Käyn äidilläni leikkaamassa nurmikon (noin 20 km suuntaansa) kerran viikossa. Joskus hän antaa työpalkkaa=bensarahan, joskus taas ei. Kun ei anna (en tiedä, jättääkö tahallaan antamatta vai unohtaako, ei ole yhtään muistisairas), ajattelen, että pitäisikö minun sitä edes periä, kun on aikanaan minua hoitanut ja kasvattanut ja antanut rahaa (siis lapsena, nuorena, että nyt olen jotenkin hoitovelvollinen). Ollut aikanaan hyvässä ammatissa, että eläke ei todellakaan ole pieni, siitä se ei riipu. Joskus olen perinyt bensarahan, joskus en. Mitä mieltä olette, pitäisikö vaan aina periä, jos ei anna?
Ruohonleikkuusta rahaa äidiltä.
Mimui
18376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tee urakkasopimus. Kuukausipalkka :-) ei tarvi niin montaa kertaa pyytää!
Aika monet seikat vaikuttavat asiaan.
Onko äiti opiskeluajallasi saanut raha-avustusta, onko antanut apua asunnon hankkimisessa nyt aikuisiällä jne...
jos on antanut, niin äiti voi olettaa, että tekemällä näitä töitä ilmaiseksi ikään kuin osoittaisit kiitollisuutta.
Kaikista vanhempiaan kohtaan satunnaisista auttamisista ei kannata tehdä numeroa, eli ne tehdään hyvästä sydämestä omia vanhoja vanhempiaan kohtaan.
Mutta säännöllinen ja toistuva työ vaatisi jo ainakin bensarahan korvattavaksi. Fiksu vanhus yleensä antaakin vaivan palkkaa.
Jos vanhuksen eläke on pieni, on ymmärrettävää että sieltä ei heltiä kuin pikku, nimellinen summa. Sen viesti on, että arvostaa auttajaansa.
Kannattaisikohan tekeytyä sairaaksi ja antaa äidin muutaman kerran tilata vieras leikkaaja tuntipalkkoineen?
Voisit muutenkin vihjata bensan kalleudesta, ja ajan puutteesta ja luetella, mitkä omat työsi ovat tekemättä.
Eikö äidilläsi olisi naapuria, joka kävisi korvausta vastaan leikkaamassa? Äidin asuminen ison pihan omistajana ei oikein ole enää aiheellinen. Muuten, onko äitisi leski. Omistaako talosta osan perikunta?
Jos näin on, niin minusta ruohonleikkaamiskustannuksiin voisivat osallistua kaikki ja maksaa täten leikkaajalle.
Tällaista se on. Erosin 12v sitten , lapset saivat pyöröhirsi huvilan
n. 75 neliötä ja rantasaunan. Omalla tontilla. En ole käynyt moneen vuoteen, tosin sähköt olen maksanut koko ajan. Lämmöt ollut päällä kesät- talvet.Toinen ehdotti jokin aika sitten, että laskuttais minua, kun
on siellä joutunut tekemään töitä.
Kyllä on julmaa kun vanhemmat antaa 2-300 tuhatta arvoisen paikan,
maksaa verot ym. Nyt kun siellä tekee jotain, niin pitäis vielä pystyä rahastamaan.
Pitääkö vanhempia aina pystyä rahastamaan?
Älkää hyvät ihmiset surko jotain ruohon leikkaamista. Äitis ehkä jättää
Sinulle jotain muuta kuin pensarahat , kun aika hänestä jättää.
Luulo ei ole tiedon väärtti.
Palkat olivat ennen pieniä vaikka töitä on 6 päivää viikossa eläkekertymä jäi pieneksi.
http://www.menomap.com/
Minulla ainakin on työhistoriaa kaikkiaan 12 vuotta ja neljä opiskelu vuotta joista ei eläkettä kertynyt.
Paikkakuntani lasketulla tulolla tulisi hyvin toimeen muta nettoni on lähes 200 €/kk pienempi. Kyllä senttiä on venytettävä.
Ei kannata.. Tarjoaako äiti mahdollisesti ruokaa, kun käyt siellä tm? Ottaako maksun?
Etkö mielelläsi _auta_ äitiäsi, miksi sinun pitäisi saada auttamisestasi palkkaa kun kyseessä on oma äitisi???
No ei se palkka varsinaisesti auttamisesta tulisi. Vaan bensarahat, kun kuljen silloin 40 km yhteensä, kun käyn nurmikon leikkaamassa. Ruoankin siellä aina saan ja kahvin jos nyt haluan ottaa.
Olin eilen taas leikkaamassa nurmikon. Perinkin sitten bensarahoja edelliskerralta ja tältä kerralta. Perin vielä juhannusajelua, kun ajoimme n. 200 km silloin. Otin juhannusbensarahat vähän alakanttiin, silti vaikka maksuhan jaettiin meidän kahden kesken. En muistanut silloin periä. Äiti oli vähän vaivautunut tai miten sen sanoisi, kun makseli. En tiedä siitäkö, kun perin maksuja jälkikäteen vai siitä ettei hän ollut muistanut maksaa silloin tai että eikö hän muka ollut maksanut niitä reissuja. No, jotenkin en ole tästä kovin nolona, kun perin, koska äidillä on todellakin rahaa. Voisi käyttää sitä talonsa korjauksiin, mutta ei tai reissata, mutta ei tai antaa ennakkoperintöä.
En olisi varmaan edes keksinyt periäkään näitä bensarahoja ruohonleikkuusta, mutta mieheni siihen jotenkin usuttaa. Ehkäpä sen takia, kun tiedämme äitini hyvät varat.
Olen asiasta ehkä sitä mieltä toisaalta, kuten eräs vastailija laittoikin. Eli siis välit äitiini ovat hyvät. Käyn siellä myös seuraa pitämässä samalla ja tuon kaupasta tarvikkeita ja koen auttamisen kiitoksena kasvatuksestani ja rahallisesta auttamisesta lapsuus- ja opiskeluaikana.
"Äiti oli vähän vaivautunut tai miten sen sanoisi, kun makseli. En tiedä siitäkö, kun perin maksuja jälkikäteen vai siitä ettei hän ollut muistanut maksaa silloin tai että eikö hän muka ollut maksanut niitä reissuja. " Joskos äiti oli nolona siitä että oma lapsi perii bensarahoja?
"Voisi käyttää sitä talonsa korjauksiin, mutta ei tai reissata, mutta ei tai antaa ennakkoperintöä." No tässähän lauseessa se sitten selvisikin, yhdellä sanalla.....
Ehkäpä sen takia, kun tiedämme äitini hyvät varat."
" Mutta varat ovat _äitisi_ eivät sinun...tai miehesi....
mielestäni korvaus riippuu siitä miten hyvä suhde teillä on.pidän ajatuksestasi että arvostat mitä äitisi on aikoinaan tehnyt puolestasi.
mitä parempi suhde sitä enemmän voi tarjota apua ilman korvausta, jos om talous sen suo tietenkin.
Tällästä voidaan vaan kysyä suomessa!!! Voi helvetti mikä maa.
Noh noh, eipäs nyt suututa koko valtakunnalle yhden vaivaisen nettikirjoituksen perusteella.
Minulle ei tulisi mieleenkään pyytää mitään siitä että käyn äidilläni. Autan pihatöissä, käyn kaupassa, siivoan ja vien milloin mihinkin. Äitini asuu 200 km päässä. Pesen isoimmat lakanat ja pyyhkeet ja vien puhtaana takaisin. Ostelen hänelle myös vaatteita ja lehtiä, mitä milloinkin. En ole koskaan ikinä edes kuvitellut pyytäväni mitään vaikka tiedän äidilläni olevan hyvä eläke sekä muita tuloja. Ei ole meidän perheen talous vielä tähän kaatunut.
Olen äiti ja sairauseläkkeellä. Aikuiset lapset käyvät auttelemassa omakotitalon hommissa. Olen tarjonnut mm. vävylleni rahaa joistakin töistä. Ei huolinut, eikä lapsetkaan ota rahaa mitä ovat autelleet. Minulla on sellainen tunne että auttavat minua koska haluavat tehdä niin, eikä hyötyä taloudellisesti. Toki tarjoan ruuat ja kahvit ja luvalla ostan lapsenlapsille jotakin yleishyödyllistä esim. vaatetta.
En minäkään rahasta, jos hoidan lapsenlapsiani silloin kun jaksan sen tehdä.
juu mut kuule isovanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsia, ei niitä muuten kykene tekemään kaikki maksaa..
Ei todellakaan isovanhempien kuulu hoitaa lastenlapsia. Varmasti ovat tervetulleita vierailijoita, mutta se on pääsääntöisesti ihan VANHEMPIEN homma huolehtia omista lapsistaan.
Minulle ei ole koskaan tullut mieleenikään periä mitään rahaa vanhemmiltani, kun menen heidän luokseen auttamaan milloin missäkin työssä. Leikkaan ison nurmikon, autan puuhommissa, olen raivurin varressa, kitken kukkapenkkejä tai kasvimaita, siivoan jne..
Minusta 20 (tai 40) kilometriä on hyvin lyhyt matka ajaa autolla. Minä autan vanhempiani siitä syystä, että aidosti haluan olla apuna ja haluan olla läsnä, vielä kun voin. MInusta se on edelleenkin aika vaatimaton kiitos kaikesta, mitä vanhempani ovat eteeni tehneet.. Ja eikö perheessä kuulukin olla toiselle apuna silloin kun sitä tarvitaan, ilman minkään näköistä rahallista korvausta?
Entä jos vain unohtaisit kaiken muun ja menisit tapaamaan ja ilahduttamaan äitiäsi käynnilläsi ja auttaisit hyvällä mielellä pienissä töissä?
Sun pitäisi olla kiinnostumatta tuntemattomista ihmisistä. Ja olla kiinnostumatta kadehtimiesi etätuttavan-tuttavien tavallisten kansalaisten ihmisten eläketiedoista henkilökohtaisessa hyötymismielessä, sä nimetön herjaaja. Se riittäisi siihen, että sinun ei tarvitse sivistyneistön mielestä tappaa itseäsi. Vai että muka oman äitis luona nurmikkoa leikkaat? Tuskin, koska sellaiset ihmiset jotka niin toimivat ja joilla äitejä on, eivät julista sellaisia asioita netin keskustelupalstalla.
Olen sitä mielä, että vihaan kaikenlaisia rikollisia ja spurguja, joita kiinnostaa tavallisten ihmisten elämä. Esimerkiks mun mummon luona käyvälle julkisen puolen kotihoitajalle ei kilin p*rseen vertaa kuulu olla silmät uteliaana päästä seisoen, kun tapaa minua tai perhettäni tai irvistellä minulle tilanteessa, jossa professionsa perusteella kuuluisi vain sanoa neutraali moi ja korkeintaan pari small- talk sanaa - ja siitäkin huolimatta, että olin tyypin kanssa samalla yläasteella. Lisäksi ihmisten hoivasuhteet omien omaistensa kanssa eivät kuulu täysin ulkopuolisille: joku äiti saa antaa vaikka tonnin omille lapsilleen, jos haluaa. Vai sulleko se pitäisi antaa sellainenkin raha, jos joku leikkaa oman äitinsä nurmikkoa? Eiköhän verottaja senttimetrinkin tavallista nurmikkoa omistavista vedä riittävän hyvät perintöverot sitten aikoinaan muutenkin tulonsiirtoina yhteiskunnan rikollisille ja luusereille, eli älä ole kiinnostunut sukulaisuussuhteista, sä herjaaja!
Itselläkin on suvussa omaishoitajia omille vanhemmilleen, ja ne ei ota valtiolta edes omaishoidon rahaa, vaikka jos haliaisivat, voisivat hyötyä valtiosta. Kunnalle ne vanhukset pulittaa 80 % tuloistaan ja kotihoidonapu on joku sijainen, joka käy kerran päivässä tuomassa lääkekipon - julkiseen kotihoidontukeen kun ei kuulu ruokien ostaminen vanhuksille, ei heidän asioidensa hoitaminen eikä mikään, vaikka "palvelun" hinta kyllä on se, että p*ru vie siitä parin tonnin vanhuksen maksamasta kuukausikorvauksesta pitäisi olla jo keittäjä kotona... Hyvät veronmaksajat vaan ajattelee aina ensin valtiota, eikä itseään, eli siksi tekevät uupumatta täysin palkatonta työtä iäkkäiden lähiomaistensa hyväksi. Itsekin tekisin saman, jos vanhempani joskus tarvitsevatt sellaista apua. Valtio kun ei taloudellisesti jeesaa kuin spurguliineja ja rikollisia - muunlaiset eli tavalliset työssäkäyvien perheet on nettoveronmaksajia.
te urakkka sopimus