Olen seurustellut puolitoista vuotta aivan ihanan pojan kanssa ja olemme olleet todella onnellisia yhdessä ja olemme vieläkin..Ongelmana on se, että jo monta kuukautta poikaystäväni on puhunut kuinka hän haluaisi kihloihin kanssani, mutta emme ole koskaan sitä toteuttaneet..Kun kuitenkin nyt otin jostain syystä asian puheeksi niin hän sanoikin, että on miettinyt asioita eikä haluakaan kihloihin..Hän sanoi silti rakastavansa minua, mutta pelkään että hän ei ehkä enää haluakaan minua..Olen itkenyt tätä asiaa ja pitänyt itseäni syypäänä, koska olen ollut viime aikoina melkoinen tiukkapipo joka asiassa..Mikä avuksi vai onko suhteemme jo tuhoon tuomittu..??
Mitä tästä voi päätellä..?!
Alison
91233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisikohan tuo johtua, että pojalle on ruennut tulemaan järki päähän, sitä ensi huumassa olisi menossa heti naimisiin ja tekemässä lapsia jne... Itse 7 vuotta seurustellut, josta 4 vuoden päästä muutimme yhteen ja kihloihin menimme viime jouluna!! Häät ovat hamassa tulevaisuudessa samoin kun lapsetkin... Muistan ne ensimmäiset 3-vuotta, kun olimme niin rakastuneita ja kaikki oli niin ihanaa niitten vaaleanpunaisten lasien läpi. Toki kaikki on nykyäänkin hyvin, mutta ei se arki ole aina niin herkkua!=)
vielä muutama vuosi ja avioero kohtaa.... kun se järki alkaa oikeasti tulla sinne pienen ihmisen päähän
paha ottaa avioero, kun ei vielä naimisissakaan olla!!! Kannattaisi itsekkin kokeilla sitä järjen käyttöä...Suosittelen!
Oliko ylipääsemättömän vaikea päättelyketju vai?
seurustelu->kihlaus->avioliitto->ero
Eli olet VASTA MATKALLA avioliiton kautta eroon.
Kenties katkeroitunut?
...Eipä tietenkään...
Noh, itsellä uskoa onneen löytyy, etkä sinä sitä minulta onneksi voi viedä! =) Onneksi omaan positiivisen elämän katsomuksen enkä ole katkeroitunut, vaikka ympärilläni eroja tuleekin mm. omat vanhemmat.
Ja en mä nyt tiedä onko se onni
avioliitosta kiinni! (Ei meidän välttämättä tarvi naimisiin mennä)
Mutta onnea sulle elämääsi, joka vaikuttaa todella valoisalta!
En minä katkeroitunut ole.
Sattuu vaan olemaan tilastollinen fakta että yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Joten jos menet naimisiin niin todennäköisesti eroat.
Olet todellakin oikeassa, onni ei ole avioliitosta kiinni. Moni pikkutyttö vaan näkee niitä valveunia siitä prinssistä joka valkoisella hevosella noutaa tai ainakin naapurinpojasta jonka kanssa pääsee kihloihin
tässä iässä jo nuo kuvitelmat ole ohitse!
Mutta, jos jokainen ryhtyy elämään tilastollisten faktojen mukaan, niin olisi jo tilastollisesti katsoen ollut kolarissa, hukkunut tai ei herääkkään aamulla!
Niin ja täytyy muistaa aina, että kuitenkin on se kolikon toinen puoli, eli toinen puoli pysyy aviossa!
Pojalle on tullut järki päähän, ja teidän suhteeseen arki.
Ja sille tiukkapipoisuudelle voi vain yksi henkilö jotain, eli sinä.
Minä ja sulhaseni menimme kihloihin 6 kk seurustelun alkamisen jälkeen ja koska olimme molemmat opiskelijoita, päätimme odottaa valmistumiseen asti, ennen kuin häitä pidettäisiin.
Kun valmistuminen sitten alkoi lähestymään otin asian puheeksi ja kysyin, että lyötäiskö nyt päivä lukkoon. Sulhanen istutti minut vakavanaamaisena pöytään ja sanoi, että oli hieman miettinyt asioita ja päättänyt, että ei sittenkään halua naimisiin. Minä aloin itkua vääntämään, kunnes hän nopeasti selitti, että ei hän suhdetta lopettaa tahdo, ei vaan halua, että suhde "kuolettuu" avioliiton arjen myötä (meillä on paljon kavereita, joiden avioliitto on vähän sitä ja tätä ja jotka sanovat, että naimisiinmeno oli piste suhteelle).
Mietimme asiaa ja yritimme löytää kompromissin. Päätimme, että kihlasormukset pysyvät sormessa, mutta toistaiseksi ollaan vaan. Sittemmin ostimme yhdessä asunnon ja adoptoimme kissanpennun ja hyvin on avoliiton arki sujunut. Tästä rohkaistuneena sitten sulhaseni päättikin, että kyllä se naimisiinmeno on just sitä, mitä hän haluaa, eihän hän muuten olisi kosinutkaan! Ja nyt on häät viikonloppuna...
Eli jos kumppanisi on yhtään samaa sorttia, kuin omani, voi olla, että hän on vaan saanut päähänsä kauhutarinoita. Kyllä se ohi menee, jos on mennäkseen!
Onnea odotukselle!