Äitini oli narsisti, ensimmäinen mieheni oli narsisti, toinen mieheni oli narsisti, lisäksi keräsin kavereikseni narsisteja.
Nyt riittää. Nyt se loppu.
Äitiin pidän enää vähän yhteyttä ja päätän että tästä lähtien poistun heti tilanteista joissa hän koettaa lätätä minua taas siihen tilaan, jossa on vapistava tuntosarvet pystyssä. Ensimmäisestä miehestä erosin, toisesta miehestä erosin. Nyt on kolmas mies joka on todella hyvä, nyt vasta tajuan miten olen ennen ollut ovimattona. Tämä nykyinen mies auttaa aina, tekee kotitöitä, kuuntelee, etsii aina ensin itsestään vikaa ja ajattelee aina ensin muita kuin itseään. Ikinä ei tartte purkaa ostoskasseja yksin eikä tyhjentää tiskikonetta yksin eikä viedä pyykkejä narulle yksin, heti hän tulee auttamaan. No, ihan itkettää miten onnellinen nyt olen.
Ja sitten nämä ystävät. Olen tottunut olemaan kuuntelija, kannustaja, palvelija, leipoja, lapsenvahti, auttaja, kuski, kukanistuttaja, tilanteiden pelastaja ja vaikka mikä hoviorja näille kavereilleni, varsinkin tälle yhdelle. Jotain on ollut pielessä ystävyydessä, jos 99 % ajasta on puhuttu HÄNEN ongelmistaan enkä ole saanut puolta sanaa omasta elämästäni sinne väliin. Ja kun joskus olen kehdannut sanoa jotain suoraan (kaksi kertaa) on tullut hirveä huuto ja draama, miten olen ollut TÖRKEÄ häntä kohtaan.
Hyvästi narsisti"ystävä". Hyvää jatkoa sinulle ja muista että joskus, ihan tosiaan joskus vain sinussakin voi olla vikaa, ei aina muissa ihmisissä. Minun kuuntelu- ja palvelu-ura loppui tähän. Kiitos hyvästä opetuksesta, jonka mulle annoit!
Nyt riittää. Nyt se loppu.
Äitiin pidän enää vähän yhteyttä ja päätän että tästä lähtien poistun heti tilanteista joissa hän koettaa lätätä minua taas siihen tilaan, jossa on vapistava tuntosarvet pystyssä. Ensimmäisestä miehestä erosin, toisesta miehestä erosin. Nyt on kolmas mies joka on todella hyvä, nyt vasta tajuan miten olen ennen ollut ovimattona. Tämä nykyinen mies auttaa aina, tekee kotitöitä, kuuntelee, etsii aina ensin itsestään vikaa ja ajattelee aina ensin muita kuin itseään. Ikinä ei tartte purkaa ostoskasseja yksin eikä tyhjentää tiskikonetta yksin eikä viedä pyykkejä narulle yksin, heti hän tulee auttamaan. No, ihan itkettää miten onnellinen nyt olen.
Ja sitten nämä ystävät. Olen tottunut olemaan kuuntelija, kannustaja, palvelija, leipoja, lapsenvahti, auttaja, kuski, kukanistuttaja, tilanteiden pelastaja ja vaikka mikä hoviorja näille kavereilleni, varsinkin tälle yhdelle. Jotain on ollut pielessä ystävyydessä, jos 99 % ajasta on puhuttu HÄNEN ongelmistaan enkä ole saanut puolta sanaa omasta elämästäni sinne väliin. Ja kun joskus olen kehdannut sanoa jotain suoraan (kaksi kertaa) on tullut hirveä huuto ja draama, miten olen ollut TÖRKEÄ häntä kohtaan.
Hyvästi narsisti"ystävä". Hyvää jatkoa sinulle ja muista että joskus, ihan tosiaan joskus vain sinussakin voi olla vikaa, ei aina muissa ihmisissä. Minun kuuntelu- ja palvelu-ura loppui tähän. Kiitos hyvästä opetuksesta, jonka mulle annoit!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuulostaa tutulta, itellä samanlaisia kokemuksia oli paljonkin nuoruudessa. yksi asia jota kaduin pitkään oli heikko kykyni sanoa EI KIITOS. auttamisen halu kumpusi hyväksymisen ja rakkauden puutteesta. ei auttanut kaverien vaihto vaan uusia saman laisia hyväksi käyttäjiä vaan tuli tilalle. opi kuuntelamaan itseäsi ja toimi sen mukaan opi sanomaan ei.
peace&love
näin juuri, aivan tuttua minullekin, minulla oli tarve saada tunnustusta siitä että osasin ja pystyin auttamaan monissa asioissa. Mutta sitten huomasin, että saan tältä narsistikaverilta vain juuri sen verran tunnustusta että pysyin messissä aina valmiina uuteen palvelukseen. Jos olisin joskus tarvinnut itse apua niin sitä oli ihan turha odottaa.
Nyt pitää opetella vain uusi tapa ystävystyä ja elää ystävyydessä. Se pitää olla tasapainossa, että molemmat voivat auttaa ja kuunnella toisiaan yhtä paljon eikä niin että toinen vie kaiken huomion.
Tympii jo tämän narsistikaverin FB-päivityksetkin. Nyt vasta huomaan miten itsekeskeinen hän on. Mutta olen iloinen että löysin itsestäni tämän uuden vaihteen. Ansaitsen tasavertaista kohtelua, niin ansaitset sinäkin, narsisti ei sitä pysty antamaan, siispä uusille vesille!
Luin pari hyvää kirjaa narsisteista ja siitä vasta tajusin koko kuvion.
Hyvää jatkoa sinullekin ja uusia mukavia kavereita!
Mullakin on yks kaveri jonka mielestä kaikki MUUT on luonnevikaisia....ei hän.
Hei, voitko kertoa kirjojen nimet? Itseäni kiinnostaisi myös tutustua kirjalliseen matskuun kyseisestä aiheesta. Mun entinen mies oli narsisti, joka tuhos lopulta mun koko itsetunnon ja identiteetin kanssa tuli myös ongelmia. Alan pikkuhiljaa pääsemään taas terapian avulla jaloilleni ja aloittamaan uutta vaihetta elämässäni. Ja tähän myös mulla on auttanut ihana uusi mies, joka on täysi vastakohta siitä hirviöstä. En uskonut edes tällaisia nykyisenkaltaisia miehiä olevan olemassa, mutta näköjään olikin!
Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa painiville ja pysykää kaukana niistä hirviöistä!
hei Oopypy, toinen kirja oli Markku Salon NARSISTI parisuhteessa työpaikalla naapurina oikeussalissa, ja toinen kirja oli tällainen
http://www.bookplus.fi/kirjat/välipakka,_tuija/sata_tapaa_tappaa_sielu-4234399
Kannatti lukea nämä! tsemppiä sinullekkin ja hyvää jatkoa :)
>>Tympii jo tämän narsistikaverin FB-päivityksetkin. Nyt vasta huomaan miten itsekeskeinen hän on.
En epäile sanomaasi, mutta minkälaisia päivityksiä pitää varoa jotta ei saisi itsekeskeisen leimaa?
Onko se omista tekemisistä kertomista sen sijaan että laittaa linkkejä uutisista tai tapahtumista? Jotkut eivät päivitä yhtään mitään, eikä sekään ole kiva.
Voi et sinä varmaan voi mitenkään saada itsekeskeisen leimaa, kun tämmöistä asiaa mietit, koska todella itsekeskeinen ei vaivaudu miettimään vaan suoltaa vain kaiken sinne kaikkien näkyville!
Tämä minun "kaverini" on FB:ssä ainakin siitä erikoinen, että hänellä joko menee loistavasti, paremmin kuin kenelläkään muulla, tai sitten surkeammin kuin kenelläkään muulla, ja se on sitten AINA jonkun muun syy. Ja siellä tietty porukka sitten joko ihastelee tai lohduttelee häntä päivästä toiseen. Täysin ajattelematta hän on myös vuodattanut omien lastensa hankalia asioita (eroja, koulukiusaamista, sairauksia jne) sinne ja siitä on seurannut lapsille tosi noloja tilanteita. Ei äitinä mieti yhtään nenäänsä pitemmälle, että mitä siitä lapsille seuraa. Pääasia että saa itse suuna päälä kälättää.
Myöskin tämä kaverini muistaa aina kertoa kakista ostoksistaan, uusista vaatteistaan, uudesta kännykästään jne. siellä päivityksissä jotenkin niin kuin olisi viisivuotias prinsessa, ja hovineidot kokoontuvat sinne onnittelemaan ja ihastelemaan. En enää jaksa sellaista yhtään, kun ollaan kuitenki yli 4-kymppisiä aikuisia.
Minusta FB:hen voi laittaa tavallisia iloisia kuulumisia ja kiinnostavia linkkejä. Ei leuhkivia eikä myötätuntoa ruikuttavia päivityksiä, vaan hauskoja ja aika yleisiä juttuja. Jos menee liian henkilökohtaiseksi niin voi joutua siitä sitten kärsimään, jos jutut leviää. Mutta jokaisellahan on tietenkin oma tyyli ja hyvä niin.