Ateistit epähaluttuja miniöitä/vävyjä

Tehty amerikassa? Siellähän ateistit listautuivat yhdeksi epäluotettavimmista vähemmistöistä. Pää syy tietenkin uskovaisten höpöhöpö propagandassa ja epätietoisuudessa.

No ateistimiehestä tulee mieleen jörö yksinjurottava harvasanainen ja ketjussa polttava maaimaa luihusti katseleva jurokki.
Ateistinaisesta taas ...öö aika usein kyllä ehkä lesbo :O, mutta semmoinen tummassa housupuvussa miestään totisena komenteleva hujoppi.

Muistan samantapaisen tutkimuksen juurikin Jenkeistä. Toinen sikäläinen tutkimus taisi olla, kuinka moni ottaisi ateistin duuniin, ja vastaukset samaa tasoa eli kovin moni ei ottaisi.

Siinä on kyllä sellainen takapajula, ettei paremmasta väliä. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä, että siellä on valtavasti uskonnollisia hihhuleita, vaan muutenkin aivan käsittämättömällä elämänasenteella varustettua porukkaa. Varsinkin etelässä. Ja sen kyllä huomaa, kun seuraa paikallista menoa. Onneksi Suomessa ovat asiat paremmin.

Miksiköhän jenkkityperykset eivät halua vävyksi tai miniäksi ylivertaisella moraalilla ja älykkyydellä varustettua, hyvin toimeentulevaa pragmaattista ihmistä?

Mulle kelpaa vävyksi ja miniäksi ateisti. Kunhan on riittävän hyvä ihminen ja rakastaa mun lastani ja elää suht sovussa mun kanssani :)

Aija-pappi

Ottaisitko VL-liikkeen edustajan vävyksi vaiko ateistin ...Raastuvassa tavataan.:D

Entä olisiko toivottava vävy sellainen mies, joka on ollut homo, mutta sitten "eheytetty" heteroksi? Ja vastaavasti miniäksi nainen, joka on ollut "lesbo"?

Antaisiko homokamoinen kristitty hyvillä mielin hyväksyntänsä?

Otanta,

ei rakkaus kysy apen tai anopin mielipidettä, vaan kun ihminen rakastuu, niin siinä ei kysellä kenenkään uskoa tai vakaumusta, vaan sitä antautuu virran vietäväksi.

En usko, että apella tai anopilla on sananvaltaa asiassa.

Mitenkähän toisin päin? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten vävyt ja miniät suhtautuvat uskosta paasaaviin appivanhempiinsa?

Otanta,

lienet lukenut asiasta tältä sivulta

http://sfnet.keskustelu.evoluutio.narkive.com/yhfeKuaO/tieteenvastaisuus-vauhdissa.6

Ateismi hedonismi mitä v*ttua jääkä tekin kotiinne jumittamaan...

Kysyttiinkö "tutkimuksessasi" suoraan millaisen miniän tai vävypojan he haluaisivat vai oliko monta vaihtoehtoa josta piti valita epämieluisin? Kuka ihme edes tuollaisia tyttären tai pojan poika tai tyttöystävästä ajattelee. Asia on varmasti niin että tavispulliaisten tavispulliaisvanhemmat (joita me suurin osa olemme) kavahtavat jos seurustelukumppani on saarnaava hihhuli joka uskoo puhuvaan käärmeeseen... :p

Ateistit on kyllä niin huvittavia näissä puolusteluissaan. Eihän ateismin pitänyt olla mikään ihmistyyppi. :D Silti näissä puolusteluissa ne on valmiita niputtamaan itsensä johonkin kaavaan.

Hei, lapseni valitsevat itse puolisonsa, vaikka toki toivoisin, että heidän valintansa olisi oman arvomaailmani mukainen.

t. Maarit-pappi

Hei,

Kerronpa omakohatisia kokemuksia...

Minä olen ollut ateisti syntymästäni asti. Nuorena sitten rakastuin ihmiseen, joka oli taviskristitty, kastettu ja rippikoulun käynyt. Hänen suvussaan kaikki olivat ihan tavallisia suomalaisia kirkkoon kuuluvia ihmisiä. Tuli aika virallistaa suhteemme ja menimme naimisiin. Siviilivihkiminen tietenkin.

Yksi ystävämme kysyi, emmekö aio pyytää kirkon siunausta liitollemme. Kysyin häneltä, että miksi pitäisi. Hän perusteli, että vanhojen sukulaisten takia. Keskustelimme asiasta silloisen poikaystäväni kanssa, ja koska asialla ei ollut hänelle merkistystä niin emme sitä siunausta hakeneet. Mitään ongelmia ei ollut vanhojen sukulaisten kanssa, he tulivat häihimme ja juhlimme yhdessä aamutunneille asti.

Olemme olleet naimisissa nyt 30 vuotta, eikä puolisoni suku ole ikinä osoittanut mitään negatiivisia ajatuksia tai tekoja. He ovat ymmärtäneet, että esim kirkollisissa häissä ja hautajaisissa en rukoile enkä tee muita "temppuja", mitkä niihin menoihin kuuluvat. He ovat osallistuneet lastemme nimiäisiin jne.

Toinen tarina on siskollani, jonka taustakertomus on muuten samanlainen, mutta siellä puolison suku on todella käyttäytynyt törkeästi. On ollut kiusaamista, painostusta, kaikenlaista ilkeilyä ja yhtenä perusteena on sanottu, että koska sisareni ei kuulu kirkkoon, niin hänen täytyy olla jotenkin viallinen. Mielenkiintoista on, että sisareni avioliitto on siunattu siviilivihkimisen jälkeen, lapset on kastettu jne. Siitä huolimatta suku on siellä ollut asian tiimoilta aivan hirveä.

Se, mitä näistä kertomuksista ehkä voi päätellä, on, että sillä onko kirkkoon kuuluva, kirkkoon kuulumaton, teisti tai ateisti ei ole merkitystä silloin, kun ihmiset lähtökohtaisesti ovat hyväntahtoisia ja erilaisuutta hyväksyviä. Mutta silloin kun ihmiset ovat lähtökohtaisesti pahantahtoisia ja erilaisuutta vihaavia, myös siitä että kuuluuko kirkkoon ja onko muka-teisti vai ei, voi tulla suuriakin ongelmia.

Täh?

En ymmärrä kysymystä. Missä on iäisyys? Miksi minun avioliittoni pitäisi jatkua jossain muualla kuin täällä missä nyt olemme ja elämme?

Mitä sitten? Emme enää elä aikoja jolloin vanhemmat päättävät lapsensa puolison.