Mitä mieltä olette:
Olen 21- vuotias mies. Olen rakastunut naiseen jonka tapasin baarissa. Minua mietityttää ikäeromme. Olen siis 21 ja hän on 67- vuotias. Mietin miten läheisemme ottaisivat asian jos alkaisimme seurustelemaan. Onko ikäeromme liikaa? Vai onko kaiikki sallittua "rakkaudessa ja sodassa"? En pysty elämään ilman häntä. Hänkin myös pitää minusta kovasti. Asiallisia kommentteja, kiitos. =)
Olen 21- vuotias mies. Olen rakastunut naiseen jonka tapasin baarissa. Minua mietityttää ikäeromme. Olen siis 21 ja hän on 67- vuotias. Mietin miten läheisemme ottaisivat asian jos alkaisimme seurustelemaan. Onko ikäeromme liikaa? Vai onko kaiikki sallittua "rakkaudessa ja sodassa"? En pysty elämään ilman häntä. Hänkin myös pitää minusta kovasti. Asiallisia kommentteja, kiitos. =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnea! Olet täysi ikäinen saat tehä mitä haluat.
Minä olen 52 vuotias nainen ja seurustelen 23 vuotiaan miehen kanssa. Alussa kaikki sujui aivan loistavasti ja kaikki muut ottivat tilanteen ihan hyvin paitsi poikani (21v.) ja tavallaan ymmärrän häntä, miesystävänihän voisi olla hänelle vaikka veli? Olemme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta ja olen alkanut tuntea epävarmuutta hänen seurassaan. Kysyinkin joskus, miksi hän haluaa olla kanssani vaikka olen jo "vanha" nainen. Hän sanoi viisaasti, että rakkaus ei tunne rajoja iän, ulkoisen olemuksen eikä muunkaan maallisen suhteen. Olen ikäisekseni ns "hyvin säilynyt", eikä kuntoilun ansiosta ikä ole ainakaan vielä tehnyt minuun suurempaa haittaa. Olen ajatellut että menen hänen kanssaan päivän kerrallaan, enkä ripustaudu liikaa vaan annan "pallon" olla hänellä. Jos suhde alkaa jossain vaiheessa häntä vaivata, saa hän vapaasti valita...lähteäkkö vai jäädä. Ovat viime aikoina poikanikin kanssa lähentyneet ja huoltavat yhdessä poikani harraste autoja, käyvät kalassa ja ovat muutenkin tekemisisssä, joten se ongelma on ylitetty.
Toivon tsemppiä sinulle ja teille. Varmasti tulee vaikeuksia muitten ihmisten taholta, mutta ihminen itse on kuitenkin se joka asioistaan päättää.
Hyvä tuo "saa vapaasti valita...lähteäkkö vai jäädä" -toteamuksesi. Niin jokaisen pitäisi ajatella kumppanistaan eikä pitää itsestäänselvyytenä.
Olen 95-kiloinen äijä, perskarvani jatkuvat niskaan asti mutta ei estä näkemästä tuota herkkää onneanne. Annat toiselle tilaa ja sinulle tärkeintä että hän itse omasta tahdostaan haluaa olla kanssasi.
Hyvä! Noin sitä pitää.
Sorry, kuulostat provolta. Jos et ole, kysy itseltäsi tämä kysymys huolella: Haluanko saada lapsen? Siitä selviää vastauskin.