aivoillaan sen verran ajatella. No, heidän lähdettyään, heitin mansikat roskiin.
Voin vaan kuvitella miten kyllästynyt oot tilanteeseen. Meillä kun on aika sama tilanne. Pahenee vaan kerta kerralta. Lapsi on nyt 6kk ja tää puolivuotta on ollut varsinaista helvettiä. En osaa tehdä mitään oikein, jopa aukileesta anoppi huomautti, että kun on tuollainen "plommi" pojalla päässä...
Heillä on tapana tehdä yllätysvierailuja meille, vaikka miljoona kertaa on pyydetty, että soittaisivat ensin. No sellaiset pyynnöt menevät anopilta täysin ohi, kun kyllähän hänellä on oikeus tulla poikansa kotiin milloin haluaa...
Oon jopa uhannut heittää isännän pihalle, ellei saa äitiään kuriin. Viimeksi taas toivat vanhentunutta maksamakkaraa, että voin sitä meiän koirille antaa... Ja tää lista on loputon. Jostain syystä anoppi on myös saanut päähänsä, että hänen on ostettava minulle alusvaatteita, eli usein on paketti mukana mistä paljastuu tosi kivoja puuterin värisiä pikkuhousuja... Vyötärön saa nostaa kainaloihin ja jalat pujottaa kahdesta reijästä ulos... Hyi helvetti, antas sit rahana, jos hänen mielestään mun alusvaatteissa on jotain vikaa. Toi juttu kun alkoi, ku he olivat meillä lapsen syntymän jälkeen ja laittaessani lasta nukkuun, anoppi oli hakenut kuivat pyykit pesuhuoneesta ja järjesti mun alusvaatteita tossa olohuoneen pöydällä. Ei muuten naurattanut.
Myös posti on sellanen jonka anoppi aina syynää, laskut kun kuuluu avata ja hänen mielestään hänellä on oikeus siihen. Oon monesti ilmoittanut, että nyt tää vierailu riittää ym, mutta kun mikään ei auta.
Koita kestää, ei se muuta ku pahenee vaan ajan mittaan!
Teidän tilanteenne kuulostaa jo tosi pahalta. Jos minun postiani joku availisi ilman lupaa, harkitsisin jo rikosilmoituksen tekoa. Olipa anoppi tai ei, ei toisten posteja saa mennä avaamaan ilman lupaa.
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että teidän tilanteessanne miehesi on se, jonka pitäisi tehdä eniten. Jos sinä alat riitoihin anoppisi kanssa, mies pahimmassa tapauksessa menee äitinsä puolelle. Lisäksi anoppisi pitäisi sinua vain pahana ihmisenä. Eli miehesi pitäisi pistää kova kovaa vastaan. Käske sitä ja sano, että homman on loputtava. Jos annat polkea oikeuksiesi yli jatkuvasti, muut polkevat niiden yli. Seuraavan kerran, kun anoppi tulee kylään ilmoittamatta, sano ettei sovi ja pistä ovi kiinni. Siitä se lähtee.
Hehe...
Meillä ihan samoista asioista riitaa parisuhteessa.Olenkin usein sanonut miehelleni että kun ollaan naimisiin menty on sinun yhdyttävä vaimoon ei äitiin..eiköhän tuokin ole jostain raamatun tekstistä mutta hyvä sanonta silti. Eli hyvät avio- tai avomiehet. Unohtakaa äitinne se napanuora tulee katkaista jo. Vaimojen on aina helpompi tulla toimeen oman äidin kanssa ja miehen myös vaimon suvun kanssa kun toisinpäin. Jotekin se vain on näin.Monelta kaverilta olen kuulluut samaa. Etäisyys auttaa asiaa sekä harvennettu yhteydenpito. Meillä anoppi arvostelee miehen veljille minun kasvatustyyliäni ja ruokataloutta ym. ym.Nyt olen jättänyt avunpyynnön lastenhoidossa kokonaan ja muutkin sillä anopin kanssa on lähes mahdoton pärjätä kun tällä ei ole omaa elämää elää ainoastaan miehensä appeni kautta...tosi inhottavaa ja siksi elämä on niin pientä että joutaa meitä arvostelemaan joka käänteessä. Itse olen menevä ja on paljon ystäviä joiden kanssa lasteni ja mieheni kanssa vierailen, mieheni on ymmärtänyt tilanteen ja pyrimmekin nyt puhaltamaan yhteen hiileen ja nähdään anoppia kerran viikossa. Appeani näkisin useamminkin mutta ilman anoppia. Tulihan vuodatettua. Upeaa kesän menoa kaikille...
Ihan pienenä vinkkinä: Jos haluat anopin puheluita välttää niin aika monessa puhelimessa on mahdollisuus tehdä soittajaryhmiä. Tee anopille oma soittajaryhmä jonka soittoääneksi laitat äänettömän. Näin ei tule vastailtua niihin "turhiin" puheluihin ja saat olla rauhassa, muut puhelut tulevat kuitenkin läpi.
Toinen vaihtoehto on se että kapulassasi voi laittaa jokaiselle soittajalle oman soittoäänen. Eli siihen sitten äänetön tai jokin hyvin, hyvin hiljainen koputus tms.
Toivottavasti tämä vinkki säästää sinut turhilta "neuvontapuheluilta".
Minun tarinani on seuraavanlainen: minulla on 3lasta edellisestä liitosta ja nykyisen mieheni kanssa yksi. Anoppini oli alunalkaen puuttumassa asioihimme (esim kun menimme naimisiin olisi halunnut minulle valita hääpuvun eli itse ommella minulle sellaisen. leipomiset,kirkko,lasten vaatteet,hänen olisi pitänyt saada tehdä ja valita. aloin odottamaan lastamme ja silloin alkoi neuvoja satelemaan pilvin pimein(luulen kyllä että jo 3 lasta kasvatettuani osaan hoitaa myös tulevaa pienokaista). anoppini ei ole vielä ikinä sanonut kenestäkään ihmisestä mitään positiivista ja todellisuudessa hän ei "välitä lapsenlapsestaan tuon taivaallista vaan puheenaiheet liittyvät millaisen näköinen lapsi on(vauvana ollessaan onko silmät minkäväriset, millainen tukka tulee lapselle ym.) anoppini soittelee joka päivä vaikka ei ole asiaakaan vaan udellakseen meidän asioita. miehelleni olen sanonut etten voi sietää anoppiani ja en ole puoleen vuoteen nähnyt häntä koska hän ei tänne tule enkä minä mene enää mieheni kanssa sinne,miksi KIUSAISIN itseäni kuuntelemalla ketä hän haukkuu. Olen ajatellut että joku päivä soitan anopilleni että lopettaa meidän perheeseen puuttumisen ja jättää rauhaan kertakaikkiaan. TIEDÄN ETTÄ JOKU PÄIVÄ MITTANI ON TÄYNNÄ???????