Sydämeni särkyy taas vaan uudestaan. Asun pienessä kylässä, oma vika kai sitten. Väki sen kuin vähenee ja ihmetellään miksi. Juorut saavat mut voimaan pahoin. Oksettaa ja tekisi mieli huutaa keskellä toria, että suut kii nyt jo pikku hiljaa.
Olen elänyt miten olen. En ole tehnyt pahaa, kuten en ole myynyt huumeita, en viinaa, en varastanut, en tappanut ketään jne. Noi puhuu musta pahaa ja sanovat päin naamaakin pahasti. Miksi??? Jotkut tykkää ja ollaan väleissä kaikkien kanssa. Ne haukkuu mua huoraksi.
Tekee mieli lopettaa tää elämä, mutta en. Kohta suutun ja sanon takaisin.
Olen elänyt miten olen. En ole tehnyt pahaa, kuten en ole myynyt huumeita, en viinaa, en varastanut, en tappanut ketään jne. Noi puhuu musta pahaa ja sanovat päin naamaakin pahasti. Miksi??? Jotkut tykkää ja ollaan väleissä kaikkien kanssa. Ne haukkuu mua huoraksi.
Tekee mieli lopettaa tää elämä, mutta en. Kohta suutun ja sanon takaisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hitto, et tekee pahaa ku lukee tota sun juttuas, Taru! Mä tajuun hyvin sun tilannettas! Asun itekin suht pienessä kaupungissa, ja täällä kaikki puhuu toistensa selän takana pahaa, kadehtii ja puukotta selkään minkä ehtii. Uskon että melkein kaikissa pienissä kaupungeissa puhutaan ja juorutaan muista, jos paikka on niin pieni ettei sielä tapahdu mitään mielenkiintoista ikinä...
Olen itsekin kerran tai pari joutunut juorujen kohteeksi, joskus monta vuotta sitten ja silloin huomasin että ei vaan saa erottua liikaa, ei hyvällä eikä pahalla tavalla...tarkoitan että jos on esim. "vähemmän kaunis" niin saattaa joutua kiusatuksi mutta myös jos on liian hyvän näköinen...hyvin moni on vaan kateellisia jos jollain menee liian hyvin, tai sit ne on "ilosii" kun toisilla menee huonommin kun itellään...
Ja toi et porukka haukkuu huoraks on mun mielestä kaikista pahin juttu...Se on niin suuri loukkaus...
Toi mun juttu ei ollu mitenkään paha ja se meni nopeesti ohi kun tuli taas uusia juoruja, nyt se on kyl jo kokonaan unohdettu...Mä en myöskään välittäny siitä hirveesti ja mun kavereit ei kiinnostanu et must puhuttiin vähän, vaan ne oli mun kaa kun aina ennenkin...Oikeestaan mikään ei muuttunu, mut mä sain vaan todeta et ketkä meidän idyllisessä pikku-kaupungissa on ne pahimmat juorukellot...
Koeta kestää juorut, ja älä missään nimessä tee itelles mitään pahaa! Muista että tässä maailmassa on aina joku ihminen joka välittää susta ja jolle oot tärkee. Ja muista aina et vika ei oo sussa vaan niissä...siis niissä jotka puhuu paskaa!
Tää oli mun yritys näyttää että et ole lainkaan syrjitty ja unohdettu kokonaan...
ole vaan oma itsesi ja koeta näyttää muille että sua ei kinnosta mitkään tyhmät paskapuheet!
Mäkin olin muutama vuosi sitten juorujen kohteena.
Ja valitettavasti ne myös kerrottiin mulle itselleni. Tuntui hemmetin pahalta. Ja väärin ymmärretyltä. Aikani kun kieriskelin pahassa mielessä, menin itseeni ja päätin, että teen tästä lähtien vaan sitä mistä tulee itselle tosi hyvä mieli, enkä häpeile tekojani. Sen jälkeen mulle on ollut yks lysti, mitä musta puhutaan.
vanha elämäsi. muuta uuteen paikkakuntaan ja aloita uusi elämä!
Haloo...eihän sen pitäisi olla niin että se jota vainotaan joutuu muuttamaan pois koska kiusankappaleet eivät osaa olla ihmisiksi...
Ja uskon että ei siitä tule mitään jos vaan pakenee menneisyyttään. Menneisyys pitää kohdata ja sitten muuttua jos siinä on omasta mielestä jotain pahaa...
Juoruille pitää kääntää selän ja nostaa leuan pystyyn, ja näyttää että ei kiinnosta...
pitää pitää, mut vaikutti niin ilkeältä paikkakunnalta, että mä en ainakaan haluaisi asua
siellä
Pakeneminen ei ole yleensä ratkaisu, mutta jos jossain on paha olla niin miksi väkisin jatkaa siellä? Varsinkin jos on arvattavissa, että ei tilanne tule muuttumaan. Sitten vaan kärvistellään, leuka pystyssä ja onnettomana. "Onpas se naapurin Lee leuhka, aina leuka pystyssä, blaalbaa blaa blaa."
et viihdy siellä eikä siel oo mitään ni muuta pois tuppurakylästä. Tääl ulkopuolella on paljon elämää ja reilujakin ihmisiä.
ps.hyvä ettet tee itsaria =)
"Tekee mieli lopettaa tää elämä, mutta en. Kohta suutun ja sanon takaisin."
Kuulostaa minusta aika pipiltä. Mitenkä kukaan voisi olla niin munaton, että ottaisi itseltään hengen ennemmin kuin antaa samalla mitalla takaisin? Onko tullut mieleen, että ehkä ongelmasi ei ole huoruus vaan nynnyys?
En tarkoita olla ilkeä, vaan suora. Itseään saa puolustaa. Ja jos oikein pahalta tuntuu niin poiskin voi muuttaa, ei tyhmistä kannata ikäänsä kärsiä kun vaihtoehtojakin on.
Lähdin täältä jo kerran opiskelemaan ja työtäkin sain, Vantaa/Helsinki -seudulta. Rakastan Helsinkiä ja muutan takaisin sinne päin, kun on sen aika ja varaa. Sain täältä pikkukaupungista asunnon 3 kertaa edullisemmin kuin Hesassa on samanlaisia. Avomieheni oli agressiivinen...karkuun. Tykkään kuitenkin asua täällä ja käydä välillä katselemassa maailmaa. Täällä on luonto lähellä ja sisarusteni lapset myös. 3 työpaikkaa täällä, tosi on. Äiti ja Isäkin vanhenevat ja tarvitsevat apua muutaman vuoden päästä. Tärkein syy palata oli tuon vuoksi.
Tiesin kyllä mihin muutan, mutta en olisi uskonut, että juoruillaan kovalla äänellä kaikista kaikille. Nyt käytöstavat huomaa ja kuulee paremmin, kun on ollut vuosia poissa.
Melkein haukutaan pystyyn, jos en jotain ihmistä tunne. Olen jo kysynyt tuollaisilta, että tunnetko mut. Vastaus, kyllä. Vastaan, että et todellakaan tunne. Naamatuttuus on eri asia ja etunimen tietäminen.....sanoin kerran, että et tiedä mun elämästä hevon v.....akaan.
Vielä masentaa. Huomenna teen suursiivouksen, taas kerran. Jospa saisin suurimmat höyryt ulos ja illalla menen kylille. Otan parit ja tanssin. Tää on mun elämä. Ei lapsia, ei eläimiä ja mies antoi luvan mennä ulos tuulettumaan. Olen uskollinen 100%:sti. Ei pusun pusua edes poskelle.
Kiitos vastauksista. Hmmmm....kirjoittelettekohan vielä...? :o)