Minkä hengen omat?

Luuk. 9:54-55

Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?"
Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette.

Hakasulkeissa olevia sanoja ei kaikissa käsikirjoituksissa esiinny. Ne voivat olla toisen kirjoittajan täydennystä, Raamatun selitysosan mukaan. Tällä palstalla väitetään, että yo. jakeiden perusteella Jeesuksen opetuslapset ovat Ѕaatanan hengen omia.

Luther kääntää:
Wisset ihr nicht, welches Geistes Kinder ihr seid?
Suomeksi: Ettekö tiedä, minkä hengen lapset te olette?

Tämä käännöstapa ja kysymyslauseen käyttö antaa aihetta pohtia, ajatteliko Luther kenties, että opetuslapset ovat kyllä Herran omia ja lunastamia, jonka takia juuri heidän ei olekaan soveliasta toivoa toiselle tuhoa?

Ranskankielinen Raamattu kääntää näin:
"Vous ne savez de quel esprit vous êtes animés."

Animé tarkoittaa antaa elämän, liikuttaa. Lauseen ajatus voidaan kääntää siis: Te ette tiedä, minkä henki teitä nyt liikuttaa.

Voidaan ajatella, että Jeesus nuhteli opetuslapsiAAN siitä, että he toivoivat lähimmälle sellaista, joka oli Jeesuksen opetuksen vastaista. Jeesuksen nuhtelu kohdistuu siihen, että opetuslasten ajatuksia ja huulia liikutti noissa sanoissa sielunvihollinen.

Mutta syvällisempi asia on, kuuluivatko opetuslapset tämän sanomisen perusteella ѕaatanalle? Eivät kuuluneet, koska he olivat Jeesuksen opetuslapsia ja heidän nimensä ovat Taivasten valtakunnan portteihin kirjoitetut. Opetuslapset EREHTYIVÄT. Ja sellainen mahdollisuus on myös jokaisella Jumalan lapsella tänäkin päivänä.

Mustavalkoinen ajattelu, joka tätäkin palstaa vaivaa, lähtee usein siitä, että kerran pelastuksen vastaanotettuaan (ahtaasta portista sisään mentyään) ihminen on sillä tavalla synnitön eli immuuni synnille, ei enää tee minkäänlaista syntiä, on erehtymätön ja synnitön koko elämässään. Sillä eihän Jumalan Henki ihmisessä vaikuta syntiä(!)

Ei vaikutakaan. Jumalan Hengellä kuoletetaan ne vialliset ajatukset, jotka nousevat turmeltuneesta lihasta, etteivät ne kypsyisi synnin teoiksi ja aiheuttaisi lopullista kuolemaa, eroa Jumalasta. Jumalan ajassa liha on nujerrettu jo kokonaan, mutta me ihmiset matkaamme ajassa, olemme oppikoulussa, jossa meitä riisutaan. Tuo riisuminen on prosessi. Lähimmäisen läpikäymän prosessin pituutta tai vaikeutta ei toinen lähimmäinen saa mennä tuomitsemaan vääräksi, sillä emmehän ole Jumalan kutsumina klooneja. Olemme persoonia, joiksi Jumala meidät on luonut.

Jumalan lapsena elämisessä on kysymys oikeasta varmuudesta ja väärästä varmuudesta. Oikea varmuus on yksinkertaista kiitollisuutta pelastuksesta ja Jumalan Hengen nostaessa ihmisen erheet ja virheet valoon, Jumalan lapsi tekee niistä parannuksen ja Jumalan Pojan veri pesee hänet uskon kautta kaikista synneistä vapaaksi. Oikea varmuus ei vähättele Pyhän Hengen voimaa ja mahdollisuuksia kieriskelemällä ja vellomalla LOPUTTOMIIN ihmisen omassa voimattomuudessa. Ei, juuri näkemällä tämän ihmisen kurjan tilan se tarttuu Jumalan Pyhän lupauksiin ja saa uskoa, toivoa, rakkautta, voimaa ja uskallusta siitä. Oikea varmuus nousee nöyryydestä.

Väärä varmuus on ylimielinen niin Jumalaa kuin lähimmäistäkin kohtaan. Sen jäljet ovat pelottavat ja vievät pimeyteen. Väärä varmuus nousee lihan ylpeydestä.