Gallup: Miten aktiivisia/positiivisa olette seuranhaussa?

Nainen, 25.

Etsin varmaan 3 - käyn kyllä paljon ulkona, mutta en tavatakseni miehen vaan pitääkseni kivaa kavereiden kanssa. Samalla tietysti tulee flirttailtua jonkunverran, kun se on hauskaa ajanvietettä vaikka ei mitään olisikaan hakemassa.

Mahdollisuudet löytää olis sitten varmaan 1½ - en kelpuuta ketään "ihan kivaa" vaan jos vakavampaan parisuhteeseen lähden haluan sen olevan sellaista maailmaani järisyttävää intohimoa ja "I would die for you" -rakkautta. Ihan sama vaikka olisi epärealistista, en (ainakaan vielä) halua tyytyä vähempään. Olen kerran ollut rakastunut ja jos en tuntisi samanlaista mieletöntä onnentunnetta miehen seurassa kuin silloin, en voisi olla tyytyväinen kun tietäisin miten paljon enemmän ja parempaa se mitä voisi olla... Tähän pitää ehkä vielä lisätä, että tällä hetkellä olen ihan mielellään yksin, kun on vielä opiskelut kesken jne.

0 ja 0.

1, en etsi seuraa.

Mies, 35 v.

Käyn ulkona ehkä keskimäärin kerran kuussa. Lomalla ollessa 2-3 krt viikossa. Ulkona käydessä olen täysin seuranhakumentaliteetilla liikenteessä, mutta uskallan harvoin lähestyä naisia. Ehkä kerran-kaksi vuodessa onnistun, monesti silloinkin naisten aloitteesta.

Joo kyllähän se oikeesti on sopivan löytymisen suhteen sen kakkosen luokkaa, eli en pahemmin usko siihen että joku musta kiinnostava olisi kiinnostunut allekirjoittaneesta. (ne jotka ovat näyttäneet ns. vihreä valoa tähän päivään mennessä eivät ole olleet mun mielestä sillai kiinnostavia)

Mut muuten niin kattelen vaan meneen sen 2:n mukaan eli passiivisesti mennään katsellen, josko sopivaa tapausta tulisi eteen.

Oma aktiivisuuteni seuranhaussa: sanoisin että 1-2. Jos olisin täysin passiivinen, tuskin lueskelisin esim. tätäkään palstaa, kommentoimisista puhumattakaan.
Mutta en käy ravintoloissa tms. kuin ainoastaan ulkomaanmatkoilla.

Miten positiivisesti suhtaudun mahdollisuuteeni löytää mieleistäni seuraa: 2
Sanotaanhan että miehen mahdollisuudet löytää kumppani paranevat iän myötä. No se jää nähtäväksi..

Niin ja ikäni siis 47

Aktiivisuudelleni antaisin arvosanan 1:n ja suhtautumiselleni 1-2:n (tuo koska en usko löytäväni ketään helposti kun aktiivisuuteni on niin alhainen).

Viihteellä käyn ehkä kuusi kertaa vuodessa, mutten silloinkaan uskalla lähestyä käytännössä ketään. Mitään nettideittejä en ole edes kokeillut.

Eilen olin kuitenkin harvinaisen aktviivinen (oli taas yksi harvoista kerroista kun olin liikenteessä) kun uskaltauduin kysäisemään illan loputtua työkaverilta, että saiskos halata, ja saihin sitä :)

- Mies, 34v

Aktiivisuudesta 1. Panostukseni on lähinnä se, että käyn viikonloppuisin ulkona. En kuitenkaan lähesty itse naisia, joten se siitä. Miksikö en? Olen jo tottunut siihen ajatukseen, etten kuitenkaan onnistu. On helpompi elää tasaista arkea yksin kuin pettyä ja painia taas epäonnistumisen tunteen kanssa.

Nyt joku varmaan sanoo että olet yksin kun et edes yritä. Voi olla, että on oikeassakin. En vaan luota enää itseeni. Itsetunto on mennyt vuosien saatossa.

Mahdollisuus on varmaan sama 1, juuri tuon asenteeni takia. En silti ole mikään toivoton tapaus, ainakin osa naisista pitää minua jopa komeana. Kaikki viime vuosien naiskohtaamiset ovatkin johtuneet siitä, että nainen itse on lähestynyt. Pidän itseni hyvässä kunnossa ja olen kuulemma hauskaa seuraakin, mutta en vaan osaa "iskeä", enkä ottaa pakkeja vastaan neutraalisti.

Onneksi veljellä sentään on jo lapsia, niin ei suku sammu minun saamattomuuteni takia.