Itsemurha.
En kaipaa tähän kaikkea paskaa siitä miten lähiomaiset jäisivät suremaan ja ettei kannata ja blaablaablaa.. Koska mitä se hyödyttää enää jos olen päätökseni tehnyt eikä mua paskaakaan kiinnosta sit mitä muut ajattelee, kuka suree ja kuka ei, koska jokatapauksessa joskus kuolee ja itse haluan sen tapahtuvan mahdollisimman pian.
Mä tiedän itse millä suunnalla elämäni on ja missä vaiheessa en enää jaksa ja mitkään lääkkeet/apu ei auta.
Jos vedän pillereitä sekaisin ja todella paljon, esimerkiksi jos söisin buranapaketin tyhjäksi ja sen sekaan liittäisin jotain vanhoja antibiootteja ja masennuslääkkeitä niin olisiko kuolema nopeampaa kuin se että joutuisin sitä ennen vielä oksentamaan?
Tähän on ehkä vaikea saada vastausta, mutta varmasti joku omasta epäonnistuneesta kokemuksestaan tietää.
En ajatellut alkaa itseäni sen enempää viiltelemään, jos saisin kuoleman aikaiseksi ilman mitään tukehtumisia tai verta niin olen hyvin kiitollinen!
Ja ei tarvi potee omaa tuntoo jos tähän jonkun keinon vihjaisitkin, koska se on mun päätös eikä sun! Jokatapauksessa sen teen ja mahdollisimman kivuttomalla ja semmoisella tavalla mikä ny ei oo mikään verinen ja ällöttävä.
En kaipaa tähän kaikkea paskaa siitä miten lähiomaiset jäisivät suremaan ja ettei kannata ja blaablaablaa.. Koska mitä se hyödyttää enää jos olen päätökseni tehnyt eikä mua paskaakaan kiinnosta sit mitä muut ajattelee, kuka suree ja kuka ei, koska jokatapauksessa joskus kuolee ja itse haluan sen tapahtuvan mahdollisimman pian.
Mä tiedän itse millä suunnalla elämäni on ja missä vaiheessa en enää jaksa ja mitkään lääkkeet/apu ei auta.
Jos vedän pillereitä sekaisin ja todella paljon, esimerkiksi jos söisin buranapaketin tyhjäksi ja sen sekaan liittäisin jotain vanhoja antibiootteja ja masennuslääkkeitä niin olisiko kuolema nopeampaa kuin se että joutuisin sitä ennen vielä oksentamaan?
Tähän on ehkä vaikea saada vastausta, mutta varmasti joku omasta epäonnistuneesta kokemuksestaan tietää.
En ajatellut alkaa itseäni sen enempää viiltelemään, jos saisin kuoleman aikaiseksi ilman mitään tukehtumisia tai verta niin olen hyvin kiitollinen!
Ja ei tarvi potee omaa tuntoo jos tähän jonkun keinon vihjaisitkin, koska se on mun päätös eikä sun! Jokatapauksessa sen teen ja mahdollisimman kivuttomalla ja semmoisella tavalla mikä ny ei oo mikään verinen ja ällöttävä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että tuolla keinolla vaurioittaisit vatsasi ja/tai sisäelimiäsi, mutta et kuolisi. Itseään viiltämällä kuulema harva myöskään onnistuu henkeään heittämään.
Kirjoitat muuten aika pippurisen eläväisesti. Ei tule vaikutelmaa että viruisit toinen jalka haudassa, ja vaikea arvailla miksi sinne ennenaikaisesti hingut.
Johtuen siitä että oon hermostunut siihen kun kaikki tulee saarnaamaan siitä kuinka kaikki suree, ihan niinkuin ei olis selvää että ainakin yksi suree, mutta en ala tähän elämäntarinaani saarnaamaan, eikä tässä ole enempää itselläni tehtävää. En aio itkeä ja valittaa koko loppuelämääni kuinka kaikki kaatuu niskaan ja samaa paskaa jatkuu ja jatkuu.
Kyllä loppupeleissä itselleni sopivimman keinon keksin, oli se sitten mikä tahansa.
Sinä et saa tuola konstilla muuta kuin p*skat housuun. Se on henki ihmisessä lujassa.
Sittenhän sen näkee
Buranalla et todellakaan itseästäsi henkeä saa pois vaikka söisit kuinka niitä, samoin vanhentuneilla antibiooteilla saat vain vatsan väänteitä. Toki jos haluat niin senkus vedät. Ei susta sillä henki lähe.
Voisin hyvinkin kertoa moniakin vinkkejä miten saisit itsestäsi ihan apteekin käsikauppa lääkkeillä hengen, mut se olisi pitkä ja kivulias kuolema joten en kerro, koska sekään ei olisi niin varmaa kuitenkaan. Ehkäpä sinun kannattaisi mennä vain asioistasi keskustelemaan ammattilaisten kanssa.
Luuletko etten ole käynyt juttelemassa ammattilaiselle? Viimeiset 10 vuotta viikottain siellä käynyt. Ei siitä ole apua, eikä lääkkeistäkään, vaikka ne useasti on vaihdettukin. Liian paljon surua ja ajatuksia, ei ne lääkkeillä kumoudu, saati sitten että ruikutan asioita psygolokille/psykiatrille.
Oletkos yrittänyt tehdä parannusta? Yritäppäs. Kieltäydy ajattelemasta noin synkästi ja ala tavoittelemaan hyviä ajatuksia ja hetki kerralla elämistä. Niin minä paranin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Jos oikeesti olisit masentunut ja turhautunut niin et tänne tulisi tuollaisia kirjoittamaan.
Olen menettänyt kaksi veljeäni muutaman vuoden väliajoin itsemurhan kautta. Ja masennuksen takia. Tekee pahaa lukea tuollaista uhottelua kuin sinulla on.
Onko rohkeutta ampua itsensä tai hirttää ?
Kenties hukkautua vai oisko pillerit paremmat ? Älä kehtaa. Sellaista oikeasti suunnitteleva ei neuvoja kysy.
hae apua
Ymmärrän sua.
Tein jo tänään tosi monta kertaa syntiä.
Mä heittelin tavaroita huoneessani ja paukuttelin ovia häiriten näin naapureita.
Mä kiroilin ja toivoin ihmisten menevän helvettiin ja olin sanallisesti väkivaltainen.
Mä mietin mun viimeistä pakkohoitoa, joka kesti kaksi kuukautta ja jonka jälkeen jouduin täydelliseen tyhjyyteen.
Mä en oo masentunut, mua vain ei masenna oikeasti. Mutta elämä ottaa päähän.
Mä oon kirjoittanut monta kapinallista juttua nettiin, joita ei viitsisi luetuttaa Jumalalle.
Yksinkertaisesti harmittaa niin vietävästi pakkohoito mielisairaalassa, että se pakotettiin mun elämään, etten suostu näkemään mitään hyvää, mitä elämässäni edes on. Hetki kerrallaan näen sen mielisairaalan painajaisena ja se painajaisesta käy. Paitsi että se tapahtui mulle.
Eikä se kiroileminen tai uhkaileminen kuitenkaan auta. Päätyy vain sinne pakkohoitoon, jos on liian väkivaltainen sanoin tai ilmein . Ei nuo kauan mieti, nuo ihmiset. Niille vain tulee mieleen ensimmäisenä mielisairaala ja hoito, kun ne mun elämää katsoo, koska mullon mainintoja mun historiassa siitä pakkohoidosta, ett' on tullut siellä oltua. Niinpä kun jotai outoa on, heille tulee mieleen, että mielisairaus on kyseessä kuitenkin,
aika sataprosentisesti rasittavaa ihmissuhteille.
Kaikki hoito poikki ja lääkkeet myös.
Pärjäilevän ja reippaan ihmisen asenne.
Lisätä keinoin millä hyvänsä sitä aikaa vuorokaudessa, että voi hyvin, niin tuskastuttavat aineet eiv't kehity elimistössä. Mitä enemmän negatiivista ajattelee ja stressaa tai itkee, sitä enemmän niitä tuskan tunnetta tekeviä aineita erittyy ihmisellä.
Ja mahdollisimman paljon ihmisten kanssa. (Ärsyttääkö? Mä ainakin olisin ihan hirvittävän vihainen tällaisesta.)
Mä tulin just kaks viikkoa sitten pakkohoidosta mielisairaalasta. Se vain rasittaa ihmissuhteita. Et sä pidä siitä, mitä ihmiset sun mielen ongelmasta sanoo. Eivätkä ihmist halua aina vain kuunnella mielen ongelmista. Yksinkertaista.
Se kaikki hoitopaska vain on elämässä ja rasittaa ja masentaa valtavasti itsellään, että se on. Jos ei sitä olis ja kaikki olis hyvin.
Ei vain ole kuitenkaan. Ja jos joku sanoo, että hyi mikä juttu, vain mielisairaala, kaikki on hyvin, ärsyttää vain entisestään.
Kaikki ärsyttää. Elämä on vain paskaa. Valitettavasti. Täytyy osata elää niin, miten ei osaa. Masennus on sen seurausta, ettei vain osaa elää. On siis luuseri.
Sinä et asiasta vissiin välitä, mut sanon silti että itsemurha on iha helvetin itsekästä.
Voisin antaa asiasta esimerkin kertomalla pikkuveljestäni. Tiesin kyllä et mun veljeä vaivas joku asia, mut se ei koskaan tullu puhuun siitä mulle. Sitten löysin sen yhtenä päivänä keittiön lattialta luodinreikä ohimossa. Veli oli mulle tosi rakas enkä oo pystyny tapausta unohtaa hetkekskään. Mä oon pieestä asti unelmoinu pääseväni lääkäriks ja olin tarkemmin jo suunitellut erikoistuvani kirurgiksi. Veljen kuoleman jälkeen ei kuitenkaa koulu jaksanu enää kiinnostaa ja rupes tulemaan vitosia kokeista. Lisäksi mulle on tainnu tulla joku vereen kohdistuva fobia, ku näin sen kauheen määrän verta keittiön lattialla. Eli ei musta lääkäriä varmaan tuu, hyvä jos saisin ees jonkilaisen koulutuksen ja työn
p.s. Toivottavasti olet vielä elossa.
Minä sen sijaan sanon, että ne itsemurhan tehneen omaiset ovat itsekkäitä.
Usein juuri he ota pilkkamiselllaan, vittuilulla, vähättelyllä ym ajaneet toisen umpikujaan ja VAATIVAT häntä jatkamaan elämäänsä, jossa hän kärsii helvetin tuskia.
SINÄ olit itsekäs. Ei veljesi.
Nuo verikekkerit eivät kyllä todellakaan ole kauniita. Onneksi nykyteknologialla päähän apmumiselle on olemassa vaihtoehto.
Joo. Ota mukavasti unilääkkeitä. 4-10 liuskaa. mahdollisimman vahvoja.
mutta jos joku tuon perusteella mitään tekee, varautukoot helvetinmoiseen huonoon oloon, sydämmentykytykseen yms... tuntuu oikeasti että sydän lyö rinnasta läpi. ja se olo. lupaan että silloin tekee mieli kuolla pois. enemmän kuin koskaan muutoin...
Voi hitto! Vieläkö tämä viestiketju elää?
Estin tarinoita Suomalaisesta itsetuhoisuudesta. Saa laittaa täysin anonyymisti osoitteeseen [email protected]
P.S:Älä edes yritä lääkkeiden yliannostusta!