Olen kahdenkympin ja kolmenkympin välissä oleva mies ja ollut muutaman vuoden onnellisesti parisuhteessa. Nyt kun viimeistään on alkanut näyttää siltä, että tämä suhde mahdollisesti kantaa myös loppuun asti, niin olenkin yhtäkkiä alkanut ahdistua tästä rengastettuna olemisesta.
Itse olin kokematon ennen seurusteluamme ja seksin suhteen melko lailla ensikertalainen. Tyttöystävälläni sen sijaan oli ollut jonkin verran yhden yön tai muita lyhyitä suhteita. Jostain syystä tämä ajatus on viime aikoina pyörinyt mielessäni erittäin paljon. Se, että tilanne tulee myös pysymään tällaisena, ja se, että itse en koskaan ehtinyt kunnolla elämään villiä sinkkuelämää. Minulla on kyllä pari ns. seksikokemusta aikaisemminkin, mutta niistäkin lähinnä huonot tai ahdistavat muistot; ensimmäinen pyysi rahaa ja toinen oli muuten vaan sähellystä eikä oikein onnistunut.
Meneekö ahdistus ohi tai löytyykö kohtalontovereita?
Itse olin kokematon ennen seurusteluamme ja seksin suhteen melko lailla ensikertalainen. Tyttöystävälläni sen sijaan oli ollut jonkin verran yhden yön tai muita lyhyitä suhteita. Jostain syystä tämä ajatus on viime aikoina pyörinyt mielessäni erittäin paljon. Se, että tilanne tulee myös pysymään tällaisena, ja se, että itse en koskaan ehtinyt kunnolla elämään villiä sinkkuelämää. Minulla on kyllä pari ns. seksikokemusta aikaisemminkin, mutta niistäkin lähinnä huonot tai ahdistavat muistot; ensimmäinen pyysi rahaa ja toinen oli muuten vaan sähellystä eikä oikein onnistunut.
Meneekö ahdistus ohi tai löytyykö kohtalontovereita?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täällä on kohtalontoveri. Olen vähän päälle parikymppinen nainen, ja kihloissa poikaystäväni kanssa. Yhdessä ollaan oltu parisen vuotta, ja olimme toistemme ensimmäiset kumppanit.
Kyllä muakin on alkanut vaivata samat ajatukset kuin sinua :/ Olisi kivaa, jos olisi aiemmin kerännyt edes jonkinlaisia kokemuksia suhteesta ja seksielämästä jonkun muun kanssa; nyt en tiedä yhtään, mikä on ns. normaalia ja mikä ei, ja mikä meidän suhteessa on paremmin kuin parisuhteissa yleisesti. Miehelläni näitä ajatuksia ei kuulemma ole, mutta minua ahdistaa suunnattomasti se, että tämä oli sitten tässä, ketään muuta en tässä elämässä tule romanttisessa mielessä saamaan.
Toki rakastan miestäni enkä halua erota, mutta kurjaahan tämä on.
Sanoisin että elä kylmästi sitä suhdetta mikä sulla on. Niin seksin ym suhteen "lieveilmiöiden" suhteen. Kuuntele itseäsi ja sitä toista.
Älä ota painolastia tuosta "kokemattomuudestasi". Sitä ei voi muuttaa kuin rikkomalla sen mitä sinulla nyt on. Jos koko ajan mietit tuota (sinänsä ihan inhimillistä totta kai) niin luot aika henkisen vankilan itsellesi.
Jos suhteenne toimii, se kestää. Jos se ei toimi, se todennäköisesti kippaa jossain vaiheessa, vai mitä? Et ole sen huonommassa asemassa kuin muutkaan joilla sen kumppanin löytymien on voinut olla monenkin ihmissuhde mutkan takana. Älä väheksy toista tai itseäsi "toistemme ainoina". Ei voi olla noloa löytää jotain arvokasta heti ekalla eikä joutu etsimään pitkään kuten moni muu joka ei ehkä KOSKAAN löydä sitä mitä sinulla nyt huvinkin voi olla.
Eikö näin ruudulta luettuna ole aika nurinkurista sekin jos pitäisi olla "väkisin jotain hutisuhteita iso nippu" ensin ja sitten se oikea pysyvä vasta?
Itsekin olen pitkässä ja ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa, jota on nyt kestänyt 6 v. Mies oli myös kokematon ennen minua, mutta eipä tuo hirveämmin ole mitään haitannut! 4 v. kohdalla piti pitää pieni miettimishetki tämän asian tiimoilta, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se seksi ainakaan parempaa ole kenenkään muun kanssa. Rakastan miestäni todella paljon ja meidän suhde sekä seksikin tyydyttää molempia, joten ei ole tarvetta lähteä kurkkimaan aidan toiselle puolelle ja sen takia pilaamaan upeaa suhdettamme!
Tere vaan Zapato
Ristiriitaista puuhaaha meidän ihmisten ihmissuhdepuljailut on, vähän komiikkaakin niistä voi löytää. Meinaan että moni viettää sitä sinkkuelämää mistä yllä puhut ja kuitenkin koko ajan "tutka kuumana" että löytyisi se ihminen jonka kanssa pariutua (muuta kuin kondomin kanssa yhdessä yöksi..krhm).
Sitten kun löytyy niin yllätys yllätys alkaa hirvittää että "voi vide, nytkö jo ...?" :) "Voi ei, etsiminen on ohi, olen löytänyt mitä hain.. voi ei".
Kaikessa varmaan se kaksi kuuluisaa puolta, hyvä ja huono. Olen keski-ikää hipova mies ja eka parisuhteeni jäi sitten tosi pitkäaikaiseksi. Ts olin 16 vuotiaasta aina noin kymmenen vuotta eteenpäin saman naisen kanssa.
Tuli kyllä mieleeni ihan samoja juttuja kuin sinullakin silloin nuorena jolppina, ts "tämä on nyt sitten ainoa nainen mikä mulla tulee olemaan elämäni aikana jos menee avioliittoon asti ja olen uskollinen". No se oli silloin ja minä olen nyt, en kyl enään tässä iässä miettisi noin. Tietysti nyt kun noita naisia on ollut "reilusti enemmän kuin yksi", niin varmaan vaikuttaa sekin, ollaan rehellisiä. Oman päänsisäisiä asioita noi on Zapato hyvä, ei muut sitä näe.
Pidän ihan "omana vikanani" sitä että olen elänyt elämääni tähän asti pääsääntöisesti parisuhteissa ja ollut uskollinen niiden aikana. Tough shit, minkäs teet, ei noin toimien kerry noita akkoja. Kotona saanut seksiä ihan niin paljon kun tarvinnutkin.
Noi yhden yön suhteet vähän hupaisa juttu jos miettii.. Niitä aina "korkeaotsaisesti väheksytään JÄLKIKÄTEEN" ja ollaan niin etsimässä sitä oikeaa, kuitenkin tuntuu että 2000 -luvulla niitä kuitenkin pitäisi olla monen mielestä ollut että ihminen olisi "katu-uskottava"... :).
Meikäläisellä ei noita ole ollut, naismäärä ei mikään kummoinen ole lainkaan, sen kymmenen vuoden mistä puhuin on ollut 2 muuta suhdetta yhteensä 12 v ja jokunen muu niiden välissä.
On se vähän niinkin että jos joku alkaa seurustelemaan miehen/naisen kanssa jolla on ollut vaikka "40 yhden yön pikaista kännip**oa" tai jonkun toisen kanssa jolla on ollut esim 2 suhdetta yhteensä 8 vuotta joissa ollut vireä seksielämä niin kumpikikohan seurustelukumppaneistasi on harrastanut ENEMMÄN seksiä ja tod näk oppinutkin ihan sitä teknistä puolta senkin suhteen.
2Piippuistahan moni asia on. Moni "hyvä suhdemahdollisuus" voi mennä puihin kahden sinkun kohdatessa, toisella voi olla vakava halu sitoutua mutta toinen ei voi kun "pitää vielä juosta". Surullista tavallaan tuokin, kaikki kemiat kohtaa mutta ties vaikka kuinka hyvä suhde jää toteutumatta kun jollain on rillutteluvaihe menossa.
Voihan tuossa käydä niinkin että jos tavan takaa (yleensä rankasti viinan voimin) tottuu porsastelemaan jonkun kertakäyttöisen "kasvottoman p*non" kanssa yhden yön ajan, niin erkaantuu pikkuhiljaa siitä itsestään eikä rohkeus riitäkään kysyä että "tota...tykkään seurastasi ja ja...lähtisitkö kanssani vaikka leffaan...jos niiku haluut...mite olis...?".
Kylmä totuus on se, että muistan kyllä miten pidin ensimmäisen poikaystäväni ja minun seksielämää loistavana, kehuin sitä jopa kavereille. Ja uskoin siihen. Olimme 6 vuotta yhdessä.
No, erohan se tuli monestakin syystä, mutta sen jälkeen kun pääsi kokemuksiaan kartuttamaan, niin muuttui käsitys seksistä. Se meidän suhteemme peuhaaminen oli todella yksitoikkoista, kaavautunutta jne. Kokeilin exäni ja nykyisen mieheni välissä useita partenereita ja niitäkään en kadu yhtään. Opin ennen kaikkea itsestäni valtavasti uutta ja silmäni avautuivat siitä mitä kaikkea mies voi naiselle tehdä perinteisten menetelmien lisäksi, ja mitä nainen miehelle!
Rakkaan aviomieheni kanssa nyt aidosti aikuisena (yli30v) seksielämä on upeaa! Samana päivänäkään ei voi puhua exäni ja nykyisen mieheni taidoista, vaikka tosiaan nuorena ja kokemattomana uskoin saavani hyvää seksiä.
Jos ei ole mitään vertailupohjaa, on hyvin vaikea sanoa mikä on hyvää ja mikä huonoa. Se on totuus.
Siksi en kannusta kyllä liian vakavasti seurustelemaan yhden ihmisen kanssa nuorena. Ei tietenkään mikään jakorasia/pukki kannata olla, mutta eletty elämä on parempi.
Kiitos paljon vastauksista, vaikka en tiedä mihin suuntaan ne ajatuksiani ohjasivat. Hienoa kuitenkin nähdä, että muutkin ovat miettineet samoin ja mahdollisesti päässeet ajatuksesta yli.
En oikein tiedä ahdistaako enemmän se, että olen itse kokematon vai se, että kumppanini on selvästi kokeneempi. Tuntuisi ehkä helpommalta, jos olisimme samassa tilanteessa.
Hassua vain, että aikaisemmin, suhteen alkuvaiheessa, ei tämä ajatus häirinnyt ollenkaan.
Olen tuo sinulle ekana vastannut tyyppi. Halusin vaan kertoa, että ei meillä ainakaan tilannetta helpota se, että molemmat ovat yhtä kokemattomia. Lähinnä näkisin asian niin, että jos miehelläni olisi ollut muita, niin ainakin tietäisin, että hän on nähnyt sitä ruohoa aidan toisellakin puolella ja silti valinnut minut.
Samaa sanoisin itsestäni. Jos tietäisin, millaista muiden miesten kanssa on, niin voisin varmemmin sanoa että oma mieheni on juuri se minulle oikea. Vertailukohtaa ei tällä hetkellä ole ollenkaan, ja se kismittää. Minuakaan asia ei alussa vaivannut, koska mies vaan oli niin ihana ja täydellinen :D Mutta nyt kun olemme olleet jo kauan yhdessä, sitä alkaa pohtia että onko tämä nyt se oikea... Mistä sen tietää kun ei ole ollut muiden kanssa?
Luitko yhtään mitä sinulle eilen kirjoitin?
Nyt on (edelleenkin) niin että jatkat tota kehäpäätelmääsi joka EI johda mihinkään ellet
A. lähde lätkimään "varmuuden vuoksi" ja kokeile muita miehiä, kuulostaako hyvältä?
B. petät nykyistä miestäsi, saadaksesi sitä seksikokemustasi muiden miesten kanssa, kuulostaako hyvältä?
C.eroat miehestäsi ja hommaatte sitten kokemuksia tahoillanne ja sitten katotte palaatteko yhteen "kokeneempina", kuulostaako hyvältä?
D.jatkat elämääsi miehesi kanssa ja lopetat asioiden turhan vatvomisen kun menneitä ei voi muuttaa, sitäkään että ette ole tahoillanne muita suhteita ja seksikokemuksia hommanneet ennen nykyistä suhdettanne, kuulostaako hyvältä?
Noi ylläolevat eivät ole mitään Swatterin omia neuvoja, pelkkiä faktoja joiden alla elät ilmankin tätä kirjoitusta.
Jos et noita yllä olevia halua tehdä niin mitähän muita vaihtoehtoja sitten on? "Mistä sen tietää kun ei ole ollut muiden kanssa"? Tuohon sitten pitäisi muiden vastata jotka on eläneet ihan eri elämää kuin sinä. Ei voi vastata. Kukaan ei voi mitään sille että olette toistenne ekat sekä seksissä että parisuhteessa.
"Juuri se minulle oikea"...? Aika kulunut pinkkisävytteinen fraasi, sori vain. Eiköhän "eniten oikea" ole se mihin kannattaa jokaisen tyytyä ajoissa (elämä kuluu joka päivä), eikä miettiä aina että "mitähän kulman takana voisi olla".
Kiitos vaan neuvoista taas kerran, mutta ehkä sun olis parempi neuvoa tuota alkuperäistä kirjoittajaa joka sitä apua todella kysyy. Minä lähinnä kerroin hänelle ns. vertaistuen vuoksi, millaisia asioita olen omassa suhteessani joutunut pohtimaan. Antamasi vaihtoehdot tilanteeseeni tiedän kyllä hyvin itsekin, ja olen kyllä jo maininnut että en ole miestäni jättämässä. Sanottakoon lisäksi, etten ole myöskään häntä pettämässä.
Nähdäkseni sekä minun että aloittajan pohdinnan aiheet ovat ihan normaaleja. Kai jokainen jossain vaiheessa elämää miettii että onko tehnyt oikeat valinnat, ja olisiko jotain kokemuksia hyvä olla enemmän. Mitään "kukaan ei voi mitään sille että olette toistenne ekat" -saivartelua en anonyymeiltä nettijauhajilta tarvitse, kun en ole mitään apua tai neuvoja pyytänytkään. Aloittaja kysyi löytyykö kohtalotovereita, minä vain ilmoitin että kyllä löytyy.
Tattis ja näkemiin.
Äläs ala räkiä silmille siellä. Kukaa ei sinua mollannutkaan, vai mollasiko?
Eiköhän keskustelupalstalla aika "anonyymejä nettijauhajia" olla kaikki vai onko neidin nimimerkki Jessie123 jotenkin SoTuunsa viittaava?
Eiköhän keskustelun aloittaja lue ihan kaikki kommentit, vaikka sitten sinulle osoitetut. Mitäs luulet..
Tosi neuvoja sinulta. "on kurjaa/en tiedä yhtään/harmittaahan tämä".
Kirjoitin aloittajalle ja sinullekin ihan hyvää tarkoittaen että kun kysytään "mitä on Kiinassa", niin mitä olen sittemmin "Kiinassa käyneenä oppinut" kun itse aikanaan OLIN IHAN samassa tilanteessa kuin sinä ja aloittaja nyt. Eka kumppani ja eka seksipartneri, sittemmin asiat muuttui. Ei sen takia että olisi ollut eka vaan ihan muista syistä.
Jos meni herne nenään niin tough shit. Kerää nyt edes elämänkokemusta ennenkuin itse siellä "pikkuvanhoja anonyymejä nettikilareita" saat. Onko vain niin että kivempi neuvoa toista vaikka itse rivien välistä suorastaan huudat neuvoja muilta?
Eli tattis ja näkemiin myös sinulle.
Tulkitsenko siis oikein että nimimerkki swatter = swagger? Jos näin, niin "Luitko yhtään mitä sinulle eilen kirjoitin? Nyt on (edelleenkin) niin että jatkat tota kehäpäätelmääsi joka EI johda mihinkään..." -tyyliset "neuvot" eivät anna sinusta kovinkaan ystävällistä, asiallista tai asiantuntevaa kuvaa, sori vaan :)
Eli siis: tulkitsit (väärin) että minä huudan rivien välistä neuvoja muilta, vaikka yksinkertaisesti kerroin aloittajalle omasta elämästäni ilman mitään toiveita neuvoista. Sitten tulet sinä, kirjoitat hyökkäävästi ja alentuvasti ja kun minä kerron etten kaivannut sinulta niitä "neuvoja", niin alkaa tämä "äläs sinä räi silmille siellä!!" -kommentointi.
Sanonpa vielä, että kyllä minullekin totta kai kelpaa _asialliset_ kommentit, neuvot ilman hyökkäävää sävyä, elämänkokemusten jakaminen ja mikä vain. Mutta aloittaja tässä on asiaa kysynyt, minä kerroin olevani samoilla linjoilla, enkä tosiaankaan osannut odottaa että minun ASIALLISIIN viesteihini tulisi joku huutelemaan kehäpäätelmistä, silmille räkimisestä ja siitä miten (rivien välistä luettuna, mitä sinäkin harrastat) olen kokematon idiootti joka ei edes yksinkertaisimpia ratkaisuja tilanteeseensa ymmärrä.
Ihmisiä me kaikki ollaan. Ehkä en osannut ilmaista itseäni ja sinä luulit, että olen täysin ulalla elämästä ja tosiaan pyytelen niitä neuvoja. Ja ehkä et tarkoittanut olla hyökkäävä, mutta sellaisen vaikutelman annoit ja erittäin vahvasti. Eiköhän lopeteta tää juttu tähän ja todeta, että neuvokoot ne aikuisemmat ja kokeneemmat aloittajaa.
Se vielä sanottakoon, että ensimmäiset viestisi todella olivat ihan asiallisia. Se oli tuo "siis luitko sä yhtäään mitä sulle jo kirjoitin häh" -viesti, mikä ylitti ainakin minun sietokykyni ihan vaan sävynsä puolesta. Se, että sinä kirjoitit minulle yhden viestin, ei todellakaan riitä yhdessä päivässä muuttamaan minun tapaani katsoa elämääni.
Ok, valkoinen lippu puoliin ja toisin? Swatter ja Sagger sama ihminen, "Swagger" oma kombosi. :) Ei noi nimmarit ole kuin näköjään vähän väsyneenä kirjoittaneen omia fiboja eikä muuta.
Pahoittelen jos otit hyökkäyksenä ITSEÄSI vastaan mitä skrivasti, sitä en meinannut. Kirjoitin vissiin moneenkin kertaan että "inhimillistä miettiä mitä molemmat tahoillanne mietitte", ei siinä mitään. Ihan aikuinen täällä toisessa päässä eikä tarkoitus edes hlökohtisesti sinua tölviä, meinasin vain sillä "kehäpäätelmällä" että kannattaa elää sitä suhdetta täysillä mitkä nyt on (ja jos toiveesi toteutuu ja ukkosi on hyvä mies, niin pysyykin) vaikka koko elämän niin hyvä.
Ikävä jos koit loukkaavaksi tai hostailiksi, ruudulla kirjoittajan ja lukijan teksti voi saada eri merkityksen kun olemme erilaisia persoonia kaikki.
Vähän samaa se "älä ala r...jne" minulta. Samaten se "häh" siinä "luitko yhtään mitä sinulle eilen kirjoitin". Sinä luit aika urahtavan "HÄH" -suffiksin vaikka siinä ei sitä ollut.. :) JuSii.
Eli minä jatkan elämäääni sen nykyisen kivan naiseni kanssa ja sinä sen yhtä kivan äijäsi kanssa. Tyylit riitelee joskus, ihan hyvää meinasin vaikka ehkä vähän liian terävästi. Asiaton ei tarkoitus olla.
Terv "Swagger" :)
Hyvä kun päästiin yhteisymmärrykseen :) Toimikoon tämä sitten vaikka esimerkkinä keskustelun lukijoille siitä, miten nettikeskustelussa voidaan ajautua konfliktiin ihan vaan siksi, ettei niitä äänensävyjä kuule, vaan jokainen kuvittelee ne oman päänsä sisällä. Erityisen hankalaksi asian tekee se, jos keskustelun aihe on tunteita herättävä.
Hyvää jatkoa vaan sinulle, ja kiitos niistä kannustavista asioista joita ekassa viestissäsi sanoit :)
Näin on, ehkä keskustelumme tärkeä anti oli että kirjoitettu teksti voi saada eri merkityksen kuin meinattu, molemmin puolin siis. Ehkä se oli suurin pointti vaikka toki tärkeistä asioista kyse muutenkin. Teksti voi olla mustavalkopiirustus jonka jokainen usein värittää omilla värikynillään vähän fiiliksensä ja aiheen mukaan.
Kiva että selvisi noi tyylijutut ja asiat voi kuulostaa luettuna erilaisilta kuin mitä kirjoitus ajoi takaa. Ei jyräämällä mitään hyvää saa aikaan kuin hyvän tiepohjan korkeintaan.
Olen muutenkin aina pitänyt Tsingis Khaniakin kovempana jätkänä Mahatma Gandhia joka sentään vapautti Intian brittivallasta pelkät vaalea kaapu, tyhjät aseettomat kädet ja pyöreät rillit aseenaan. "vai mitä HÄH"? :)
Kuuntele rohkeasti itseäsi ja teet päätökset jatkossa(kin) sen mukaan miltä sinusta tuntuu. Ei sen mukaan miten tilastot tms sanoo jostain asioista. Itsellesi sinun tulee aina olla se ensimmäinen. Kun näin on, olet hyvä kumppanikin. Tasapainossa itsesi kanssa.(*värikynien rapina kuuluu tänne asti*:))
Swagger
Jos siihen tarvitsee olla aikaisempia suhteita, että tietää onko oikean ihmisen kanssa, niin tulee mieleen ettei silloin ole sen oikean kanssa tällä hetkellä. Itse ei ole tarvinnut tuota miettiä hetkeäkään, asia on ollut päivänselvä. Oli ollut muita tai ei, niin mieheni on minulle oikea, varmasti niitä voi olla muitakin, mutta en lähde miestäni vaihtamaan vain sen takia toiseen, että olen kokematon. Ja mitä näitä lähipiirin parisuhteita on seurannut, niin ei voi muuta sanoa kuin, että olen todella onnellinen, kun olen löytänyt näin hyvän miehen ja saanut erittäin toimivan parisuhteen, joka toivon mukaan kestää hautaan asti! En usko, että olisin kenenkään muun kanssa ainakaan onnellisempi kuin nykyisen mieheni. Mutta meitä on moneen junaan, itse en lähde pilaamaan jotain erityistä vain sen takia, että pääsisin kokeilemaan muitakin miehiä, no thanks!
"En usko, että olisin kenenkään muun kanssa ainakaan onnellisempi kuin nykyisen mieheni"
That's the spirit!
Totta toki on ihan arkirealismina että usein meillä ihmisillä on "sen nykyisen suhteen" alkaessa takana jotain enemmän tai vähemmän onnistuneita entisiä juttuja, kuitenkaan SE EI voi olla joku itsetarkoitus lainkaan.
Eiköhän jokaiseen suhteeseen kannata ladata itsensä sellaisena kuin on ja pyrkiä maksimaaliseen suoritukseen, kuulostaisiko fiksulta esim "jaa no...ei ku me tässä seurustellaan tälleen kokemushankkimismielessä....sitten joskus etitään ne oikeet siipat niiku... "Ei kun täs on nyt meneillään se eka klassinen kariutuvaksi meinattu avioliitto että sit tietää myöhemmin arvostaa sitä uutta juttua kun eron jälkeen löytää uuden..jos löytää..".
Älköön kukaan vetäkä herneitä tuosta hymiöstä yllä, ei tarkoitettu nauramaan puihin menneille ihmissuhteille ja suurille kolhuille ja pettymyksille. Asiat ei hauskoja mutta voinee nauraa sille että EI tuollaisia tarvita sille että voi arvostaa sitä mitä NYT on.
Ekaan suhteeseen voi panostaa ihan niinkun "se olisi viimeinen tilaisuus". Näin ollen se voi sitä ollakin, ihan samalla tavalla kuin jollain "tapaus#17" voi olla se viimeinen.
Tuskin kukaan on tässä kumppaniaan noiden syiden takia vaihtamassa, tai edes vahvasti epäilemässä että nykyinen suhde olisi jotenkin huono. Kysehän oli siitä että olisi IHAN JEES tietää myös, miltä jonkun toisen, ihan erilaisen ihmisen kanssa oleminen tuntuisi, ja paras vaihtoehto siihen varmaan olisi juuri se, että olisi ollut aikaisempia suhteita. Uskon että se voi mietityttää, jos kumppanilla on ollut lukuisia suhteita ja itsellä ei yhtään. Ymmärrän myös erittäin hyvin aloittajan surun siitä, että villiä sinkkuelämää ei nyt sitten tullut mietittyä. Onhan se useille ihmisille hauska ja vapaa elämänvaihe, mielestäni on luonnollista että kadehtii muita sellaisesta mitä ei ole itse kokenut.
Itselläni oli periaate, että naimisiin en mene heti ekan vakavan seurustelukumppanin kanssa, vaan haluan kokea muutaman suhteen, että tiedän varmasti kuka on se oikea. No näin ei käynyt, minulla oli vain yksi lyhyt suhde toisen miehen kanssa ennen kuin löysinkin sen oikean, jonka kans menin naimisiin. En voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa ja en haikaile seksiä tai parisuhdetta kenenkään muun kanssa. Nyt on alkanut ahdistaa puheet "ensirakkaus ei kestä" ja että "eka vakava suhde päätyy tod.näk. eroon" Vielä kun sattuu olemaan lapsi miehen kans ja joka toinen avioliitto päättyy eroon. Valintani olen tehnyt ja tällä mennään.. pelkään kumminkin jos tulee ero esim 10vuoden päästä, että ajattelen " olisi pitänyt hankkia niitä seurustelukokemuksia".. "eihän se ensirakkaus kestänytkää.." totuus on, että vaikka olisi mones kumppani kierroksessa, niin kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa voi tapahtua.. sen takia yritän nauttia jokaisesta päivästä.. hassua on tosiaan se, että ihmiset etsii sopivaa puolisoa, mutta kumminkin empii sen löytyessä että onko tämä se oikea.. Olen onnellisessa parisuhteessa, mutta kyllä tämä ajatus että "eka oikea rakkaus ei kestä" - pyörii joskus päässä..
Itse taas kun tapasin nykyisen kumppanini (jonka kanssa olen vain ja ainoastaan harrastanut seksiä) tiesin heti oitis, että tuon miehen kanssa haluan olla koko lopun elämääni! Tunne oli molemmin puolinen, vaikkei miehellänikään ollut sen enempää kokemusta muista naisista tai ainakaan mitään vakavaa. Kyllähän sitä kaikenlaista sanotaan, ettei ensirakkaus kestä jne... eipä se toinen tai kolmaskaan rakkaus tunnu nykypäivänä kestävän, että eiköhän se ole ihan ihmisestä ja kiinni ja siitä miten paljon on valmis tekemään puolisonsa kanssa töitä suhteen eteen. Helppohan tuolla verukkeella (että eka rakkaus ei kestä) on olla katsomatta peiliin eron sattuessa. Ei nämä parisuhdeasiat ole minkään ylemmän voiman käsissä, kyllä ne suhteessa olevat ihmiset tekevät sen päätöksen, että haluavatko olla kumppaninsa kanssa lopun elämää vai eivät. Jos rakastamisen tahto puuttuu, niin se on menoa, ihan sama monesti rakkaus on kyseessä. Koskaan ei kannata mennä katumaan mitään! Nokka vaan kohti uusia tuulia ja nauti elämästäni miehesi ja perheesi kanssa, niin minäkin teen! =)
Itse päinvastoin olen onnellinen siitä, että olemme mieheni kanssa toistemme ensimmäiset vakavasti otettavat seurustelukumppanit. Eipähän ole mitään vanhojen suhteiden painolastia harteilla tai exiä pyörimässä kuvioissa!