Haluaisin kuulla positiivisia kokemuksia uuden suhteen aloittamisesta. Onko kuinka helppoa ja kuinka miehet suhtautuvat yh-äitiin?
Yksinhuoltaja & parisuhde
Utelias YH
32676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Omasta mielestäni YH on nainen siinä kuin kuka tahansa muukin, mitä nyt aika on lasten takia hieman kortilla. Kunhan ei roiku eksässään/eksissään ja pitää lapsistaan huolta ilman että on heti uusioperhettä perustamassa niin mikäs siinä. Kaikki on loppujen lopuksi siitä kiinni kuinka tulee toimeen toisen kanssa.
Mua ei haittaa yksinhuoltajuus mut tuskin kovin moni mies alkais vakavaan suhteesen yksinhuoltajan kanssa. Ehkä ne vois pari kuukautta kestää mut sit tulis ahdistus ja jättö.
Se ahdistus voi tulla naisellekin, ellei ole ole ollut riittävän realistinen ja ymmärtänyt, että se seurustelu vaatii vielä vähän lisää voimavaroja ja valmiiksi kortilla olevan ajan jakamista edelleen. Pelkkä olisi kiva, kun voisi käpertyä jonkun kainaloon, on surkea motiivi lähteä hakemaan tuossa tilanteessa "tositarkoituksella" seuraa. Vaikka eihän meille miehille tai meidän tunteille ole niin väliksi, kunhan naiset voivat polleasti ja voivat tehdä kuten haluavat. :)
olen itse tilanteessa että olen yh-äiti ja tuntuu että kun tulee puheeksi että on lapsi niin se on kuin jokin rutto..
Sama oli yh-mieskaverillakin - moni nainen pisti stoppia kun sai tietää lapsesta (joka enimmäkseen äitinsä luona).
Eli vaikeampaa on kuin sinkkuna, muttei tietenkään mahdotonta. Etenkin jos ulkonäöä on, niin lapsilla ei ole väliä. Jos olet norminainen niin paljon rippuu siitä, osaatko heittää äiti-vaiheen pois päältä ja antaa miehelle huomiota, koska mies ei halua tuntea joutuvansa heti elättäjä-isärooliin ilman suhteen alkuhekumavaihetta.
Eli oletteko äidit oikeasti valmiita uuteen parisuhteeseen...
Mun rumuus on kuin rutto. Ei kukaan halua ikinä mua lähestyä.
olisin kyllä valmis ja ulkonäköäkin minulla on,päästä löytyy myös muutakin kuin hiukset mutta en vain tajua mikä on kun en saa miestä? vai olenko vain tutustunut niin vääriin?
Se on paljon vaikeampaa kuin silloin ollessasi sinkku... et ehkä voi ihan samalla tavalla edetä miesten kanssa, tai ainakin moni haluttava sellainen haluaa naisen ilman lapsia - koska onhan se nyt helpompi ratkaisu hänelle, ja naisia maailmassa kuitenkin riittää, loppujen lopuksi. Eli ehkä vähän erityyppisiin (lue: fiksut ja silmää miellyttävät mutta "tylsää" elämää viettävät ei-seikkailijaluonteet) miehiin kannatta katsella.
Lisäksi edellisen parisuhteen aloituksesta, lapsen saamisesta jne. on aikaa, eli olet myös itse muuttunut vuosien saatossa, et enää ole se nuori tyttö...
Eli vaikeampaa on vaikkei lasta olisikaan, voit raasti ajatella että puolet potentiaalisista miehistä on pois pelistä lapsen vuoksi (ehkä, tai jotain semmoista - tämä vaan mutu-heitto) vaatii vain enemmän yrittämistä kuin mihin olit tottunut aikaisemmassa elämässä. Mutta kyllä mies löytyy/löytää sinut jos haluat. Just give it time...
Vain integrointi ja derivointitaitoinen nainen voi kiinnostaa järkeviä miehiä.
Niinpä. Ei taida paljon olla naisia eikä miehiäkään jotka nuo kalkulushommat ihan oikeasti hallitsevat, raja-arvot, sarajat, differentiaaliyhtälöt. Mutta en usko että montaakaan älykästä miestä se naisessa paljon sytyttäisi vaikka tämä hallitsisikin tällaiset asiat, näin siis naista naisena ajatellen. Kyllä ne on ihan muut asiat jotka naisessa ovat vetäviä.
Maailmassa on yksi mies, jolle sovit tilanteessasi erityisen hyvin. Hän on exäsi, lastesi isä, jonka kanssa jaat elämääsi jo ihan lain velvoittamana.
Suomalaiset eroavat liian helposti ja kuvittelevat elämän haasteiden katoavan kumppania vaihtamalla. Koska monet parisuhteen ongelmat löytyvät katsomalla peiliin, säilyvät ne kumppanista riippumatta.
Tuttavapiirissäni on onnellisia tapauksia, joissa on palattu exän luo ainakin todellisuudessa vaikka suhdetta ei enää virallistetakaan.
Turha yleistää pelimiehen kaveri! Minä ei todellakaan luovuttanut liian helpolla. Se oli itseni ja lasten kannalta parhain ratkaisu. En rupea enempää erittelemään. On liian henkilökohtaista.
Kahdesta eri YH:stä on kokemuksia, toinen toimi ja kesti aikansa. Vuoden päivät seurusteltiin. Toinen taas no ei siitä tullut kuin parin kuukauden tapailu-juttu vain. Lapsi oli lähes kokoajan meidän kanssa, taisi olla 13 tuntia maksimi aika milloin saatiin olla kahdestaan. Sitten yritti nakittaa mulle jotain lastenhoitoa jne niin, kiittimoi vaan.
Homma riippuu ihan siitä että onko naisella exä kuvioissa hoitamassa lasta tai muu vastaava tukiverkko mm. vanhemmat.
Ymmärrän että raskauden ja synnytyksen jälkeen nainen ei ole ulkoisesti saman näköinen kuin ennen oli. Jos raskauskilot edelleen roikkuu niin ehdoton ei.
Puol vuotta seurustelin itseäni kymmenen vuotta vanhemman kahden lapsen yh:n kanssa. Alku oli elämäni mahtavinta aikaa, tapailtiin kun lapset oli isällä ja kävin yöllisillä vierailuilla kun lapset nukkui. Kahdestaan olo oli täydellistä, sovimme niin täydellisesti yhteen. Sitten mut esiteltiin lapsille, molemmat vaikutti ihan mukavilta ja yritin kaikkeni, että tykkäisin niistä ja perhe-elämästä. En tykännyt. Lapset vei kaiken ajan ja huomion. Lopulta päivittäin seksi vaihtui harvemmaksi, kun ei vähäistä yöunista pystynyt ottamaan. Ongelmat alkoi, kaikkia alkoi ahdistaa. Lopulta halusinkin vain sitä mukavaa kahdenkeskistä oloa ja vapaata seksiä aamulla, päivällä ja illalla. Erottiin, mutta nähdään kun lapset on poissa. Sen aikaa, kun toinen löytää jonkun uuden...
28ex-atm: mulla oli melkein täysin vastaava tilanne. Seurustelin n. 10v vanhemman 2 lapsen yh:n kanssa, ja suhde kesti reilu vuoden (lapsia näin tästä ajasta suunnilleen viimeiset 6kk). Seksi oli täydellistä, ja muutenkin kahdestaan olo oli meilläkin aika lähellä unelmaa. Itsellä tuli kuitenkin myös käytännön realiteetit vastaan. Pidin kyllä lapsista, mutta kokonaiskuvio oli iso: lapset oli molemmat eri isältä, joten kuviossa oli siis yhteensä 5 ihmistä - 2 lasta ja 2 exää. Tämä tarkoitti että tuntui usein että olin itse se kuudes pyörä suhteessa.
YH-kuvioissa on myös huomioitava naisen halu/tarve "suostutella" sut mahdollisimman nopeasti täysin mukaan siihen, eli käytännössä yhteenmuutto yms. sitoutumiset tulevat nopeammin kuin normaalissa kahdenkeskisessä parisuhteessa.
Mikä sulla muuten oli se lopullinen syy eroon? halusit nähdä vielä jotain muuta? Millaisia ongelmia teille tuli?
Ongelma oli, etten pystynyt olemaan luontevasti lasten seurassa. Olin pakkotilanteessa, että niistä on vain tykättävä että saan olla ton naisen kanssa. En vain ollut kauhean kiinnostunut niiden tekemisistä. Ei mua kiinnosta leikkiä jonkun 5 vuotiaan kanssa, joka roikkuu mussa kiinni kokoajan. Tuntui pahalta olla samassa tilassa naisen kanssa jota haluan kokoajan, mutta ne lapset on tiellä jatkuvasti. Vanhempi sentään kävi harrastuksissa ja kavereilla, mutta tätä nuorempaa ei saanut pois kuin kerran kahdessa viikossa, kun kävi yhden yön isällään. Kävi vaan raskaaksi, kun jouduin viettämään enemmän aikaa tän 5 vuotiaan kanssa, kuin sen äidin, jonka kanssa halusin sen ajan viettää. Ei mulla kestänyt pää, hermot meni aina muutaman viikon välein.
Kaikki tää alkoi käydä raskaaksi myös tälle naiselle. Se alko huomaamaan, etten pysty olemaan luontevasti niiden lasten kanssa ja kuinka jouduin jännittämään, teeskentelemään ja olemaan jatkuvasti varuillani. Mut tässä on myös osittain mun luonnevikaa - en osaa tutustua ihmisiin, jätän useimmat ulkopuolisiks. Tää nainen on ainoa ihminen maailmassa, kenen kanssa oon pystynyt olemaan oma itteni. Jotenkin ne lapset vain tuntu enemmän sen isän lapsilta, kuin äidin - ulkonäkö, luonteet... joku mussa pisti vierastamaan niitä pahasti.
Ite en olis halunnu erota, olin valmis muuttamaan yhteen jopa. Oon vieläkin, vaikka en niistä lapsista pidäkään. Tuntuu että se nainen on mulle 100% sopiva, vaikka yhteiselon pilaavat lapset tekeekin suhteesta vähemmän täydellisen.
En itse kyllä valkkaisi yh:tä elämääni. Ehkä se vaatisi jonkinlaisen herätyksen ja pommin että joku nainen tajunnan räjäyttäisi enkä kykenisi ajattelemaan selvästi.
Pari kokemusta omalta kohdalta yh:stä sillä tavoin että yritin treffata. Ajatuksena se oli hyvin hankalaa ja luovuin siitä.
Parilla tyypillä joita tunsin oli aikalailla sama tilanne kuin tuolla 28ex-atm nikkarilla. Suhde kuivui kokoon lapsen/lasten takia. Ehkä olisivat sopineet muuten yhteen mutta elämäntilanteiden ero oli kaiketi vain liian suuri.
Siinä joutuu kuitenkin huomioimaan niitä lapsia niin paljon että se joka etsii vain naista niin huomaa olevansa se kolmas pyörä.
Pari kaveriani taas perusti perheen yh-äidin kanssa. Huomattavaa oli että aika nopeasti pyöräyttivät yhteisen lapsen suhteeseen jolloin nähtävästi miehen oli helpompi sitoutua myös siihen valmiiseen lapseen. Mutta kummallakaan ei ollut helppoa aloittaa suhde tai jatkaa sitä koska käytännössä puhtaalta pöydältä edettiin nopeasti siihen tilanteeseen että elettiin lapsiperheen arkea. Aika raskasta.
Näitä kokemuksia on siis suuntaan jos toiseen, vaikea yleistää, mutta jos miehellä ei ole vielä omia kuten minulla niin se kynnys on useimmiten liian korkea yh-äidin kanssa.
Luulenpa, että moni mies kavahtaa sitä ajan puutetta, kun yh-äiti ei voikkaan irottautua lapsistaan kuten lapseton nainen ja laatia menojaan miehen säestyksen mukaan. Lapseton nainen on vapaampi menemään ja viettämään kahden aikuisen elämää estottomammin, kuin yh-äiti.
Minusta miehen joka ei pysty tätä asiaa nielemään, onkin parempi tapailla vain lapsettomia naisia. Jokaiselle äidille lapset on ja kuuluukin olla tärkeysjärjestyksessä numero yksi, vielä kun ne alaikäisiä ja äidin vastuulla ovat.
Oli helppoa.
Eronneen miehen jolla on omia lapsia on ehkä helpompi suhtautua uuden naisystävän ajankäyttöön joka toimii lasten ehdoilla. Itselläni on joka viikko 2 lasta
luonani 3 päivää. Ei tähän yhtälöön olisi mahdotonta aloittaa uutta suhdetta edes yh:n kanssa. Töitä se vaatii kummaltakin sovittaa tapaamiset.
Mielestäni jokaiselle isälle lapset on ja kuuluukin olla tärkeysjärjestyksessä numero yksi.
Hei, tää oli erinomainen lisäys. Niin just samaa mieltä. :-)
Jos on alle 3 vuotias lapsi. Yksi lapsi, joka on mieluiten tyttö, niin no problem.
Alle 3 vuotias sopeutuu paremmin uuteen mieheen, kuin esim 8 vuotias. Tyttö on helpompi kuin poika kun se puuhastelee äitinsä kanssa, pojalle pitäisi olla esikuvana. Tytöt on muutenkin fiksumpia.
Ja lapsen isä ei saa olla mukana kuvioissa...
Ja kun tyttö kasvaa niin voit ottaa siitä itsellesi salaisen rakastajattaren. Tämä onkin ainoa järkevä syy alentua suhteeseen yh:n kanssa.
AIKA HYVIN
Usein puhutaan vain yh-äideistä. Yh-isiäkin on tosin varmasti paljon vähemmän.
Itse en ole yh-isä koska exäni on ns. lähivanhempi. Kuinka naiset ( lapsettomat tai yh-äidit) suhtautuvat isiin jotka elävät lasten ehdoilla. Ovatko valmiit aloittamaan
uutta suhdetta?
Muutama tuttu lapseton nainen ei oikein "sulata", että lapset tulevat isän luo joka toinen viikonloppu. Tämä tilanne ei onneksi ole omassa elämässäni. Voisin sanoa että tuollainen suhde loppuisi hyvin nopeasti.
Ei sitä kannata lähteä tosiaan suhteeseen, jos ei pysty sulattamaan sitä, että lapset vievät silloin tällöin aikaa, joskus elämä järjestää odottamattomia yllätyksiä tai pysty itse pidemmällä tähtäimellä lasten kanssaan olemaan. Tähän "lasten aiheuttamaan ongelmaan" kuitenkin yleensä suhtautuminen tuntuu olevan erityisen tunnepitoista, vaikka onhan niitä muitakin hankaluuksia ja esteitä orastavalle suhteelle olemassa. Se nyt vain sattuu olemaan niin, että toiset pystyvät sinnittelemään vaikka etäsuhteessa tai seurustelemaan yksinhuoltajan kanssa, toiset ei. Taitaa olla enemmän luonnekysymys.
Minun mielestä lasten elämään pitää kuulua kumpikin vanhempi. Lapsen isän tai äidin pitää olla lapsen kuvioissa mukana vaikka vanhemmat aloittavatkin uutta suhdetta.
Suhtaudumme yh-jätteeseen vihamielisesti. Yh:n äpärät ja ex-panijat iljettävät meitä, eikä mikään parisuhde tule kysymykseen. Yh kelpaa vain panomateriaaliksi ja sekin edellyttää, että ex-panijoissa ei ole herrarotuun kuulumattomia.
Kirjotan nyt toisena YH:na ja kaiken lisäksi juuri toiseen ketjuun kirjoitin, miten hankalaa on opetella näitä sinkkukuvioita... Eli muna täällä opettaa kanaa, mutta näillä nyt mennään:D
Mä en itse koe omaa lastani minään esteenä, mutta kuten joku kirjoitti, ajankäytön suhteen se on hidaste :) . Ajankäytöstä löytyykin se suurin ero siihen aikaan kun lapsen isän aikoinaan tapasin: nykyään on työn lisäksi koti ja lapsi, tämän harrastukset omien lisäksi jne jne jne. Aikuisuus. Mulla lapsi alkaa kuitenkin lähestyä teini-ikää ja kaipaa kovasti omaa aikaa - eli munkin oma aikani on lisääntynyt kummasti:).
Sellaiset ihmiset, joille lapsi olisi este, karsiutuvat takuuvarmasti. Mikä on vaan hyvä: mullehan tuollainen asenne miehessä olisi este:D. Eipä muuta kuin opettelemaan näitä rakkauden alkeiden aakkosia tällaisellä vähän kypsemmällä naisiällä, ihania miehiä taatusti löytyy:). Miten itse suhtautuisit yksinhuoltajaisään? Mua ainakin kiinnostaisi kovasti;).
Ja hei, jos raskauskiloja on vielä tms, niin kyllähän sä tiedät miten ne saa pois. Lisää arkipäivään sopivaa liikuntaa, terveellisiä ruokatottumuksia ja hellyyttä itsellesi:). Jos itsellä ei riitä silmää esim vaatteile tai muulle, niin onhan noita ammattilaisiakin, joilta kysyä apua. Kun katselee hyvännäköisiä ihmisiä, niin pohjimmiltaan ne usein ovat ihan tavallisia, mutta huolehtivat itsestään ja osaavat laittautua ja kantaa itsensä kauniisti. Joku Angelina Jolie ja Brad Pitt on sitten asia erikseen :) .
Eikä tää parinmuodostus niin vaikeaa voi olla - ollaanhan me onnistuttu siinä ennenkin;)
> Sellaiset ihmiset, joille lapsi olisi este, karsiutuvat takuuvarmasti. Mikä on vaan hyvä: mullehan tuollainen asenne miehessä olisi este:D
Juuri näin. Tietysti asia on suhteessa ikään... aika harva 25v on valmis perhe-elämään, mutta jos 35-45v vielä ajattelee samoin, ihmisen arvomaailma on totaalisen väärä aika monelle naiselle. Aika moni tuon ikäinen lapsetonkin haaveilee perheestä. Silti, tottakai yli 35v lapsettomallekin on aika iso haaste tottua lapsiperheen elämään. Aikaa se ottaa, ja saa ottaakin.
Olen myös samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa siitä, että oma ikä vaikeuttaa kumppanin löytämistä. Aika moni "hyvistä" on varattuja, tilanteissa jossa uusiin ihmisiin tutustutaan ei tule niin usein kuin nuorena, useammalla osasta vapaista on ongelmia (päihteet, mielenterveys, elämän hallinta, itsekkyys) tai ihminen on luovuttanut eikä hae aktiivisesti jne.
Kannattaa muistaa ettei haasteet ei ole esteitä, ne on vain hidasteita. Ja joskus voi onnistaa lyhyelläkin aikavälillä.
Tietenkin lapsi mutkistaa asioita jonkin verran. Ei riitä, että ottaa naisen tunteet huomioon, vaan pitää ajatella lastakin. Toisaalta pidän lapsista kovasti, joten ei se mikään este ole. En kuitenkaan halua heti mitään isää alkaa leikkimään. Olisi ikävä kiintyä lapseen, jos muijan kanssa menisi sitten poikki :/
YH-naisia on joka lähtöön ja suurin osa on yh:ta sen takia, että mies on ollut keskenkasvuinen jota ei perhe-elämä ole sittenkään kiinostanut. Siis, suurin osa, on tietysti erilaisiakin tarinoita.
Huvittaa kuitenkin, että tällä palstalla ATM:iä kehotetaan yrittämään yh-äitejä ja vihjaillaan, että ATM:t ovat ronkeleita ja heille ei yh-äidit kelpaa. Ikään kuin niille yh-äideille kelpaisi joku useinmiten omanikäisensä, kenties vanhempikin mies, mutta joka on kasvanut tynnyrissä ja jäänyt elämänkokemuksiltaan lapsen tasolle.
Kyllä muutoin normaali mies, joka on sinkku ja yh saattavatkin saada onnistuneen suhteen mutta ikisinkku aikuinen ATM ja yh, ei onnistu.