missä vaiheessa seurustelua kertoa ettei halua lapsia/aviota?

Ite ajattelen sen niin, että mahdollisimman aikaisin. Mietihän nyt, seurustelet naisen kanssa ettekä ole missään vaiheessa keskustelleet tulevaisuuden toiveista. Nainen on sitä mieltä, että naimisiin ja lapsia ehdottomasti. Jos alkuunsa ei puhu toiveistaan, niin naiselle saattaa tulla aika petetty olo, varsinkin jos nainen on lähemmäs kolmeakymmentä myös, se hedelmällisyys kun on jo alkanut hiljalleen hiipumaan. Toisin sanoen, olet ollut ajanhukkaa.

Eikä sitä keskustelua tarvitse hoitaa mitenkään "minä en sitten muuten halua avioon/lapsia". Sen voi hoitaa vähän hienostuneemminkin.:) Treffeillä käynti alkuun on oiva kohta. Ajat keskustelua pikkuhiljaa perhettä kohden ja sopivassa kohtaa kysyt, että onko nainen ikinä itse ajatellut saavansa lapsia. Ei tuossa kohtaa minun mielestä voi toista idiootiksi laskea..

Olen siis itse nainen, ikää 27. Ja tämä tosiaan oma ajatukseni ja toiveeni asiasta, jos olisin tuossa tilanteessa.

kandee kertoo heti treffeillä. mun kaverin treffikumppani kertoi sille ekoilla deiteillä ja se oli mun mielest reiluu koska mun kaveri tajus heti, että ne ei voisi enää jatkaa deittailuu tai sit kävin tosi ikävästi jos tuliskin jotain vakavaa ja haluis lapsii niin toinen ei pystyis jne..

No suhteellisen hyvissä ajoin, tuliko yllätyksenä.

Siis sinänsähän tuossa päätöksessä ei mitään pahaa/huonoa ole, jokaisen oma asia, mutta reilua se on ottaa puheeksi, että kumppani sitten tietää ja toki mahdollisesti voi lähteä suhteesta, jos hänelle sitten lapset ja avioliitto taas ovat sellainen tärkeä asia, joka pitää saada.

Heti pitää kertoa tollaset asiat. Jos nainen haluuaa lapsia niin se tuhlaa elämäänsä sellaseen miehen joka ei halua.

Kiitoksia nopeista vastauksista. Kai jotain tuollaista mietin, mutta halusin sen varmaksi.
Pikkaisen ramasee ajatus, että joku valitsee miehen pelkästään sillä että se ostaa farkkuvolvon ja omakotitalon tulevia penskoja varten, mutta jotkut kutsuvat minua romantikoksi.
Ei toki pidä olla tekemättä lasta sen takia jos muu maailma sen vaatii. Mieti ihmiskunnan tarve ja päätä sitten.

Niin pian kuin mahdollista kannattaa mainita näinkin suuri asia. Itse kysyin mieheltäni 2 viikon tapailun jälkeen haluaako hän tulevaisuudessa lapsia. Olin 29 vuotias ja edellinen pitkä suhteeni oli kaatunut siihen, että minä toivoin lapsia ja mies ei. Lisäksi nykyisellä miehelläni oli jo yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta, joten halusin selvittää onko hänen lapsilukunsa jo täysi. Jos mieheni olisi sanonut ettei enää missään nimessä halua lisää lapsia, olisin varmastikin lopettanut tapailun. Parin viikon jälkeen se olisi kuitenkin ollut helpompaa kuin esim. parin kuukauden jälkeen, jolloin tunteetkin olisivat olleet syvemmät. Myöskin jos olisin ollut jo syvemmällä suhteessa, olisin saattanut rakkauspäissäni kuvitella, että mies kyllä muuttaa mielensä kunhan aikaa hiukan kuluu. Joten helpointa oli selvittää asia kun pystyin vielä ajattelemaan järjellä, enkä antaa tunteiden johdattaa harhaisiin kuvitelmiin. Tämä on sellainen asia, jossa pariskunta ei voi olla eri mieltä; jossain vaiheessa elämää jompikumpi kokee olevansa pakotettu toisen päätökseen ja katkeroituu.

Lapsista voi luontevasti puhua siinä kohtaa kun (ensimmäisen kerran) tarvitsette ehkäisyä. Mitä teemme jos se ei pidäkään.