Ihmiset muistelee kuolinvuoteellaan muiden kanssa koettuja hetkiä, eikä netissä käytyjä jänniä keskusteluja ja katsottuja elokuvia tai luettuja kirjoja.
Mitä sinun elämästäsi jää jäljelle kun kuolemanhetki koittaa? Sisällä istuttuja tunteja, päiviä, vuosia ja elämätöntä elämää, vai jotain muuta?
Mitä sinun elämästäsi jää jäljelle kun kuolemanhetki koittaa? Sisällä istuttuja tunteja, päiviä, vuosia ja elämätöntä elämää, vai jotain muuta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kai siinä mukana joku luettu kirjakin voi mennä? Samaa mieltä muuten.
Meikäläisen kuolinvuode on todennäköisesti VRn bussin alla tai räkäsen pubin edessä puukko vatsassa ja silmä mustana.
Tai vielä todennäköisemmin näyttöpäätteen edessä naama näppäimistöllä, josta mun ruumis löydetään naapurin hajuvalitusten perusteella 2 kuukautta sydänkohtauksen jälkeen.
Ja eipä tästäkään elämästä jää paljon mitään kerrottavaa mielikuvitus lapsenlapsillenikaan.
ei mitään muuta kuin mätänevä ruumis olen tyhjä kuori ilman elämää
Mä muistelen loistavia videopelejä jota sain pelata, niitä ihania peli-/elokuva- ja kirjatodellisuuksia joissa sain elää eikä tarvinnut tätä todellista tuskatodellisuutta sietää muutoin kuin työelämässä. Vapaa-aika kului aina vaihtoehtotodellisuuksissa. Se oli parempaa.
Muistelen niitä teknologisia laitteita mitä sain hankittua ja joilla sain leikkiä. Taulu-tv, blu-ray-soitin ja ties mitä kivaa vielä tulevaisuus tuo tullessaan. Jospa se toisi omanlaisensa virtuaalimaailman jossain muodossa kotiin.
Oli mukava seikkailu! Paljon kivaa muisteltavaa siis.
Ei tarvinnut sietää sydänsuruja tai ihmissuhteita. Ei pettämisiä, ei riitoja, eikä väkivaltaa. Seesteisesti sai elää.
Näin se menee.
Tärkeintä kokeeko yrittäneensä kaikkensa, ei se mitä sai aikaan
Mitä väliä sillä on? Lopputulos on kuitenkin sama. Pitää olla aika vitun tyhmä jos käyttää kaiken aikansa kerätäkseen jotain "kokemuksia", että on sitten kuolinvuoteella mitä muistella.
Tuskinpa niitä kuolinvuodetta varten kerätään, vaan ihan sitä varten, että saa elää kokemusrikkaan ja hyvän elämän, jossa ei tarvitse katua mitään.
Mistähän johtuu, että kaikenmaailman älykääpiöt näyttävät automaattisesti olettavan että pelikonsoli, viina ja pornorunkku -elämää pitää katua?
No kyllähän se suhteellisesti ottaen on aika surkeaa elämää, mutta eihän sitä toki katua tarvitse, jos noin vähään tyytyy ja enempi pelottaa.
Ei mikään pelota. Ei vaan näytä olevan vaivan arvoista. Ja unohdin listalta tietysti trollaamisen, siitä vasta extreme-kokemuksia irtoaa. Kyllä kelpaa sitten kuolinvuoteella muistella, ihan vesi kielellä odottelen että pääsen korisemaan, nami nami!
Kuule hei, ei sun tarvitse enää esitää. Itse varmaan tiedät paremmin, mutta ihan turhaan kirjoittelet tänne. Totuus sattuu, tiedän sen.
Sattuu keneen sattuu. Totuus on että madot syövät sekä nussijan että runkkarin, eikä kummankaan kokemuksilla ole mitään arvoa.
Ei juuri mitään. Toivottavasti lähtö tulee nopeasti kerralla ja ennen eläkeikää.
Miksi tästä elämästä pitäisi niin paljon ja jotain merkittävää jäädä jäljelle? Vuosien saatossa kaikki ihmiset unohtuvat kumminkin.
MIksi kuolinvuoteella täytyisi muistella elettyä elämää Jos kerran paras on edessä päin, lupaan kuolinvuoteellani odottaa sitä - tästä elmästä viis.
Miksi pitäisi elää hyvää elämää, mitä väliä, miksi hengitän, miksi elän, mitä väliä, ei mitään.
lennon 40
presley 42
holmes 44
ai sherlock holmes?
No eiköhän noilla tyypeillä ollut elämää vaikka kymmenenkin ATM:n verran muisteltavana, vaikka tuon ikäisinä kuolivat.
Kaikkien kuolema tosin taisi tulla aika yllättäen, joten sikäli saattaa jäädä Tukholmanristeilyt DarkFeariltakin käymättä jos loppuelämänsä jahkailee.
holmes tiesi sairaudesta
Pitääkö elämä suorittaa siksi, että voi muutaman tovin ennen kuolemaa hymistä tyytyväisyyttä siitä, että on kerännyt jotain suorituksia? Ihan turhaa kuolemanhetkeä varten tehdä tuollaisia panostuksia. Tuskinpa sillä hetkellä päällimmäisenä on mielessä eletty/elämätön elämä, vaan ennemminkin lähestyvä kuolemanhetki ja se mitä mahtaakaan tapahtua sen hetken jälkeen. Ja kaikki eivät edes kuole missään sängyssä makaamalla.