Mihin kaikkeen nainen alentuu saadakseen pitää miehensä?

Älä viitsi itseäsi nostaa jalustalle koska siihen ei todellakaan ole mitään syytä.Olet erottanut 2 ihmistä.Teet johtopäätöksiä toisesta ihmisestä sen jälkeen kun ensin huoraat sen ukon kansa ja loukkaat toista syvästi.Osaatko edes hävetä?!!!

Taidat olla liikkeellä silkkaa ilkeyttäsi provoilemassa.....

Mahtuuko pieneen mieleesi seuraava kuvio: mies ja nainen menevät naimisiin "kunnes kuolema meidä erottaa"-mielellä. Eikös siitä kuitenkin aina lähdetä..?
Tulee mutkia matkaan ja mies pettää vaimoaan. Vaimonko pitäisi olla tästä riemuissaan..??? Vaimonko pitäisi oitis toivotella miehelleen ja uudelle naiselle hyvää loppuelämää?!
Olet tehnyt tietoisen valinnan alkaessasi kakkoseksi. Oletko oikeasti niin typerä, että kuvittelit kaiken olevan kuin silkkiä vain ja vaimon häviävän sinua kunnioittaen takavasemmalle? Ethän sinäkään osoittanut kunnioitusta häntä kohtaan alkaessasi suhteeseen hänen AVIOMIEHENSÄ kanssa? No nyt alat selittää, että mies sanoi sitä ja sanoi tätä ja että liitto oli käytännössä ohi. No just just... Ehkä oli, ehkä ei - mutta hyvin käytännössä hän oli edelleen naimisissa, kun aloitti suhteen kanssasi.

Mietipä omalle kohdallesi tilanne, että mies, jota rakastat ja jonka kanssa olet parisuhteessa aloittaakin suhteen toisen naisen kanssa. Etkö itse suuttuisi moisesta?

Ensinnäkin kerrottakoon, että en ole vaimo, en petetty enkä pettämätön, vaan eronnut "heitukka". En tunnustaudu kakkoseksikaan, koska en ole "jonottamassa ykköspaikkaa" sen perheellisen miehen elämässä, jonka kanssa on ollut pientä säpinää.

En ymmärrä naisia joiden täytyy taistella miehestä. Oli sitten ykköskä tai kakkoska. Tuossa pelissä voittaa se joka ei alennu manipulointiin ja joka on loppuun asti rehellinen. Rakkaus hakee itselleen oikean kodin ilman ohjausta.

Kunnes olet hetken kuluttua itse samassa asemassa, mies kun hakee jälleen uutta, niinkuin teki exälleen. Seuraavaksi mies haukkuu sinut, kun naiset luulevat olevansa parempia, "ei hän minua petä". niinpä

Ja kun eksä teidät unohtaa, ei teillä oo enää mitään syytä pysyä piruuttaan yhdessä ja onnellisina. Voi luoja auttakoon näitä miehestä taistelevia naisia...olivat sitten ykkösiä tai kakkosia.

Olen ottamassa eroa miehestäni. Syy en ole päässyt yli hänen salasuhteestaan enkä unohtanut hänen tekoaan. Viime viikolla viimeksi kävimme mieheni kanssa keskusteluja tästä suhteesta, mutta se miten hän luokkasi minua ei ole unohtunut eikä pidäkkään. Luota en mieheeni tippaakaan. Mies haluaisi kovin minun jatkavan avioliittoa ja tietää tekonsa, mutta kuten sanottu luottamus meni ja rakkaus kuoli. Haluan nyt itselleni omaa aikaa tehdä sitä mitä minä halua. En passaa enää miestäni, joka ei ole sen arvoinen. Voin sanoa en kanna kaunaa tälle kakkoselle, mutta en aio häneen pitää yllä minkäänlaista suhdettakaan vaikka tulisi mieheni seuraavaksi vaimoksi. Lapsemme ovat jo sen verran isoja, että osaavat itse pitää yhteyttä isäänsä jos haluavat. Voi olla, että joskus lastemme isommissa juhlissa törmätään, mutta ei minun hänen kanssa sielläkään tarvitse keskustella.
Kakkonen on aina kakkonen vaikka olisi ykköstöistynyt. Ei se jonka puoliso on häntä pettänyt tarvitse olla kaveeramassa kakksonen kanssa eikä häntä voi vaatia unohtamaan menneitä. On selvä asia, että vaikka puoliiso onkin syyllinen niin kyllä tuossa kakkosessa myöskin on syytä. Mikäli kakkonen pitää itseään syyttömänä jonkin liiton rikkoutumiseen tai puoliso uskottomuuteen niin olisiko syytä katsoa peiliin. Se jos puoliso on valehdellut kakkoselle olevansa sinkku niin olisiko syytä paljastumisen jälkeen tarkistaa kenen kanssa ollaan tekemisissä. Silloin voit olla varma, että olet tekemisissä jo tapa pettäjän kanssa saat sinäkin kakkosena miettiä milloin sinuakin petetään..

teot suorastaan uskomattomia, ei niihin uskoisi kenenkään alentuvan, menetti siinä rytistellessä muutakin kuin miehensä

Ymmärrän täysin että minua ja kysymystäni kohtaan hyökätään noin. EN ollenkaan loukkaannu tuosta.
En ole väkisin tukkinut kenenkään väliin enkä aiheuttanut eroaan vaan mies teki itse päätöksen.
Ei meillä ykköstyneilläkään ole niin helppoa kun puolison ex parjaa ja yrittää kaikella tapaa laittaa kapulaa rattaisiin. Manipuloi lapsia minua ja lastensa isää vastaan. Keksii jos jonkinlaista juttua kuinka olen maannut monien miesten kanssa. Kuinka olen pettänyt nykyistä miestäni kuinka olen ollut syy useampaan eroon ym.
Vaatii suunnatonta rohkeutta alkaa suhteeseen ukkomiehen kanssa sekä jakaa koko elämänsä miehen ja hänen menneisyytensä kanssa.
Sinulle 55@44 kysyisin että mitä muuta hän menetti?

Keskustelujen tyyli näyttää olevan että aina tuomitaan kertoja.. Kun jätetty ex kertoo manipuloivasta kakkosesta tai ilkeästä nyxästä niin hänet tuomitaan ja syytetään roikkuvan exässä.
Ap kertoo olevansa ykköstynyt joka on joutunut jätetyn taholta tapahtuvan ruman pelin kohteeksi niin hänet haukutaan ja nimitellään vaikka miksi.

Miksi näin.

Jokainen tapaus on omanlaisensa eikä niitä pitäisi vetää samalla kammalla.

Hei! En tiedä miten asian pukisin sanoiksi, en tiedä kenelle voisin avautua tästä tai kenelle kehtaisin koska epäilen, että mieheni petti minua kuukausia sitten, en epäile, että mieheni petti fyysísesti vaan henkisesti. Minulle tulee olo, että minua on nöyryytetty. Olemme puhuneet asioista mutta jotenkin en saa mielenrauhaa asioihin vaistoni sanoo minulle että luota itseesi ja siihen mitä vaistoat mieheni on vain sanonut tähän, että vaistoat väärin, että jokainen vaistoaa joskus väärin mutta se tunne on edelleen olemassa. Sanoin miehelleni suoraan asiasta, että epäilen hänen pettäneen minua mutta mies kiistää asian. Kaikki alkoi jo viime vuoden puolella, mieheni muuttui etäiseksi ja puhelimen käyttö muuttui. Hän räpläsi sitä jatkuvasti olimme sitten missä tahansa ja laittoi sen yöksi aina tyynyn/patjan alle vaikka mitään tällaista ei aikaisemmin ollut. Kerran mieheni nukkuessa luin puhelimen viestit. (ja tiedän, että tähän tulee moni sanomaan, että toisen puhelimen katsominen on rikos mutta mitä pettäminen on?) Siellä oli satoja viestejä ex naiselta ja minun vain muutama, heti silloin tuntui jo kuin puukolla olisi viilletty rintaan, se tunne kun näin ne, kuin olisin osunut siihen mitä vaistoni huusi minulle. Luin sisällöt ja siellähän oli sisällöltään vaikka mitä.

Tässä on SEURAAVIA ESIMERKKEJÄ: mieheni oli kirjoittanut naiselle: yritätkö nainen tehdä hulluksi ;) , niin minäkin näen AINA susta unta! , exä oli näihin kirjoittanut ensin kuinka tämä näkee usein seksuaalisia unia miehestäni ja kuinka oli viime yönäkin jossa hän kuvaili sitä yksityiskohtaisesti, puhuimme tuosta viestistä riidan yhteydessä mieheni kanssa mutta mieheni osasi senkin selittää näin, että se oli vain huumoria ja että kun he ovat jo ennen minuakin puhuneet asioista avoimesti että se oli vain heidän tyyliä. SEURAAVA ESIM: turhauttaa kun ei voi rakkautta ja paineita purkaa minuun ja hän valitti myös, että häneltä on kadonnut alkuhuuman tunne minua kohtaan, tuon viestin mieheni selitti sillä, että hänellä oli silloin henkisesti itsellä vaikeeta, että se ei johtunut minusta. SEURAAVA ESIM: mulla taitaa olla ikävä kuinka hän on hänen ajatuksissa kokoajan mikä oikeen ärsyttää ja täytyy oikeen soittaa jotta kuulisi vain hänen äänensä, tuon mieheni selitti sillä, että kun he olivat hyviä kavereita niin hänellä oli ikävä häntä SEURAAVA ESIM: olet kaunis

Aikani kestin tuota kunnes meillä tuli riitaa mieheni kanssa ja silloin räjähdin hänelle viesteistä. En enään jaksanut, olin lopussa. Sitten mieheni vain käski minun painua muualla, sitten sanoin, että mä kysyn siltä ex naiselta asiasta niin mieheni sanoi vain, että ei se mitään kerro. He olivat menossa selkänitakana syömään salaa, josta he olivat yhdessä sopineet, ettei siitä minulle puhuta! Jälkeenpäin mieheni on selittänyt tuon, että hän oli silloin niin vihainen kun meillä oli riitaa ja tuli sanottua rumasti ja selitti asian niin, että siksi he olivat menossa salaa syömään kun he ovat hyviä kavereita ja lasten takia että välit pysyisi hyvinä ja että olen vain turhan mustasukkainen, että minulle ei voinut puhua tuosta asiasta silloin. Tuon jälkeen kun paljastin kaiken mitä olen nähnyt niin KAIKKI loppui kuin seinään, kuin oltaisiin jääty kiinni?! Kaikki muuttui taas normaaliksi, silti kaiken tuon jälkeen vaikka mieheni on selittänyt asiat en saa mielenrauhaa, tuntuu kuin huijaisin itseäni, vaistoni ei ole koskaan ollut väärässä, mitä teen? Mieheni on puhunut viesteistä avoimesti vanhemmilleen ja jopa ystävilleen ja he ovat kaikki sanoneet, että ei hän ole pettänyt minua ja olen jopa soittnut tälle ex naiselle ja hän on kiistänyt kaiken ja sanonut vain, että heillä on ollut hyvät välit ja kuinka he ovt ikävöineet toisiaan kuten serkukset! Olen umpikujassa, vaistoni huutaa, että jotain väärää on tapahtunut mutta kaikki kiistää sen, antakaa neuvoja mitä teen? Olen miettinyt, että siksikö vaistoni huutaa, että jotain on tapahtunut koska en hyväksy tuollaisia viestejä minulla ja kaikilla on erilaiset periaatteet ja arvot jotka jokainen hyväksyy tai sitten ei ja minun mielestäni tuollainen viestittely on väärin oli sitten ystäviä tai ei exän kanssa mutta rajat on kaikessa.

Olen umpikujassa, vaistoni huutaa, että jotain väärää on tapahtunut mutta kaikki kiistää sen, antakaa neuvoja mitä teen? Miksi hän on avoimesti puhunut viesteistä muillekkin jos ei ole mitään ollut, jos jotain olisi ollut ei kai hän muuten olisi niistä kertonut mutta sitä en taas sitten tiedä miten hän on asiat muotoillu?! Olen miettinyt, että siksikö vaistoni huutaa, että jotain on tapahtunut koska en hyväksy tuollaisia viestejä minulla ja kaikilla on erilaiset periaatteet ja arvot jotka jokainen hyväksyy tai sitten ei ja minun mielestäni tuollainen viestittely on väärin oli sitten ystäviä tai ei exän kanssa mutta rajat on kaikessa. Mietin vaan, että kuinka moni nainen hyväksyisi jos illastetaan exän kanssa oli lapsia tai ei tai viestitellään tuollaista ja on mieheni senkin sanonut, että siksi hän oli naiselle niin ystävällistä, ettei hän tee lapsille mitään kun hän on välillä kiristänyt niillä miestäni heillä on yhteishuoltajuus mutta jos mieheni ei esim. kuskaa häntä johonkin niin nainen voi alkaa kiristään lapsilla tätä mutta tuossakin aikuisia ihmisiä tässä kaikki ollaan jo on ******* jos aikuinen mies ei voi exälle sanoa asioita suoraan, ettei vaan pahoita tämän mieltä, rajansa kaikella ja missä kohdassa mun tunteita ajatellaan?! Exä on mennyt usein minun edelle ja mieheni on välillä "pakottanut" tutustumaan exäänsä vaikka en sitä halua, kerran oli yhdet häät meidän ystävien häät tulossa ja sielläkkin tuli kauhee draama, siellä oli tämä ex nainen kutsuttuna ja mieheni ja minä, silloin mieheni oli jättämässä minut koska jo silloin paljastin yhden hänen viesteistään jonka olin lukenut mutta en paljastanut, että olen lukenut sen hän puhelimestaan vaan olen asian näin kuullut, en kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, siellä olin loppuillan ihan yksin kun mieheni piti seuraa exälle jälkeenpäin luin mieheni puhelimesta kuinka nainen oli kettuillut ja sanonut, että en minä olis mitään tienny jos tämä exä olisi ollut kutsuna sinne, silloin oli syksy ja jo silloin mietin, että haluan lähteä tästä suhteesta jos tämä on vain tällaista. Onpa tämä nainen joskus sanout miehelleni myös sen, että minä en ole se oikea hänelle. Eipä mieheni tykkäsi jos minä menisin syömään jonkun miehen kanssa tai viestittelisin 24/7, missä on reilut säännöt?! Monet kyyneleet silloin itkin kun näitä luin ekaa kertaa nyt en kykene enään siihen, tuntuu kuin joku olisi kuollut sisälläni, tuntuu että tunteeni ovat miestäni kohtaan muuttunueet. Hiukan silmät kostuvat mutta siihen se jää. Olen vasta 23 vuotias ja tuntuu, että elämäni menee hukkaan jos jään tähän suhteeseen mutta vielä en ole uskaltanut tästä lähteä mutta ajatus siitä, että lähtisin tuntuisi helpottavalta, olemme vasta muuttaneet yhteen mieheni kanssa vuoden alussa ja en ole onnellinen. Seksielämä on kuollut täysin kun sain tietää viesteistä niin sen jälkeen meillä oli puolen vuoden katko seksistä koska minä en sitä halua kaiken tuon haukkumisen jälkeen, seksistä on tullut suorittamista se ei ole enään vapaata ja nautinnollista. Kun katson miestäni on vaikea kuvitella, että hän olisi pettänyt koska nyt hän on minua kohtaan kiltti, hän on aina ollut liian hyvä sydämmin ihmisille sen olen huomannut mutta kun mietin aikaa taaksepäin niihin aikoihin jolloin epäilin mieheni pettäneen minua hän oli julmaakin julmempi minulle mutta ihmisiä me kaikki olemme jokaisessa on julmakin puoli vaikka olisi kuin kiltti. Mieheni ei suuttnut minulle kun paljastin lukeneeni hänen puhelinta. Minua ahdistaa kun hän on sanonut nyt, että ei voisi elää ilman minua ja minua ihmetyttää sekin, että hän ei ennen ollut mustasukkainen jos joku mies osoitti kiinnostusta minuun mutta nyt hän vetää herneen nenään mitä pienemmistä asioista ja kyllähän on myös minun puhelintani lukenut, onkoha itsellä ollut puhtaat jauhot pussissa kun täytyy riehua mitä pienemmistä asioista? Haluan tietää, että kuinka , että moni hyväksyisi tällaisen viestittelyn ja kohtelun koska mieheni on sanonut vaan minullu että moni nainen ymmärtäisi tämän kuvion mutta minä en. Hyväksyykö joku vai olenko minä vain "hullu"?!

Tämä on vain todella vaikeeta, vaikeeta lähtä näin pitkästä suhteesta ja kuinka taitavasti mieheni on minulle kaiken selittänyt pelkäksi väärinkäsitykseksi. Onko tämä kaikki pelkkää väärinkäsitystä?! Olemme molemmat itkeneet, puhuneet ja vielä kerran puhuneet, riidelleet, huutaneet, tilanne tuntuu umpikujalta, mieheni ei ennen osannut arvostaa minua mutta nyt hän on muuttanut tapojaan ja oppinut mutta onko liikaa jo satutettu? Tunnen välillä sääliä miestäni kohtaa, välillä hän tuntuu olevan aidosti rehellinen mutta kun taas muistelen aikaa taakse päin näen kaiken toisin. Kerran kuulin kuinka mieheni ja tämä nainen puhuivat siitä kuinka minä en luota heihin tarpeeksi ja että tämä nainen haluaa puhua kaikki erimielisyydet selviksi, juuri aikoina jolloin tätä hässäkkää oli viesteistä, joten olenko kaiken vain käsittänyt väärin? Ex nainen petti miestäni aikoinaan siksi he erosivat ja mies on sanonut, että kun häntä on petetty hän ei laittaisi minun kokemaan sitä?! Koen kuitenkin, että minua on kohdeltu väärin, tunnen olevani puun ja kuoren välissä, enkä hyväksy sitä tyyliä miten he ovat minusta ja asioista puhuneet. Haluan ihmisten mielipiteitä mitä tehdä koska tunnen oloni eksyneeksi. Mitä tehdä, jäädäkkö parisuhteeseen vai ei, onko tämä viestittely ollu väärin, olen vasta muuttanut Etelä-Suomeen Pohjoisesta jossa enimmät ystäväni ovat mutta työ Etelässä se luo edes jonkunlaista turvallisuuden tunnetta. Olen vihainen miehelleni siitä mitä hän on laittanut minut kestämään, olen vihainen siitä, että hän on ottanut luottamuksen ihmisiin minulta pois ja uskon rakkauteen. Minun täytyi kirjoittaa viestini useaan eri osaan jotta saan tarinani näkyviin.

Niin on loukkaavaa mutta mieheni on senkin sanonut, että kaikki ystävyys suhteet ovat erilaisia, että heillä oli vain tiiviimpi, yleistän hänen mielestä liikaa. Toisekseen hän on sanonut, että heillä on aina ollut härski huumori jota moni voi pitää jonain pettämisenä. Mieheni on myös laittanut minun niskaani sen, että hän kyllä yritti puhua minulle heidän väleistään mutta minulle ei voinut puhua koska olin kuulemma liian mustasukkainen.

Sen tiedän, että mitään fyysistä ei ole heillä ollut selkänitakana, jotenkin nämä asiat vaistoaa ja tietää.

Nyt olen luottanut mieheeni ja tiedän ettei hän nyt ole viestitellyt eikä ole sellaista tunnetta edes, että hän tekisi jotain selkänitakana mutta siihen en luota, että mikä oli tuolloin totta (tekstiviesti hässäkän aikana) ja mikä ei.

Tietäisinpä vaan mitä tehdä koska en tiedä puhuuko hän totta, siksi tämä on niin vaikeeta tämä päätöksen teko. Jos eroamme ja ajansaatossa huomaankin, että kaikki tuo olikin vain väärinkäsitystä niin olen tuolloin jättänyt hänet turhaan ja ties mikä seuraava ku*sipää mies on vastassa, tässä suhteessa on jotenkin niin helppo olla, turvallista ja tuttua, ja ajatus uuden elämän aloittamisesta pelottaa, pelkään yksinäisyyttä, ajatus siitä, että jossain vaiheessa aloittaisin uuden parisuhteen, niin en edes jaksa tutustua uusiin miehiin, ei edes kiinnosta. Olen niin poikki, muutin vasta tänne Etelä-Suomeen Pohjoisesta ja nyt jo ero tulossa, tuntuu, että ei saa olla hetkeään paikoillaan, en löydä paikkaani, olen hukassa, uuvun tähän elämän hektisyyteen.

Otin tänään asian esille taas ja tappeluhan siitä tuli. Mieheni alkoi itkemään mutta minä en, tunsin syyllisyyttä. Tämmöistä tää elämä on ollut jo viimevuoden loppu kesästä. Jos eroamme mietin sitä, että kykenenkö jäämään tähän asuntoon joka meillä on, olemme vuokralla jonka otimme helmikuussa. Onko tässä asunnossa hankala asua muistojen takia jos ero tulee? Taloudellisesti pärjään. Asunto on minun nimissä ja mieheni ei ole tässä virallisesti koska jo tuolloin en ollut valmis viralliseen yhteen muuttoon koska en luota mieheeni enkä saa mielestäni nuita asioita jonka takia meidän parisuhde on vaarassa rikkoutua.

Tappelun yhteydessä mieheni sanoi taas, että tunnen väärin asioista joita tunnen, minua ei ole petetty, näin hän sanoi, että vaistoni on väärässä, hän itki. Minun on hankala olla, ahdistaa päivästä toiseen. Hän myös sanoi rakastavansa minua eikä tiedä miten voi elää ilman minua.

Tämä on hankalaa. Ennen olin niin vahva ihminen, miehet ei määrännyt minua ja pärjäsin omillani erinomaisesti nyt tuntuu, että olen vain varjo entisestä itsestäni.

Mieheni osaa aina puolustella omia tekojaan. Kuinka minulle ei tuolloin voinut puhua aisioista ei viesteistä, ei syömään menosta jota he suunnittelivat koska olin turhan mustasukkainen mutta kai jokainen olisi ollut, eikö mieheni tuossa tilanteessa olisi tullut valita minut? Sitten hän vetoaa aina lapsiin, että siksi piti exään hyviä välejä jotta lapsilla olisi hyvä olla mutta mikä minä sitten olen hänelle, eikö tuossakin mene kuitenkin rajansa? Sitten kolmas selitys jonka hän aina sanoo, että kun he puhuivat seksiviesteistä niin se oli heidän tyyliään vain, että he ovat eronkin jälkeen kavereina puhuneet nuin vaikka tämä nainen oli jo tuolloin uudessa suhteessa ja tämä uusi mies ei pistänyt pahaksi. Mieheni on myös sanonut, että kun asioista pystyi puhumaan huumorilla kun ei ollut enään seksuaalista tuntemusta tätä kohtaan? Tiedän ainakin, että hän on jossain määrin miettinyt perheenä oloa mutta onko leikillä tai vain ohi mennen? Tämän pitkän parisuhteen ajan ei ole tullut mieleeni, että pistän miehille seksiviestejä vaikka kuin arki iskis parisuhteessa joskus olen miettinyt mennyttä elämääni kuten normaalit ihmiset mutta en exiä tai että minkälaista se vielä olisi en edes leikillä koska ei kiinnosta.

Me pystymme joskus jopa puhumaan asioista kunnolla ilman huutamista mutta joskus se on taas menoa sitten, en ota selvää milloin hän puhuu totta ja milloin ei joskus hän itkee asioiden yhteydessä ja rehellisen oloinen kuten kerran hän myönsi sen itkin, että kyllä hänellä oli häntä ikävä mutta vain kavereina koska eron jälkeen he olivat hyviä kavereita ja olivat tekemisissä päivittäin mutta sitten taas joskus hän selittää selittää ja selitää ja välillä joskus kuullostaa jopa koomiselta. Vaikea uskoa vain, että oma mies olisi pettänyt, vieläpä tuollainen herkkäluontoinen ihminen.

Haluan selventää myös sen, että mieheni on lopettanut viestittelyn exään täysin hän hoitaa vaan lapsiin liittyvät asiat, kaikki viestittely alkoi yhtäkkiä viime kesänä hänen sanoin siksi, että hän luotti exään ja tiesti, ettei hän yritä mitään sellaista hetken katoin sitä ja räjähdin sen jälkeen kaikki loppui. Onko tämä kaikki vaan satuttanut liikaa? Sitä ihmittelen suuresti kuinka mieheni on sanonut minulle, että moni hänen kavereistaan ja jopa omat vanhemmat ymmärtää häntä ja viestittelyn mutta minä en, ja kun taas minä olen puhunut viesteistä niin kukaan ei ole ymmärtänyt tuollaista peliä, joten mikä on oikein?

Ei kai niillä muuta elämää ole kun seksiunista kertominen, mieheni asui silloin vanhemmillaan ja oli työtön pummi, ei edes etsinyt töitä ja kehtas vielä kerran todeta, että ei tää työttömänä olo nyt niin kauheeta ole, laskut jäi maksamatta, nyt se aloitti vuoden alussa opiskelut, tämä ex on kotirouvana istuu päivät koneella ja pettää nykyistä miestä kaiken mahdollisen vastaan tulevan kanssa, lapsista viis veisaa monesti olen miettinytkin, että soitan sosiaalitoimistoon sen touhuista, kurittaa vielä nykypäivänä lapsia fyysisesti, siis tämä nainen! Olen myös miehelleni sanout, että minua ei ainakaan naurattanut tuollainen "härski huumori" ,luin myös kerran kuinka tämä nainen oli valittanut omasta nykyisestä miehestä kuinka tämä on liian kokematon seksissä, kai tämä nainen ja mieheni kuvittelee olevansa sitten jotain ammattilaisia sängyssä mutta kertaakaan mieheni ja exä tai en ainakaan löytänyt sellaista viestiä jossa he olisivat sanonu toisille, että he halauavat toisia vaan aina valittivat vain nykyisistä kumppaneistaa, eli minusta ja tämän naisen nykyisestä miehestä, joten mieheni on nyt jälkeenpäin aina vedonnut siihen, että kun he ovat puhuneet seksistä niin se on ollut vain sellaista tyyliä jota heillä on aina ollut ja avautumista, että he ovat kuin sukulaisia he tietävät, ettei toinen halua mitään (he ovat tunteneet jo teineistä asti ja nyt mieheni täyttää syksyllä 28, naimisissa olivat 8 vuotta ja 2 lasta, voiko tuollaisen tuttavuuden jälkeen puhua asioista nuin, itselläni kun ei ole kokemusta, ei ainakaan mielestäni voi puhua oltiin sitten tunnettu sata vuotta tai nolla vuotta mutta jotain arvostusta ja tyylikkyyttää täytyy olla eikä kuin jotkut juntit?)


Tuntuu, että mieheni hallitsee elämääni en minä, minusta vain tehdään "hullu", siksi minulle ei voinut puhua syömään menosta kuulemma koska olen liian mustasukkainen, sen myönnän, että joskus ehkä olin mustasukkainen, ärsytti kuulla hänen nimensä jopa joskus mutta sen takia koska tämä ex laittoi minulle alussa facebookkin viestejä jossa haukkui minua ja mustamaalasi miestäni jouduin jopa laittamaan tämän hullun exän estolistalle jotta hän jättää minut siellä rauhaan.


Jos minä olen nyt sanonut miehelleni rumasti viesteistä niin kylläpä tämä ottaa heti herneen nenäänsä, itkee ja on marttyyria mutta entä minä, entä minä silloin kun luin viestejä ja valvoin yöt itkien, eipä silloin välitetty, mieheni valitti silloin sitten siitä kuinka herkkä olen, kerran itkin pahaa oloani ja mieheni ei tiennyt miksi itken koska en ollut tuolloin vielä paljastanut, että olen lukenut hänen puhelinta niin mieheni sanoi viestillä senkin exälle kuinka minä kiukuttelen kun itken, onko se kiukuttelua jos itkee siksi, että on paha olla, tuo oli kaiken huippu, samalla mieheni teki silloin ruokaa ja samassa yhteydessä sanoi exälle, että minä en ansaitse sitä sen tekemää ruokaa kun kiukuttelen ja itken, en mä mikään koira s*atana ole jonka pitää ansaita jotain, kyllä on nöyryytetty ja vielä mieheni kehtaa sanoa minulle jälkeenpäin, että ei sua ole nöyryytetty!

Eipä ole minullakaan sellaista ystävää jolle täytyy soittaa vaikka parhaan kaverin olen tuntenut jo alakoulusta lähtien mutta yllätys yllätys mieheni on senkin laittanut ystävyyden piikkiin, että se oli heidän omaa tyyliä.

Sitten taas mennään siihen perheen perustamiseen, mieheni on sanonut siihen vain, että ei hän ole siitä mitään halunnut, en nähnyt sitä viestiä silloin lähetetyistä mitä mieheni on tuolloin laittanut exällä, koska tuolloin en vielä lukenut puhelinta ja se oli jo pyyhkiytynyt lähetetyistä viesteistä pois mutta hän oli säilyttänyt tämän exän viestin jossa hän oli sanonut, että olen MINÄKIN miettinyt millaista olisi olla perhe mutta se ei olisi mahdollista koska molemmat on parisuhteissa ja lapset on kasvanu, ei se olis samanlaista, lapset ei olis. Ihmettelen sitä, että exä on laittanut monikko muodossa, että minäkin, mieheni vain toteaa, että hän ei ole puhunut perheen perustamisesta, että hän on vain sanonut, että kuinka elämä on menny hienosti eteenpäin kun lapset on toipunu erosta hyvin ja kunpikin on onnellisesti parisuhteissa, ja tuon hän on selittänyt kun tämä nainen on sanonut, että ei se olis samanlaista niin miehni sanoo, että tuo nainen on tarkoittanut sitä niin, että mikään ei olisi samanlaista koska kaikki on mennyt miehosti eteenpäin, minusta vaan tuntuu että siitä on puhuttu siitä, että se perheenä olo/niiden parisuhde ei olisi samanlaista mutta yllätys yllätys tuossakin asiassa olen väärässä, tulee itselle tyhmä olo, että kuinka tyhmänä minua pidetään etten luottaisi siihen mitä näin, eiköhän nuo asiat pysty lukemaan rivienvälistä?

Minua on elämä potkinut monella tavalla, on ollu koulukiusaamista, hankalia ihmissuhteita, masennusta johon olen oikeen saanut ammalaisen apua, mieheni sanoo, että tuon elämänkokemuksen saattelemana luulen heti pahinta, että hän olisi pettänyt.

Sen viestittelyn loppumisen syyksi mies on laittanut sen, että mieheni tajusi kuinka paljon hän loukkasi minua niillä mutta ei tajunnut kuulemma silloin kun se viestittely alkoi, että kuinka paljon se vaarantaa meidän parisuhdetta ja loukkaa minua? Joskus olen jälkeenpäin nyt nähnyt tämän naisen kun hän tuo lapsia miehelleni, nainen hiippailee seiniä pitkin ja häipyy samantien kun lapset on tuotu, naurattaa tämän naisen raukkamainen käytös. Tuntuu vastenmieliseltä katsella heitä yhdessä ja minä vieressä. Kerran tilanne ajautui siihen, että läppäsin naista kasvoille, mä en kestä vain sitä kaksinaamaisuutta, jälkeenpäin soitin tälle naiselle ja silloin me puhuimme siitä, että miten minulle on tullut tunne, että heillä olisi jotain ollut mieheni kanssa, tätä he kumpikin ihmettelevät, sanoin sitten, että niistä viesteistä minulla on tullut petetty tunne, nainen tokasi vain, että unohda ne ei ne ole mitään ollut, että mieheni rakastaa minua, ei hän ole samallatavalla sanonut ikävää hänelle kuin minulle, että heidän välillä ei ole ollut mitään. Tiedä sitten onko se väärin se viestittely ollut, mulla on ainakin arvoni ja minä en arvosta tuollaista viestittelyä. Kerran myös kuulin kun mieheni puhui exän kanssa puhelimessa (miehelläni on äänet aina isolla puhelimessa ja naisella kauheen iso ääni) joten siinä selviteltiin silloinkin näitä viestejä ja pakotin mieheni soittamaan naiselle, ja sanomaan siitä, että epäilen, minua on petetty ja huusin taustalla, että anna olla nainen viimeinen kerta kun tulet meidän suhteen tielle, niin kuulin kuinka nainen sanoi miehelleni, että eihän tässä ollutkaan tarkoitus tulla suhteen tielle, kerran näin viestin jossa nainen sanoi haluavansa halkoa välit kuntoon. Sitten myös kuulin kun nainen sanoi miehelleni, että minun tulisi luottaa niihin enemmän, mitä tuo nyt tarkoittaa? Ristiriitaista?

Kerran mieheni soitti tälle exälle äitinsä kuullen ja silloin mieheni sanojen mukaan hän oli sanonut exälle, että näiden viestien takia meidän parisuhde on vaarassa, että turhan takia ja sanoi että ei hän ole mitään unia siitä oikeesti nähnyt. Tämä tuli mieheni suusta, ja hän sanoi myös, että hänen äitinsä oli sanonut, että minun olisi pitänyt olla kuulemassa mitä mieheni sanoi exälle, että olisin ollu ylpeä, en silloin ollut paikalla. Olen puhunut siitä syömään menosta hänen äitinsä kanssa mutta äiti on ollut poikansa puolella ja sanonut, että jos pizzalla olisivat käyneet niin ei muuta, ei sua ole petetty ja hänen isänsä sanoi, että heillä ole ainakaan suhteen tynkää. Minä kerroin viesteistä omalle äitilleni/isääle/siskolle ja muutamalle ystävälle, kaikki järkyttyivät, kai vanhemmat valitsee aina tyttärensä/pojan puolen. On hän jotain sanonut äidillensä mutta miten kaunistellen viestejä? Ystäväni tokaisi heti, että syömään meneminen on väärin, että mieheni kuuluisi viedä minua ei exää ja panostaa enenmmän tulevaisuuteen kuin menneeseen. Niinpä!