Hei! En tiedä miten asian pukisin sanoiksi, en tiedä kenelle voisin avautua tästä tai kenelle kehtaisin koska epäilen, että mieheni petti minua kuukausia sitten, en epäile, että mieheni petti fyysísesti vaan henkisesti. Minulle tulee olo, että minua on nöyryytetty. Olemme puhuneet asioista mutta jotenkin en saa mielenrauhaa asioihin vaistoni sanoo minulle että luota itseesi ja siihen mitä vaistoat mieheni on vain sanonut tähän, että vaistoat väärin, että jokainen vaistoaa joskus väärin mutta se tunne on edelleen olemassa. Sanoin miehelleni suoraan asiasta, että epäilen hänen pettäneen minua mutta mies kiistää asian. Kaikki alkoi jo viime vuoden puolella, mieheni muuttui etäiseksi ja puhelimen käyttö muuttui. Hän räpläsi sitä jatkuvasti olimme sitten missä tahansa ja laittoi sen yöksi aina tyynyn/patjan alle vaikka mitään tällaista ei aikaisemmin ollut. Kerran mieheni nukkuessa luin puhelimen viestit. (ja tiedän, että tähän tulee moni sanomaan, että toisen puhelimen katsominen on rikos mutta mitä pettäminen on?) Siellä oli satoja viestejä ex naiselta ja minun vain muutama, heti silloin tuntui jo kuin puukolla olisi viilletty rintaan, se tunne kun näin ne, kuin olisin osunut siihen mitä vaistoni huusi minulle. Luin sisällöt ja siellähän oli sisällöltään vaikka mitä.
Laitan muutaman esimerkin tähän seuraavaksi. Tästä viestistä tulee pitkä joten laitan tarinani muutamaan eri osaan..
Laitan muutaman esimerkin tähän seuraavaksi. Tästä viestistä tulee pitkä joten laitan tarinani muutamaan eri osaan..
Vastaukset 78
Vanhimmat
Tässä on SEURAAVIA ESIMERKKEJÄ: mieheni oli kirjoittanut naiselle: yritätkö nainen tehdä hulluksi ;) , niin minäkin näen AINA susta unta! , exä oli näihin kirjoittanut ensin kuinka tämä näkee usein seksuaalisia unia miehestäni ja kuinka oli viime yönäkin jossa hän kuvaili sitä yksityiskohtaisesti, puhuimme tuosta viestistä riidan yhteydessä mieheni kanssa mutta mieheni osasi senkin selittää näin, että se oli vain huumoria ja että kun he ovat jo ennen minuakin puhuneet asioista avoimesti että se oli vain heidän tyyliä. SEURAAVA ESIM: turhauttaa kun ei voi rakkautta ja paineita purkaa minuun ja hän valitti myös, että häneltä on kadonnut alkuhuuman tunne minua kohtaan, tuon viestin mieheni selitti sillä, että hänellä oli silloin henkisesti itsellä vaikeeta, että se ei johtunut minusta. SEURAAVA ESIM: mulla taitaa olla ikävä kuinka hän on hänen ajatuksissa kokoajan mikä oikeen ärsyttää ja täytyy oikeen soittaa jotta kuulisi vain hänen äänensä, tuon mieheni selitti sillä, että kun he olivat hyviä kavereita niin hänellä oli ikävä häntä SEURAAVA ESIM: olet kaunis
Aikani kestin tuota kunnes meillä tuli riitaa mieheni kanssa ja silloin räjähdin hänelle viesteistä. En enään jaksanut, olin lopussa. Sitten mieheni vain käski minun painua muualla, sitten sanoin, että mä kysyn siltä ex naiselta asiasta niin mieheni sanoi vain, että ei se mitään kerro. He olivat menossa selkänitakana syömään salaa, josta he olivat yhdessä sopineet, ettei siitä minulle puhuta! Jälkeenpäin mieheni on selittänyt tuon, että hän oli silloin niin vihainen kun meillä oli riitaa ja tuli sanottua rumasti ja selitti asian niin, että siksi he olivat menossa salaa syömään kun he ovat hyviä kavereita ja lasten takia että välit pysyisi hyvinä ja että olen vain turhan mustasukkainen, että minulle ei voinut puhua tuosta asiasta silloin. Tuon jälkeen kun paljastin kaiken mitä olen nähnyt niin KAIKKI loppui kuin seinään, kuin oltaisiin jääty kiinni?! Kaikki muuttui taas normaaliksi, silti kaiken tuon jälkeen vaikka mieheni on selittänyt asiat en saa mielenrauhaa, tuntuu kuin huijaisin itseäni, vaistoni ei ole koskaan ollut väärässä, mitä teen? Mieheni on puhunut viesteistä avoimesti vanhemmilleen ja jopa ystävilleen ja he ovat kaikki sanoneet, että ei hän ole pettänyt minua ja olen jopa soittnut tälle ex naiselle ja hän on kiistänyt kaiken ja sanonut vain, että heillä on ollut hyvät välit ja kuinka he ovt ikävöineet toisiaan kuten serkukset! Olen umpikujassa, vaistoni huutaa, että jotain väärää on tapahtunut mutta kaikki kiistää sen, antakaa neuvoja mitä teen? Olen miettinyt, että siksikö vaistoni huutaa, että jotain on tapahtunut koska en hyväksy tuollaisia viestejä minulla ja kaikilla on erilaiset periaatteet ja arvot jotka jokainen hyväksyy tai sitten ei ja minun mielestäni tuollainen viestittely on väärin oli sitten ystäviä tai ei exän kanssa mutta rajat on kaikessa.
Mietin vaan, että kuinka moni nainen hyväksyisi jos illastetaan exän kanssa oli lapsia tai ei tai viestitellään tuollaista ja on mieheni senkin sanonut, että siksi hän oli naiselle niin ystävällistä, ettei hän tee lapsille mitään kun hän on välillä kiristänyt niillä miestäni heillä on yhteishuoltajuus mutta jos mieheni ei esim. kuskaa häntä johonkin niin nainen voi alkaa kiristään lapsilla tätä mutta tuossakin aikuisia ihmisiä tässä kaikki ollaan jo on ******* jos aikuinen mies ei voi exälle sanoa asioita suoraan, ettei vaan pahoita tämän mieltä, rajansa kaikella ja missä kohdassa mun tunteita ajatellaan?! Exä on mennyt usein minun edelle ja mieheni on välillä "pakottanut" tutustumaan exäänsä vaikka en sitä halua, kerran oli yhdet häät meidän ystävien häät tulossa ja sielläkkin tuli kauhee draama, siellä oli tämä ex nainen kutsuttuna ja mieheni ja minä, silloin mieheni oli jättämässä minut koska jo silloin paljastin yhden hänen viesteistään jonka olin lukenut mutta en paljastanut, että olen lukenut sen hän puhelimestaan vaan olen asian näin kuullut, en kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, siellä olin loppuillan ihan yksin kun mieheni piti seuraa exälle jälkeenpäin luin mieheni puhelimesta kuinka nainen oli kettuillut ja sanonut, että en minä olis mitään tienny jos tämä exä olisi ollut kutsuna sinne, silloin oli syksy ja jo silloin mietin, että haluan lähteä tästä suhteesta jos tämä on vain tällaista. Onpa tämä nainen joskus sanout miehelleni myös sen, että minä en ole se oikea hänelle. Eipä mieheni tykkäsi jos minä menisin syömään jonkun miehen kanssa tai viestittelisin 24/7, missä on reilut säännöt?! Monet kyyneleet silloin itkin kun näitä luin ekaa kertaa nyt en kykene enään siihen, tuntuu kuin joku olisi kuollut sisälläni, tuntuu että tunteeni ovat miestäni kohtaan muuttunueet. Hiukan silmät kostuvat mutta siihen se jää. Olen vasta 23 vuotias ja tuntuu, että elämäni menee hukkaan jos jään tähän suhteeseen mutta vielä en ole uskaltanut tästä lähteä mutta ajatus siitä, että lähtisin tuntuisi helpottavalta, olemme vasta muuttaneet yhteen mieheni kanssa vuoden alussa ja en ole onnellinen. Seksielämä on kuollut täysin kun sain tietää viesteistä niin sen jälkeen meillä oli puolen vuoden katko seksistä koska minä en sitä halua kaiken tuon haukkumisen jälkeen, seksistä on tullut suorittamista se ei ole enään vapaata ja nautinnollista. Kun katson miestäni on vaikea kuvitella, että hän olisi pettänyt koska nyt hän on minua kohtaan kiltti, hän on aina ollut liian hyvä sydämmin ihmisille sen olen huomannut mutta kun mietin aikaa taaksepäin niihin aikoihin jolloin epäilin mieheni pettäneen minua hän oli julmaakin julmempi minulle mutta ihmisiä me kaikki olemme jokaisessa on julmakin puoli vaikka olisi kuin kiltti. Mieheni ei suuttnut minulle kun paljastin lukeneeni hänen puhelinta. Minua ahdistaa kun hän on sanonut nyt, että ei voisi elää ilman minua ja minua ihmetyttää sekin, että hän ei ennen ollut mustasukkainen jos joku mies osoitti kiinnostusta minuun mutta nyt hän vetää herneen nenään mitä pienemmistä asioista ja kyllähän on myös minun puhelintani lukenut, onkoha itsellä ollut puhtaat jauhot pussissa kun täytyy riehua mitä pienemmistä asioista? Haluan tietää, että kuinka , että moni hyväksyisi tällaisen viestittelyn ja kohtelun koska mieheni on sanonut vaan minullu että moni nainen ymmärtäisi tämän kuvion mutta minä en. Hyväksyykö joku vai olenko minä vain "hullu"?!
Miksi hän on avoimesti puhunut viesteistä muillekkin jos ei ole mitään ollut, jos jotain olisi ollut ei kai hän muuten olisi niistä kertonut mutta sitä en taas sitten tiedä miten hän on asiat muotoillu?!
Tämä on vain todella vaikeeta, vaikeeta lähtä näin pitkästä suhteesta ja kuinka taitavasti mieheni on minulle kaiken selittänyt pelkäksi väärinkäsitykseksi. Onko tämä kaikki pelkkää väärinkäsitystä?! Olemme molemmat itkeneet, puhuneet ja vielä kerran puhuneet, riidelleet, huutaneet, tilanne tuntuu umpikujalta, mieheni ei ennen osannut arvostaa minua mutta nyt hän on muuttanut tapojaan ja oppinut mutta onko liikaa jo satutettu? Tunnen välillä sääliä miestäni kohtaa, välillä hän tuntuu olevan aidosti rehellinen mutta kun taas muistelen aikaa taakse päin näen kaiken toisin. Kerran kuulin kuinka mieheni ja tämä nainen puhuivat siitä kuinka minä en luota heihin tarpeeksi ja että tämä nainen haluaa puhua kaikki erimielisyydet selviksi, juuri aikoina jolloin tätä hässäkkää oli viesteistä, joten olenko kaiken vain käsittänyt väärin? Ex nainen petti miestäni aikoinaan siksi he erosivat ja mies on sanonut, että kun häntä on petetty hän ei laittaisi minun kokemaan sitä?! Koen kuitenkin, että minua on kohdeltu väärin, tunnen olevani puun ja kuoren välissä, enkä hyväksy sitä tyyliä miten he ovat minusta ja asioista puhuneet. Haluan ihmisten mielipiteitä mitä tehdä koska tunnen oloni eksyneeksi. Mitä tehdä, jäädäkkö parisuhteeseen vai ei, onko tämä viestittely ollu väärin, olen vasta muuttanut Etelä-Suomeen Pohjoisesta jossa enimmät ystäväni ovat mutta työ Etelässä se luo edes jonkunlaista turvallisuuden tunnetta. Olen vihainen miehelleni siitä mitä hän on laittanut minut kestämään, olen vihainen siitä, että hän on ottanut luottamuksen ihmisiin minulta pois ja uskon rakkauteen.
Olen edellisen kanssa Hiukan eri mieltä. En yhtään syyllistä sua siitä, että luit viestit. Se tuki sun tuntojasi. Toisekseen, kyllä henkistä pettämistä on olemassa ja meille jotka se tiedetään, se on suuri juttu.
Sen sijaan sanon sen, mitä et haluaisi kuulla, koska se sattuu. Sun täytyy päästää tuo mies luotasi. Hän ei ole sulle hyvä mies. Olet herkkä ja tunteva, joten tarvitsisit ongelmattomamman miehen. Sellaisen, joka ei kanna mennyttä riippaa. Ei herkkis kestä tuollaista menoa.
Kyllä sellainen mies on mahdollista löytää. Toivon sitä sulle tosi paljon! Itsekin oon joutunut moneen kummaan juoneen ja aina tarvinnut kuunnella sydäntä, vaistoja ja järkeä tietty. Kyllä se siitä.
Viestintäsalaisuus on äärettömän tärkeä asia. Ei siksi, että pettäminen olisi helpompaa, vaan siksi, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, toisten oikeuksia ei saa loukata.
Ei mieskään, joka epäilee vaimon pettäneen, voi tunkeutua tämän oikeuksiin ja tutkia sormella, onko paneskeltu. Vaikka se tukisi hänen tuntojaan.
Niin, ei punaisiakaan päin saa kävellä eikä humalassa ajaa eikä ilman tv-lupaa katsella. Onhan se laissa rikos, sydämen tallominenkin on sille, jolla on sydän paikallaan. Mun mielestä tällaiset asiat on paljon ihmisten lakeja tärkeämpiä. Ymmärrän, että Sinä koet noin.
Itse asiassa telkkarin katsominen ilman tv-lupaa ei ole rikos. Osaatko yhtään arvella, miksi ihmisyhteisö ei ole halunnut sisällyttää pettämistä rikoslakiin?
Ei millään pahalla, mutta olet vähän naivi. Sinua vedätetään nyt pahimman kerran. Vanha suola janottaa miestäsi. Haluatko olla kolmas pyörä.
Lähde, sillä olet enemmän arvoinen!
Lopeta jo se pilkun nussiminen ja pakene jonnekkin lakipalstalle pätemään.
TOO LONG DIDN'T READ
LOL
Lait on säädetty justiinsa siksi, että muuten ihmiset tekisivät tunteidensa vallassa mitä sattuu. Lait ei ole tarkoitettu noudatettavaksi vain silloin kun menee hyvin. En mene lakipalstalle, täällä sitä neuvontaa näköjään kipeämmin tarvitaan.
Miten korvaat lailla menetetyt vuodet parisuhteessa miehen kanssa, joka on jatkuvasti pettänyt selän takana? Kuka korvaa sen henkisen säryn ja tuskan, kuka tuo ne vuodet takaisin? Millainen korvaus olisi oikea jatkuvasta valehtelusta ja pimittämisestä joka vie pahimmillaan toiselta työkunnon? Millainen oikeusistuin ajaisi tällaista korvausta?
Lait on säädetty takaamaan rauha ja järjestys yhteiskunnassa. Pettäjät ja lierot ovat pahimpia rikollisia jotka himoissaan rikkovat avioliittoja, perheitä ja parisuhteita. Se siitä rauhasta ja järjestyksestä.
Kuten ennustit, aion sanoa sen. Viestintäsalaisuuden loukkaaminen on rikos, se on määritelty rikoslaissa.
Pettäminen ei ole rikos.
Minä en olisi sellaisen kanssa, joka lukee viestejäni luvatta, enkä sellaisen, joka haluaa olla mieluummin jonkun toisen kanssa. Toista ei voi omistaa eikä tunteita ja ajatuksia kontrolloida, ei ole olemassa mitään henkistä pettämistä.
Teidän on parempi erota kokonaan kun teille ei tule toimivaa parisuhdetta. Miehes on epäluotettava ja niin kauan kun olet sen kanssa niin tulet olemaan kakkos nainen.
Et ole hullu eikä moni nainen todellakaan hyväksyisi moista viestittelyä - ja mitä henkiseen pettämiseen tulee, niin sitäpä juuri olet saanut kokea.
Seli, seli -mies, joka on pettänyt luottamuksesi.
Nyt sinun täytyy miettiä ovatko arvomaailmanne liian erilaiset liiton jatkamista ajatellen, jos ovat, niin toinen teistä rikkoutuu aivan varmasti ja näillä tiedoilla se olet sinä.
Otin tänään asian esille taas ja tappeluhan siitä tuli. Mieheni alkoi itkemään mutta minä en, tunsin syyllisyyttä. Tämmöistä tää elämä on ollut jo viimevuoden loppu kesästä. Jos eroamme mietin sitä, että kykenenkö jäämään tähän asuntoon joka meillä on, olemme vuokralla jonka otimme helmikuussa. Onko tässä asunnossa hankala asua muistojen takia jos ero tulee? Taloudellisesti pärjään. Asunto on minun nimissä ja mieheni ei ole tässä virallisesti koska jo tuolloin en ollut valmis viralliseen yhteen muuttoon koska en luota mieheeni enkä saa mielestäni nuita asioita jonka takia meidän parisuhde on vaarassa rikkoutua.
Tappelun yhteydessä mieheni sanoi taas, että tunnen väärin asioista joita tunnen, minua ei ole petetty, näin hän sanoi, että vaistoni on väärässä, hän itki. Minun on hankala olla, ahdistaa päivästä toiseen. Hän myös sanoi rakastavansa minua eikä tiedä miten voi elää ilman minua.
Tämä on hankalaa. Ennen olin niin vahva ihminen, miehet ei määrännyt minua ja pärjäsin omillani erinomaisesti nyt tuntuu, että olen vain varjo entisestä itsestäni.
Mieheni osaa aina puolustella omia tekojaan. Kuinka minulle ei tuolloin voinut puhua aisioista ei viesteistä, ei syömään menosta jota he suunnittelivat koska olin turhan mustasukkainen mutta kai jokainen olisi ollut, eikö mieheni tuossa tilanteessa olisi tullut valita minut? Sitten hän vetoaa aina lapsiin, että siksi piti exään hyviä välejä jotta lapsilla olisi hyvä olla mutta mikä minä sitten olen hänelle, eikö tuossakin mene kuitenkin rajansa? Sitten kolmas selitys jonka hän aina sanoo, että kun he puhuivat seksiviesteistä niin se oli heidän tyyliään vain, että he ovat eronkin jälkeen kavereina puhuneet nuin vaikka tämä nainen oli jo tuolloin uudessa suhteessa ja tämä uusi mies ei pistänyt pahaksi. Mieheni on myös sanonut, että kun asioista pystyi puhumaan huumorilla kun ei ollut enään seksuaalista tuntemusta tätä kohtaan? Tiedän ainakin, että hän on jossain määrin miettinyt perheenä oloa mutta onko leikillä tai vain ohi mennen? Tämän pitkän parisuhteen ajan ei ole tullut mieleeni, että pistän miehille seksiviestejä vaikka kuin arki iskis parisuhteessa joskus olen miettinyt mennyttä elämääni kuten normaalit ihmiset mutta en exiä tai että minkälaista se vielä olisi en edes leikillä koska ei kiinnosta.
Me pystymme joskus jopa puhumaan asioista kunnolla ilman huutamista mutta joskus se on taas menoa sitten, en ota selvää milloin hän puhuu totta ja milloin ei joskus hän itkee asioiden yhteydessä ja rehellisen oloinen kuten kerran hän myönsi sen itkin, että kyllä hänellä oli häntä ikävä mutta vain kavereina koska eron jälkeen he olivat hyviä kavereita ja olivat tekemisissä päivittäin mutta sitten taas joskus hän selittää selittää ja selitää ja välillä joskus kuullostaa jopa koomiselta. Vaikea uskoa vain, että oma mies olisi pettänyt, vieläpä tuollainen herkkäluontoinen ihminen.
Haluan selventää myös sen, että mieheni on lopettanut viestittelyn exään täysin hän hoitaa vaan lapsiin liittyvät asiat, kaikki viestittely alkoi yhtäkkiä viime kesänä hänen sanoin siksi, että hän luotti exään ja tiesti, ettei hän yritä mitään sellaista hetken katoin sitä ja räjähdin sen jälkeen kaikki loppui. Onko tämä kaikki vaan satuttanut liikaa? Sitä ihmittelen suuresti kuinka mieheni on sanonut minulle, että moni hänen kavereistaan ja jopa omat vanhemmat ymmärtää häntä ja viestittelyn mutta minä en, ja kun taas minä olen puhunut viesteistä niin kukaan ei ole ymmärtänyt tuollaista peliä, joten mikä on oikein?
Toi kuulostaa siltä, että sua yritetään manipuloida eikä sun tunteitasi arvosteta. Miehen ex, lapset, kaverit, sukulaiset jne. on aina jotenkin sua oikeammassa ja tärkeämpiä. Ei pidä antaa kävellä ylitseen vaan vetää raja. Kuitenkaan ryhtymättä femakoksi. ;)
Ts. Jos et luota, et voi jatkaa suhdetta enää. Siinä mielessä ei ole oleellista miten "huono" mies on. Sun fiilkset ei puolla enää suhdetta. Toi on pitkä aika jonka mies on ollut 'ehdolla' sulle. Nyt tätä tehdä jotain.
Kyllä nyt olen luottanut mieheeni ja tiedän ettei hän nyt ole viestitellyt eikä ole sellaista tunnetta edes, että hän tekisi jotain selkänitakana mutta siihen en luota, että mikä oli tuolloin totta (tekstiviesti hässäkän aikana) ja mikä ei.
Tietäisinpä vaan mitä tehdä koska en tiedä puhuuko hän totta, siksi tämä on niin vaikeeta tämä päätöksen teko. Jos eroamme ja ajansaatossa huomaankin, että kaikki tuo olikin vain väärinkäsitystä niin olen tuolloin jättänyt hänet turhaan ja ties mikä seuraava ku*sipää mies on vastassa, tässä suhteessa on jotenkin niin helppo olla, turvallista ja tuttua, ja ajatus uuden elämän aloittamisesta pelottaa, pelkään yksinäisyyttä, ajatus siitä, että jossain vaiheessa aloittaisin uuden parisuhteen, niin en edes jaksa tutustua uusiin miehiin, ei edes kiinnosta. Olen niin poikki, muutin vasta tänne Etelä-Suomeen Pohjoisesta ja nyt jo ero tulossa, tuntuu, että ei saa olla hetkeään paikoillaan, en löydä paikkaani, olen hukassa, uuvun tähän elämän hektisyyteen.
Mieheni on muuten lähdössä maanantaina kolmeksi viikkoa työharjoitteluun toiselle paikkakunnalle jonne on järjestetty asunto, joten jos tuona aikana kun saan olla yksin niin ajatukseni selkeytyisivät.
Kamalaa miten huonosti miehesi on sinua kohdellut. Vaistosi on ihan oikeassa. Mies on kaivannut exäänsä ja ihan muilla tavoin kuin ystävänä tai "serkkuna". Ja samoin on kaivannut tämä ex-nainenkin miestäsi. Ei serkukset tai ystävät juttele keskenään, kuinka ihanaa seksiä he voisivat harrastaa. Ja vielä haluaisivat tavata salaa silloin, kun et ole paikkakunnalla. Törkeää. Kaikki, mitä mitä miehesi on näistä tekstiviesteistä selittänyt on valetta. Ja hän ei varmasti ole kertonut vanhemmilleen ja ystävilleen, että minkälaisia viestejä on exälleen lähetellyt. Hän on kertonut vain kaunistellun version, joka kuulostaa ihan viattomalta ja siksi muut ovat ne hyväksyneet. Hän ilmeisesti halusi teidät molemmat. Haukkui sinua exälleen ja sinulle väitti heidän olevan vain ystäviä. Hyvä jos nämä viestittelyt ovat loppuneet. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista. Itse lähtisin suhteesta, koska kerran menetetty luottamus on vaikea saada takaisin, ellei jopa mahdotonta. Hyvä että saat miettiä nyt rauhassa 3 viikon ajan asioita, kyllä sinä pääset varmasti johonkin päätökseen. Olet nyt henkisesti hyvin uupunut ja se on täysin ymmärrettävää. Jos päätät jatkaa suhdetta, niin teidän on tehtävä paljon töitä luottamuksen takaisin saamiseksi.
Kyllähän sen luottamuksen voi korjata ja saada, se ei ole minulle ongelma mutta se on, että en halua tuntea tunnetta, että minua on petetty, sitä en kestä, en edes tiedä onko minua petetty?
Mieheni on senkin osannut selittää, että kun he ovat puhuneet seksistä niin hän aina vetoaa siihen kuinka he ovat ennenkin puhuneet siitä jo silloin kun tällä naisella oli uusi mies kuvioissa ja tämä uusi mies hyväksyi tämän tilanteen. Mieheni myös sanoo, että heillä on aina ollut sellainen härski tyyli puhua asioista jonka moni käsittää väärin.
Nämä kaikki selitykset kuullostavat vain niin paksuilta, uskooko joku tuollaista? Uskoisiko sitten jos mieheni näkisi, aika nössö, herkkä, hänen isä sanoo aina, että mies elää tunteella.
Kuinka moni pitäisi tuollaista viestittelyä pettämisenä?
Eli sä painostat ja sun läsnäolo on hänen seurassa kuin kuumilla hiilillä kävelemistä.
No ootsä miettinyt sitten mitä teet jos saat ukkos kakaisemaan että se on pettänyt sua?
Ootsä sitten tyytyväinen? sittenkö sua ei ahdistais enää?
Kyllä se helpottaisi jos kerrottaisiin totuus siitä onko petetty eikä pidettäis pellenä, sitten olisin varma, että lähtisin koska siihen minusta ei ole että jatkaisin elämää ihmisen kanssa joka on pettänyt, ei se olis tunnepuoleltakaan mahdollista, tunteethan siinä kuolisi. Ja pettämistä en voi sietää enkä hyväksyä minusta se on selkärangattomien luusereiden hommaa, pistää vihaksi jos mieheni on exää oikeasti haikaillut vaikka väittää, että kyllä menneitä asioita voi miettiä ilman haikailuja mutta minusta tuollaistet "haikailijat" exän perään on aika saamattomia surkimuksia.
Kadun sitä, että yhteen muutettiin, miten asiat sitten olisi jos ei oltaisiin muutettu yhteen, olisinko onnellisempi, aivan varmasti!
Miten paikan löytäminen elämässä voi ollakkin näin vaikeeta?
Haluan tietää sen, että kuinka moni uskoisi mieheni selityksiä ja sen, että kuinka moni pitäisi tuollaista viestittelyä pettämisenä?
En usko että viestien lähetyshetkellä miehesi tunnot olisivat nuo mitä väittää. Ja kyllä, pidän tuollaista viestittelyä henkisenä pettämisenä.
Sen sijaan ymmärrän, että vanha suola saattaa alkaa joskus janottaa enkä Siitä syystä syyllistäisi miestäsi. Hänellä on exän kanssa historia, ne toimivat osat parisuhdetta, lapset jne. joten tuollainen lämpeneminen pääsi käymään. Ilmeisesti suhde ei ainakaan tuolloin ollut vielä ns. loppuunkäsitelty. Sä sen sijaan kuulostat ihmiseltä, joka ei kestä tuollaista tilannetta, joten sun olis parempi toisin. Ei kaikki löydä paikkaansa ikinä, keep on trying. Pysy kaukana sellaisista, joilla on "historia" noin vahvasti mukana tai (tältä et kylläkään kuulosta) ala ymmärtää syvemmin tuota miestä ja rakasta vaikka selkänahkasi ja sydämensykkeesi kustannuksella.
Koitan vain peilata, miltä ongelmasi näin ulkopuoliselle Kuulostaa.
No ei kai se sun luota halua lähteä ja itkee kunk erta luottotiedot on menny. Mihin mies menis sitte asumaan?
Itsekin tunnut nyt selittävän asiaa ja puolustelevan miestä.
Mä en kattois tollasta peliä sekuntiakaan. Tai tuollaista miestä. SIllä kun ei kaikki jauhot ole puhtaita pussissa. Se on ihan selvää.
Tuntuu vaan käyttävän sua hyväksi nyt.
Ruusunpunaiset lasit nenältä pois ja HETI.
Ex vaimon ja miehen yhteydenpitoa ei tarvitse sallia .Mikäli tämä tuottaa
uudessa liitossa epäsopua.
Ainostaan lapsiin liittyvät asiat tulee ilman muuta sallia.
Tunnesiteet ex-puolisoon on käsittelemättä .
Tästäkin huolimatta aloittajalla on täysi oikeus kieltää miehen yhteydenpidon
ex-vaimoonsa.Viestimiset koskettaessa ex-puolisoiden keskinäisiä välejä
tulee lopettaa.
Aloittajlla on oikeus vaatia mieheltä ex-suhteen viestinnän lopettamista.
Et ole tehnyt muuta väärää (paitsi ottanut asioista selvyyttä ).
Ajattelet terveesti halutessasi sinun ja miehesi välien olevan kunnossa.
Kunnosassan ne eivät ole .Mikäli mies pitää edelleenkin tunnesidettä ex-
puolisoonsa.
Ex-vaimon kuuluisi olla miehen uudessa suhteessa ulkopuolinen.
Mitä se henkinen pettäminen on loppupeleissä, ainakin sitä, että luottamus on viety ja sillä leikitty. Kuinka moni jättäisi miehen henkisen pettämisen vuoksi? Itse olen vaan niin pettämistä vastaan, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Tuntuu, että ehkä pitäsi vain olla enemmän "aikuismaisesmpi" ja hyväksyä tilanne, tyytyä olemaan se toinen, exällä ja miehelläni kun tuntuu olevan niin henkinen yhteys jota minä en saa, se sattuu, pitäisikö vain tyytyä tähän rooliin joka minulla on tai tunnen, että on, jos puhun tästäkin tunteesta miehelleni niin tunnen vain väärin, eihän minulla saa olla tunteita, elokuvissa kai niitä vain on niitä kunnon parisuhteita, ei oikeassa elämässä tai ainakaan minun kohdallani?
Mieheni laittelee viestiä pitkin työpäivääni sanoo rakastavansa, kuinka hän on aina mutta ei ole aina vain osannut sitä näyttää. Ettei hän ole paha ihminen, ja on vihainen siitä itselle kun hän on antanut kuvan, että olisi pettänyt vaikka ei ole. Eilen puhuimme henkisestä pettämisestä ja hän sanoo, ettei ole sitäkään tehnyt. Eiköhän näe asioita minun kannaltani yhtään?
Jos minä olen nyt sanonut miehelleni rumasti viesteistä niin kylläpä tämä ottaa heti herneen nenäänsä, itkee ja on marttyyria mutta entä minä, entä minä silloin kun luin viestejä ja valvoin yöt itkien, eipä silloin välitetty, mieheni valitti silloin sitten siitä kuinka herkkä olen, kerran itkin pahaa oloani ja mieheni ei tiennyt miksi itken koska en ollut tuolloin vielä paljastanut, että olen lukenut hänen puhelinta niin mieheni sanoi viestillä senkin exälle kuinka minä kiukuttelen kun itken, onko se kiukuttelua jos itkee siksi, että on paha olla, tuo oli kaiken huippu, samalla mieheni teki silloin ruokaa ja samassa yhteydessä sanoi exälle, että minä en ansaitse sitä sen tekemää ruokaa kun kiukuttelen ja itken, en mä mikään koira s*atana ole jonka pitää ansaita jotain, kyllä on nöyryytetty ja vielä mieheni kehtaa sanoa minulle jälkeenpäin, että ei sua ole nöyryytetty.
Minua on elämä potkinut monella tavalla, on ollu koulukiusaamista, hankalia ihmissuhteita, masennusta johon olen oikeen saanut ammalaisen apua, mieheni sanoo, että tuon elämänkokemuksen saattelemana luulen heti pahinta, että hän olisi pettänyt.
Olenkohan liian herkkä kestääkseni tällaista ja olenko liian herkkä eromaan?
Eilen puhuimme myös siitä kuinka kylmä minä olen nykyään. Minun on vain ollut vaikeaa antaa hänelle läheisyyttä koska miten ihmiselle voi sitä antaa kaiken tuon haukkumisen/valhetelun jälkeen tai jos epäilen häen pettäneen? Sitten minä sanoin siihen, että enpä minäkään sitä silloin viime kesällä saanut, niin mieheni tokaisi siihen, että se oli niin lyhyt aika (noin reilu 2 kuukautta) kun hän ei sitä minulle antanut ja hänen mukaan syynä oli se kun hänellä oli henkisesti vaikeeta ei viestittely? Vähätellään tuota aikaa. Aina nukkumaan mennessäkin käänsi vain selkänsä minuun ja oli omissa oloissaan tai puhelimen kanssa, miten se henkinen paha oli vaikutti puhelimen käyttöön, no siihen hän sanoo, että exälle oli helppo jutella kun hänkin avautui hänelle. Olis puhunu minulle? Sen viestittelyn loppumisen syyksi mies on laittanut sen, että mieheni tajusi kuinka paljon hän loukkasi minua niillä mutta ei tajunnut kuulemma silloin kun se viestittely alkoi, että kuinka paljon se vaarantaa meidän parisuhdetta ja loukkaa minua? Joskus olen jälkeenpäin nyt nähnyt tämän naisen kun hän tuo lapsia miehelleni, nainen hiippailee seiniä pitkin ja häipyy samantien kun lapset on tuotu, naurattaa tämän naisen raukkamainen käytös. Tuntuu vastenmieliseltä katsella heitä yhdessä ja minä vieressä. Kerran tilanne ajautui siihen, että läppäsin naista kasvoille, mä en kestä vain sitä kaksinaamaisuutta, jälkeenpäin soitin tälle naiselle ja silloin me puhuimme siitä, että miten minulle on tullut tunne, että heillä olisi jotain ollut mieheni kanssa, tätä he kumpikin ihmettelevät, sanoin sitten, että niistä viesteistä minulla on tullut petetty tunne, nainen tokasi vain, että unohda ne ei ne ole mitään ollut, että mieheni rakastaa minua, ei hän ole samallatavalla sanonut ikävää hänelle kuin minulle, että heidän välillä ei ole ollut mitään. Tiedä sitten onko se väärin se viestittely ollut, mulla on ainakin arvoni ja minä en arvosta tuollaista viestittelyä. Kerran myös kuulin kun mieheni puhui exän kanssa puhelimessa (miehelläni on äänet aina isolla puhelimessa ja naisella kauheen iso ääni) joten siinä selviteltiin silloinkin näitä viestejä ja pakotin mieheni soittamaan naiselle, ja sanomaan siitä, että epäilen, minua on petetty ja huusin taustalla, että anna olla nainen viimeinen kerta kun tulet meidän suhteen tielle, niin kuulin kuinka nainen sanoi miehelleni, että eihän tässä ollutkaan tarkoitus tulla suhteen tielle, kerran näin viestin jossa nainen sanoi haluavansa halkoa välit kuntoon. Sitten myös kuulin kun nainen sanoi miehelleni, että minun tulisi luottaa niihin enemmän, mitä tuo nyt tarkoittaa? Ristiriitaista?
Kerran mieheni soitti tälle exälle äitinsä kuullen ja silloin mieheni sanojen mukaan hän oli sanonut exälle, että näiden viestien takia meidän parisuhde on vaarassa, että turhan takia ja sanoi että ei hän ole mitään unia siitä oikeesti nähnyt. Tämä tuli mieheni suusta, ja hän sanoi myös, että hänen äitinsä oli sanonut, että minun olisi pitänyt olla kuulemassa mitä mieheni sanoi exälle, että olisin ollu ylpeä, en silloin ollut paikalla. Olen puhunut siitä syömään menosta hänen äitinsä kanssa mutta äiti on ollut poikansa puolella ja sanonut, että jos pizzalla olisivat käyneet niin ei muuta, ei sua ole petetty ja hänen isänsä sanoi, että heillä ole ainakaan suhteen tynkää. Minä kerroin viesteistä omalle äitilleni/isääle/siskolle ja muutamalle ystävälle, kaikki järkyttyivät, kai vanhemmat valitsee aina tyttärensä/pojan puolen. On hän jotain sanonut äidillensä mutta miten kaunistellen viestejä? Ystäväni tokaisi heti, että syömään meneminen on väärin, että mieheni kuuluisi viedä minua ei exää ja panostaa enenmmän tulevaisuuteen kuin menneeseen. Niinpä!
Sä olet vaarallisen mustasukkainen. Minkä takia menit ja läpsit miehesi eksää naamalle? Mitä pahaa hän on sulle tehnyt? Voi mies parkaa, joka joutuu sun oikkujasi kestämään. Kaikki täällä kirjoittaneet on sympatisoinut sua, minä en. Minkä ikäinen olet? Kuulostaa ihan teinitytön touhuilta. Miehenäsi en sua katseli sekunttiakaan.
Mietin sitäkin miten tämä suhde voi toimia jatkossa jos mieheni pitää vaan kiinni omista kertomuksistaan vaikka luulen, joistakin viesteistä, että totuus on ihan toinen vaikka hän on kuinka selittänyt asiota, eli valhetelu senkun jatkuu? Miten voin olla miehen seurassa, etten tuntisi kiukkua sisälläni kun itse aavistelen totuttaa joksikin ihan toiseksi joka minulle on annettu?
Kerran sanoin, että mä soitan sille ex naisen nykyiselle miehelle mutta en tiedä hänen sukuniemeään ja mieheni ei muka sitä tiedä, tämä ex naisen nykyinen mies ei ole missään facebookissakaan yms. jotta saisin tietää sukunimen, jotta kysyisin häneltä asiasta, mieheni mukaan tämä mies mukamas tietää syömäänmenosta jota he suunnittelivat mutta tiedä häntä, hän ei ollut mustasukkainen hän ei ole luonteeltaan sellainen. Mieheni ehdotti, että puhuttaisiin kaikki 4 minä, mieheni, ex ja exän nykyinen, hyvä ajatus ei ole se että juttelisin exän nykyisen kanssa kaksin, näin mieheni sanoo, ettei ex suutu siitä ja ala kiristään lapsilla, että nelistään on kuulemma parempi, siksikö että he pääsisivät kaunistelemaan asioita?
kyllä se on parempi erota. Luottamus uponnut pohjamutiin ja jos ei ole luottamusta niin suhde ei toimi vaikka kuinka yrittäis. miehes pelailee liikaa exänsä kanssa ja se ei ole missään suhteessa hyvä juttu. No mut mitä minä mistään tiedän kun en ikinä edes saa tyttöystävää. Ruma kun olen ja ruman mielipiteellä ei ole mitään väliä.
Kyllä sua on kohdeltu huonosti. En sietäis itse tuollaista. Ansaitset kyllä enemmän? Kysy mieheltäsi miten hän aikoo hyvittää tämän ja miten sinä voit tietää ettei sitä ikinä tapahdu uudelleen?
Pärjäät kyllä yksin, on se vaikeaa aluksi, mutta hankkiudu eroon kaikista miehen tavaroista ja sisusta kämppä uudelleen. Itku tulee tietenkin, mutta myös oivallus siitä,miten paljon parempi on olla poissa tuollaisesta suhteesta.
Kerrohan mitä sinulle ja elämääsi kuulu tällä hetkellä...kurjaa tekstiä oli kyllä tarinasi :-( sympatiat täysin sun puolella!! miehesi vaikuttaa petturilta, eikä se siitä paremmaksi muutu, ikävä kyllä :-( jos asiaa auttaisi yhtään, niin anna miehesi lukea tämä viestiketju - tämähän on kuin päiväkirjasi - ehkä hän pikkuhiljaa alkaisi ymmärtää sinunkin näkökulmaa asioihin..vasten naamaa kun on usein vaikeaa tällaisia asioita sanoa..
Hengähdä ja lue kirjoittamasi teksti viikon päästä uudestaan,kirjoittaminen avartaa ajatuksia ja kun lukee ne myöhemmin se avartaa vielä enemmän:) Miehesi on pettänyt sinut. Kun kerran menettää luottamuksen, sitä ei enää saa takaisin.Tuo asia tulee häiritsemään sinua aina. Valmistaudu siihen että ero tulee, ja muuten..et kuole siihen.Maailma on täynnä mukavia miehiä, ja joku niistä on sinun arvoinen.Ole vahva.Tunne oma arvosi. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja, myös todistusaineistojen etsiminen. kenelläkään ei ole oikeutta pettää toista tai elää suhteessa valheesssa, todisteet on sinua varten ja tukivat vaistojasi. ei muuta kuin ihanaa elämää jatkossa sinulle ja löydä tiesi. Nyt tuntuu pahalta jonkun aikaa, mutta se loppuu pian.Anna elämällesi toinen mahdollisuus. Hyvää elämää sinulle:)
Nyt se sitten tapahtu taas. Mieheni oli kaupungilla kaverinsa kanssa ja sitä ennen oli harrastepiireissänsä saman kaverin kanssa jossa tutustuivat yhteen tyttöön jolla oli sama harrastus. Ei siinä mitään jos juttelee asiallisesti ja näin mutta sitten tämä tyttö oli antanut miehelleni puh.numeronsa ja mieheni oli ottanut yhteyttä samana iltana tähän tyttöön, kaupungilla he olivat nähneet tämä tyttö, mieheni ja mieheni kaveri mutta olivat vaan tupakit polttaneet ja lähteneet eri teille. Nyt olen sitten ollut tähän tyttöön yhteydessä ja hän on sanonut vain, että ei kyllä halunnut mitään luottamusta lähtä rikkoon yms. ja olivat tutustuneet tämän harrastuksen kautta siihen hän ei osannut sanoa mitään miksi oli numeron antanut miehelleni, iskemistä siinä ei ole kuulemma ollut mutta toinen asia on mitä mietin on se miksi mieheni oli ottanut mueron ja ottanut yhteyttä? Siihen mieheni sanoo, että koska heillä on yhteisiä kavereita tämän harrastuksen kautta, ei muuta. Tyttö on paljon nuorempi kuin mieheni joten välillä mietin, että mieheni oli kiinnostunut tytöstä mutta kun sain tietää iän niin kiinnostus lopahti, että taasko näin kävi? Tuntuu, että liioittelen mutta kaiken siis ihan kaiken jälkeen mitä olen täällä aikaisemmin kirjoittanut niin pienemmätkin asiat tuntuvat nyt isoilta, en jaksa kerätä luottamuksen rippeitä taas maasta :( Sängyssä makaan päivät koska elää en enään jaksa.
tunnut olevan nyt täysin loppu. Koeta pikaisesti hakea apua parisuhdeterapiasta (esim seurakunta) tai mene esim työterveyshuoltoon puhumaan asiasta. Ystävien kanssa puhuminenkin voi auttaa, mutta tosiasiassa tarvitsen ulkopuolisen ihmisen näkemystä asiaan. Toisaalta, jos uskosi on kokonaan mennyt mieheesi, niin eroa. Tuolta pohjalta on vaikeaa rakentaa luottamusta. Tarvitset kuitenjin mielestäni ammattiapua toipumiseen. Muuten huono kokemus voi pilata uudetkin suhteesi
Nyt alkaa tuntumaan, että minulle riittää. En jaksa enään välittää tästä parisuhteesta. Olen ollut viikonloppuja nyt paljon kotipaikkakunnallani kaukana miehestäni, olen saanut miettiä rauhassa asioita ja olen tullut siihen tulokseen, että ehkä tämä kaikki on ollut väärin tai sitten ei mutta kaikesta huolimatta tämä kaikki siis aivan kaikki kuullostaa aivan uskomattomalta, väärältä tai ainakin minun mielestäni. Mieheni läheisyydessä olen aina ajatellut, että ehkä hän puhuu totta asioista mutta kun olen ollut kaukana miehestäni toisella paikkakunnalla, tulen selväksi, näen asiat selkeästi, kaikki on ollut väärin ainakin minun arvoja ja periaatteita kohtaan, ketä yritän huijata kun uskottelin itselleni, että mieheni puhuu totta. Nyt näen kaiken selkeästi, väärin tämä on ainakin minun mielestäni vaikka mieheni ei näkisi siinä mitään väärää ja todella loukkaavaa mieheni oli niin ylimielinen aikoinaan minulle. Näen myös sen kuinka mieheni on aina kaiken saanut näyttämään siltä kuin kaikki olisi minun omaa kuvitelmaa ja kuinka minä olen väärässä. Olin jo uskoa tuota kunnes tajusin asioiden oikean laidan. Kuin minua olisi yritetty aivopestä ja manipuloida.
Olemme edelleen tapelleet mieheni kanssa ja olen nähnyt myös sen kuinka hän saa aina kaiken näyttämään siltä kuinka minä hermostun kun puhumme asioista, se ei ole totta. Hän on se joka huutaa ja saa itku kohtauksia kun minä puhun asioista ehkä joskus minä olen myös hermostunut puhuessa mutta viime riidan aikana laitoin oikeen merkille sen kuinka mieheni on aina sanonut, että kuinka minä hermostun niin tarkkailin omaa käytöstäni ja tiedostin sen, että nyt en hermostu, että katsotaan mitä mieheni siihen sanoo ja taas vika oli minussa hänen mielestään. Toinen seikka minkä olen laittanut merkille on se, että mieheni sanoo aina, että hän ei voi olla lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi kun kaikki aika menee minun kanssa tapellessa asioista mutta nyt olen lähdössä kotipaikkakunnalleni (jo toinen viikonloppu peräkkäin) niin nyt mieheni näkee siitä vaivaa kun minä ravaan kotipaikkakunnallani jatkuvasti, teen sen tahallani koska miehelläni ei ole mitään oikeutta syyttää minua siitä, että hän ei ole lastensa kanssa riittävästi, en ole missään vaiheessa siis en missään vaiheessa kieltänyt häntä tapaamasta lapsiaan, se on jo törkeyden huippu jos vika on jälleenkerraan minussa, hoitakoon itse muksunsa kun on niitä hankkinutkin, näin sanoin hänelle kun mittani alkaa jo olemaan täysi. Kolmas asia jonka olen laittanut merkille miehessäni on se, että jos minä kehun itseäni hän saa siitä mustasukkaisuus kohtauksen, hän luulee, että joku mies on kehunut minua, siis enkö saisi kahua itseäni ja mitä sitten jos joku mies kehuisi minua niinhänkin on kehunut exäänsä? Neljäs asia joka huvittaa minua on se, että nyt kun olen ollut paljon kotipaikkakunallani hän on siitä mustasukkaisen ja vainoharhainen. Se on kotini josta olen lähtöisin ja olen siellä juuri niin paljon kuin haluan (mielummin siellä kuin mieheni kanssa tappelemassa) kai hän luulee, että miehet iskevät minua siellä kun mieheni ei ole näkemässä kai mieheni on vainoharhainen kun itse on puuhastellut seläntakanani ties mitä? Kun hän oli viemässä exää syömään, ei minulta asiaa kysytty, salattiin, ei minua pyydetty mihinkää tai oltu viemässä mihinkää, niin miksi minä kysyisin häneltä sitä, että milloin saan mennä käymään kotipaikkakunnallani? Äitini kanssa viimeksi puhuin hänelle siitä kuinka mieheni oli viemässä exää salaa syömään, äitini nauroi heille, että kehtaavat ja miksi mieheni ei vienyt minua hänen sijaa, että niin se kuuluisi mennä ja äitini sanoi myös sen, että miehelläni ei ole mitään oikeutta vaatia luottamusta takaisin minulta koska on sen itse vienyt. Isäni on pettänyt äitiä menne tullen ja äitini on ainut joka osaa samaistua minun asemaani. Kuinka mieheni oli silloin niin ylimielinen ja sika minulle tuolloin, "ei hän mitään kerro" kun sanoin miehelleni silloin, että kysen exältä, että ovatko he menossa syömään ja missä merkeissä. On pokkaa joillakin. Ja kyllä olen kuullut, että exän kanssa voi käydä syömässä mutta se tyyli miten mieheni ilmaisi asian, salattiin ja tuntui kuin jotain olisi ollut, kaikki ne viestitkin ja sitä en ymmärrä miten mieheni äiti ja isä voivat puolustella miestäni,että ei heillä mitään suhdetta ainakaan ole ollut, ehkä ei mutta jotain olisi voinut kasvaa ja olla tunteita, hänen äitinsä on aina sanonut, syömässä käynti olisi ollut ihan normaalia ja että kuinka mieheni silloin soitti exälle ja sanoi, että ei hän ole mitään unta siitä nähnyt vaikka niin oli viestitellyt, tuntuu, että tunteita heillä oli mutta kaikki sammui kun jäätiin kiinni ja kuka nyt oikeesti ystävälle sanoo, että ajattelee ja ikävöi häntä tai ehkä he halusivat jotain mutta se ei olisi ollut mahdollista kun näin silloin viestin jossa se he puhuivat siitä että minkälaista olisi olla perhe mutta se ei olisi mahdollista ja että kuinka minun tulisi vain luottaa heihin? Olen alkanut nyt pelaamaan hänen pelisäännöillään. Hän on aina sanonut, että jos minä olisin pitänyt exääni silloin yhteyttä ja ollut muutenkin erilainen niin hän olisi ymmärtänyt mutta nyt kun pelaan hänen säännöillään hänellä on pupu pöksyssä, että se siitä ymmärryksestä. Olen jotenkin muuttunut, en jaksa välittää enään miehestäni, siinäpähän olkoot, päivä kerrallaan mennään. Minulla on hyvä työpaikka, ystäviä ja hieno asunto, eli mihin tarvin oikeen tuollaista miestä? En mieti miten tässä käy vaan menen päivä kerrallaan. Tunnen oloni jotenkin vahvemmaksi kuin aikoihin ja en ole käynyt edes missään terapiassa puhumassa asioistani. Olen selviytyjä.
Oikein. Hyvä tyttö. Päästä vaan irti, tulevaisuus on helpompi kuin tämä kokemasi. Hyvää jatkoa!
Pistä nyt jo piste koko touhulle. Kerran se vain kirpaisee ja mitä nopeammin teet sen, sitä vähemmän koet tuota epätoivoisuutta. Koska tilannehan ei ole muuttumassa parempaan. Minua ärsyttää lukea tällaista että ihmiset antavat kohdella itseään huonosti ja sitten valittavat siitä.
Pähkäilisin asiaa Kuuman Perunan kanssa.http://www.hotpotatoe.net/
Loistavaa tyttö :) kukaan muu ei tee elämästäsi onnellista, kuin sinä itse ja nyt olet sen ymmärtänyt. Joskus kaukaa näkee asiat paremmin, kuin läheltä. Nyt vain tosiaan päivä kerrallaan, jos mies on oikea, hänkin tajuaa tilanteen, jollei niin sinä selviydyt tästä voittajana, hän ei :)
Kuulehan, sinulla on akuutti stressireaktio, johtuen miehesi käytöksestä. Ensin tulee järkytys, sitten kysymykset ja huutamiset. Sitten viha ja epäluulo. Lopulta asian hyväksyminen. Kun et tapahtuneelle mitään voi! Sinä huudat apua joka suunnalta, mutta et kuuntele puolisoasi. Tämä asia ratkeaa vain teidän kahden kesken, ilman äitejä ja anoppeja. Mieluimmin parisuhdeneuvojalla, sillä täällä et vastausta saa. Asia ei ratkea myöskään pakenemalla äitin kainaloon. Asia on se että luotatko mieheesi vai et. SE ON SINUN YKSIN PÄÄTETTÄVÄ!!!
Minusta voisit hakea TKsta jotain mietoa, että ajatuksesi selkeytyvät. Se ei huutamalla ja riitelemällä selviä. Käy kaikki tunneskaalat läpi, sitten olet selviytynyt.
Sinultahan tulee tekstiä, en lukenut kuin 2. viestin alkuun jossa kerroit esimerkkejä.
Eroa miehestäsi ja tule panemaan minua.
Omat kokemukset aiheesta, miehen kannalta. Me tunnettiin 10 vuotta ja oltiin yhessä n. 6 vuotta. Varsinkin alkuaikoina tää nainen tunsi varmaan jotain epävarmuutta meidän suhdetta kohtaan. Se pyöri nettipalstoilla ja puhelimessa oli kaikenmoisia tekstareita eri miehiltä, suoria seksi kyselyitä, mulla on ikävä huutoja, jne. Ajattelin että aikansa kutakin että menee ohi. Noh, menihän tää suhde ohi pari kuukautta sitten. Periaatteessa ihan lookisesti selittäen. Eli nainen totesi että hänen pitää vielä etsiä itseään jotta osaa tietää mitä haluaa. Jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt olla vahvempi ja lopettaa suhde. Mä olin tässä suhteessa se "herkempi" ja voin sanoa että siivet paloi. Tässä taas käpristellään aikansa että saa luottamuksen kerättyä ja uskaltaa uutta suhdetta ees miettiä. Eli kannattaa oikeasti ottaa vakavasti sellaiset ihmiset jotka eivät ole sinut itsensä kanssa. Ne toimii miten sattuu ja oma itsekkyys ajaa eteenpäin.
Nyt sen sitten eilen tein, sanoin miehelleni, että haluan muuttaa erilleen, että muuten me erotaan. Mieheni suostui siihen, että hommataan eri osoitteet. Kun tuon sain sanottua miehelleni, tuntuu kuin kahleet olisi irrotettu minusta pois, pystyn hengittämään vaikka ehkä se hiukan pelottaa, että miten minä pärjään, olen kyllä laskenut talouteni, että pärjäisin ja ainahan sitä voi muuttaa itse halvempaan vuokraasuntoon jos siltä tuntuu, luulen kyllä, että kotipuolessa minua autettaisiin asiassa jos täällä kaikki alkaa hankalaksi minua kohtaan ja hommaan tarvittaessa vaikka muuttomiehet ja maksan itseni kipeeksi siitä? En voi vain elää enään näin, olen työelämässä, olen saanut uusia kavereita ja kotipuolessa pidetään puoliani. En voi elää enään näin, olen nuori ihminen vasta ja kun ajattelen aikaa eteen päin tästä yhdessä asustaen mieheni kanssa, en näe tulevaa, en jaksaisi henkisesti, en luota mieheeni ja sen myötä tunteeni ovat hiipuneet. Epäilen edelleen mieheni pettäneen minua jollain tavalla, ehkä ei fyysisesti mutta henkisesti mutta en laske enään pois sitä fyysistä puoltakaan, ehkä salatapaamiset exän kanssa olisi jotanut johonkin, muistan edelleen sen kylmyyden mitä sain tuolloin mieheltäni.
Eilen keskusteltiin mieheni kanssa tästä ratkaisusta ja taas keskustelu kääntyi siihen mitä mies haluaa, entä MINÄ? Entä minun henkinenhyvinvointi? Painostin asiaa ja pidin kantani, haluan eri osoitteet ja sen mieheni lupasi mutta pelkään sitä, että mieheni ei tee asialle mitään vaikka hänellä on paperit jo vetämässä eri vuokrakohteisiin, silti pelkään mutta jos se menee niin mitä voin tehdä sitten? Ajaa hänet väkisin pois koska asunto on minun nimissä vai pakkaanko kamani ja lähden itse ja miksei hän muuta vanhemmilleen väliaikaisesti, koska on hän ennenkin tehnyt niin mm. avioeron aikaan? Annan ajan nyt kulua ja katsoa miten tämä lähtee eteneen sovimme, että tapaamme tuona aikana kun asumme erillään että emme virallisesti eroa vielä vain muutamme eri osoitteisiin mutta olen kyllä varautunut siihen, että eroamme lopullisesti, luottamus ja tunteet on vain muuttuneet.
Eilen sain epäilylleni vahvistuksen, pettämiselle. Kysyin mieheltäni pettikö hän koskaan exää avioliitto aikana? Hän vastasi ei. Asia on toisin. Jostain kumman syystä aloin pohtia asiaa, koska hänen vastauksensa oli empivä. Luin eräästä nettiryhmästä jossa ex nainen oli kirjoittanut avioliitto ajoista ja jossa luki, karu totuus, naisen kirjoittamana "En edes muista enää miksi puhe tuli taas pettämisestä mutta selväksi se tuli taas, ettei sillä ole enää mitään merkitystä mitä minä silloin tunsin, kun (henkilön nimi eli mieheni) harrasti seksiä toisen kanssa avioliiton aikana. Tämän sain tietää kaveriltani, en häneltä itseltään". Itse havahduin ja tunsin oksennus reaktion, että jos hän on entiseltään salaillu asioita, pettämistä, ja tämä on kuullut siitä joltain kaveriltaan niin miksi hän minulle kertoisi jos hän olisi halunnut entisestään jotain? Totuus tuli julki vaikka en tiedä heidän elämästään/avioliitostaan mitään mutta tuskin nainen on tuota kirjoittanut huvikseen tai hetken mielijohteesta, leikillään.
Siis et kai sä oleta, että jos joku kirjoittaa nettipalstalla, että kyseessä on juuri sun miehesi eksä? Huh huh. Samanlaisia tarinoita mahtuu miljoona tähänkin maahan.
Muuta ystävättäresi luo saamaan happea ja etäisyyttä asiaan ja mieheesi, ota sairaslomaa ja pyydä ammattiauttajalle lähete mahdollisimman nopealle ajalle. Olet selvästi hyvin onneton, sairas asiasta. Tapahtunut, mitä tapahtunut, valheita, pettämisiä.... Kerran pettäjä aina pettäjä....valitettavasti.
Mieti oman henkilökohtaisen elämäsi hyviä puolia, älä anna asian rikkoa sinua enempää. Lähde väkisin suhteesta pois....ja hanki ihmisiin luottamus takaisin.
Voimia!
Tulihan se itkukin sieltä, todellisuus iski. Nyt se muutto on sitten toteutumassa, eri osoitteet. Ahdistaa. Tunteet ovat sekavat välillä haluan olla miheni kanssa mutta sitten taas en. Mietin, että pitäsikö vain luottaa ja antaa anteeksi mutta jos mikään ei muutu, hänen käytös? Se, ettei pitäsi minua itsestäänselvyytenä. Olisi aikauismaisempi. Ehkä syvällä oikein syvälllä luotan mieheeni mutta sitten toisaalta en voi unohtaa tuota viestishowta jota heillä oli entisen kanssa mutta onko se oikea SYY eroon? Naisen sanojen mukaan viestishow oli vain sitä luopumista, totuttelua uuteen elämään. Eihän se sitten ole ollut pettämistä? Olen erittäin hämilläni. Pitäisikö vain unohtaa ja jatkaa? Tuntuu, että tällähetkellä muutos pelottaa liikaa. Mitä jos havahdunkin jossain vaiheessa, että jätin mieheni turhaan? Mitä jos en pärjääkkään? Ahdistaa ja pelottaa tää muutos.
Luin lähes kaikki tämän viestiketjun viestit. Mies ei ansaitse sinua. Nyt pysyt lujana, tietäen että tulevaisuus näyttää paremmallta joko yksin, tai sellaisen miehen kanssa joka sinut ansaitsee. Sinulla menee mielenterveys tuollaisessa suhteessa, ellei se jo ole mennyt. Tsemppiä!
Eilen hain ihan oman television asuntooni johon tulen jäämään mieheni lähdettyä (kun hän saa asunnon). Tuntui kyllä kieltämättä hyvältä astella kauppaan ja ostaa ihan oma televisio vaikka se onkin vain televisio mutta se sai uskon minulle, että vihdoin tämä helvetti alkaa muuttumaan. Oli se heidän viestittely sitten aikoinaan ties mitä, pettämistä tai ei mutta se loukkasi ja syvästi ja jos en ole unohtanut niitä ja tiedän, etten unohda, en pääse yli niistä en vain voi koska muuten rikon omia periaatteitani ja arvoja, tunnen itseni, joten mielestäni se on oikea syy eroon. Mielestäni se oli pettämistä jollain asteella vaikka mieheni ei sitä näekkään niin sitten se taas kertoo siitä että me olemme liian erilaisia, arvot erilaiset. En olisi oma itseni jos pakottaisin hyväksymään viestit.
Piti vielä jatkaa tuosta telvisiosta, että kun sen hain eilen niin mieheni ilme valahti alas kai hän oletti taas, etten osta sitä kuitenkaan (itsestäänselvyytenä kun pitää). Siitähän sitten sanoi, että kyllä mä taidan ottaa muutkin omat ostamani tavarani mukaan vaikka aluksi hän sanoi, että hän jättää ne minulle koska ei halua minulle pahaa. Sitten eilen kuitenkin tuon telvision astelemana asuntooni mieheni mieli muuttui nyt hän on viemässä sohvan, tv tason ja keittionpöydän koska ne on hänen rahoistaan. Minun rahoistani on taas sänky, pesukoneet, sohvapöytä, kirjoituspöytä yms. lipastot. Alussa sanoinkin miehelleni, että oletin kokoajan, että hän ottaa omat ostamansa tavarat kyllä vaikka hän olikin jättämässä ne minulle, hän olisi saanut vanhemmiltaan käytetyt tilalle jotka on kyllä hienoja ei mitään roijua. Kylläpä mieli muuttui kun ostin uuden tv: n itselleni, en tiedä mitä tuokin nyt sitten on kostamistako? Aika halpamaista sanon minä. En vain jaksaisi alkaa tappelemaan mistään huonekaluista tässä vaiheessa kun tämä on muutenkin henkisesti ollut raskasta. Olen kuitenkin jo katsonut nyt itselleni keittiönpöytää, sohvaa ja tv: tasoa koska en jaksa hänen leikkeihin lähtä mukaan lähteepähän samalla hänen pölyt mukana ja jos hän kuvittelee, että en saa niitä autolla (jota meillä ei ole, hän on joskus lainannut vanhemmiltaan) kotiini niin otan kotiinkuljetuksen, ei ketään voi alkaa pompottelemaan.
Toivottavasti jo ex-miehesi? käytt-i/-ää sinuun kaksoissidosviestintää mikä sekoittaa pään pahemmin kuin mikään muu. Tämä siksi, että et voi koskaan tehdä oikein, vaikka kuinka yrität. Jos olet lähellä ahdistat, jos olet kauempana olet kylmä, jos et epäile et rakasta jos epilet olet hullu jne jne ainakin tekstistäsi päätellen. Toivottavasti saat vomia lopettaa koko suhteen etkä mene enää mukaan ns toiselle kierrokselle. Näitä miehiä riittää ja he pitävät yhtä aikaa montaa naista yksi on se kenen kanssa varsinaisesti ollaan toinen on se kuka on irtautumassa kolmas se kuka on tuloillaan jne jne. Eniten ihmettelen, että yleensä äidit tietävät tästä ja miehet ovat jollakin tapaa edelleen sidoksissa äitiinsä. Tosi outoa, mutta näin olen havainnoinut. Hukkaat elämääsi ja todennäköisesti kadotat myös mielenterveytesi jos jatkat moista.
Hei.
En lukenut ihan kaikkia vastauksia, joten tämä saattaa olla vanhan toistoa. Kuitenkin, kaikesta lukemastani päätellen tilanne on tämä:
Miehesi on rakastanut exäänsä paljon.
Ex-nainen ei ole koskaan ollut rakastunut mieheesi.
Ex-nainen pettää miestäsi em. syystä.
Miehesi sydän ja todellisuus särkyy.
He eroavat.
Sinun ja miehesi suhde alkaa.
Ex-naisen uusi suhde alkaa, edelleenkään hän ei ole rakastunut.
Ex-nainen tietää että miehesi rakastaa häntä edelleen, ja sopivan ajan kuluttua, ehkä tylsistyksissään, ex-nainen päättää aloittaa kiihkeän tekstailun miehesi kanssa. Hän haluaa pönkittää itsetuntoaan, ja häntä imartelee se fakta, että saisi miehesi koska vaan takaisin, vaikkei tätä haluakaan.
Miehesi sekoaa onnesta, kaipauksesta, himosta ja epätoivosta saadessaan viestejä rakkaudeltaan. Elämä on mennyt eron jälkeen päin mäntyä, luottotiedot menneet, millään ei merkitystä.
Sinä saat tietää viesteistä.
Mies kärsii tietäessään ettei voi saada ex-naistaan takaisin, ja nyt saattaa myös menettää sinut, hän välittää sinusta jollain tasolla, tarvitsee sinua näyttääkseen, ettei exäänsä tarvitse.
Kieroa, kieroa.
Toisin sanoen, ex-nainen leikkii julmasti miehesi tunteilla, kuin kissa hiirellä. Hän heittäytyy mukaan miehesi kaipuuseen kietoakseen miehesi taas pikkurillinsä ympärille. Todellisuudessa hän ei miestäsi enää halua.
Ansaitset parempaa. Anteeksi että kuulostan näin kylmältä, olen vaan nähnyt näitä kuvioita elämäni aikana monia ja monia. Olen myös samanlaisissa kuvioissa ollut, välillä petettynä, välillä muussa roolissa...
Törkeintä tässä on, että sinua on syyllistetty täysin inhimillisistä tunteistasi. Kamalinta on epätieto, ja se kun mustaa selitetään sinulle valkoiseksi. Alat epäillä oletko itse normaali. OLET. Ja kuten sanottu, ansaitset parempaa.
Älä ota tuota luuseria takaisin.
Siis mitä että? Mikä vielä on epäselvää? ei tuollainen mies rakasta!!! heitä helkuttiin. sano että v.ttuakos sun kanssasi tekee jos ei vähempää voisi kiinnostaa.........
ylläolevalla ei taida olla kokemusta tunteista?
Nyt se muutto sitten on. Minua niin pelottaa. Olen pettynyt myös kun tämä ei toiminut, yhdessä asuminen. Olen niin sanoinkuvaamattoman pettynyt. Tekisi mieli itkeä. Ahdistaa. Mietin välillä, että ehkä pitäisi vielä yrittää jatkaa. Tekeekö jokainen ihminen joskus virheitä, tarkoitan tuota mitä mieheni teki minulle? Ehkä voisin sivuttaa vaan nämä asiat joita hän teki mutta se on vaikeeta kuitenkin koska minullekin on tunteet. Onko se oikein,että minäkin tunnen vai pitäisikö kaikki vain unohtaa? Niin vaikeeta. Olen niin pettynyt ja surullinen. Minun tulee ikävä sitä yhdessä tekemistä, ihan arkisia asioita kuten vaikka elokuvan katselua. Välillä mietin, että miten minä selviän tästä ja välillä tuntuu, että en edes tunne itseäni tämän pyörremyrskyn keskellä enään, haluan pysähtyä ja miettiä ihan sitä, että mitä minä haluan? Ajatus siitä, että muttaisin takaisin kotipaikkakunnalleni on käynyt mielessä mutta ajatus siitä pelottaa kuitenkin koska aina en sielläkään viihtynyt, paljon rikollisuutta ja paikkana ahdistavan pieni, ei töitä. Pitäisikö vain ottaa itseä niskasta kiinni ja aikuistua, ajatella, että kyllä minä pärjään tälläkin, uudessa paikkakunnassa, tällähetkellä olen kiinni työelämässä. Rukoilen voimaa koska sitä todellakin nyt tarvitsen ja sitä, että näkisin sen suunnan elämässäni, sen oikean suunnan. Tunnen myös syyllisyyttä siitä kun miehelläni on opiskelut katkolla. Tunnen syyllisyyttä, koska kun ilmoitin asian, asian siitä, että haluan muuttaa erilleen hän oli pitkän ajan pois koulusta yhtäjaksoisesti joka vuoksi opinnot ovat kesken, lopetettu. Ajattelen, että jos olisimme olleet, asuneet yhdessä vielä, edes hetken ajan niin olisiko mieheni käynyt loppuun koulun, sitä kun ei ollut enään kuin muutama kuukausi jäljellä? Olisiko minun pitänyt väkisin ajaa hänet kouluu mutta en jaksanut koska olin itse tuolloin henkisesti loppu? Onko syy minun? Tunnen siitä syyllisyyttää todella paljon ja siitä kuinka olen satuttanut miestäni. Sattuu kun näen kuinka mieheni elämä on tällä hetkellä aivan raunioina. Kuten on minunkin.
Minulle tulee mieleen eräs exäni, joka oli narsisti. Hän valehteli, mutta osasi aina vakuuttaa mustankin valkoiseksi. Tunsin koko suhteen ajan ja sen jälkeen häpeää tietämättä edes itsekään, että miksi. Vallitseva tunne, joka vielä yhä jotenkin verhoaa koko suhteen, kun ajattelen sitä, on outo kokemus etten tiedä mikä on totta ja mikä ei, että mitä oikeasti tapahtui ja mikä on vain kuvitelmaani. Ikäänkuin, että ei tiedä, että onko oma käsitys todellisuudesta oikea vai onko jo itse niin vinksahtanut päästä, että kuvittelee ja näkee harhoja. Sellaista saa aikaan suhde narsistiin. (Narsisti ei tarkoita itserakasta ihmistä vaan persoonallisuushäiriöistä, joka manipuloi muita ihmisiä)
Nyt muutto on ohi mutta suhde jatkuu. Mieheni lähdettyä asunnosta tuntui kun sydämmeni olisi revitty irti kuin meidät olisi revitty irti. Sattuu niin paljon. Työn teosta ei tule mitään sen tilalle on tullut suuri suru. Tunnin välein purskahdan itkuun. Muistot tulvii ovista ja ikkunoista. Muistojen ei tarvitse olla mitään suurta vaan ihan arkisia asioita. Ikävä viiltää. Niin paha olla. Aamut ovat outoja kun mieheni ei ole vieressäni tai kotona odottamassa kun tulen töistä. Yöt yksin. En osaa olla. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä olisi parempi vielä kokeilla. En ole valmis luopumaan. Ehkä minun tulisi olla ei niin kapeakatseinen. Antaa mahdollisuus koska eikö meistä jokainen tee elämässä virheitä?
Älä ole typerä. Tuo on ihan normaali suruprosessi, kun jotain ikävää on tapahtunut. Ei sen vuoksi kannata mennä takaisin hakkaamaan päätänsä seinään ja kokea sama vielä uudestaan.
Kun kerran pettää, aina pettää. Ainakin miehesi tapauksessa. Ero nykytilaan olisi, että sinua vituttaisi vielä enemmän, koska menit antamaan kerran anteeksi ja tuhlaamaan elämästäsi pitkän siivun paskiaiselle. Senkin ajan voit käyttää löytämällä sen oikean. Sen hyvän miehen.
Täytyy lisätä tämä nimimerkille "Huhhuh" kun hän kyseenalaisti, että mistä tiedän, että juuri tämä entinen nainen on kirjoittanut heidän elämästään tiedän sen koska tämä nainen on aikaisemmin kirjoittanut blogissaan omalla nimellään ja kuvallaan josta voi jokainen joka haluaa lukea heidän elämästään. Nainen oli kirjoittanut myös, että "Yrittääkö hän (mieheni) nyt vain vaikuttaa minuun (entinen nainen), pahasti sanottuna koittaen manipuloida minua kääntämään ajatukseni ympäri koska minun on oikeasti hyvä näin nykyisyydessä ja tämä on sitä mitä tahdon, mutta miksi sitten kaikki tämä ajatusten myrsky? En voi sanoa, että vanha suola janottaisi. Ei se ole niin. Olihan meillä sentäs perhe, yhteistä kaikki. Koska omalla kohdallani voin sanoa, etten ole ainakaan tunteita onnistunut luomaan tähän hätään." Tuo kommentti laittoi miettimään, että mitä mieheni päässä on tuolloin liikkunut, tuo on kirjoitettu juuri niihin aikoihin kun he pitivät tekstiviestitse yhteyttä päivittäin. Onko mieheni sitten halunnut jotain? Onko mieheni yrittänyt manipuloida takaisin entistään? Onko miehelläni ollut tunteita? Puhuuko nainen vain omasta näkökulmasta koska miestäni olen kuullut jo ja se kiistetään?
Vielä, kommentoisin että minusta ap:n ja miehen suhde kuulostaa riippuvuudelta, ei rakkaudelta.
Uskoakseni olet oikeassa: miehesi petti tai pettää sinua. Olen kokenut tuon itsekin: pyysin miestäni poistamaan kaikki hänen salaisissa seksitapaamisissa käyttämämänsä nimet ja viestit puhelimesta. Seuraavana päivänä hän lueskeli taas yksikseen puhelimen viestejä yksin terassilla ja meni nukkumaan kuin suurimman rakkaansa kanssa puhelin yöpöydällään eikä antanut minun tarkistaa sen sisältöä. Silloin tiesin, ettei luottamus ikinä palaa: otin eron ja olen nyt onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa. Exäni uskoakseni jatkaa nettiseksin parissa ja jallittaa uusia naisystäviään. Hän oli ihmeissään, että kykenin hänet - niin ihanan miehen - jättämään. Mitä ihanaa on elää seksittömässä, alentavassa suhtessa ja seurata miehensä elämää sivustakatsojan roolista kun mies silittää paitaa, laittaa tuoksuja, ajaa partaansa ja suihkuttelee joka ikinen kerta ennen työmatkalle lähtöä ja on niin innoissaan tapahtumasta että oikein oksettaa. Kotiin tultua lukkiutuu omaan huoneeseen tietokoneen äärelle ja murahtelu on ainut kommunikointitapa. Kysyessä, mikä vikana tulee vastaukseksi vain vihaisia vilkaisuja. Et sinäkään sellaista ansaitse. Lähde ennenkuin on liian myöhäistä. Narsismi kukkii tänään monin erilaisin värein: kukaan vaimo ei usko oman miehensä olevan auervaara.
Olen alanut välillä miettimään sitäkin, että onko hän pettänyt minua ihan fyysisesti? Koska kaiken tämän shokin jälkeen jota olen tuntenut viesteistä olen alkanut muistamaan uusia asioita joita en tuolloin muistanut tai en halunnut muistaa? Näinhän minä sellaisenkin viestin jossa mieheni oli kijoittanut naiselle, että kiitos oli nautinto hieroa sua toisin kuin minua mutta mieheni selitti tuonkin niin, että he puhuivat mennestä asioista ja että kuinka häntä turhauttaa kun ei voi rakkautta ja paineita purkaa minuun joka johtui siitä kun hänellä oli henkisesti vaikeeta. Mieleeni tulee myös viesti jossa nainen oli kirjoittanut miehelleni, että sitten ei voi tehdä mitään kun minä olen siellä mutta mieheni selitti tuon, että ei voi käyttää häntä kaupassa ja muita arkisia asioita kuten lapsiin liittyviä asoita mutta miksi salailu? Muistan vielä senkin kun he puhuivat kuinka he voisivat tehdä yhdessä ruokaa mutta tuo selitettiin sillä, että se oli huumoria siitä kun mieheni ei hänelle koskaan tehnyt ruokaa toisinkuin minulle nyt. Tiedä sitten?
Nyt hei huomaa: miehesi käyttää sinuun vakavaa henkistä väkivaltaa. Luulen että oikein tahallaan. Sehän on saattanut sinut jo aivan todelliseen ahdistukseen. Rauhoitu nyt ja mieti ja analysoi ihan tarkkaan tekeekö mies tuota tahallaan. En lukenut kaikkiea mitä olet kirjoittanut, mutta vaikuttaa siltä, että mies tahallaan jättää viestit ja suunnitelmansa ja puhelunsa sinun nähtäväksesi juuri siksi että siten saa kiusata sinua. Älä mene siihen mukaan, pyydän. Tiedän mistä puhun, olin itse vastaavassa. Siis jätä mies tunteittesi ulkopuolelle ja katso hänen käytöstään kuin ulkopuolelta, ymmärrät kohta mitä tarkoitan. Ja vielä: miehesi on pässi! Sinä tunteva ihminen, älä jää hänen sairaita tarpeitaan tyydyttämään.
Hei, on narsisteille aivan tyypillistä selittää kaikki todella järkevästi, vaikka se sinusta kuulostaisi aivan hullulta. Sinä olet se hullu teidän suhteessa, kun et usko koottuja selityksiä - narsistihan kuvittelee voivansa jallittaa toista forever. Älä usko, että selitykset loppuvat - ei ne muuttuvat aina vain kummallisemmaksi. Mun mies oli lähetellyt jokaikiselle seksiseuralaiselleen (päiväpanoja, kun olin töissä) saman viestin: riisunko stringisi, öljyänkö pyllysi. Kukaan noista ei tietenkään tiennyt, että sama kässäri pyörii naiselta toiselle. Kyseessä olivat kotona kaiket päivät olevat seksinnälkäiset, seikkailunhaluiset kotirouvat, jotka ilmoittelivat netissä toiveistaan. Sinä aikana kun lapset olivat koulussa ja mies töissä, niin tämä mun mies kävi niitä panemassa. Minä puolestasni en saanut seksiä pyytämälläkään. Olin huora, mikäli en tullut toimeen ilman. Avioliitto on sopimus, joka perustuu luottamukselle. Sinulla on vain yksi elämä. Hankkiudu eroon tuosta miehestä niin pian kuin voit. Minulla meni liian kauan - lähes kaksi vuotta seurata mieheni elämää kuin elokuvaa, jossa minulla ei ollut osaa. Onneksi kuitenkin vihdoin käry kävi, kun puhelimeen tuli seksiviesti ja tutkittuani puhelinta löysin lopults satoja seksiviestejä naisille - ja miehille. Älä sinä odota, että jotain vielä pahempaa paljastuu. Olet ansainnut hyvän suhteen,jossa sinua arvostetaan. Täällä kaikenlaiset paskiaiset kirjoittavat puhelinsuojasta ymsseistä suojatakseen selustansa: he ovat samoja pettäjiä kuin exänikin. Tunnistan herkästi heidän oman edun tavoittelunsa, kun sellaisen kanssa vuosia vietin. Jonain päivänä huomaat, että nyt riittivät selittelyt. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
On pettänyt tai ei ole pettänyt, mun mielestäni se ei ole oleellista. Oleellista on että sua on kohdeltu tavalla jota et voi hyväksyä, joka tuntuu pahalta ja joka on loukannut sua.
Erilleen muutto on ollut oikea ratkaisu. Vähitääkin mies huomaa että sä et ole pompoteltavissa etkä itsestääselvyys. Vaikeaa on lopettaa pitkä suhde kun seinään, mutta nyt olet omillasi ja itseluottamuksesi ja -arvostuksesi pääsee kasvamaan taas ja näet asiat objektiivisemmin.
Saat asiaan vähän näkökulmaa ja hengähdysaikaa. Normaali suruprosessi kuten joku sen jo ilmaisikin. Kyllä se suru siitä helpottaa, älä vaan tee mitään isoja päätöksiä miehen suhteen juuri nyt. Voihan sitä ottaa "ilon irti" ja helpotusta hetkeen hakea siltä suunnalta, mutta ei sen enempää ennekuin olet taas oma itsesi ja sun arkesi sujuu.
En tiedä miksi oma suruni on alkanut helpottamaan. Se oli se maanantai päivä jolloin tunsin suurta surua ja pelkoa, pettymystä. Puolessa välissä viikkoa olo jo helpotti huomattavasti ja en ole itkeneyt sen maanatain jälkeen. Missä se pitempi suru on? Vai tuleeko se vielä sieltä? Jos eroamme lopullisesti ainakin varmaan silloin? Olenko vain niin turtunut sisältä, etten jaksa surra? Olenko tavallaan surrut silloin jo kun näin viestit? Luulen niin. On ollut mukava kotona olla ihan omissa oloissa ja tehdä omia asioita. Mieheni on vielä kysynyt jos saisi muutta tänne takaisin mutta en voisi enään koskaan kuvitella muuttavani hänen kanssa asumaan. Ei enään. Vihdoin voi hengittää vapaammin.
Olen välillä miettinyt jos palaisin asumaan takaisin kotipaikkakunnalleni mutta ajatus siitä pelottaa koska en aina todellakaan viihtynyt siellä ja työllisyys on todella heikolla pohjalla siellä. Jotenkin koin paikan välillä ahdistavaksi vaikka hyvät puolet sielläkin on. Olen kuitenkin saanut kavereita täältä vaikka ei täällä ole ne samat kaverit tai niitä ei ole paljon mutta ei minulla koskaan mitään isoa kaveri porukkaa ole ollutkaan joten se ei haittaa. Vähäisempiä osaa arvostaa enemmän. Töitä on myös. Tällä hetkellä olen päättänyt jäädä vielä tänne asumaan tuli ero tai ei. Aika näyttää sitten mihin elämä vie. Eilen olin kaverin kanssa viihteellä ulkona. Yön tunteina menin taxilla kotia jossa oli nuorehko mies kuski joka oli kokenut saman, muuttanut tänne naisen takia, ei kavereita mutta olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut niitä kavereita vaikka ne onkin vähässä, tämä kuski sanoi, että jos naisen kanssa tulisi ero niin hän jäisi aivan tyhjän päälle tänne ja olisi muutto mahdollista takaisin kotipaikkakunnalle niin siinä jotenkin säikähdin, että enhän minä ole siinä tilanteessa. En voisi kuvitellakkaan elää elämääni niin, että olisin aivan tyhjän päällä ja minkä takia, epäluotettan miehen.Tuntui todella hämmentävältä eilen puhua tämän kuskin kanssa koska hän oli mies, eihän miehet osaa puhua? Käsitykseni miehistäkin on muuttnut ja nyt eilen tavallaan säikähdin sitä, että hetkinen onhan niitä kunnon miehiäkin. Kuinka tämä oma mieheni on onnistunut sokaisemaan minut kaikin tavoin? Ei enään. En suostu. Tunsin eilen hyvää oloa.
Erilleen muutto on tässä tilanteessa parasta mitä voit tehdä.
Sen aikana ajatuksesi selkiävät ja huomaat olleesi oikeassa ... sen suhteen, että luotiti mieheesi aivan turhaan ja olet ansainnut parempaa.
On myös kunnon miehiä, jollainen omasi ei ole.
Tunteet ovat vahvat ja sitovat helposti kiinni vääriin ihmisiin, mutta tunteet johtavat myös harhaan. Usein.
Olen itse sen kokenut paljon pahaa ja käynyt läpi syviä vesiä petturimiehen rinnalla.Luotin häneen vaikkei olisi pitänyt.
Monelta pahalta välttyy, jos uskoo itseään eikä luule kuvitelmiksi niitä varoitusmerkkejä mitä pettävä mies kylvää ympärilleen.
Pettäjä ei tarvitse rinnalleen ketään, sellaisen miehen tulisi pysyä ikisinkkuna.
Sillä petttäjä - olipa se henkistä tai fyysistä pettämistä - ei osaa asettua toisen asemaan vaan etsii aina vain omaa etuaan.
Ei sellaisesta ole paarisuhteeseen.
Miehen kuuluisi olla vaimolle luotettava ja turvallinen kumppani. Jos ei siihen pysty, kerro minulle mihin nainen sellaista kumppania tarvitsee, joka vain hajottaa kaiken ja tekee tuhoa naiselleen.
Kirjoitusvirheitä.. :) Piti kirjoittaa parisuhde - ei " paarisuhde".
Sanon nyt suoraan mutta vaikutat todella huonoitsetitpiselta sekä riippuvaiselta ihmiseltä. Oikeasti mielestäni sinun pitäisi laittaa välit poikki mieheen kokonaan, tuo suhde on ihan sairas. Miehesikin taitaa olla hiukan sairas, ainakin epävakaa. Luottotietojen menetys kertoo jo aika paljon siitä elämänhallinnasta. Lisäksi jos hänen koulunsa kaatui viimemetreillä siihen, että sinä läjdet huhhuh! Kuinka vanha miehesi on oikein? Kuulostaa niin epäkypsän pikkupojan touhuilta. Olet todellisuudesta vieraantunut jos vasta taksikuskin kanssa juttelusta ymmärrät että on ijan normaaleja kuuntelevia miehiäkin, niitä on kuule paljon enemmän. Naiset tyytyy aivan liian helposti huonoihin suhteisiin, näin ylläpidetään sitä errä miehet voivat käyttäytyä aivan miten vaan. Kaikkien naisten pitäisi nostaa vähän rimaa. Sinun kannattaa ehdottomasti alkaa opetellä elämään yksin. Et voi jäädä tähän huonoon suhteeseen tai aloittaa uutta huonoa suhdetta vain siksi että ei ole kivaa nukkua yksin! Arvosta itseäsi, opettele olemaan itsesi kanssa ja vaati mieheltä kuin muiltakin ihmissuhteista kunnioittavaa käytöstä! En halua olla julma mutta olen niin vihainen kun luin tätä, tai mitään muutakaan kirjoitusta, jossa nainen on tossu, jonka päälle astutaan koko ajan! Arvostakaa naiset itseänne'
Nyt se ero tapahtui virallisesti. Otin asian miehelleni puheeksi eilen. Otin kihlasormksen pois. Muutin facebookkiin parisuhdetilani. Mieheni lähti lopullisesti.Minä lähden viikonlopuksi kotipaikkakunnalleni. Viimeiseen asti yritin. Mietin yhä, että jos.. MItä jos.. Jos vielä olisimme tehneet töitä tämä vuoksi. Meidän oli tarkoitus mennä laivalle kihlajaispäivänä maanantaina. Mitä jos.. Jos olisimme laivalla vielä käyneet ja yrittäneet? Olisko se vain pitkittänyt lopullista eroa? Luulen niin sitä kun ei tiedä mutta tuskin yksi laiva reissu olisi pelastanut tätä suhdetta koska yritimmehän pelastaa sen jo kaikin keinoin ihan arkisilla asioilla ja toisen huomioon ottamisella, yhdessä tekemisellä kuten elokuvissa, syömässä käynnillä se vain tuntui jo niin väkisin väännetyltä. Yrittäminen olisi satuttanut vain enemmän. Asumusero ei toiminut vaikka yritimme sitä vain viikon verran mutta se vieraannutti meidät.
Mieheni murtui täysin ja uhkasi omalla hengellään. Niin kylmältä kuin se kuullostaakin niin vastuu ei ole minulla huolehtia hänen elämstään koska hädin tuskin jaksan kannatella omaa elämääni tällä hetkellä. Tunsin jälleen kerran syyllisyyttä. Olsin voinut hoitaa eron paremmin. Huusin miehelleni. Huusin sen takia koska hän ei tuntunut ottavan jälleen kerran minua tosissaan kun sanoin, että haluan eron. Siinä sitten puhuimme asiasta kunnes mieheni sanoi, että jos eroamme..? Siis, miten niin JOS kun minuutti sitten sanoin, että me eroamme nyt! Eikö hän halunnut uskoa sitä? Ei kai koska tunnen minäkin sen menneisyydestä miltä tuntuu kun jätetään, se epätodellinen tunne. Siitä tunnen syyllisyyttä mutta ei kai erot ole koskaan helppoja? Eniten minua loukkaa se, että vieläkin mieheni kiistää pettäneensä minua tai entistään heidän avioliito aikan. Nainen (entinen) oli kuulemma ymmärtänyt vain kaiken väärin. Miten sen voi ymmärtää väärin jos mieheni on heidän avioliiton aikana harrastanut seksiä toisen naisen kanssa? Niin, hänen mukaansa vain me naiset ollaan hulluja ja ymmärretään aina kaikki väärin. Kuinka KAIKKI on vain pelkkää väärinkäsitystä. Ja, että kuinka he mukamas puhuivat silloin asian selväksi. Paskat sanon minä. En jää tähän valheiden kierteeseen enää. En ansaitse tällaista. Tunsin mieheni katkeruuden minua kohtaan. Olkoot. Lapsellista. Kyllä ihmisillä on oikeus lähteä huonosta suhteesta. Tiedän kyllä senkin, että hän on kavereillensa puhunut näistä asioista kaunnistellusti. Olkoot sekin. Minun onnekseni omat kaverini uskovat minua. Pitäkööt hän omansa ja minä omansa. Sääli vaan mutta uskokoot kaikki mitä halutkoon. Pää asia on nyt, että minä uskon ja näen asiat nyt selkeästi. Olisi vain hienoa jos mieheni ei mustamaalaisi nyt minua tai kertoisi totuuden koska ei hänellä ole oikeutta tahrita mainettani.
Tällä hetkellä tarvitsen vain omaa aikaani eheytyäkseni omaksi itsekseni taas. Enhän välillä edes ole tunnistanut sitä mikä on totta ja mikä ei mutta sydän on aina tuntenut sen, että tämä on ollut väärin minun arvojani kohtaan ja sitä en voi lähtä muuttamaan koska silloin en olisi onnellinen. Tiedän ja silti yhä jaksan uskoa, että kaikesta huolimatta elämäni muuttuu nyt tästä paremmaksi, eron myötä.
Sinä olet ehkä samanlainen kuin minä: liian kiltti, herkkä,tunteikas, huono itsetunto, itsensä syyllistäjä jne. Ja (ex)miehesi on samanlainen kuin minun exäni: entiseen kiinni jäänyt, selittelijä, hyvä manipuloija, ei moraalia omien tekojen suhteen, itsemurhalla uhkailija, ihana ja parisuhdeasioissa täysin sekopää mies.
Samanlaista peliä exäni piti entisen salarakkaansa kanssa. Ja sai minut aivan sekaisin. Ei loogiseen ajatteluun pysty, kun on liian lähellä tilannetta. Siksi meidän ei pidä syytellä itseämme (näin jälkikäteen ajateltuna) siitä, että emme toimineet järkevästi pitkään aikaan. Järki ja tunteet. Mullakin vasta käynti parisuhdeterapeutilla auttoi ymmärtämään miten törkeästi minua oli kohdeltu. Exän mielestä mulla vain oli päässä vikaa. Ja jos rakastaisin häntä tarpeeksi hyväksyisin hänet. Joopa.
Voi olla, että näillä miehillä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Sen osaisi sanoa vain asiantuntija. Joka tapauksessa se ei ole enää meidän murheemme. Heidän ihanuutensa ja kamaluutensa ovat nyt heidän seuraavien kumppaniensa probleemia. Kokemuksesta kerron, että asia tulee vielä kiusaamaan sinua, mutta vähitellen se ei enää tunnu niin pahalta. Ja jonain päivänä ihmettelet outoa mielialaa: Ei ahdista ja mieli on tyyni ja tasapainoinen. Olo on vahvempi kuin ennen kaikkea tapahtunutta. Ja ainoa/paras lääke siihen oli ero.
Nyt kun luen tätä kaikkea tekstiä mitä olen tänne kirjoittanut niin mietin, että miten olen voinut olla näin sokea? Nyt kaikki on minulle lähes kristallin kirkasta. En vain ymmärrä miestäni, en tunne häntä. Olenko koskaan tuntenutkaan? Kuka hän on? Uskooko hän itse selityksensä? Eilen hän tunnusti pettäneensä entistänsä heidän avioliiton aikana. Tai tunnusti ja tunnusti.. Hän sanoi, että kyllä hän tavallaan petti mutta ei kuitenkaan pettänyt koska oli humalassa. Silloin aloin epäilemään jo hänen mielenterveyttään? Siis mitä ihmettä kyllä se on pettämistä jos harrastaa humalassa seksiä toisen naisen kanssa. Se on jo sitä itteensä. Ei humala ole syy. Eikö hän vain pysty myöntään sitä vaikka hän tietää, että se on pettämistä? Luulen, että hän ei voi elää sen asian kanssa mitä on tehnyt aikoinaan. Minä kun luulin, että se olen minä jolla mielenterveys temppuilee mutta ei se todellakaan ole niin, eilinen jos mikä sen vahvisti. Olen tiennyt totuuden sydämmessäni koko tämän ajan mutta minulle on selitetty aivan jotain muuta. Lähdin hakemaan tukea täältä ja kuulemaan ihmisten mielipiteitä. Aikaisemmin en uskaltanut lähteä tästä suhteesta koska minulle ei annettu syytä lähteä. Hyvä mies kun on. Ei se ole sitä. Ei hän ole hyväksi minulle. Tuntuu kuin olisin elänyt valhessa vuodesta toiseen. Minua on riepoteltu suunnasta toiseen. Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että muutin Tampereelle Pohjoisesta kotipaikkakunnaltani koska tänä aikana olen kasvanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Olin aivan eri ihminen tänne muuttaessa. Sinisilmäinen. Pelokas.. Ja ainahan sitä voi muuttaa takaisin jos siltä tuntuu tai halvempaan asuntoon mutta tällä hetkellä ei tunnu, näin on hyvä. Olennaisinta on, että saan nyt oman hyvinvointini, itseluottamuksen kasaan. Olen kiitollinen, että olen onnistunut saamaan täältä niitä kavereita vaikka ne on vähäiset, hienon asunnon, töitä koska ilman niitä olisin ihan tyhjänpäällä ja muutto olisi tuolloin ainoa ratkaisu vaikka se pelottaisi ja jatkuva soutaminen ahdistaisi. Eilinen paljasti myös sen, että kuten hän omaa pettämistään kaunisteli niin on hänen täytynyt kaunistella näitäkin asiota.
Ahdistaa tällä hetkellä todella paljon. Itkettää. Ei ole hyvä olla. Kaipaan jotain hyvää mitä meillä oli. Tuntuu kuin kaikki olisi jäänyt kesken. Kuinkahan kauvon tämä erosta toipuminen kestää? Epätoivoisena mietin, että palattaisiin yhteen. Välillä mietin pois muuttoa täältä muistojen keskeltä. Mitä jos vielä palattaisiin yhteen? Mieheni on kuitenkin jo lopettanut tekstiviestittelyn tähän naiseen. Hän tiedostaa kyllä, että on loukannut minua mutta vaikeinta tässä on se, että minä en voi unohtaa sitä ja siksi erosimme, ei siksi, että mieheni olisi jatkanut viestittelyä tai hän olisi halunnut erota. Hän teki kyllä kaikkensa jotta voisi korjata virheensä joten olinko liian ehdoton kun erosimme vaikka hän pyysi anteeksi ja teki kaikkensa jotta voisi hyvittää tekonsa?
Olo on tällä hetkellä tosi surullinen. En enään tiedä mitä haluan sen vain tiedän, että ero oli oikea päätös. Tämä päivä on ollut tosi raskas. Tämä on ensimmäinen päivä jolloin mieheni ei ole ollut täällä asunnollani. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi. Paras kaverini ja vanhempani asuvat Pohjoisessa kaukana luotani. Toki pääsen aina tarvittaessa heidän luokseen mutta silti. Olen välillä lähes varma, että kun työsuhteeni päättyy maaliskuussa niin muutan takaisin kotipaikkakunnalleni, kaipaan ystäviäni ja vanhempiani vaikka ystäviä siellä ei olekkaan paljon mutta ei ole täälläkään, siellä on kuitenkin ne läheisimmät ihmiset jotka on aina kulkeneet elämässäni mukana. Elämässäni ei ole mitään sisältöä tällä hetkellä muuta kuin työ. Ei sitä miestä joka rakastaisi minua. Tiedostan kyllä sen, että tämä on totuttelua eron jälkeen. Kotipaikkakunnallani on valmiiksi ystäviä toisin kuin täällä niitten saamiseen sain tehdä töitä vaikka olenkin niitä saanut mutta ei se ole sama asia. Asunnon saan sieltä helposti se ei pelota vaan se miten saan sieltä töitä vaikeeta se varmasti on mutta se riski on otettava jos päätöksen teen muttaa sinne. Pelkään myös hiiukan sitä, että ihmiset ja vanhempani pettyvät kun en sitä elämää täällä onnistunutkaan rakentaan mutta enhän voi elää elämääni vain sen takia täällä.
Aikaa on kulunut tähän päivään siitä kun aloitin kirjoittamani. Miten olen voinut olla niin sinisilmäinen. Nyt kun luen kaikkea kirjoittamaani jälkeenpäin niin kaikkihan on päivänselvää. Se mitä entinen mieheni teki minulle oli loukkaavaa se, että hän valehteli ja uskotteli minulle aivan jotain muuta mitä sisimmissäni tunsin. Tunteeni lytättiin totaalisesti. Ero oli ainoa vaihtoehto enkä ole sitä päivääkään katunut. Missä olisin nyt jos suhde olisi jatkunut? En tuntenut miestäni enään loppu ajasta olinko koskaan tuntenutkaan. Ehkä en. Totuus tuli vain ilmi mikä hän oli ollut alusta asti. En tunne miestäni kohtaan mitään enään en edes katkeruutta tai vihaa. Emme ole missään tekemisissä enään minun halustani. Olen poistanut hänet sosiaalisesta mediasta, elämästäni jopa puhelimestani olen hänet poistanut. En näe tarvetta olla missään tekemisessa ihmisen kanssa joka petti minut.
Mitäkö nyt? Olen muuttamassa maaliskuussa kotipaikkakunnalleni missä on se todellinen koti, perhe ja ystävät. Asunto minulla jo on katsottuna jopa jo takuu maksettuna ja irtisanottu vanha asuntoni. Käytännö asiat on hoidossa jo. Pelottaako minua muutto vaikka ympäristö on jo tuttu? Kyllä koska en ole sama ihminen lähtiessä kuin palatessa. Olen kasvanut henkisesti valovuosissa. Oli pakko jotta jaksoin elää täällä elämääni kun se oli mitä oli. Irtipäästäminen on vaikeinta koska elin tätä elämääni viimeisimmät kolme vuotta vaikka vuoden asuin täällä. Toivon ja uskon, että minua on odottamassa parempi elämä todellisessa kodissani, Ehkä kaipasin henkistä kasvua ehkä asioilla on tarkoituksensa. Mitä nyt tunnn on suurta helpotusta ja pitkään aikaan jopa hymy tulee huulilleni ja olen jo käynyt muutamilla treffeillä vaikka ne ei ole poikinut mitään vakavaa. Kannattaa aina siis aina kuunnella sisintä koska se on aina oikeassa. Luottaa itseensä. Elää omaa elämää ja tehdä siitä oman näköisen. Haluan myös kiittää ihmisiä täällä jotka jaksoivat olla korvana silloin kuin olin jo toivon menettänyt.