Täälläkin s24:ssä on ollut paljon keskustelua siitä, että muut paikat olisivat paljon miellyttävämpiä ympäristöjä tavata ihmisiä kuin baari viikonloppuna. Olen myös samaa mieltä asiasta ja olen pariin otteeseen tätä kokeillutkin. Tulen toki jatkamaankin sitä, mutta olen kuitenkin jäänyt miettimään kuinka tämä toimii suomalaisessa yhteiskunnassa.
Laitan lyhyen kuvauksen itsestäni, jottei kenelläkään tule ensin mieleen rasvainen duunari Vantaalta. Olen 22v, Helsingissä asuva työssäkäyvä mies. Olen pitkä, harteikas, vaatteiden alta tuskin huomaamattoman vatsakummun omaava useasta ulkopuolisesta lähteestä komea-kategoriaan luokiteltu henkilö, jonka hygienia ja vaatetus ovat kunnossa. Sinkkuna olen pyörinyt vajaan vuoden.
Seuraaviin kohtiin naisten kommentit (tietysti) olisivat tärkeitä, tai miehen joka itse on asian kokenut:
Ensimmäisenä esimerkkinä otan ikäluokkaani kuuluvan naisen lähestymisen vaikkapa kahvilassa tai terassilla, tai vaikka kaverusten. Millaisen ensimmäisen ajatuksen muodostat, jos kysyn voinko istua pöytääsi, vaikka siellä kulmassa se vapaa pöytä olisikin? Et selvästi tee mitään tärkeää, istut vain ja nautit juomastasi; mies katsoo sinua kohti ja kommentoin ohimennen kuinka hienoa on, että aurinko vihdoinkin paistaa kunnolla. Et sitten vastaakan yhtään mitään, tai mumiset jotain käsittämätöntä, pahimmassa tapauksessa käännätkin vain katseesi pois. Tai sitten vastaatkin tähän, mutta miehen yrittäessä jatkaa keskustelua viestität, että haluat olla yksin, tai sitten keskustelu jatkuu hetken kunnes nouset ja lähdet. - Onko tosiaan niin, että mies joka yrittää lähestyä julkisella paikalla on jollain tavalla outo ja häneen ei kannata tutustua? Vai onko tilannetta, jossa mielesi tekisi tutustua mieheen, vaikka kyseessä ei B. Pitt olisikaan?
Kaupassa käydessäsi mies lähestyy sinua ja yrittää kiinnittää huomiosi. "Saisiko kysyä mielipidettäsi asiaan, onko hedelmäsalaatti vai mansikat vaniljakastikkeella parempi vaihtoehto jälkiruuaksi? Serkku on tulossa pitkästä aikaan käymään Helsingissä luonani." Sanot, ettet osaa päättää ja käännyt pois; päädyt keskustelemaan siitä, kuinka suomalaiset marjat ovat parempia kuin ulkomaalaiset. Mies kysyy kiinnostaisiko jatkaa keskustelua joku päivä vaikka kahvikupin ääressä, mutta panikoit ja sanot olevasi hyvin kiireinen; alat nauraa, koska mies oikeasti tuli puhumaan sinulle kaupassa, mikä ihme hiippari. - Onko tilannetta, missä nainen voisi kuvitella voivansa tavata kaupassa muutaman sanan sanoneen miehen uudestaan muualla? Vai onko tämäkin mahdollista vain, jos mies on luvattoman komean näköinen? Voiko melko arkisen näköinen mies olla muuta kuin vai täysin outo tai suoranaisesti hullu?
Metrossa mies istuu sinua vastapäätä. Huomaat, että hän vilkuilee sinua vähän väliä ja hän huomaa sinun myös huomanneen sen. Mies kääntää katseensa ikkunasta suoraan sinuun, hymyilee ja kommentoi kuinka turhauttava tämä tuleva poikkeusreitti on. Muljautat silmiäsi ja käännät katseesi takaisin ikkunaan huomioimatta miestä tämän enempää; katsot miestä pikaisesti sanomatta mitään, mutta pohdit, kuinka hän kehtaa puhua sinulle; vastaat hänelle ja käytte lyhyen keskustelun siitä, kuinka paljon helpompaa kaikki on omalla autolla. Hyppäät kuitenkin parin pysäkin kuluttua ulos sanomatta sanaakaan ja unohdat koko asian. - Onko tutustuminen liikennevälineessä suomalaisessa kulttuurissa edes mahdollista? Kaikkienhan pitäisi tuijotella lattiaan ja olla ihan hiljaa, kuka tahansa tämän tradition rikkoo ja puhuu tuntemattomalle on pakko olla jollain tavalla sekaisin? Pitäisikö miehen tässä tapauksessa kantaa valmiina taskussaan lappua jos joku sattuisi vastaamaan hänen hymyynsä: "Moi, soita paremmalla ajalla jos haluat tutustua, Pertti 050...." siitähän vasta vääriä ajatuksia tulisi?
Tietysti jos jollain on mielekkäänpiä tilanteita, joita haluaisi jakaa, monet varmasti mielellään kuulisivat niistä. Vai onko sinulla positiivisia kokemuksia tämänkaltaisista tilanteista?
Laitan lyhyen kuvauksen itsestäni, jottei kenelläkään tule ensin mieleen rasvainen duunari Vantaalta. Olen 22v, Helsingissä asuva työssäkäyvä mies. Olen pitkä, harteikas, vaatteiden alta tuskin huomaamattoman vatsakummun omaava useasta ulkopuolisesta lähteestä komea-kategoriaan luokiteltu henkilö, jonka hygienia ja vaatetus ovat kunnossa. Sinkkuna olen pyörinyt vajaan vuoden.
Seuraaviin kohtiin naisten kommentit (tietysti) olisivat tärkeitä, tai miehen joka itse on asian kokenut:
Ensimmäisenä esimerkkinä otan ikäluokkaani kuuluvan naisen lähestymisen vaikkapa kahvilassa tai terassilla, tai vaikka kaverusten. Millaisen ensimmäisen ajatuksen muodostat, jos kysyn voinko istua pöytääsi, vaikka siellä kulmassa se vapaa pöytä olisikin? Et selvästi tee mitään tärkeää, istut vain ja nautit juomastasi; mies katsoo sinua kohti ja kommentoin ohimennen kuinka hienoa on, että aurinko vihdoinkin paistaa kunnolla. Et sitten vastaakan yhtään mitään, tai mumiset jotain käsittämätöntä, pahimmassa tapauksessa käännätkin vain katseesi pois. Tai sitten vastaatkin tähän, mutta miehen yrittäessä jatkaa keskustelua viestität, että haluat olla yksin, tai sitten keskustelu jatkuu hetken kunnes nouset ja lähdet. - Onko tosiaan niin, että mies joka yrittää lähestyä julkisella paikalla on jollain tavalla outo ja häneen ei kannata tutustua? Vai onko tilannetta, jossa mielesi tekisi tutustua mieheen, vaikka kyseessä ei B. Pitt olisikaan?
Kaupassa käydessäsi mies lähestyy sinua ja yrittää kiinnittää huomiosi. "Saisiko kysyä mielipidettäsi asiaan, onko hedelmäsalaatti vai mansikat vaniljakastikkeella parempi vaihtoehto jälkiruuaksi? Serkku on tulossa pitkästä aikaan käymään Helsingissä luonani." Sanot, ettet osaa päättää ja käännyt pois; päädyt keskustelemaan siitä, kuinka suomalaiset marjat ovat parempia kuin ulkomaalaiset. Mies kysyy kiinnostaisiko jatkaa keskustelua joku päivä vaikka kahvikupin ääressä, mutta panikoit ja sanot olevasi hyvin kiireinen; alat nauraa, koska mies oikeasti tuli puhumaan sinulle kaupassa, mikä ihme hiippari. - Onko tilannetta, missä nainen voisi kuvitella voivansa tavata kaupassa muutaman sanan sanoneen miehen uudestaan muualla? Vai onko tämäkin mahdollista vain, jos mies on luvattoman komean näköinen? Voiko melko arkisen näköinen mies olla muuta kuin vai täysin outo tai suoranaisesti hullu?
Metrossa mies istuu sinua vastapäätä. Huomaat, että hän vilkuilee sinua vähän väliä ja hän huomaa sinun myös huomanneen sen. Mies kääntää katseensa ikkunasta suoraan sinuun, hymyilee ja kommentoi kuinka turhauttava tämä tuleva poikkeusreitti on. Muljautat silmiäsi ja käännät katseesi takaisin ikkunaan huomioimatta miestä tämän enempää; katsot miestä pikaisesti sanomatta mitään, mutta pohdit, kuinka hän kehtaa puhua sinulle; vastaat hänelle ja käytte lyhyen keskustelun siitä, kuinka paljon helpompaa kaikki on omalla autolla. Hyppäät kuitenkin parin pysäkin kuluttua ulos sanomatta sanaakaan ja unohdat koko asian. - Onko tutustuminen liikennevälineessä suomalaisessa kulttuurissa edes mahdollista? Kaikkienhan pitäisi tuijotella lattiaan ja olla ihan hiljaa, kuka tahansa tämän tradition rikkoo ja puhuu tuntemattomalle on pakko olla jollain tavalla sekaisin? Pitäisikö miehen tässä tapauksessa kantaa valmiina taskussaan lappua jos joku sattuisi vastaamaan hänen hymyynsä: "Moi, soita paremmalla ajalla jos haluat tutustua, Pertti 050...." siitähän vasta vääriä ajatuksia tulisi?
Tietysti jos jollain on mielekkäänpiä tilanteita, joita haluaisi jakaa, monet varmasti mielellään kuulisivat niistä. Vai onko sinulla positiivisia kokemuksia tämänkaltaisista tilanteista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Harmi jotenkin erittäin tyypillisiä kokemuksia, ei täällä olla totuttu sosiaalisiin tilanteisiin tai sitten ne naiset olivat varattuja tai muuten vaan eivät ehkä ole tottuneet juttelemaan kun vaan kavereille ja sukulaisille, heidänlaisiaan riittää..
Kannattaa kokeilla nettiä tai tosiaan lähteä yksin maailmalle, vaihtoehtoja on aina.
Sinkkunaisena minullakin erikoisia kokemuksia, yleensä saan miehiltä vain kerralla paljon treffipyyntöjä sitten kun olen vuoden tai yli sinkkuna niin mitään pyyntöjä ei tule. Yleensä treffikutsuja tulee paljon myös ulkomaalaisilta ja juopuneilta vanhemmilta miehiltä
Musta olisi ihanaa, jos joku tulisi tutustumaan jossain vähän yllättävämmässä, arkisessa tilanteessa. Itse usein muodostan katsekontaktia miehiin myös perinteisten baaritilanteiden ulkopuolella, mutta ehkä en ole tarpeeksi nätti tai suomalaiset miehet on liian ujoja, kun ei ikinä pikaista hymyä enempää tule takaisin. Tai ehkä satun aina hymyilemään varatuille miehille, paha sinäänsä sen tarkemmin sanoa. Mutta ei kannata antaa periksi, oon ihan varma, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sellainen nainen, joka ilahtuu huomiostasi. Voi myös olla, että monet menevät vähän hämilleen tilanteesta ja siksi käyttäytyvät tylysti. Myöhemmin saattavat hyvinkin harmitella, että eivät lähteneet mukaan flirttiin.
Vaikka vanha viesti on onkin oli pakko kommentoida tuohon. Olen itsekin huomannut usein sen, etteivät suomalaiset naiset edes hieman korkeammalla iällä tunnu reagoivan tällaiseen muuten kuin "kiusatakseen", eli koskaan ei mikään etene muuhun kuin lyhyeeseen keskusteluun ja siitä sitten katoamiseen.
Naisia on lupa lähestyä aina ja kaikkialla jos tekee sen tyylikkäästi. Tuollainen luvan kysely on nössöjen hommaa. Kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa kohteliaasti jos ei seura kiinnosta. Jos taas ei osaa, niin sekään ei ole sinun ongelmasi.
Minua itseäni ainakin ärsyttävät liikaa iholle tulevat tyypit. Innokkaasti itseeni tutustuvaa tyyppiä punnitsen sellaisella silmällä, että mitä uskallan kertoa itsestäni, pääsenkö tyypistä eroon vai onko uhka... Mukavia kyllä juttelisin mielelläni, mutta näissä iskuyrityskohtauksissa olen huono...
Noista ap:n luettelemista tilanteista minulle luontevin olisi tuo metro - ja, tuo puhelinnumeropaperihan perinteisesti ratkaistaan käyntikortilla. Ei se metro paikkana sen kummempi ole, mutta tuossa esimerkissä lähestyminen kuullosti vaan kepeimmältä... Voisin jutella kaupassa tuosta jälkiruoasta, mutta jos olisin juuri jotenkin ilmaissut torjuntaa, tuntuisi seuraavana kysymyksenä tuleva kahvikupposen ehdottelu jotenkin nurkkaan ajamiselta... Välissä pitäisi olla jotain tunnelmaa keventävää :) .
Usein miehet kyselevät nimeä ja muuta sellaista, mitä en muutaman minuutin tuttavuuden perusteella haluaisi kertoa. Kaikkein kurjinta minusta on puhelinnumeron kysyminen. Tai että mies tarjoaa omaansakaan - tuntuisi kurjalta ottaa se vastaan, kun kuitenkin tietäisin, etten soittaisi tälle tuntemattomalle miehelle koskaan. Ja ikävää kieltäytyäkin, koska samalla saattaisin sinänsä mielenkiintoiselle tyypille luoda mielikuvaa, etten ole pollenkaan kiinnostunut - vaikka oikeasti en vaan ole niin pitkällä, että uskaltaisin ottaa riskin päästää toisen elämääni... Mielummin, jos jostain syystä minuun haluaisi tutustua, niin vaikka ehdottaisi jotain kivaa yhteistä tekemistä - jossain turvallisessa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Jos se innostaisi molempia, niin sitä sopiessa saattaisi vahingossa vaikka vaihtaa niitä puhelinnumeroitakin ja se nimikin... Siis, eikö miehiä epäilytä vaihtaa puhelinnumeroa ventovieraiden kanssa? Olenko tässä asiassa ainoa?
Joku ei nyt ihan mene jakeluun tuosta... Jos nyt oikein tulkitsen, niin sanot että suoraan puhelinnumeron kysyminen tai omansa tarjoaminen ja "kivaa yhteistä tekemistä" ehdottaminen ja sen kautta samaan lopputulokseen päätyminen ovat jotenkin eri asia? Eikö se koko pointti numeron kysymisessä ole se, että jatkossa sitten tosiaan sovittaisiin tapaamisesta ja tehtäisiin yhdessä jotain, vaikkapa vain käytäisiin kahvilla katsomassa kuinka juttu luistaa.
Miksi se numeroiden vaihtaminen epäilyttäisi? Tietoa ei asiasta ole, mutta luulisin ettei häiriköitä tai muita kyttääjiä kovin usein vastaan tule.
Täälläkään ei jakelu ihan osu.
Mies haki tanssimaan. Tanssin aikana keskusteltiin sen, minkä meteliltä kykeni. Ennen toisen biisin alkua ojensin käteni ja kerroin etunimeni, kun kerran jutusteltiin. Mies siihen, että eihän naisen sovi itseään esitellä, siis omasta aloitteestaan. Olin tuolloin abt 25, mies saman ikäinen, estradina jo vanhuuteen kuolleen ravintolagenren kanta-helsinkiläinen in-mesta.
En kyllä ymmärrä miksei saisi itseään esitellä edes etunimeltä. Kuuluu mielestäni yleiseen kohteliaaseen käytökseen ettei anonyymeinä olla kasvotusten tekemisissä. Kaikenlaista kulkijaa mahtuu tähän maailmaan...
Sanopa muuta! Kahdentanssiminen on myös hieman intiimimpi juttu kuin vaikkapa muutama sana metrossa.