Olen 34-vuotias, 'nuorehko' mies, joka kokee että nyt voisi olla aika ottaa itseään niskasta kiinni ja vaihtaa alaa. Tähän asti olen tehny vaihtelevasti myynti-, sekä ravintola-alan hommia - joista siis pääasiallinen työkokemus on kerätty. Nyt joka tapauksessa alkaa nämä hommat maistua pikku hiljaa puulta ja on vähän sellainen olo että taidan muuttaa ympäristöä.
Mutta toisaalta taas vaivaa kun ei tiedä miten suuri riski se hommien vaihto tulee olemaan. Kannattaako edes vaivautua hakemaanjos työnantajat katsovat vain papereita ja toteavat ettei koulutausta riitä, esim. pankin puolen hommiin...tai muuhun vastaavaan, siistiltä tuntuvaan sisätyöhön? Vai pitäisikö mennä saman tien takaisin koulunpenkille? Itseä ainakin tuossa ammatin vaihdon osalta pelottaa kun ei tiedä meneekö ne suoraan roskakoppaan kaikki hakemukset, vai katsooko niitä muka joku oikeasti ajan kanssa....siinä on kuitenkin jo melkein osa-aikainen työnkuva pystyssä kun alkaa vaivalla hakemaan joka paikkaan.
Toisaalta taas tuntuu että pitäisi olla kontakteja yms, mutta pari vuotta sitten Helsinkiin muuttaneena ei näitäkään löydy kunnolla. Tuon pankkialan osalta taas tuntuu että tarvitsee osata matematiikkaa ennen kuin edes kuvittelee mitään muuta. Itsellä taas mennyt hieman tuo aihe papereiden osalta alamäkeä, vaikka numeroita kohtalaisen osaan hallita normiarjessa - En tiedä, monen laista pelkoa ilmassa, mutta en saa oikein mistään kiinni.
Onko täällä muita joilla on ollut saman kaltaisia pelkoja - ja miten olette päässeet niistä yli? Olisi rohkaisevaa kuulla samanhenkisiltä ihmisiltä asiaan liittyviä tarinoita, ehkä voisi itsekin hieman rohkaistua taas lisää :)
Mutta toisaalta taas vaivaa kun ei tiedä miten suuri riski se hommien vaihto tulee olemaan. Kannattaako edes vaivautua hakemaanjos työnantajat katsovat vain papereita ja toteavat ettei koulutausta riitä, esim. pankin puolen hommiin...tai muuhun vastaavaan, siistiltä tuntuvaan sisätyöhön? Vai pitäisikö mennä saman tien takaisin koulunpenkille? Itseä ainakin tuossa ammatin vaihdon osalta pelottaa kun ei tiedä meneekö ne suoraan roskakoppaan kaikki hakemukset, vai katsooko niitä muka joku oikeasti ajan kanssa....siinä on kuitenkin jo melkein osa-aikainen työnkuva pystyssä kun alkaa vaivalla hakemaan joka paikkaan.
Toisaalta taas tuntuu että pitäisi olla kontakteja yms, mutta pari vuotta sitten Helsinkiin muuttaneena ei näitäkään löydy kunnolla. Tuon pankkialan osalta taas tuntuu että tarvitsee osata matematiikkaa ennen kuin edes kuvittelee mitään muuta. Itsellä taas mennyt hieman tuo aihe papereiden osalta alamäkeä, vaikka numeroita kohtalaisen osaan hallita normiarjessa - En tiedä, monen laista pelkoa ilmassa, mutta en saa oikein mistään kiinni.
Onko täällä muita joilla on ollut saman kaltaisia pelkoja - ja miten olette päässeet niistä yli? Olisi rohkaisevaa kuulla samanhenkisiltä ihmisiltä asiaan liittyviä tarinoita, ehkä voisi itsekin hieman rohkaistua taas lisää :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelkotuntemuksesi saattavat olla ihan aiheellisia. Työnantajien vaatimukset ovat yleensä niin tarkkoja, ettei tehtäviin yleensä valita, jos (toimi)alalta ei ole kokemusta.
Jos pankkiala kiinnostaa, niin koulunpenkki saattaisi olla se oikea paikka. Tradenomin tai merkonomin tutkinnolla sinne voisi oikein hyvin päästä. Jos hakeudut noihin koulutuksiin, niin kannattaa yrittää päästä haluamalleen toimialalle harjoitteluun. Sinun kannattaa osallistua opiskeluaiheisiin keskusteluihin. Sieltä saat varmaan hyviä vinkkejä.
Pankkialalla on paljon ns. asiakaspalvelutehtäviä, joissa tuskin tarvitsee mitään korkeampaa matematiikkaa, mutta jossa myynti- ja asiakaspalvelutaidoista on paljon hyötyä.
Tsemppiä!
Omasta mielestäni kannattaa miettiä tarkkaan mikä on järkevää, ennen kuin teet päätöksen opiskelusta. Itse tein päätöksen opiskeluista myös vanhemmassa iässä ja olen 7 vuotta opiskellut, toinen tutkinto menossa ja jos nyt voisin mennä ajassa taaksepäin olisin valinnut toisin. Joudut investoimaan rahaa opiskeluun ja mieti kuinka monelta vuodelta jää kunnon palkka saamatta. Lisäksi työllistymismahdollisuus on vaikea melkein alalla kuin alalla, joten invenstointi ei takaa enään mitään. Minulla on merkonomin tutkinto ja työnhaussa se ei ole auttanut mitään. Kannattaa opiskella joku käytännön duunarin ammatti, vaikka putkimies tai mekaanikko. Semmoista olen itsekin harkinnut..mutta kun olen niin hemmetin tumpelo käsistäni. Korkeasti koulutettujen työpaikoista tai suosituista työpaikoista on niin hirveä kilpailu että 2 vuoden työhaun jälkeen olet jo ihan kypsä. Lisäksi suuri tulijamäärä painaa palkkakehitystä alas. Voit olla paljon onnellisempi vaikka kädet joutuisi työnteossa rasvaa. Lisäksi moni duunari tienaa paljon enemmän kuin työtön fil.maisteri. Olen nähnyt kaupojen seinillä paljon lappuja jossa joku työtön fil.maisteri tarjoaa valmennusta johonkin pääsykokeisiin, semmoseen ei kannata sijoittaa 5-6 vuotta elämästään.