Hei, tämä kysymys on suunnattu teille, joilla on muslimipuoliso tai muuten tunnette islamia ja Koraania hyvin eli tietonne on faktaa eikä mitään olettamuksia. Hyväksyykö muslimimies puolisokseen naisen, jolla on lapsia aikaisemmasta liitosta/suhteesta? Onko se heidän yhteisössään hyväksyttävää ottaa puoliso jolla on aikaisemmasta suhteesta lapsia?
Lapset aikaisemmasta suhteesta
Uusperhehärdellikö
8158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Islamin mukaan lapset jäävät erossa isälle.
Yleensä mies ei just sen takia hyväksy naisen lapsia aiemmasta liitosta, kun heidän kulttuurissaan mies saa lapset erossa. Suomessa kuitenkin muslimimiehet lienevät valistuneempia, ainakin oma mieheni hyväksyi ja hyväksyy lapseni täysin, ja jopa hänen vanhempansa sanoivat että "onhan se lapsi kuitenkin syntynyt avioliitossa", eli heidän silmissään en ole mikään kevytkenkäinen horatsu jolla olisi joku äpärä heidän poikansa elätettävänä. Onhan se kuitenkin niin, että lapsi on ikuinen muistutus siitä edeltäjästä, plus että siihen edeltäjään on oltava enemmän tai vähemmän yhteydessä lapseen liittyvissä asioissa. Eli ei koskaan ole sellainen exä, joka jätetään taakse kun jatketaan elämää. Mutta sama tilannehan se on ihan suomalaisissakin uusperheissä :)
Minun Muslimi mieheni ja hänen perheensä hyväksyvät lapseni täysin, vaikka ei olenkaan avioliitossa syntynyt, vaan äiti on kevytkenkäinen horatsu ;) mieheni jopa tietää lukumäärän, kuinka monen miehen kanssa olen ollut ennen häntä! Mieheni ja hänen perheensä tietävät että tulen eri kulttuurista ja siksi eivät tykkää pahaa ollenkaan! Eli riippuu ihan miehestä ja hänen perheestään, kuinka suhtautuvat asiaan.
Suoraan sanoen en usko, että tilanne miehesi kanssa olisi ihan niin ruusuinen. Ihmissuhteet ovat aina kokonaisuuksia ja nyt vaa'assa painaa jokin muu asia riittävästi nostamaan miehesi perheineen 2000-luvulle. Samat ihmiset hieman eri tilanteessa ja asiat olisivat aivan toisin. Ihan siitä riippumatta oletko eri kulttuurista vai et. Toivottavasti tilanne pysyy jatkossakin samana ja elätte elämänne onnellisena loppuun asti.
Mulla myös musumies ja hyväksyy lapseni täysin vaikka eivät ole syntyneet avioliitossa saati samasta isästä..minäkin olen siis "kevytkenkäinen horatsu" jolla kaksi "äpärää" tai siis nainen, joka ei vaan halunnut elää onnettomissa liitoissa..mieheni ja hänen perheensä hyväksyvät minut ja lapseni TÄYSIN joten todellakin riippuu miehestä ja perheestä tuokin. Mies tosin itsekin ollut aiemmin naimisissa ja eronnut eli tietää hän ja hänen perheensä etteivät asiat aina mene niinkuin suunnitellaan. Ihmiset, suhteet, tunteet muuttuvat ja virheitä tehdään puolin ja toisin ja niistä opitaan, se on elämää.
no tilanne on ollut tälläisenä jo 12 vuotta, eikä ole mihinkään muuttunut ;) Lapseni ei edes biologista isäänsä tapaa joten pitää miestäni isänään.Mieheni vanhemmat ovat hyväksyneet minut ja lapseni alusta saakka. Mieheni veljen ja siskojen lapsien kesä kohokohta on että menemme lomalle mieheni kotimaahan ja pääsevät touhuamaan "serkkunsa" kanssa.
Olen ollut rehellinen miehelleni ja hänen perheelleen alusta saakka ja tämä asia painaa vaakakupissa enenmmän kuin mikään muu.
Ennnen kuin ensimmäistä kertaa tapasin mieheni perheen, kysyin että kuinka he suhtautuvat lapseeni. Hän vastasi että hänen perheensä ymmärtää että suomessa eletään eritavalla kuin heidän maassaan ja lapsien saaminen ilman avioliittoa täällä on normaalia, joten mikä syy heillä olisi hyljeksiä minua?
Heille on tärkeämpää se kuinka käyttäydyn heidän poikaansa kohtaan, ei se mitä olen tehnyt elämässäni ennen häntä.
Minun ei ole tarvinnut nostaa mieheni perhettä 2000-luvulle, siellä he olivat jo kun heidät ensikertaa tapasin ;)
lisäyksenä viestiini, että kuinka olisin voinut tuhlata elämästäni ja mikä tärkeintä lapseni elämästä, 12 vuotta miehelle joka ei hyväksyisi meitä sellaisenaan kun olemme??
En todella ole niin epätoivoinen että katselisin hetkeäkään ihimstä joka ei täysillä olisi meidän elämässämme mukana. Saan olla ylpeä ja onnellinen miehestä joka on kasvattanut lastani kuin omaansa.
Kyllä mies itse antaa ymmärtää, hyväksyykö hän sellaisen naisen vai ei. Siitä en kantaisi huolta.
Sen sijaan jos olisin mainittu äiti, miettisin ennemminkin sitä, miten mies saattaa vaikuttaa lasteni elämään.