Mikä siinä on, tapaat kivan miehen joka kiinnostuu sinusta mutta kun kuulee että olemassa on lapsi niin kiinnostus häviää samantien?
Sama on tuolla treffit puolella, suurinosa hakee naista jolla ei ole lapsia...
Ei ne yh-äidit hae isä ehdokasta lapsilleen, minä ainakaan (lapsellani on isä ja hyvä sellainen). Omillani tulen toimeen, joten en myöskään etsi mitään elättäjää!
Sama on tuolla treffit puolella, suurinosa hakee naista jolla ei ole lapsia...
Ei ne yh-äidit hae isä ehdokasta lapsilleen, minä ainakaan (lapsellani on isä ja hyvä sellainen). Omillani tulen toimeen, joten en myöskään etsi mitään elättäjää!
Vastaukset 167
Vanhimmat
En halua naista jonka elämässä exä on vielä niin vahvasti mukana.
En halua perhettä jossa yksi lapsi tuntee ettei kuulu joukkoon, koska hänellä on eri isä kuin muilla.
Ei siinä ole mitään outoa, ettei mies halua naista jolla on jo lapsi jonkun muun kanssa.
Parempi kysymys on että miksi hankit lapsen ihmisen kanssa joka ei ollut se oikea?
Kaikillahan on kuitenkin exiä oli lapsia tai ei. Ja pitkän suhteen aikana on lapsi hankittu, tunteet vain loppuivat kuitenkin sitten myöhemmin... mielestäni suhteessa on turha olla vain lasten kanssa jos kumpikaan ei ole onnellinen!
Eikä lapsi ajattele asiaa niin, ettei kuulu joukkoon ellei sitä tunnetta hänelle itselleen tee, eli onko niin ettet itse vain hyväksy aiempia lapsia?
Suurimmalla osalla on exä, mutta ei enää mukana elämässä. Itsehän sanoit että lapsella on jo isä ja hyvä sellainen, eli hän on selvästi mukana elämässäsi vielä, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa sellaiseen elämään. Tulee sellainen olo niinkuin jakaisin vaimoni toisen miehen kanssa.
Mitä ihmeen järkeä on hankkia lapsi jos ei ole varma että suhde tulee kestämään? Toisaalta jos olit varma että suhde tulisi kestämään, mutta sitten tunteet muka vain loppuivat tuosta vain, niin eipä sekään anna sinusta kovin hyvää kuvaa parisuhdemielessä. Sittenhän tunteesi saattavat tuosta vain loppua minunkin kanssani. Saisi jatkuvasti elää pelossa että yhtäkkiä tunteesi vain katoavat. Kuka sellaista suhdetta haluaisi.
Miten voit väittää että lapsi ei tuntisi ettei kuulu joukkoon? Itsehän sanoit että et hae hänelle mitään isän korviketta. Mutta jotta hän ei tuntisi olevansa erillinen osa perhettä, niin minun pitäisi kohdella häntä ihan samalla tavalla kuin muitakin lapsia. Eli olsisin hänelle isä.
Eli älä puhu ristiriitaisia. Joko haet miestä joka olisi hänelle kuin isä tai sitten etsit perhettä jossa lapsesi ei tunne kuuluvansa joukkoon. Kumpa on totuus?
No eihän ne tunteen nyt viikossa lopu vaan ajan saatossa sitä vain kävi niin... eli tässäkin oli kyse kuitenkin siitä, että vuoden aikana tunteet vain hiipuivat. Eihän kukaan voi koskaan sanoa että suhde kestää ikuisesti?!
Enkä hae lapselleni isää vaan miestä joka hyväksyisi myös lapsen, mutta ei hänen tarvitse olla isä, jota lapseni kutsuisi isäksi! Jos lapsia tulee uuden meihen kanssa niin silloin jokainen lapsi tulee olla saman arvoinen, ei niin että omat ensin ja sitten muut.
Ja kyllä, lapseni isä on hyvä isä, mutta ei hän meillä asu ja aikaansa vietä. Vaan hakee lapsen itselleen jokatoinen viikonloppu sekä jos nyt joitakin reissuja tai vastaavia tulee minne haluaa lapsen mukaansa.
Aika nopeasti tunteet hiipuivat jos vuoden aikana. Kauanko olitte olleet yhdessä ennen lasten hankkimista?
Moni mies ei ylipäänsä ole varma haluaako koskaan lapsia. Sitten kun lapset tulee suhteen alussa mukaan kuvioihin niin aika ymmärrettävää, että se ei montaa miestä kiinnosta. Todennäköisintä lienee löytää seuraa samassa tilanteessa olevasta miehestä.
Ennen lasta olimme yhdessä 5 vuotta, ja erosimme kun lapsi oli 2v joten kyllä ihan pitkän suhteen takaa tämä asia on.
"Eihän kukaan voi koskaan sanoa että suhde kestää ikuisesti?!"
Niin kumppani voi esim. kuolla tai vastaavaa. Mutta kyllä sen pystyy sanomaan varmasti että omat tunteet tulevat aina säilymään toista kohtaan. Ja silloin voi hankkia lapsen kun tietää että ne tunteet tulevat aina säilymään ja toinenkin vaikuttaa yhtä varmalta asiasta
Sinä et niin tehnyt. En ole kiinnostunut naisesta joka toimii noin ajattelemattomasti.
"Enkä hae lapselleni isää vaan miestä joka hyväksyisi myös lapsen, mutta ei hänen tarvitse olla isä, jota lapseni kutsuisi isäksi! Jos lapsia tulee uuden meihen kanssa niin silloin jokainen lapsi tulee olla saman arvoinen, ei niin että omat ensin ja sitten muut."
Eli käytännössä haet lapsellesi uutta isää jolle sinun lapsesi on aivan yhtä rakas kuin kaikki omatkin lapset. Erona on vain se että lapsi ei kutsuisi minua isäksi. Minun pitäisi siis kohdella lasta kuin omaa lastani, mutta hän ei edes kutsuisi minua isäksi. Sehän on vielä pahempaa kuin olla oikeasti aidosti isän korvike.
"Ja kyllä, lapseni isä on hyvä isä, mutta ei hän meillä asu ja aikaansa vietä. Vaan hakee lapsen itselleen jokatoinen viikonloppu sekä jos nyt joitakin reissuja tai vastaavia tulee minne haluaa lapsen mukaansa."
Jo pelkästään tuo saa lapsen tuntemaan että hän on erillinen osa perhettä kun kukaan muu ei koskaan tule mukaan noille reissuille. Muut lapset kutsuvat sitä toista miestä isäksi ja hän kutsuu toista miestä isäksi. Totta kai lapsi tuntee silloin olevansa erillinen osa.
En halua sellaista rikkinäistä perhettä. Haluan perheen jossa kaikki ovat yhtä eikä kukaan tunne olevansa erillinen osa.
Miksi kaunistelet asioita, kun asiat ovat juuri niin kuin sanon. Jollekin miehelle tuollainen järjestely voi sopia. Parhaiten niille joilla on itselläänkin lapsi oman exänsä kanssa. Mutta eikö muka ole täysin ymmärrettävää että minä en halua tuollaista kun voin saada sellaisen yhtenäisenkin perheen josta haaveilen.
"Mutta kyllä sen pystyy sanomaan varmasti että omat tunteet tulevat aina säilymään toista kohtaan."
-Pa**aa puhut. Mutta uskottele toki itsellesi noin jos se helpottaa...
Et kaiketi ymmärrä mitään aidoista tunteista. Totta kai useimmille pariskunnille tulee kausia jolloin ei välttämättä tunne mitään suuria tunteita toista kohtaan. Toinen saattaa jopa ärsyttää ja kyllästyttää. Kausia jolloin ero saattaa tuntua houkuttelevaltakin vaihtoehdolta. Tässä vaiheessa sinun kaltaiset ihmiset yleensä eroavat.
Mutta totuus on että tunteet tulevat takaisin jossain välissä, jos ne alunalkajenkaan olivat aitoja tunteita.
Kyllä sen tietää kun kohtaa ihmisen jota haluaa oikeasti rakastaa elämänsä loppuun asti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Tai ehkä on olemassa ihmisiä jotka eivät oikeasti pysty tuntemaan niin suurta rakkautta?
Kaikilla ei ole exiä.
Helvettiäkös sinä sinkkupalatalla pyörit, jos olet johonkin jo pysyvästi rakastunut... vai mitähän nyt meinaat...
Olen kyllä kokenut sen tunteen että yhtä juttua lukuunottamatta olisin voinut rakastaa naista kuolemaani asti. Mutta sen yhden jutun vuoksi en lähtenyt viemään suhdetta pitemmälle, koska tiesin että se juttu olisi lopulta kaatanut suhteen.
Mutta sukuni on täynnä tällaisia onnistuneita rakkaustarinoita ja olen kyllä päässyt sivusta seuraamaan mitä tarvitaan toimivaan parisuhteeseen. Myöskin vanhempani ovat antaneet hyvää esimerkkiä.
En ole koskaan ollut yllättynyt yhdenkään tuntemani pariskunnan erosta, koska sen yleensä näkee jo päältäpäin onko suhde toimivalla pohjalla vai ei.
Eli et ole ikinä kokenut tätä aitoa kuolematonta tunnetta, mutta tiedät mikä se on.
Mikäs tässä nyt niin vaikeaa on?
Kyllä tiedän miltä se tunne tuntuu koska olen ollut äärimmäisen lähellä sitä tunnetta.
Jos tähän nyt joku kaukaa haettu esimerkki pitäisi keksiä, niin sanotaan vaikka että jos olen maistanut kärähtänyttä kanaa, niin minun ei ole vaikea kuvitella miltä kärähtänyt kala maistuu.
Kun tiedän miltä palanut ruoka maistuu ja tiedä miltä kala maistuu niin voin hyvin kuvitella miltä palanut kala maistuu vaikka en olisi sitä maistanutkaan.
Et sinä vittu mistään mitään tiedä. Oletkohan mennyt lukemaan naisille suunnattuja äklö-romaaneja tai jotain. Ja nyt sitten perustat tietojasi, joista sinulla ei ole luonnollisesti minkäänlaista kokemuspohjaa, niihin.
Ei siinä ole mikään vaikeaa. Sä kuvittelet. Sulla ei ole mitään kokemusta seurustelusta ensinkään. Ikinä et ole naisen kanssa suhteessa ollut ja ensimmäinen suhteesi hyvin todennäköisesti kusee... Ja se on sitten ihan sama, kuinka pitkään sen suhteen jälkeen sinä piinaat häntä lähestymiskielloista huolimatta... Se on silti ohi.
Näin jos saan kuvitella, miten sinun rakkauselämäsi tulevaisuus tulee menemään.
Niin tosiaan, mitenhän tuo parka reagoi, kun siltä toiselta kuoleekin tunteet ja se haluaa lähteä? Se voi olla kovin hankalaa sitten.
Näin jos saan itsekseni dialogia tässä käydä.
Ymmärrän paljonkin tunteista.
Mutta ymmärrän vielä enemmän ihmisluonnosta. Ehkä säkin sitten jonain päivänä... ;)
Mistäs sitä voi tietää onko joku se oikea. Entisen mieheni tapasin 16 vuotiaana. 26 vuotias olin,kun saimme ensimmäisen lapsen. Ei mielestäni mitenkään hätiköityä toimintaa. Saimme vuosien päästä vielä toisenkin lapsen ja kyllä uskoin hänen olevan se OIKEA minulle. Hänpä päättikin 50 lähestyessään hypätä työpaikkasuhteeseen ja aloittaa uuden kahden aiukuisen arjen . Näin minusta tuli yh.
Nyt olen siis sitä pohjasakkaa, joka on persettään vastuuttomasti jakanut ja niitä lapsia tehnyt, oikein kaksi kappaletta. Liittomme kesti 25 v. Tämän vuoksi en sitten ole oikeutettu uuteen suhteeseen. No enpä ole ketään etsinytkään. Yksin elelen lapsen kanssa. Jos joskus kohdalle onnni vielä osuu, niin ehkä pitää kieltäytyä, kun en tiedä onko se nyt oikea minulle ja loppuelämäni kestävä.
"Mutta kyllä sen pystyy sanomaan varmasti että omat tunteet tulevat aina säilymään toista kohtaan". Voiiii kuinka herttasta.
Kunpa mulla olisi edes toinen linssi tallella noista vaaleanpunaisista laseista.
No faktahan on, että 50% avioliitoista päätyy eroon ja naisista lapsia saa 85%. Tuossa lapsellisten eronneiden joukossa on todellisia loistotapauksia, koska valtaosa äideistä kuuluu siihen.
Haha! Kuvittele ihmeessä mitä haluat rakkauselämästäni. En kyllä itse ole koskaan tajunnut mitä iloa ihmiset saa tuollaisten johtopäätöksien vetämisestä...
Älä sinä minusta huolehdi. Yritän olla hankkimatta itselleni mitään "oih tunteeni tuosta vain katosivat" -naista. Jos ihmistuntemukseni kuitenkin pettää ja sellaiseen naiseen sorrun, niin pärjään kyllä.
Toivon kaikkea hyvää myös sinun elämääsi.
Taas näitä ihmisluonto höpötyksiä. Kyllä tiedän että moni ihminen ajattelee että eläimiähän tässä vain ollaan. Mitäs minä siis sille mahdan että petän. On ihan luonnollista että tunteet katoaa, blaa blaa blaa.
Sitten on myös ihmisiä jotka ovat tuon kaiken yläpuolella. Jotka osaavat rakastua samaan ihmiseén uudelleen ja uudelleen. Sellaiset ihmiset taitavat nykyään olla aika harvassa, mutta kyllä niitä löytyy.
Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi.
Paitsi että olen oikeassa sen suhteen, että sulla ei ole asiasta mitään käsitystä.
Uskon ymmärtäväni mitä kjugga on ajanut tässä takaa. Varmasti suurimmalla osalla ihmisistä tulee joskus tilanne suhteen aikana kun tunteet eivät enää jaksa viedä eteenpäin. On kuitenkin niitäkin ihmisiä, jotka tiedostavat vanhat tunteensa ja tekevät rikkinäisille tunteilleen jotain eli korjaavat suhteen eivätkä eroa heti. Tämä kuva kuvaa tuollaisen ihmisen ajatusmaailmaa aika hyvin: http://pinterest.com/pin/246361042086186073/
Nykyään nähdään siis ero liian helposti toimivana ratkaisuna ja lähdetään kävelemään liian pienistä syistä.
OIKEEN sanon minä! Otin miehen jolla on lapsia exänsä kanssa ja sanon sen, että tein virheen kun otin miehen jolla on exän kanssa lapsia, exä on vahvasti mukana elämässä ja mieheni tuntuu roikkuvan siinä, ja nyt olemme siinä pisteessä kahden vuoden seurustelun jälkeen (olemme myös kihloissa) että, eroamme koska mieheni on kiinni vielä menneessä ja luulenpa hänen jopa pettäneen minua tämän ex naisen kanssa mutta molemmat yllätys yllätys kiistävät sen ja minä vain kuvittelen tilanteen!
"Parempi kysymys on että miksi hankit lapsen ihmisen kanssa joka ei ollut se oikea? " Niinpä, olen samaa mieltä! Pitikö tehdä nuoruudessa vahinko lapsia? Olen kiitollinen, että minulla ei ole pentuja elätettävänä!
Tämä oli kuin mun elämästä. Mulla tosin kolme lasta ja 17v suhde. 10v hääpäivää vielä juhlittiin ja luulin kaiken olevan hyvin mutta vain n kuukausi sen jälkeen mieheni kertoi haluavansa erota. Hänkin siirtyi kahden aikuisen elämän uuden vaimonsa kanssa. Lapsiaan tapaa suunnilleen joka toinen viikonloppu. Juhlapyhät ja lomat lapset ovat kotona.
Mulla ikää jo yli 40v, joten olen elänyt täysin yksin jo yli kuusi vuotta. Uudesta suhteesta en enää edes haaveile. Silti se sattuu joskus nähdä perheitä yhdessä, olenhan aina sydämessäni yhden miehen nainen vaikka exää kohtaan tunteet ovatkin kuolleet. En enää osaa rakastaa naisen lailla, en ketään.
Sama tilanne täällä. Ero tuli kun mies oli tiukasti exänsä talutusnuorassa kiinni koko meidän suhteen ajan, sillä verukkeella että on yhteinen lapsi. Sain tarpeekseni ja lähdin.
Suomalainen mies ei vain voi sietää toisen miehen lapsia.
Nim. kokemusta on lapsen näkökulmasta
Mitäköhän nämä ihmiset, jotka julistavat tätä, että joku on valinnut väärin ja on mennyt vielä lapsenkin tekemään, tunteet eivät lopu koskaan kun on valinnut oikein ja muuta diipadaapaa, tekevät siinä tilanteessa, kun itse ovat siinä omasta mielestään loppuelämän kestävässä parisuhteessa lapsineen kaikkineen ja tämä toinen osapuoli sanokookin jotta morjens, mä lähden nyt.... Toista ihmistä kun ei voi omistaa... ei siinä paljon auta sanoa että mä TAHDON että tää kestää hautaan saakka... Siinäpän ootte mahdollisesti samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja, eikä siinä enää ihmettelyt auta.
"Sitten on myös ihmisiä jotka ovat tuon kaiken yläpuolella."
-Mikäli kuulut ihmisrotuun, niin et voi olla inhimillsen käyttäytymisen yläpuolella.
Vaihtoehdoiksi jäävät, että joko valehtelet ja petät itseäsi asian suhteen tai sitten olet aidosti niin sinisilmäisen naiivi ja kokematon, että uskot tuohon.
Kumpi lienee parempi vaihtoehto....
Tunteethan kuolee suhteess aina. Sinä et ole tahtonut tarpeeksi, ja se kertoo sinusta paljon. Toisekseen synnyttäneillä naisilla on ihan löysä kroppa ja minä en ainakaan siedä toisten kakaria omissa nurkissani.
Itse asiassa minä löysin elämäni parhaimman, komeimman, seksikkäimmän, ihanimman ja luotettavimman miehen, kun olin yksinhuoltaja. Eli tuo ap:n väite ei pidä paikkaansa mielestäni. Kaikki muutkin yh-tuttuni ovat nykyään uusissa suhteissa. Ehkä se on vain hyvä, että joku ääliömies kaikkoaa kuultuaan lapsesta, eihän hän olisi silloin ollut sopiva alun perinkään, eikä tule hukattua kallista aikaa sellaisen tapailuun.
Ennakkoluuloja osin, mutta ehkä pari asiaa ylitse muiden:
1) lapsi on ikuinen muistutus siitä, että sinulla on ollut toinen mies, jonka minä uuten miehenä ehkä myös joutuisin näkemään joskus ja vertailemaan häntä itseeni (ei kiva tunne)
2) pelko siitä riskistä, ettet halua enempää lapsia minun kanssani, kun sinulla jo yksi - tästä tulee miehlle paineita hankkia lapsia mahd. pian
No, kaikki eivät varmaan jaa näitä tuntemuksia mun kanssa mutta nuo päälimmäisenä itselläni aina näissä tilanteissa... toki jos tietäisin naisen olevan just precis unelmieni täyttymys (esim. tuntisin entuudestaan ja olisin aina ollut ihastunut häneen) niin lapsi tuskin este...
Eli oletko itse niin epävarma itsestäsi ettet kestä ajatusta ex miehestä? eihän mies olisi ex jos tunteita vielä olisi! Eli ne on kyllä käyty läpi jo aikoja sitten ja elämää kumpikin tahollaan jatkanut eteenpäin! Ex miehelläni on kuitenkin jo uusi nainen, joten ei hänkään minun perääni haikaile!
Ja mielestäni lapsen hankkimisesta ei pitäisi tulla paineita, ei sitä voi kiirreellä hankkia tai vain sen takia että itsellä ei lasta ole...
Hmm... no ehkäpä nämä valoittavat hieman minun puoltani tässä, miksi miehet eivät yh-äitiä halua :´(
Epävarmuus/mustasukkaisuus jne. ei välttämättä tosiaan ole mitään rationaalisia tunteita... mutta olen itsekin kokenut että exän uusi niin itsevarma ja kaikkien haluama mies on saanut raivarin kaikkeen minusta liittyvästä vaikka mitään syytä pelkoon ole, en todellakaan ole exästäni kiinnostunut enää... mutta nyt siis ei voida olla kavereitakaan enää exän kanssa.
Mutta ei kaikki siis ajattele näin, ja parhaiten kaveripiirissä näyttää toimivan yh-isä yh-äiti -parit, joten siinä olisi yksi ajatus... ja paljon on miehiä joita ei (etenkään) yksi lapsi hetkauta, niitäkin nähty. Moni vaan ajattelee yksinkertaisesti että on helpompaa aloittaa "puhtaalta pöydältä", etenkin nuoremmat miehet... Joten kyllä se mies vielä löytyy, älä luovuta ;)
Kiitos positiivisista ajatuksista! Kerkesinkin jo miettimään mitä ne yh-isät tekevät, itse en ainakaan ajattele niin etteikö minulle kelpaisi mies jolla jo lapsi / lapsia olisikin!
Eli avoimin mielin vain eteenpäin ja koitetaan olla lannistumatta niistä joille me yh-äidit ei "kelvata".
Totta myöskin tuo, että ikä vaikuttaa myöskin asiaan itse olen yli 30 jo :D
Aurinkoista kesää sinulle!!
Ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä epävarmuuden kanssa, että ei pidä ajatuksista ex-miehistä. Itse ajattelen ennemminkin, että löytyy miehiä, jotka voivat kuittailla minulle panneensa minun vaimoani.
ja lapsellisuus tuossa kunniaan!!! väittäisin, että usea yli 30v ei enää tuolla tavalla käyttäydy!
Eipä kukaan tuollaisista kommenteista ainakaan iloitse. Ei mielestäni mitenkään erityisen lapsellista, aika normaalia mustasukkaisuutta.
Vastaus kohtaan yksi: sinulla on heikko itsetunto!
siis sinulla silverfire.... grow up!!
Se kohta 1) vertailu ex-mieheen sisältää muitakin elementtejä kuin "kumpi meistä on parempi"-kilpailua katkeran itsesäälin kera. Ei mua ole haitannut jos naisella on ex-miehiä, en paljoa mieti onko joku heistä minua parempi sängyssä tms. koska sille ei voi mitään ja tärkeintä on nykyhetki.
Pointti on se, että lapsen kanssa vertailu exään on kuitenkin eri asia koska sen oma isä on kuitenkin aina ykkönen ja on riski että jos minä pidän sitä ex-miestä ärsyttävänä idioottina niin ehkä näen sitä idioottia osin myös naisessa ("miksi oli niin tyhmä että hankki lapsia sen kanssa ja pitääkö sitä edelleen minua parempana jos mies jätti") ja lapsessa, joka saattaa muutenkin inhota minua koska olen uusi vieras elementti hänen elämässään vaikka kuinka yrittäisin olla hyvä isähahmo...
Jos ex-mies taas on mainio, fiksu, kohtelias hyvä tyyppi niin melkein helpompaa olisi sitten asioida. Kunhan pelkokohta 2) ei toteudu.
Mutta huono itsetunto toki on, siinä olet oikeassa... ja mustasukkaisuuteen ei vaikuta mikään ikäraja, sitä esiintyy vanhemmillakin ihmisillä niin eri tavoilla yleisesti että "grow up" ei ole tae mistään, "grow wiser" sen sijaan voisi olla.
etten minäkään naisena mielelläni tahtoisi yh-miestä, jonka luona lapsi siis asuu. Lapsi kokee helposti olonsa uhatuksi ja että joku tulee näyttelelmään uutta äitiä/ isää. Joskus lapsen kasvatukseen TÄYTYY puuttua jos lapsi käyttäytyy onnettoman ikävästi, mutta silloin tulee juuri näitä; et ole edes mun oikea vanhempi jne.
Tietty naiivius nuorina vanhemmiksi tulleissa ärsyttää. Mielestäni lapsi on niin iso juttu, että sitä täytyy tarkoin harkita ja suunnitella/ ajoittaa. Sen jälkeen lapsi on nro 1 eikä enää omat jutut, lapsen ehdoilla mennään.
No en ihan kyllä nuorena ole äidiksi tullut (lähempänä 30v ikää vasta) ja lapsi on harkittu ja pitkän suhteen tulos, mutta koskaan kun ei voi tulevaisuutta etukäteen tietää mitä tapahtuu...
Ja totta, lapsi on nro 1 eikä minulle mies lapseni eteen mene. Toki tasa-arvo perheessä on oltava, mutta täysin lapsen ehdoillakaan ei voi mennä. Eihän lapsi voi arjen kulkua tms. päättää!
Tässä on yksi syy miksi lapseton mies ei halua yksinhuoltajaa. Lapset ovat aina ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Sinä olet siis aina sivullisen roolissa. Omia lapsia varten voisi omistaa elämänsä, mutta toisen lapsille sitä ei halua tehdä.
Ehkä parempi kun et niitä omiakaan lapsia saa. Voi nimittäin sattua että vaimolle lapset on ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä ja itse jäät sivullisen rooliin. Olet vain isä lapsille, et mies vaimollesi.
No jos oletetaan että olisit itsekkin edelleen lapseton huoleton sinkkunainen ja tapaisit yh-isän/viikonloppu isän, niin kuinka mielekkäänä pitäisi yhtäkkiä alkaa "leikkimään kotia" tämän miehen ja sen mukulan kanssa?
Ja minkä takia tapailet muksuttomia miehiä ylipäätään, kun suomi on väärällään eronneita miehiä joilla myös on kakaroita ja exiä ja kokemuksia niistä?
Itse tunnen tälläkin hetkellä kolme sellaista tapausta. Kukin oli naimisissa alle 8 vuotta ja rakennuttivat/ostivat talot ja systeemit, ja nyt kaikki kolme asustavat yksiöissään vuokralla viikonloppuisinä ja makselevat asuntolainojaan kämpästä jossa ex-eukko asustelee muksujen kanssa.
Sellanen mies sopisi sullekin varmaan paremmin, eikö? Varsinkin kun yh-äipät olettavat aina olevansa paljon "kokeneempia" parisuhdeasioissa kuin lapsettomat sinkut.
Olen kyllä tapaillut miestä, jolla oli jo yksi lapsi aiemmin, joten nyt ei ole kyse siitä. Ja toisekseen, tapailen miestä kun miestä jos on kiinnostava. En itse ole mitenkään esteinen tapailemaan miestä jolla on jo lapsi / lapsia.
En koe olevani mitenkään parempi tai kokeneempi parisuhdeasioissa kuin muutkaan, jos olisin kokeneempi tai parempi niin en olisi yh-äiti!
Mulle kans "pisti silmään" (taas) tuo, että miksi yh-äiti hakemalla hakee lapsetonta sinkkumiestä, kun on niin paljon samassa elämäntilanteessa olevia yh-isiä (suurin piirtein yhtä paljon kuin yh-äitejä). Olisi parempi hakea samassa elämäntilaneessa olevaa miestä, niin asioiden sopiminen ym. on helpompaa, eikä toisen osapuolen tarvitse olla suhteessa lähtökohtaisestikin se altavastaaja. Lapsellisen ja lapsettoman suhde ei koskaan ole tasa-arvoinen, mutta kun molemmilla on entuudestaan lapset tehtynä, niin suhde on alusta asti tasa-arvoisempi.
No jaa, itsellä on 3- vuotias lapsi ja yhteishuoltajuus enkä edes etsi naista jolla ei lasta/lapsia jo ole. Kuitenkin uskon elämän olevan niin paljon helpompaa toisen yh:n kanssa entä sellaisen jolla ei lapsia vielä ole.
Ja lisäksi elämäntilanne on sama ja voi niinsanotusti jatkaa elämää siitä mihin ex:än kanssa jäi eikä elää nuoruutta uudelleen niinkuin usealle eron jälkeen näyttää käyvän.
Toki on olemassa naisia jotka oikeesti tykkää lapsista ja pystyisivät olemaan hyviäkin äitipuolia mutta se nyt on niin tuurissaan että sellaisen löytää.
Juuri näin. Olet fiksu mies, kun ymmärrät olla realisti, etkä ajattele olevasi samassa tilanteessa kuin olit lapsettomana sinkkuna. Se ei olisi lapsen etukaan. Valitettavasti moni yh-äiti ei tätä suostu ymmärtämään.
Kyllä mäkin lähtökohtaisesti hylkään yh- ja viikonloppuisät ja kaikki miehet joilla on alle 15-vuotiaita lapsia, mutta se on vaan asenne, jota ei sovelleta kun oikea osuu kohdalle. Kätevä tekosyy se kyllä on, jos tyyppi ei muutenkaan kiinnosta. Oikeasti lapsilla ei ole mitään väliä jos todella kolahtaa.
Sama se on miehillä. Periaatteessa yh ei kelpaa, mutta todellisuudessa joku tietty yh kelpaisi jos vaan saisi.
Ei pdä paikkaansa.
Jos kuvittelet että miehet valitsisivat yh-äitejä jos vain saisivar niin et tajua mistään mitään. Yleensä miehet eivät halua yh-äitjä oli ne naiset ketä tahansa. Ellei siis mene jalat täysin alta jota tapahtuu todella harvoin.
Siihen että miehiltä menee jalat alta ei paljon tarvita.
Palstapuhetta riittää, mutta tosielämään kun vilkaisee, niin aika moni nainen on toisella kierroksella. Nainen menee kaupaksi kuin lämmin leipä.
No kyllä minäkin voin sellaista nussia, jos se ei ole äpäröitä vääntäessään revittänyt alapäätään pilalle eikä ole ihraa ja selluloosaa ja lärvi ole ruttuinen ja tissit roiku.
Puolisokseni yh ei kelpaa.
Ottaisin ilman muuta vakavasti ton mouhoamisen, jos pystyisin.
Verbaalisesti toi oli kaukana ilotulituksesta, parempaakin on palstalta luettu.
Lapsen omaavat naiset menevät kaupaksi kuin lämmin leipä pitempiaikaiseen suhteeseen lapsettoman miehen knassa?
Mistäs olet sellaista päätellyt.
Siihen että mieheltä menee jalat alta ja hän alkaa moiseen tarvitaan aika paljon jos vaihtoehtoja vain on.
Ainakin tuntemillani miehillä niitä vaihtoehtoja on ja jos ei olisi niin silti oltaisiin mieluummin yksin kuin alettaisiin suhteeseen yksin tai yhteishuoltajan kanssa.
"Palstapuhetta riittää, mutta tosielämään kun vilkaisee, niin aika moni nainen on toisella kierroksella."
Väität siis minua joko valehtelijaksi tai että yh-äidit menevät kuumille kiville?
Minkäs takia kuvittelet että aloittaja sitten kyselee asiaa täällä netissä?
Palstapuhe kuule kertoo joskus ihan puhtaasti totuuden jos kysyt vain oikealta ihmiseltä.
Et sinä valehtele, koska uskot itse sanomaasi. Tiedän kuitenkin riittävästi eläviä esimerkkejä joihin perustan käsitykseni.
Kuten sanoin aiemmin: se että toisella on lapsia on kätevä syy irrottautua silloin kun ei muutenkaan ole kiinnostunut. Silloin sitä sanoo: ei tästä kuitenkaan mitään tuu..ollaan niin eri elämänvaiheessa...olet saanut jo kokea kaiken...
"Et sinä valehtele, koska uskot itse sanomaasi. Tiedän kuitenkin riittävästi eläviä esimerkkejä joihin perustan käsitykseni."
Aivan ja minä tiedän vastaesimerkkejä. Oikeastaan hienoa jos joku lapseton mies jaksaa alaka yh-äidin kanssa olemaan. Meitä on kuitenkin monia joita ei kiinnosta lainkaan ja todellakin pitäisi tulla elämän suuri rakkaus (aivan uskomattoman kaunis jne. nainen vastaan) että sellaista edes harkittaisiin.
"Kuten sanoin aiemmin: se että toisella on lapsia on kätevä syy irrottautua silloin kun ei muutenkaan ole kiinnostunut. Silloin sitä sanoo: ei tästä kuitenkaan mitään tuu..ollaan niin eri elämänvaiheessa...olet saanut jo kokea kaiken... "
Kuvitteletko että tuo on vain pelkkä tekosyy?
Koska tuo voi olla ihan hyvin tottakin.
Toinen tahtoo elää parisuhde-elämää ja kokea sitä toisen kanssa, mutta se on hankalaa kun suhteessa on lapsi, toisen miehen lapsi.
Jos kuvittelet että mies irrottautuu tuosta suhteesta sitä vain tekosyytä käyttäen yh-äidille ja itsellekin niin olet väärässä. Toki varmaan joskus niinkin joka itseasiassa todistaisi tuon edellisen kohtani eli että yh-äidin kanssa ei vakavaa suhdetta halua monikaan lapseton mies todeksi.
Kyse on lopulta että miten mies laskee mitä suhteesta voi tulla. Parempi ainakin heti todeta että ei tule mitään kun lapsi on valmiina kuin sitten myöhemmin.
Ei, kyllä toisen yksinhuoltajuus on aina tekosyy. Voi tietysti olla suhteita, joihin ei ryhdytä rakkaudesta ja jolloin on tärkeitä vaatimuksia kumppanin tulotason, koulutuksen tai ulkonäön suhteen.. Bad excuses.
Ei todellakaan ole tekosyy.
Rakkaus ei voita kaikkea ja on turha odottaa että miehen tulisi rakastaa jonkun toisen miehen lasta pyyteettömästi samalla sen naisen kanssa.
Yrität tehdä tuosta valinnasta "negatiivisen" ja selittää miehen käytöstä "negatiivisesti" koska et nähtävästi pidä siitä jos mies ei pidä naisesta ja ajatuksesta suhteesta tai tunteet kuolevat kun siinä on toisen miehen lapsi mukana.
Se on erinomainen syy olla alkamatta suhteeseen ja voidaan kysyä oliko siinä oikeaa rakkautta jos mies ei halunnutkaan suhteeseen sen lapsen takia?
Paskan vitut. Tässä puhut kyllä niin puutaheinää kuin olla voi. Ilmeisesti vain siksi ettet voi myöntää itsellesi että yh-status laskee tasoa automaattisesti lapsettomien miesten silmissä. Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan, on herttaisen yhdentekevää mitä itse luulet asiasta tietäväsi.
Tottakai yh-status laskee naisen tasoa miehen silmissä. Siksi helvetti onkin irti, kun ei edes yh:lle kelpaa, vaikka on itse tällaisen suuren luokan tasonalennuksen ollut valmis tekemään. Enkä olis ottanutkaan vaan lähden tästä ketjuilemaan.
Cruisen liukkaille pääsis nyt...vaan eihän kelpaa
menee kaupaksi mutta ei parisuhteeseen..
No ei kyllä kelpaa yh-ä mulle ainakaan muuten kun panosuhteeseen ja sillon kun muksut ei oo kotona.En kyllä rupee kenenkään toisen äijän kakaroita elättään.Äijäkin ollu joku narkkari-juoppo niin lapsistahan tulee samanlaisia kun geenit määrää ja semmosia pitäis sit muka elättää ja kattella.Tutuissakin monta kiinnostavaa naista olis mutta ovat yh-äitejä niin ei kyllä nappaa ja 100% kavereistakin on samaa mieltä ettei yhoitten kanssa kyllä mitään vakavia suunnitella.Tuntuu että muksuja tehdään hetken mielijohteesta vaan kaikenmaailman hamppareiden kanssa ja sitten ihmetellään kun yhtäkkiä ei kelpaakkaan kenellekkään.
Sinähän et sitä valitse joutuuko mies olemaan lapselle isä vai ei. Aina mies joutuu luomaan uuden ihmissuhteen siihen lapseen myös ja totuttautumaan elämiseen sen kanssa.
Joistakin ei ole siihen ja kaikki eivät halua. Sen lisäksi on vielä se exä ja hänen kanssaan eletty elämä jne. Mukana suhteessa. Jos taas ex ei ole kuivoissa niin sitä enemmän joutuu myös olemaan isä aille lapselle.
Useampi mies suoralta kädeltä minä mukaan lukien ajattelee että haluaa ensin sen parisuhteen ja sen vakavoituessa sitten lapsia jne.kuten sinäkin alunperin eikä niin että aloitetaan puolittainen perhe-elämä tai tullaan osaksi puoliperhettä jo seurestelun alkaessa. Vaikka olen jo 30 niin ajatus että alan tuohon naisen kanssa jolla on jo lapsi(a) on mieletön.
Mieluummin yksin kuin suhteessa johon ei halua olipa nainen millainen muuten hyvänsä. Muiden miesten lapsille kiitos ei ennen kuin ja jos on omia.
Toimii se toisinkin päin. Mikäli mies on yh tai edes viikonloppuisä, niin ei kiinnosta - en välitä lapsista, olen omani maailmalle saattanut ja toisten lapset eivät todellakaan kiinnosta. Jos mies on hyvä isä lapselleen nostan hänelle hattua ja häivyn, jos ei ole, niin halveksin häntä ja häivyn.
Entä jos miehelläkin on lapset maailmalla, kelpuutatko sitten? Vai pitääkö olla ihan lapseton mies?
Kyllä kelpaa ainaskin mulle. Eipä vaan yh naiset mulle vastaile mitään ikinä. Taitaa olla nirsoo porukkaa nää yh naiset. Naamaraja vissiin ketä ne kelpuuttaa.
Minulle suurin syy on se, etten ole valmis/halukas siirtymään suoraan tapailusta lapsiperheen arkeen, varsinkaan täysin vieraan lapsen kanssa. Niinhän se käytännössä menisi. 4v on niin pieni, että käytännössä kaikki arki pyörisi hänen ympärillään. Jos asuisin samassa talousdessa kuten pitkässä suhteessa jossain vaiheessa tapahtuu, olisin väkisinkin tiivis osa sitä arkea. Minulla tuskin olisi silti mitään sananvaltaa, koska en ole oikea isä. Jos jotain yrittäisi, niin olisi ex-mies kovistelemassa, että mitäs mun lastani komennat.
On täysin eri asia kasvaa yhdessä vanhemmiksi kumppanin kanssa. Voi yhdessä totutella ajatukseen lapsen tulosta, olla mukana lapsen ensi hetkistä alkaen. Sillä varauksella, että päättäisimme edes lapsen joskus hankkia. Yh:n kanssa mitään tuota ei ole.
En vihaa lapsia, vaan tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. En silti halua hypätä suoraan siihen lapsiperheen arkeen. Kuten moni jo neuvoi: Tapaile yh-miehiä.
"Miksi yh-äidit eivät kelpaa miehille??"
-Riippu varmaan miehestä. Kyllä ainakin mulle "kelpaa" yh ihan siinä missä lapsetonkin. =)
Mulle ratkaisee ihan muut seikat...
Etkö sinä ollut varattu? Ja täällä yrität iskeä yh:itä. Että oikein "kelpais" sullekin. Just juu.
Olen varattu. Lukee kyllä ihan profiilissakin.
Enkä "yritä iskeä" ketään täältä sen enempää kuin muiltakaan palstoilta.
Kerroin vain, että mulle ei se ole mikään automaattinen este parisuhteelle jos nainen on yh. *vääntää rautalangasta mallia*
Mitä vittua nämä nussijat tulevat sinkut-palstalle vittuilemaan ja kerskumaan nussimisellaan.
Pyörin tällä palstalla, aina silloin tällöin, koska monen täällä kirjoittavan sääliön jutut huvittavat minua. ;D
Olen pyörinyt täällä, riippumatta parisuhdestatuksestani, jo vuodesta -03...ja tulen varmasti jatkossakin täällä pyörimään silloin kun se sattuu huvittamaan itseäni.
Deal with it. ;)
Haluan oman perheen. En kennenkään toisen perhettä. Näin yksinkertaistettuna.
Veit sanat suustani. Samaa mieltä.
Jaa... tietääkseni kelpaa.
Jos lapsesi isä on hyvä niin miksi olette eronneet? Eikö lapsen isä jaksanut lapsen äitiä? Jos tämä hyvä isä lähti lapsesta huolimatta niin miksi joku toinen vaivautuisi hänen sijaisekseen? Vai eikö lapsesi isä sittenkään ole hyvä? Joku tuossa haisee.
Jos minulla ja exälläni on suhteessa ongelmia niin eihän se hänestä huonoa isää tee?!
Uusperhekuviot ovat niin vaikeita, että itse en yhteishuoltajamiehenä enää edes haavaile yhteenmuuttamisesta kenenkään kanssa. Tietysti lapsettoman naisen kanssa moni asia olisi yksinkertaisempaa, mutta aika harva lapseton nainen haluaa lapsellista miestä, joka ei enää halua lapsia.
Tästä syystä olen tullus siihen tulokseen, että erillään asuminen on ainut vaihtoehto minulle. Tapaamisia tulee silloin tosi harvoin, kun kummallakin on lapsset ja omat kiireensä.
Ei karkoita äitiys, mutta varovaisemmaksi tätä nykyä saa. Kantapään kautta opittua, ettei voi koskaan tietää millainen historia ja mitä parisuhdetraumoja on takana. Yksinäisen kanssa tällaiset asiat selviävät aika nopeaan, mutta yksinhuoltajaa ei voi tuosta noin vain tapailla. Liian moni kaipaa hetkeksi pelkkää turvallista kainaloa, ei uutta kumppania sotkemaan arjen kuvioita.
Yksinhuoltaja naisia on laidasta laitaan, on niitä joilla on tuo lapsen isä kuvioissa. Joten suhteessa saisi sitä aikuistenkin aikaa. Sellaisessa olen ollut ja jäi ihan hyvä maku suuhun siitä (vaikkakin lapsen isä oli ykkösluokan kusipää)
Ja on niitä jotka ovat kirjaimellisesti yksihuoltajia. Ei ole varsinaisesti tukiverkkoa joka voisi jonkun vkl katsoa lasta. En sellaiseen en missään nimessä ikinä lähtisi, kokeilin ja en voisi sanoa että missään vaiheessa olisin ollut suhteessa oli aina minä-mimmi-lapsi niin ei tuollainen nappaa.
Lisäksi on hieman ulkoisia vaatimuksia, jos on antanut raskauskilot jäädä eikä mitään motivaatiota lähtee niitä karistaa pois. Ei kiitos! (sama juttu lapsettomat läskit)
Joillakin miehillä (tässäkin aloituksessa oli myös) niin ajattelee että lapsi muistuttaa siitä että nainen on harrastanut seksiä ennen häntä, mikä nyt on aivan lapsellinen ajatusmalli. Oli lapsi tai ei niin aikuiset ihmiset harrastaa seksiä.
"..Olen aikuinen enkä ole koskaan harrastanut muuten kuin oman käteni kanssa, eikä tilanne todellakaan ole tämä omasta tahdostani. Siksi en myöskään hyväksy sitä että nainen on nussittu saastainen portto, haluan teinineitsytmorsiamen.."
Huomaa ettei hissi vedä ihan vintille asti. Ensinnäkin tuo on kuin lapsen suusta "kun mä en saa nii ei saa muutkaa" get a life, oikeesti. Ja mistä syystä olet oikean kätesi kanssa kihloissa? Liian nirso ettet halua mitään rumaa/läskiä naista vai?
Sairas trollaava erektio-ongelmainen olet.
Nussin ja vedän käteen, dig deal?
Herää sieltä utopisesta maailmastasi ja hyväksy ns. oma tasosi ja lopeta se fantasiointi siitä että saat hoikalta, kauniilta impivittuiselta naiselta.
Lapsi tai ei, jotkut naiset ovat seksikkäitä vain. Itse punttia ja aerobista liikuntaa päivittäin vaadin että naisenkin pitää olla aktiivinen liikunnan harrastaja, joten en tapaile,- seurustele sellaisten "valaanpuolikkaiden" kanssa.
Noin Harlekiinimaisesti kun kuvailit tuon, niin taitaa olla tuttua kohtaamiset tuollaisten kanssa, mutta hekään ei syty sinunlaisesta.
Ti-ti-tyy vaan sullekin.
Jos sensuuri toimii asiattomien ja vihamielisten viestien kohdalla niin kuin kuuluisi, niin tämä "aikuinen harrastelij"-viesti poistuu muutaman muun perässä tulevan viestin kanssa. Yrittäkää ihmiset hyvät pysyä ihmisinä ja muistella edes jonkinlaisia käyttäytymistapoja. Aloittaja odottanee ennemmin asiallisia vastauksia.
Sama juttu toisin päin. Oon 30-vuotias sinkkumies jolla on lapsi. Kukaan nainen ei halua tutustua minuun, ei edes yh:t. Moni lupaava juttu kaatuu aina siihen, kun kerron minulla olevan lapsi nuoruuden suhteesta. En voi käsittää, että mitä haittaa siitä on naiselle jos mies on joka osa-alueella hyvin menestynyt paitsi siinä, että on joskus saanut lapsen jonkun toisen kanssa.
Elämän parhaat vuodet meni ja menee yksin hylkiönä.
Miksi helkkarissa haluaisin jonkun toisen miehen mukuloita jalkoihin pyörimään kun ei omiakaan ole. Kyllä mie haluan lapsia, ei se siitä ole kiinni, mutta uusioperheiden bordellia olen nähnyt läheltä ihan riittämiin. Ristus perkele mie en siihen karuselliin halua hypätä..
Minä pidän rauhallisista illoista, spontaaneista reissuunlähdöistä, joustavista aikatauluista, pitkistä sunnuntaiaamuista ja rakastelemisesta missä milloinkin, kun kumpaakin sattuu haluttamaan. Siihen yhtälöön ei lasta sovi.
On minulle jankutettu sitä, että tuohan on pelkkä järjestelykysymys. Minäpä vain en halua suhteeseen, jossa ihan kaikki pikkuasioista isoihin pitää järjestellä sen lapsen ympärille. Yksinkertaista.
normaaliin elämään. Lasta haluamattomat ovat itsekeskeisiä vain nautinnoille eläviä kusipäitä
Oletko sinä yhtä yksisilmäisen ja yleistävän kriittinen silloin, kun lapsesi ovat kanssasi eri mieltä? Toivottavasti sinulla ei niitä ole etkä niitä myöskään saa; jokainen lapsi ansaitsee tasapainoiset vanhemmat tai ainakin yhden. Sinusta ei ole kasvattajaksi.
Jutut jotka mahdollisesti voisivat tehdä YH:sta kelvottoman...
Lapsi on hirviö helvetistä. Jos lapsi on sellainen saatana, että verenpaine nousee aina kun se on 50m säteellä, niin ei luonnollisesti tule mieleenkään sen kasvattajaan sekaantua.
Mikäli nainen on jo lapsensa tehnyt, eikä enempiä halua. Eli lapset jonkun toisen kanssa ja toimiva parisuhde sitten toisen kanssa vaan... Ei kiitos. Se on liian keski-ikäistä meininkiä mulle ja haluan lapsiakin.
Niin ja sitten kaikki sellaiset syyt, jotka tekevät naisesta ei-kelpaavan, oli hän yh tai ei. Noita kahta enempää en siis nyt keksinyt ihan äkkiseltään. Toisaalta jos on 7 lasta naisella ja oma toimeentulo aina vähän niin ja näin, niin siinä on sitten elättäjän rooli niin selkeästi tarjolla, että eihän siihen ryhdy.
No olisihan se siinä kuitenkin vähän kuin "kolmantena pyöränä" aina ja minä ainakin etsin PARIsuhdetta. Pahimmat YH:t ovat sitten vielä näitä, jotka ovat tenavansa pistäneet alulle kännissä jonkin tuntemattoman baarista "isketyn" viskisiepon kanssa. Minä ainakin kumppania hakiessa katson myös vähän sitä, että minkälainen harkintakyky ja vastuuntunto sillä mahdollisella tulevalla elämänkumppanilla on...
Itse olen yh-äiti, ja pidän täysin luonnollisena sitä, että lapseton mies ei halua suhteeseen kanssani. Itsekin haluan mieluummin miehen, joka on jo kokenut vanhemmaksi tulon. Koen olevani enemmän samalla viivalla sellaisen miehen kanssa.
Tunnen miehen joka seurusteli yh naisen kanssa. Sen naisen mukula oli oikein kauhukakara. Heitti miehen ps 3 konsolin parvekkeelta alas. Nainen ei vissiin ollut opettanut lapselleen mitään tapoja.
Ei lelun heittäminen parvekkeelta ole kiltisti tehty. Lapsen olisi pitänyt ensin keskustella äidin kanssa vakavasti siitä, onko hyvä idea tuoda kotiin mies, jonka aivot ovat vielä aikuisiällä paina-nappia-ja-hihku -pelien lumoissa - siis ylimääräinen lapsi.
pleikkari 3 konsoli ei ole lelu. maksaa jotain 300 egee meinaan
vaikka kallis lelu onkin.
Olisi sinunkin kannattanut pelata lapsena niin olisit ehkä tullut hieman viisaammaksi, jotta tietäisit peleissä olevan paljon muutakin kuin nappien painelua.
Kyllä minä pelasin, paljonkin. Siis pienenä. Sitten kävin koulua, lähdin opiskelemaan ja valmistumiseni jälkeen olen ollut kiinnostunut vaikka kuinka monenlaisista asioista, mutta en napin painelusta ja ruudun tuijottamisesta (ihan sama, onko siellä ralliautoja, nudisteja, ritareita, kotieläimiä tai avaruusaluksia - samojen nappien painelua se on silti).
Pelejä pelaava mies (tai kuka tahansa napin painamisesta ilonsa saava yli kaksikymppinen) on hyvin luotaantyöntävä ajatuskin, saati sitten, kun sellaisen joutuu näkemään ihan kasvotusten.
Ilmeisesti et ole pelannut kovinkaan haastavia pelejä jos tuo on mielipiteesi peleistä ja pelaajista. Tietenkin sinä vain provoilet, mutta löytyy ihmisiä joilla on todella tuollaisia ajatuksia.
Onhan naimisiin menokin vain sormuksen laittamista sormeen ja lapsen kasvatus on lapsen toiminnan katsomista monta tuntia päivässä, silti joku pitää näitä tärkeimpinä tapahtumina elämässään.
Onko se sinulta pois, että minun mielestäni nappienpainelupelejä harrastava aikuinen on tylsämielinen ja surkeaa seuraa? Kyllä minä ymmärrän sen, että moni jää useammallakin tavalla lapsen tasolle loppuiäkseen, mutta ymmärrätkö sinä sen, että toiset taas kehittyvät pitkälle eteenpäin? Jopa jotkut pikkulapset osaavat viskata sormennytkyttäjän pleikkarin parvekkeelta alas, kun eivät enää halua katsella mokomaa.
Nussiminenko sitten tekee aikuisen? No anna pillua, niin minustakin lopulta tulee oikea aikuinen. Pelaamista ei kyllä pillukaan saa minua lopettamaan.
Kiltisti tulit sitten todistamaan, mitä mielessäsi piilee: nappien nytkyttely ja oma pippeli. Eivät naiset sinun kaltaistasi riesaa tarvitse, nytkyttele vain itseksesi ja itseäsi, poikaressu. :)
tuon sanoja on itsekin vielä lapsi, ei vaan ymmärrä, että kyseessä on tosi kallis lelu. :)
Seurustelin noin vuoden yh:n kanssa jolla 2 lasta joista toinen asuu äitinsä kanssa vielä.Ei yh:ssa mitään vikaa ole,on myös niin että he ovat jääneet tai jättäytyneet elämän tilanteiden pakosta yksikseen.Minä en edes ajatellut etten voisi elää heidän kanssaan ja niin olisinkin tullut tekemäänkin,katselimme tulevaisuuteen ja yhteen muuttamista.Eli tarkoitus olisi ollut tehdä uusioperhe.En olisi sitä katunut,enkä ajattelisi että elätän toisen miehen lasta.Lapsihan olisi minun paras kaveri/ystävä ja huolehtisin hänestä kun omastani,koska se äitihän on valtavan ihana ja osaa kasvattaa lastansa hienosti.Kunnioitan häntä.Eli on niitä hyviä yh-äitejäkin.
Oma lapseni on jo aikuinen, mutta minun yksinhuoltajuusaikani suurin ihmetys oli, miksi ukkomiehet parveilivat yksinhuoltajaäidin ympärillä. Jonoksi asti riitti "kahveille" pyytäjiä. Kai he luulivat miehenkaipuun oleven niin suuren, että tarjoutuivat avuksi vaikka eivät itse vapaita olleetkaan. Pari sinkkuakin toki sattui vastaan, mutta he olettivat yksinhuoltajan pääsevän vaivatta iltarientoihin ja ryyppyreissuille. Minä olisin nimenomaan tarvinnut sitä isän korviketta, kun ei lapsen omasta isästä isäksi ollut.
"Minä olisin nimenomaan tarvinnut sitä isän korviketta, kun ei lapsen omasta isästä isäksi ollut."
Typerä kysymys eikä suoraan suunnattu sulle, mutta miksi hankkia lapsia miehen kanssa josta ei ole isäksi?
Varmaan yh-äidit miehille kelpaavat riippuneen monestakin asiasta kuka ja kenelle.
Minulle ei kelpaa kuitenkaan.
Olin naimisissa lapseni isän kanssa ja kaikenkaikkiaan 10 vuotta seurustelun kauniista alusta avioliiton rumaan loppuun asti. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja lapsen nimittäminen äpäräksi olivat minulle liikaa. Rauhan aika alkoi lapsen ja äidin muodostamassa perheessämme jätettyämme isän omiin kuvitelmiinsa. Isä kosti eron olemalla tapaamatta lastaan ja evästi muuttopäivänä: "tulet ämmä katumaan loppuelämäs, järjestän sun elämästäs niin hankalaa kuin suinkin pystyn". Lapseni kaipasi kovasti isää ja olisi tarvinnut aikuisen miehen mallia. Vävypoika joutuu paikkailemaan nyt isän rakkauden puutetta, mutta onneksi tuntuisi olevan tavallista vahvempaa sorttia. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.
Joo sama ongelma nykyäänkin. Itse olen pienen lapsen yh ja varatut miehet ehdottelevat kaikenlaisia salasuhteita ja myös sellaisia mistä saisi rahallista korvausta. Toinen on nämä lapsettomat miehet jotka luulevat että pääsen viihteelle ym. tosta vaan. Eli ei oo ajat tän suhteen muuttunut. No etsintä jatkuuu ja etsin myös sellaista miestä joka olisi tulevaisuudessa isä lapselleni. Omaa isää hän ei tapaa. Matkan varrella olen kyllä tutustunut moniin hyviin miehiinkin joita ei lapsi ole haitannut mutta sitä oikeaa ei silti ole löytynyt.
Itse olen mies ja ihmettelen kun monet miehet mollaa yh-äitejä.Voihan mieskin tulla yh:ksi jos sattuu vaikka vaimo kuolemaan,niin eihän ne naiset ajattele niinkuin jotkut miehet täällä että synnyttänyt tavara,huono tavara.Naisetko ajattelis sit et kyntäjä kun kyntäjä ja et hepissä kasvaa vaikka mitä.Taitaa vaan ne täällä sanojat olla huonoja niissä hommissa.Näkevät aktin suorituksena,kyllä ne asiat tapahtuu päässä ja kun toista rakastaa aidosti niin se on aitoa rakastelua.Hajatelma.
Empä oo vielä yhteenkään YH:n törmänny,minkä kans viittis piemmälle asioita suunitella. Ykkös ongelma on se,että kaksin ajan viettoa jossain reissussa ym. on turhan hankala saada sovittua kun omakin vapaa työn vuoksi on kortilla.Hyviä hoitoja tosin on joskus löytyny kun usein tuppaavat puutteessa olemaan.
yh-äidit on samanlaisia kun äidittömät naiset. niille ei kelpaa vähänkään rumempi mies. Tarvii olla rikas , komea ja pitkä. Tollanen alle 170 cm miehellä ei ole mitään jakoa. Eikä työttömällä koska yh-äidit haluaa miehen elättämään itsensä ja lapsensa.
Muah-hah-haa!!!! väittäisin, että työtön mies ei ole se ensisijainen myöskään lapsettomalle sinkkunaiselle. ei se haluu sua elättää, niinkun moni ei halua täällä sitä yh-äidin lastakaan elättää.
ja toisekseen se on kyllä aika lyhyt mies jos alle 170cm, joten ehkä siinä niitä rajotteita on!
En minä ainakaan kaipaa miestä elättämään itseäni ja lapsiani.
Hyvin tulen toimeen omillanikin!
En todellakaan ottaisi työtöntä elätettäväkseni ja vielä alle 170 cm!
Kaksi lasta riittää. ;-)
Kaikella hyvällä!
Mä ainakin tiedän et kukaan nainen ei koskaan halua tutustua muhun. Ei ole ennenkään halunnut nin en usko et haluaa tulevaisuudessakaan. Ulkonäköni ei ole niitä parhaimpia lähelläkään. Aivan sama mulle. Olen pärjännyt yksin tähän mennessä ja pärjään vielä sen 40 vuottakin kunnes kuolen. Kaikki naiset vaan katsoo ulkonäköö ja luonteesta ei välitä kukaan. Niin myös mun naapurina asuva nainen jota mies on hakannut jo pari vuotta. 30 v ja kävelee posket lommolla ja silmä mustana vähän väliä ja yrittää meikein peittää sitä ja salailla.. Sen mies on komea ja juoppo joka hakkaa naistaan. Kehuu miulle kuinka mukava nainen sillä on tyttöystävänä.
se on melkoisen "harmillista" jos menet kiintymään siihen sinkkuäitin->avovaimon lapseen ja äitin naks löytäessä uuden miehen tämä toteaakin että missään tekemisissä ei enää olla...
ennemmin oma lapsi sitten
Otin miehen jolla on lapsia exänsä kanssa ja sanon sen, että tein virheen kun otin miehen jolla on exän kanssa lapsia, exä on vahvasti mukana elämässä ja mieheni tuntuu roikkuvan siinä, ja nyt olemme siinä pisteessä kahden vuoden seurustelun jälkeen (olemme myös kihloissa) että, eroamme koska mieheni on kiinni vielä menneessä ja luulenpa hänen jopa pettäneen minua tämän ex naisen kanssa mutta molemmat yllätys yllätys kiistävät sen ja minä vain kuvittelen tilanteen! Sanonpa teille exille tässä samalla, että vaikka olis kuinka pentuja tehty miehen kanssa ja jos ne miehet on alkanu uuteen suhteeseen niin jättäkää nyt per*ele ne rauhaan, säälittävät roikkujat ja hankkikaa elämä!
"Parempi kysymys on että miksi hankit lapsen ihmisen kanssa joka ei ollut se oikea? " Pitikö tehdä nuoruudessa vahinko lapsia? Olen kiitollinen, että minulla ei ole pentuja elätettävänä!
Tiedät sen itsekkin.
Yleensä yksinhuoltajat ovat aika typeriä tapauksia eikä synnyttäminen ainakaan ulkonäköä paranna.
Miten reagoisit tällä hetkellä seuraaviin, kiinnostavan miehen esittämiin lausahduksiin?
- Sain huomiseksi liput, voitko olla valmiina kuudelta?
- Viikonloppuna saa nukkua pitkään, on jo aikakin tämän urakan jälkeen.
- Lähdetäänkö pienelle saaristoristeilylle viikonloppuna?
- Nyt en jaksa tehdä yhtään mitään. Tilataanko jotain ruokaa ja mennään sänkyyn?
- Lähdetäänkö patikoimaan ja katselemaan ruskaa syksyllä?
- Hieno yöuinti-ilma! Otetaan viinipullo mukaan ja lähdetään rannalle!
- Kamala päänsärky. Tule kainaloon, otetaan parin tunnin nokoset.
Mihin panet sen nelivuotiaan?
MISTÄS TOLLASIA MIEHIÄ MUKA LÖYTYY???
Itse jopa suosin yksinhuoltajanaisia yksinkertaisesti siitä syystä, että lapset tuovat sellaista kasvattavaa elämänkokemusta ja perspektiiviä, mitä harvalla yli 35 vuotiaalla ikisinkkunaisella on. Kohtuullisen itsekkäitä ja pelkkää omaa napaa tuijottavia tapauksia ovat ainakin ne olleet, joita treffeillä olen käyttänyt. Mutta poikkeuksia luonnollisesti on molempiin suuntiin.
Miksei kelpaisi? Itse olen naimisiin menny ex-yh-äidin kanssa ja olen isäpuolena nyt ja hyvinki onnellinen. Jotkut eivät ole valmiita ottamaan vastuuta toisten lapsista ja ajatus asunnolla pyörivistä kakaroista ei kaikkia välttämättä kiehdo, mutta onneksi rakastuin naiseen ja koko ajan tiesin että lapset tulee ns. samassa paketissa. Jos ei pysty heti hyväksymään asiaa niin neuvon jättämään leikin sikseen. En kuitenkaan käsitä miksi yh-äidin kanssa ei voisi olla parisuhteessa, koska siihen ihmiseenhän siinä rakastuu. Ehkä sen takia yh-äidit ei kelpaa, koska ihmisillä on paljon ennakkoluuloja myös tässä asiassakin.
Tsemppiä sinkkumammoille
Mun veli kelpuutti yh äidin. Tottakai kun mun veli on saamaton, ylipainoinen, työtön juoppo joka juo melkein joka viikonloppu. Ja juo vielä sen muijan rahat, pani muijan paksuksi vielä, joten kohta niillä on kaksi lasta joihin ei ole varaa. Muija tekee siivoojan hommia ja huono palkka menee heti laskuihin ja velkoihin koska veljeni on ottanut viina velkoja aivan liikaa. Lapsilla ei ole ruuokaa joten ne joutuvat alinamaan rahaa koko ajan jostain. säälin sitä naista.
Ennen sillä oli kaikki hyvin. Omisti auton oli luottotiedot kunnossa ja tilleen. Nyt on auto myyty ja juotu ja luottotiedot menneet iäksi. Sosku ottaa varmaan niiden vauvan huostaan koska ei niillä ole varaa pitää sitä. Se kuolee muuten nälkään.
Olen sanonut sille naiselle et jättää veljeni mut ei se jätä. 6 vuotta yhdessä ne on olleet. Tälläsii ne naiset on et ottavat alkoholistin. Itse olisin tuhannesti parempi mies. Olisin mukava, vastuuntuntoinen, huolehtiva, en juopottele pahemmin mut en kelpaa yh äidille edes. Ei mulla ole edes nais ystäviä tai mitään ja naiset ei katso mua päinkään.
Mun veli ei ole edes harrastanut urheilua 20 vuoteen. Istuu vaan koneen äärellä 10 tuntii päivässä. Kerran kävin niillä kylässä ja ne riiteli siitä et se raskaana oleva muijan pitäisi käydä kaupassa veljelleni hakemassa jotain ruokaa. Veli on niin laiska ettei itse jaksa. Huonompaa kohtelua naiselle en ole ikinä nähnyt ja häpeän et mulla on tollanen veli.
No en taatusti halua katsella jotain vesipäistä äpärää joka on koko ajan konkreettisena muistutuksena siitä että olen aisuri ja joutunut tyytymään jonkun heikkolahjaisen pillusankarin valmiiksi astumaan narttuun.
Ja tietysti sillä ex-panijalla on joku tapaamisoikeus ja se käy aina säännöllisin väliajoin viemässä tai tuomassa sitä pentua johonkin. Ja aina on naamallaan sellainen ivallinen "nuole mun jämät aisuri" -ilme.
Yh äpärineen on kuin käytetty auto jonka penkille edellinen omistaja on lähtiäisiksi paskantanut. Ihme miten totuus halutaan aina poistaa täältä, katkeran yh:n toimesta ehkä.
Vilkas mielikuvitus. Sitä kannattaa käyttää hyväksi positiivisella tavalla naisen iskemisessä, vaikka sitten sen sinkkunaisen. :)
Katkera mies ei ole mukavaa seuraa. On olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät olla onnettomia. Mies, joka aina valittaa ja puhuu sontaa muista ei ole kasvanut aikuiseksi.
"Jos poikalapsi samaistuu enemmän isäänsä, hänestäkin tulee aikuisena yhtä kontrolloiva ja dominoiva kuten isästään. Hän suuntaa kaiken isäänsä suuntautuneen vihansa ja katkeruutensa muihin ihmisiin. On myös mahdollista, että mies samaistuu äitiinsä, minkä vuoksi hänestä tulee voimaton, ujo, säikky ja kyvytön selviämään elämästä itse."
Soita Herra "Kaksi syytä" Nalle Kekkoselle, niin kuulet lempeän kysymyksen "onko sinun paha olla?".
Kirjoitat niin rumaa tekstiä, että tekisi mieli pistää paremmaksi täysillä äidinkielen arvosanoilla. Mutta hyi olkoon, antaa olla. Sisältö on ala-arvoista. Ei liene sinullakaan asiat kovin kummoisessa järjestyksessä, joten olen pahoillani puolestasi. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, joten oletko kysynyt lääkäriltä mitä pääsi hyväksi olisi tehtävissä?
Annan myös varteenotettavan neuvon; seksuaalista turhautumista voi purkaa esim. urheiluun tai johonkin extreme- lajiin, esim. kuukausia kestäviin yksinäisiin erämaavaelluksiin. Mitä enemmän "saamattomuus" ottaa pattiin, sen haastavampi tai vaarallisempi reittivalinta kannattaa tehdä.
MIstähän läiskästä tämänkin idiootti on alkunsa saanut.
Mun mielestä on typerää leimata ne ihmiset jotka EI halua pentuja niin itsekkäiksi! HEI HALOOOOOOOOOOOOOOOOO, ei vi*tu kaikki halua pentuja! On elämässä muutakin!
Ei mitään ongelmaa! Olen tapaillut useampaakin yksinhuoltaja- ja yhteishuoltajanaista ja kivaa on ollut.
Tapailua ja sekstailua enempään ei ole tullut lähdettyä, kun ne kuuluisat kemiat ei ole oikein tukeneet sellaista. Mutta eipä niitä pysyviä parisuhteita tänä päivänä muutkaan niin helposti perusta että ei tässä yksin olla.
En ihmettele. Minulla 10v vanhempi lapsi kuin sinulla ja vaikka ei fyysisesti vieressä koko ajan olekaan, niin mielessä on.
Lapset vievät suuren osan ajatuksista vielä aikuisinakin.
Niin ja vaikka olen eronnut lapsen isästä jo 13v sitten, niin ei täällä ketään miestä ole hänen jälkeensä yöpynyt enkä ole humalassa toikkaroinut mistään kotiin.
Olipa surullista luettavaa. No ehkäpä parempikin olla yksin lasten kanssa jos miestarjonta on noin surkealla ja köyhällä tasolla. Olisi vain pitäny sinnitellä sen kaksinaamaisen paskahousun kanssa edes sitten lasten takia. Kukapa nyt ei tunneköyhää elämää ja jatkuvaa valehtelua rakastaisi.
Mutta onneksi tosielämässä asiat eivät mene näin. Moni yh -ystäväni on löytänyt miehen jolla ei pääkoppa lyö tyhjää ja näkevät naisessa naisen. Jättäkää tämä palsta omaan arvoonsa, kun aloin lukea aluksi harmitti mutta loppua kohden nauratti.
Itse olen sanonut useammalle miehelle jos heillä ei ole ollut lapsia että katselevat sellaisen naisen joka on vastaavassa tilassa. Heistä olen ollut typerä ja vannottelevat kuinka pitävät lapsista jne. Minuun ainakin on ihastuttu oman itseni takia ei sen onko lapsia tai ei. Toki asiaa on edesauttanut se että myös lapseni ovat mukavia. Tokikaan en kelpuuta ketä tahansa vaan sen pitkän helvetin jälkeen haluan sen juuri OIKEAN ja täydellisen, eiköhän se jostain tule kun vähiten odottaa ;)
Mulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että miehellä lopahtaisi mielenkiinto tutustua vaikka pari lasta onkin. Vika on minussa... Minulla lopahtaa mielenkiinto. Taidan jäädä koko loppuelämäkseni yksin, koska en osaa sitoutua.
Älkääs nyt yrittäkö valehdella. Ei se teidän äpäräreikänne enää mikään varsinainen palkinto ole.
"Mikä siinä on, tapaat kivan miehen joka kiinnostuu sinusta mutta kun kuulee että olemassa on lapsi niin kiinnostus häviää samantien?"
Tämän(kin) asian selittää evoluutio erinomaisesti. Katsos kun ihminen on sivistyneen ulkokuorensa alla edelleen eläin vaistoineen, jotka vaikuttavat alitajuisesti tietoisesta ajattelusta huolimatta.
Ihmislajin evoluutiokehityksen aikana on ollut kaksi asiaa, jotka uroksen kannalta ovat olleet tärkeitä sen omien geenien eteenpäin viemiseksi.
1. Omien geenien levittäminen mahdollisimman laajalle on eduksi.
-Tämän seurauksena edelleen miehelle uskottomuuus on jotenkin luontaisempaa, jopa sallitumpaa ja moniavioisuus niissä kulttuureissa, missä se on sallittua, on yleistä.
2. Toisen urosten jälkeläisten (geenien) auttaminen eteenpäin mahdollisten omien vastaavien kustannuksella on erittäin epäedullista. (Tästä syystä leijonauros tappaa toisen uroksen siittämät pennut)
-Tämän seurauksena ihmisuroksella edelleen on vaistoissaan jäljellä jonkinasteinen vastenmielisyys toisen uroksen jälkeläisen mahdollista elättämistä kohtaan.
Nykymaailmassa kulttuuri on kehittynyt siihen suuntaan, että toisen miehen siittämät jälkeläiset kuuluu periaatteessa hyväksyä siinä missä omatkin ja nykyelintasolla miehellä yleensä on varaakin siihen ongelmitta. Vaikka kulttuuri ja moraali käskisikin toisin, ikivanhat vaistot edelleen vaikuttavat meissä pinnan alla tietämättämme.
Itse ainakin arvostaisin sitä jos olisin ensimmäinen jonka kanssa nainen hankkii lapsen, en jaksaisi katsella toisen miehen laukeamisen tulosta päivät pitkät.
Kun näitä "rationaalisia" perusteita katselee, niin ei tarvitse lainkaan ihmetellä ikisinkkuutta. Ainakin, jos samankaltainen ajatusmaailma heijastelee millään tavalla muutakin elämää.
Minkäs teet, että teidän ymmärtämyksenne naisista ja naisten ajatusmaailmasta on lähes nolla.
Yh äitien ilmoitukset muodostavat paradoksin joka karkottaa miehet:
En etsi isää lapsilleni --> Exä mukana kaikissa perheen päätöksissä, no thx.
Toivon että tulet toimeen lapsieni kanssa --> Laskutkin pitäisi maksaa..
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa nainen joka hommaa lapsia sellaisen miehen kanssa jjonka kanssa ei voi elää. Herää todellisuuteen, yh:t ovat mitä ovat ja naiset on sitten erikseen.
Oooooo, taas tulee koko kultaisen kansan kirjo kun näitä viestejä lukee :D
No oli sinne joukkoon muutama fiksukin kommentti eksynyt. Mutta onhan syytä taas olla tutustumatta uusiin ihmisiin...tiedä vaikka johonkin sekopäähän näiden kirjoitusten takaa törmäisi.
Itse olen onnellinen yh ja kyllä sitä seuraa löytyisi jos haluaisi. Mutta yh tai ei niin on siinä parinmuodostuksessa muitakin seikkoja mitkä vaikuttavat. Ei kaikki vain tykkää kaikesta...eikä tarvitsekaan.
Se on totta myös, että näitä vonkaavia ukkomiehiä löytyy...uh. Minkähän takia he sitten elävät siinä perheidyllissä jos tarvii joka käänteessä käydä vonkaamassa yh:ta? Rakastaisivat sillä fiksulla tosirakkaudella sitä omaa vaimoaan..
Alkuperäiselle tästä ei tainnut olla apua. Toisaalta on kyllä hyvä, että ne lapsia pelkäävät miehet häviävät heti kättelyssä. Ei tarvitse turhaan käyttää heihin energiaa kun ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Tsemppiä miehenmetsästykseen! :)
Jos joku ei halua YH:ta niin ei sitten. That's it. Tosin jos on kovin nirso, niin saattaa jäädä sinkuksi, mutta tämähän on juuri sitä valinnan vapautta.
Onhan noitakin yksinhuoltajia, jotka ovat kelvanneet miehille ihan mainiosti. Heitetään nyt esimerkkinä vaikkapa ex-pressamme Tarja Halonen, nykyinen presidentti Sauli Niinistö ja Norjassa Mette-Marit sai aviopuolisokseen prinssi Haakonin, josta tulee Norjan kuningas. Uskoisinkin, että miehellä on hyvä itsetunto, jos hän ottaa yksinhuoltajan, sillä lapsi ei ole hänelle miehuuden alenemista tms.
Itse olen YH ja pääasiassa etsin nimenomaan itseni kaltaista miestä, joka ei etsi elättäjää eikä lapsenhoitajaa, vaan nimenomaan itselleen kumppania. Minulla ainakin on siitä ihana tilanne, että riidat exän kanssa on jo riidelty, joten enää ei tarvitse juuri jutella asioista. Lapset ovat jo sen verran isoja, että siirtyvät isän ja äidin kodin väliä itsenäisesti ja lasten harrastuskulut tms. saa hoidettua tekstarilla tai sähköpostin välityksellä.
Omalla kohdallani on se tilanne, että biologinen isäni ei halunnut ottaa vastuuta minusta ja veljestäni. Onneksi äitini löysi ihanan miehen, joka halusi äidin lisäksi myös isäpuolen rooliin. Isäpuoli on ollut kaikkea sitä, mitä oikean biologisen isän olisi pitänyt olla. Omat lapseni kutsuvat isäpuoltani vaariksi ja minä kutsun häntä iskäksi (isä = biologinen isä, iskä = isäpuoli, henkinen isä). Biologisen isän kanssa asuin elämäni ensimmäiset 1,5 vuotta, mutta isäpuolen katon alla noin 15 vuotta.
No mä en saa edes sitä yh äitä koska olen ruma. Ykisn oleminne on pahempaa kuin yh äitinä oleminen. Sillä on se lapsi edes mitä hoitaa. mulla ei ole ketään.
Moi ,mielestäni yh äidit on ihania ,itselleni kyllä kelpaa.Halut molemminpuolisia niin mikäs siinä lapsi ei saa olla este.
Nainen, jolla on lapsi, voi hoitaa asiansa fiksusti tai sitten ei. Jotkut YH-äidit pitävät lapsia luonaan aina, jotkut saavat joka toisen viikonlopun vapaata, joillakin on vapaata joka toinen viikko ja onpahan etä-äitejäkin (näkee lapsia esim. joka toinen viikonloppu). Osalla YH:ista on myös erinomaiset tukiverkot ja lapsen saa helposti hoitoon esim. isovanhemmille.
Osalla parisuhde on päättynyt puolison kuolemaan, osalla sitä parisuhdetta ei koskaan ollutkaan, vaan lapsi saanut alkunsa esim. yhden yön jutusta. Suurimmalla osalla lasten biologinen isä on jollakin tavoin kuvioissa ja fiksu nainen hoitaa asiansa niin, että välit ovat asialliset (pl. mielenterveysongelmaiset stalkkerimiehet tms).
Jos YH:lla on yksi lapsi ennestään, joka vaikuttaa hyvin kasvatetulta ja nainen haluaa lisää lapsia, niin päinvastoin tuossa tilanteessahan on jo se hyvä puoli, että nainen todistettavasti pystyy tulemaan raskaaksi ja hän on jo hoitanut yhden lapsen kunnialla. Tällainenhan ei ole ollenkaan hullumpi tilanne.
Jos sinulle ei YH kelpaa, niin eihän se mitään haittaa, mutta nirsouttahan sekin on. Sitä saattaa huomaamattaan olla aika paljon niitä "ehdoton ei" -kriteereitä, jotka johtavat siihen, että sitä onkin sinkkuna vuosikausia.
Minä deittailen mieluiten vain miehiä, joilla on jo ennestään lapsi/lapsia, koska en enää itse halua enempää lapsia. Siksi miehellä täytyy olla jo oma lapsilukunsa myöskin täynnä. Olen kyllä seurustellut myös lapsettomien miesten kanssa, joista osa sopeutui tilanteeseen hyvin, osa ei.
Kelpaa kelpaa, joten tänne sitten yksi yksinhuoltaja äiti heti paikalla? Huhuu hei missä olet.?
Mulle ei kelpaa siksi, kun en halua lapsia elämääni. Omia tai toisten.
Hei haloo? Ei kukaan itseään kunnioittava mies halua olla aisuri. Alistua niin nöyryyttävään rooliin. Mikä siinä on niin vaikea käsittää? Te yh-äidit saitte tilaisuutenne. Annoitte pillua ja tulitte raskaaksi. Teitte päätöksenne ja saatte elää sen kanssa.
Ihan eri asia on sitten vähän varttuneemmat yh:t, jotka ovat menettäneet puolisonsa. Heidän jälkikasvunsa on tosin sen verran kasvanutta, että eivät välttämättä asu kotona enää.
muistus siitä, että joku saatanan paska on ähkinyt naisen päällä ja ruiskuttanut iljettävät mällinsä naisen sisään
Tiedän itse yhden söpön naisen jonka mies kuoli syöpään, tuollaisessa yksinhuoltajuudessa ei ole mitään vikaa.
Olen kolmen lapsen isä ja ymmärrän täysin niitä miehiä jotka eivät halua kumppanillaan olevan lapsia entuudestaan. Lapsellisen ja lapsettoman maailma ja vapauden aste on niin erilainen että lapsi koetaan ihan oikeasti esteeksi.
Itsekään en suhtautuisi yh-äitiin kovin avomielisesti jo ihan siksi että näitä omiakin on jo ihan riittävästi.
Samoin ymmärrän 100% naisia jotka haluavat että heidän kumppanillaan ei ole lapsia ennestään - olen jakanut jo itseni minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja lapset kuitenkin ovat aina lopulta ensimmäisenä. Vanhemmuus on tärkeämpi kuin parisuhde, jolloin nainen olisi lopultakin (jos pakko mitata) kakkonen. Ymmärrän täysin että tämä ei ole kaikille ok, vaan että monet tahtovat olla etenkin seurusteluajan - yhden osan elämästään - kumppanille kaikista tärkein.
Hei!
Ei se ihan noin mene,ettei yh.t kelpaa miehille.Minulla on takana avioero ja minulla on 4 lasta.Aika isoja lapset jo. Täytän pian 40v .
Uusi mies eli nykyinen aviomies on ollut kuvioissa nyt 5 vuotta ja meillä menee superhyvin.
Meillä on iso talo ja hyvä taloustilanne.Iso piha,jossa mahtuu temmeltää miehen entisestä liitosta olevat lapset kuten omat lapseni.
Mieheni ei leiki isää minun lapsille,enkä minä äitiä hänen lapsille.
Meillä tekee tietysti helpommaksi tilanteen kun on rahaa ja tilaa.
Käymme paljon matkoilla ym ym.Lapsilla harrastuksia.
En ole missi kasvoilta enkä kropalta eikä mieskään ole mikään misteri,mutta
luonteemme,ne natsasivat ja tässä mennään:)
Voin olla ilkeä mies mutta en kyllä halua että naisella on ennestään lapsia.Ei vaan kykenis elättään toisen miehen lasta "omanaan" vaikka olis kuinka mukava lapsi.Koska tässä maailmassa ei oo pakko kun kuolla niin tää on mun yks kriteeri naiselle.Toinen on että jos nainen on koonnut eläintarhan kotionsa esim 4 koiraa,5kissaa,marsuja,kaneja ym niin kyllä aikas nopeesti vaihtuu kiinnostuksen kohde,ihan sama kuinka mukava muija on.
Sen verran olen mies. ettei käy toisen homo.
Naiminen vie mielenkiinnon.
Kyllä yh-äiti kelpaa minulle, kun vain kemiat ovat kohdallaan! :) Kaikki tapaamani naiset ovat olleet yh-äitejä ja heillä on ollut mukavia lapsia!
Hyvä! Pelasta meidät yh-äideiltä. Olet sankari. Elätä rahoillasi mahdollisimman monta yh-naista ja toisten miesten lasta. Se on elämäntehtäväsi.
Taidat olla todellisuudessa nainen. Ei toisten miesten lapset ole muuta kuin riesa.
Jaa. kyllä mä omaan parhaat kokemukset juuri yh-äidistä
Tunnen itseni niin hyvin että tiedän että jos naisin yh-isän, sinä hetkenä kun lasten äiti yrittäisi astua kynnyksen yli Kotiini, ampusin naisen tuuskan nuuskaksi.
Ei siitä seuraa kuin itkua ja hammasten kiristystä jos heteroparisuhteessa on enemmän kuin kaksi osapuolta. Ja todennäköisyys että sekä äidin että isän tunteet toisiaan kohtaan olisivat kuolleet molemmilta....on pyöreä nolla.
Paljon on ihmisiä jotka sanovat ettei ole tunteita mutta kas kummaa niitä onkin.
En ota mitään YH-äitiä...
Ei mulla ole omia lapsiakaan vielä.. En ota jonku lapsi/parisuhde draamaa rasitteeksi.
Vieraat lapset...