Hei!
Olen vaikeassa tilanteessa kun olen pettänyt tyttöystävääni useita kertoja ja jäänyt kiinni tavalla tai toisella. Hän on monesti sanonut että jättää minut jos vielä kerran jne...
Mutta näin ei ole vain käynyt ja kun olen hänelle sanonut et mä lähden, alkaa itsemurhalla uhkailut ja sen semmoset. Olen jäänyt säälistä suoraan sanottuna. Tätä on kestänyt jo muutaman vuoden (yhdessä 7 vuotta) ja osasyy näihin jälkimmäisiin pettämisiin on ollut siinä et me riidellään melkein joka viikonloppu näistä asioista ja hän voi käyttää niitä hyväksi joka tilanteessa. Ja olen tottunut saamaan anteeksi. Mutta sen verran itseäni tunnen että en pettäisi jos kaikki olisi ok.
Olen kyllä läksyni oppinut, mutta tuntuu jos voisin alkaa jonkun muun kanssa alusta olisi helpompaa. Mutta kuinka lähteä jos toinen uhkailee?
Olen vaikeassa tilanteessa kun olen pettänyt tyttöystävääni useita kertoja ja jäänyt kiinni tavalla tai toisella. Hän on monesti sanonut että jättää minut jos vielä kerran jne...
Mutta näin ei ole vain käynyt ja kun olen hänelle sanonut et mä lähden, alkaa itsemurhalla uhkailut ja sen semmoset. Olen jäänyt säälistä suoraan sanottuna. Tätä on kestänyt jo muutaman vuoden (yhdessä 7 vuotta) ja osasyy näihin jälkimmäisiin pettämisiin on ollut siinä et me riidellään melkein joka viikonloppu näistä asioista ja hän voi käyttää niitä hyväksi joka tilanteessa. Ja olen tottunut saamaan anteeksi. Mutta sen verran itseäni tunnen että en pettäisi jos kaikki olisi ok.
Olen kyllä läksyni oppinut, mutta tuntuu jos voisin alkaa jonkun muun kanssa alusta olisi helpompaa. Mutta kuinka lähteä jos toinen uhkailee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naises manipuloi sua jäämään, vaikkakin itse ansaitsisi myös parempaa. Syytä en osaa edes kuvitella, ehkä häntä pelottaa olla yksin vaikkakin nyt kärsii myös.
Häivy, jotta voitte molemmat aloittaa uudestaan paremmalla onnella. Sydämiähän siinä särkyy, ja kaikki on vähän aikaa kamalaa, mutta ei se loputtomiin kestä ja sitten onkin kaikki paremmin.
Sitä paitsi itsemurha on nimenomaan _itse_murha, ja siitä ketään toista syyttäminen on maailman raukkamaisin ja turhin juttu. Voithan varuiksi ilmoittaa asiasta (siis itsemurhauhkailuista) hänen vanhemmilleen ja kavereilleen, että vähän kyttäävät perään.
lähde ihmeessä, hajotat itsesikin tuon jutun kanssa. tee erittäin selväksi että ero on lopullinen, mutta tee se mahdollisimman "hellävaraisesti".
ja juuri niinkuin edellinen sanoi, ota yhteyttä vaikka johonkin tyttöystäväsi hyvään kaveriin ja kerro tälle itsemurhapuheista.
tulla siihen suhteeseen, muistelehan vähän. Samalla tavalla rohkeutta keräten uskallat myöskin lähteä suhteesta, jos vain todella haluat sitä. Jätä tyttöystäväsi uhkailut omaan arvoonsa, jokainen vastaa tekemisistään yksin. Voisihan tyttöystäväsi tehdä itselleen pahaa myös kun sinä olet häntä pettämässä?! Vai pelkäätkö jääväsi yksin lähdettyäsi ja pidät tyttöystäväsi paremman puutteessa? Suosittelen sinulle ottamaan vastuun omasta elämästäsi ja vasta sitten mahdollisesta tyttöystävästä. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi omillaankin toimeen tulevaa osapuolta.
Pahinta olisi, jos jäisit suhteeseesi kuin jalka oven välissä, valmiina eroamaan sopivalla hetkellä...!
Mielestäni et kunnioita tyttöystävääsi edes sen vertaa, että olisit uskollinen hänelle. Millaiselle pohjalle aiot rakentaa mahdollisen yhteisen elämänne, jos se on jo tuossa vaiheessa noin vaikeaa?? Ajattelemisen aihetta, sanoisin ystävällisesti.
Vuosikausia olen miettinyt,miten uskallan sanoa miehelle,jota olen pettänyt useaan kertaan, mutta jonka kanssa olen saanut kolme ihanaa lasta, että haluan erota...
Me molemmat olemme kärsineet pettämisestäni. Mies on useaan kertaan sanonut, että haluaisi kuolla, koska on niin paha olla. Jos jättäisin hänet, ei elämällä olisi enää merkitystä.
Olemme olleet jo useamman kerran eroamassa, kerran minulla oli jo asunto mihin olisin voinut muuttaa lasten kanssa, mutta kuitenkin jäin. Säälistä. En halunnut enää satuttaa häntä.
Tällä hetkellä oma mielenterveyteni on siinä vaiheessa, että käyn terapiassa ja olen syönyt jo puoli vuotta mielialalääkkeitä, jotta kykenen ns.normaaliin elämään. Tiedän että mies olisi myös "hoidon" tarpeessa, mutta hän ei itse halua tehdä asialle mitään...
Tämä tilanne masentaa, rohkeutta tehdä muutos elämään ei ole vielä.