elikkä aatelinpa ostaa tuommosen epiphone les paul studio sähkökitaran, mitä mieltä moisesta, onko huonompi valinta kuin fender stratocaster jonka saisi 50e kalliimmalla thomannilta, vai onko kysymys vain siitä kumpi sopii käteen paremmin. onkohan epiphonessa kielet yhtä alhaalla kuin stratossa, mielestäni helpompi soittaa jos ovat alhaalla.
epiphone
miä
121800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...Se on susta kiinni. Antaahan ne liikkeet niitä kitaroita testiajoo. Kokeile molempia. Itse en henkilökohtasesti tykkää Les Paul-mallista, vaikka onkin hienon näköinen. Ei "istunut"
Andy McCoy on sanonu et Epiphonet on perseestä, nii sillo ne on!! =) Osta vaa se Fender Strato, tai se taitaa olla japanilainen tai meksikolainen versio...jälkimmäiset ainakii on iha hyviä!
Andy on itte perseestä.Epit on ihan hyviä keppejä hintaansa nähden ja soittaahan Andykin niillä.
iha aito Gibson Les Paul...!
onhan sillä muutama aito Gibson,mutta on se soittanut Epiphone Firebirdilläkin
sillonhan se voi hyvin sanoo et epiphonet on syvältä...=) mut sama kai tuo nyt on....
statot (ja etenkin telet) sopii kyllä humppakomppailuun ja muuhun silittelyyn. Kovempikätiselle lyömäsoittajalle sitte LP "halko" on passelimpi peli;-)
Käy kaupassa ottamassa tuntumaa, niin tiedät mikä tuntuu omalta.
Mulla on Epin LP standard ja Strato- kopio tehtaalta joka teki Fenderille Squiereita. Ne on niin eriluonteisia kitaroita, että käy jossain kokeilemassa kumpi maailma sopii. Itse olen tyytyväinen Les Pauliini. Hinta/laatu kohdallaan.
Kyllä soitin on aina käteensopimiskysymys (paitsi nokkahuilu nenäänsopimis).
Tilaamisessa on se huono puoli että et pääse testaamaan vehjettä. Käy nyt ainakin ennen päätöstä testaamassa soittimet jossain musaliikkeessä ja ota se mikä tuntuu omimmalta. On noi pelit sen verran yksilöllisiä kuiteski että jos tilaat, niin saatat olla vähän ihmeissään että mites tämä nyt tämmöinen on.
Materiaalit, säädöt, kielet, nauhat jne. kun ovat vähän erit, niin fiilis muuttuu aika pirusti saman nimisten yksilöidenkin välillä.
Kannattaa heilutella, rämpytellä ja näppäillä soitinta ja ottaa se mikä tuntuu omimmalta. Pistä keppi hihnaan ja olalle. Jos tuntuu hankalalta, niin elä ota. Eläkä usko jos joku väittää että strato olisi humppavehje!
Soundipolitiikka noissa on toki erilainen mikkien vuoksi. Les Paul on pehmeämpi ja Strato terävämpi. Se on sitten ihan makuasia. Kyllä molemmilla kaikkea voi soittaa.
Jos vääntäisin heviä niin ottaisin Straton, sillä pehmeä mössöhevisoundi on imho pirun tylsä.
Ja jos haluat vibrakampea vingutella ilman tallan vaihtoa, niin ota strato.
Epiphonet (ja squierit) on yleensä varsin päteviä hintaisekseen. Kannattaa kuitenkin tarkastaa käytettyjen markkinat. Saatat saada samalla rahalla vähän vanhemman aidon asian.
Veikkaisin että jos Strato on Fender ja Les Pauli Epiphone, niin Fenderin kielet saa alemmaksi. Vaan eipä tuota tiedä kuin kokeilemalla. Asia voi olla toisinkin päin kun Fenderissä on se vibratalla.
Itse soittelen epiphonen les paulilla, mutta olenkin basisti.
..hmmmm... "Jos vääntäisin heviä niin ottaisin Straton, sillä pehmeä mössöhevisoundi on imho pirun tylsä."
Mielenkiintoinen teoria/mielipide sulla. Mutta hyvä, jos olet erimieltä kun minä.
Menee ohi aiheen, mutta menköön.
Henkilökohtaisesta mielipiteestä kyse, joten ei kannata yrittää oikaista. :)
Tämän päivän hevisuuntaukset (kirkonpoltto-, pomppu-, mtv- ja iskelmähevi) on ihan hanurista. Musa on sliipattua alavireistä möhnää, josta on raivo ja asenne kaukana.
Se että viritetään kepit matalalle ja mätetään paskoja riffejä on niin kauhistuttavan ikävystyttävää että hyi olkoon. Matalalla tsääppädäppädääppällä on niin helppo peittää ideoiden köyhyys.
Ainoa vastaan tullut bändi joka on onnistunut luomaan kuuntelukelpoisen uran d-virityksestä on Helmet.
Ei tämä paljon les paul / strato -aiheeseen liity muuten kuin että les paulin luontainen soundi kasvattaa tuota pehmeää tylsyyttä.
Summa summarum - tämä vanha pieru diggaa terävästä ja kirkkaasta soundista ja on jämähtänyt 70- ja 80-luvuille.
Jos etsit tiluttelu kitaraa, osta Les Paul tyyppinen, jos voima sointuteoria on pää osassa, ota Fender Strato tai Tele tyyppinen. Kitaraa voi säätää niin kielien korkeuden kuin mikkien vaihdon avulla vaikka kuinka. Kyllä LP malliinkin saat todella terävän ätäkin.
Jos ostat kopion niin molemmissa edellä olevissa esimerkeissä Tokai on edelläkävijä. Tokait vaikka ne ovat malliltaan kopioivia, niin tyypiltään ne ovat omia kitaroita joilla on Glooriaa itsessäänkin. Epiphone on hyvä merkki mutta laadussa mennään Gibsonin malli kopionnin ehdoilla. Esim. Epillä lankut on poikkeuksetta leppää, kun tokailla Mahonkia, akustinen sointi on aivan eri luokkaa. Tokaissa ei ole niin paljon "kuolleita kohtia" otelaudassa kun Epissä. Käsieni kautta on kulkenut satoja kitaroita ja joukkoon on mahtunut ihan paskoja aitojakin. Kun hyvän löytää niin se on siinä, ihan sama mitä lavassa lukee. Etsi, kokeile, löydä... Jos Epiphonen kaulassa lukee pienellä präntillä gibson, se on ihan yhtä kaukana aidosta kuin kaikki muutkin kopiot.
Tässä puhuu sitten soittaja jolla on kokemusta aidoista ja kopioista ja jolla on sekä aitoja että kopioita, tiedän mistä puhun.
Käytettynä on aika vaikea saada LP tai Fender malleja, niitä ostavat hankkivat ne käyttöönsä ja käyttävät niitä lähes "ikänsä" Jos kauhea flaksi käy niin jostain panttilainaamosta tai niiden huutokaupoista voi löytää langenneen kolleegan kepin, joskus laatua arvostavat musakaupat saavat vaihdossa aitoja. Fendereitä näkee enemmän, Gibsonit ovat todella harvinaisia vahdokkeja.
Paljoa soittaneena arkimuusikkona voin suositella Fenderin keppejä koska ne ovat paremmin korjattavissa ja huollettavissa. Esim. Kaulat, mikit, rautaosat. Myös Fenkkuja on helpompi rempata kotioloissa.
Gibsoneihin ei paljoa säätöjä tehdä ilman puuseppää tai tarvittavia työkaluja. Gibsonit ovat upeita, erittäin laadukkaita, enkä moiti niitä vaan totean arkimuusikon näkökulmasta tämän asian.
Humppa keppiä profiloiville kirjoittajille sanoisin, että molempia kirara tyyppejä käytetään humpan soittoon.
Jos laittaa kitaraan useamman tonnin rahaa niin varmasti saa vastinetta rahoilleen. Kitaroita kannattaa koeajaa samallatavoin kun autojakin, kaikille löytyy se sopiva.
Onnellisia hetkiä kitaran etsinnän parissa!