Ollaan seurusteltu kohta vuosi. Mies on ystävä eksänsä kanssa, joka on alusta asti ollut minua kohtaan todella törkeä. Tapaamme väkisinkin joskus kun on joitain yhteisiä kavereita ja tapahtumia yms. Tämä eksä on ensinnäkin käyttäytynyt miestäni kohtaan epäilyttävästi suhteemme alusta asti, mikä onkin jo yksi esimerkki siitä, miten epäkunnioittavasti hän minua ja miestäni kohtaan käyttäytyy.
Hän myös puhuu minusta paskaa, mulkoilee, käyttäytyy niin kuin olisin pelkkää ilmaa, yms, hyvin epäkunnioittavasti, aina. Jos esim. olemme miehen kanssa jossain samassa paikassa hänen kanssaan, hän lähes aina puhuu vain miehelleni jostain jutuista joista minulla ei ole mitään tietoa, ja vain mulkoilee minua, sulkee täysin ulkopuolelle.
Olen kertonut miehelleni, että minua sattuu tuo hänen eksänsä käytös eikä se mielestäni ole oikeutettua kun en hänelle mitään pahaa ole tehnyt. Menee aina koko ilta pilalle jos se nainen on samassa paikassa. Mies ei kuitenkaan ole koskaan edes keskustellut eksänsä kanssa tästä hänen käytöksestään, sanoo vaan että ei se mitään pahaa tarkoita ja että älä välitä. Eli hän vain hyväksyy tämän käytöksen minua kohtaan, ja se sattuu minua, en voi tajuta, että miksi?
Mieheni on aina tämän eksän puolella kaikessa, teki hän mitä tahansa. Sitten jos minä olen joskus jotenkin "loukannut" tätä eksää käyttäytymällä "kylmästi" (hän käyttäytyy minua kohtaan niin aina, niin miksi minunkaan täytyisi aina esittää?), niin siitä mieheni kyllä on sanonut minulle, että minä en voi käyttäytyä niin. Samoin ei saa sanoa yhtäkään pahaa sanaa tästä eksästä. Tuntuu, että kaikki syy on aina minussa, tässä eksässä ei ikinä mitään. En tiedä kauanko enää jaksan tätä, onko tässä mitään järkeä? Mistä tuo mieheni käytös oikein voi johtua, eikö häntä oikeasti vain kiinnosta? Hän kyllä on muuten ihana ja hyvä minulle, vaikka tämän tekstin peruusteella ei ehkä voisikaan uskoa, mutta tämä asia on todella outo ja raskas.
Hän myös puhuu minusta paskaa, mulkoilee, käyttäytyy niin kuin olisin pelkkää ilmaa, yms, hyvin epäkunnioittavasti, aina. Jos esim. olemme miehen kanssa jossain samassa paikassa hänen kanssaan, hän lähes aina puhuu vain miehelleni jostain jutuista joista minulla ei ole mitään tietoa, ja vain mulkoilee minua, sulkee täysin ulkopuolelle.
Olen kertonut miehelleni, että minua sattuu tuo hänen eksänsä käytös eikä se mielestäni ole oikeutettua kun en hänelle mitään pahaa ole tehnyt. Menee aina koko ilta pilalle jos se nainen on samassa paikassa. Mies ei kuitenkaan ole koskaan edes keskustellut eksänsä kanssa tästä hänen käytöksestään, sanoo vaan että ei se mitään pahaa tarkoita ja että älä välitä. Eli hän vain hyväksyy tämän käytöksen minua kohtaan, ja se sattuu minua, en voi tajuta, että miksi?
Mieheni on aina tämän eksän puolella kaikessa, teki hän mitä tahansa. Sitten jos minä olen joskus jotenkin "loukannut" tätä eksää käyttäytymällä "kylmästi" (hän käyttäytyy minua kohtaan niin aina, niin miksi minunkaan täytyisi aina esittää?), niin siitä mieheni kyllä on sanonut minulle, että minä en voi käyttäytyä niin. Samoin ei saa sanoa yhtäkään pahaa sanaa tästä eksästä. Tuntuu, että kaikki syy on aina minussa, tässä eksässä ei ikinä mitään. En tiedä kauanko enää jaksan tätä, onko tässä mitään järkeä? Mistä tuo mieheni käytös oikein voi johtua, eikö häntä oikeasti vain kiinnosta? Hän kyllä on muuten ihana ja hyvä minulle, vaikka tämän tekstin peruusteella ei ehkä voisikaan uskoa, mutta tämä asia on todella outo ja raskas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ja suhteemme alkuaikoina tuo eksä tosiaan yritti mm. iskeä miestäni, eikä tämä silloinkaan suuttunut hänelle ollenkaan ja minulla ei tietenkään ollut oikeutta olla hänelle vihainen tms..
Toivottavasti joku jaksaisi lukea ja kommentoida
Sain itse sellaisen kuvan että olet kuin kolmas pyörä tuossa kuviossa. Vaikka kolmannen pyörän pitäisi olla se miehesi eksä jos kenenkään. Olen itse seurustellut poikakaverini kanssa nyt hieman yli vuoden, eli suunnilleen yhtä kauan kuin tekin. Enkä voisi kuvitella itseäni samaan tilanteeseen, on vuosi jo sellainen aika että pitäisi jo suhteen olla hieman vakiintuneempi. Tuntuu omituiselta että vuodenkin jälkeen hän kohtelee sinun tunteitasi ja ajatuksiasi noin välinpitämättömästi.
Sillä exällä on selkeesti vielä ystävyyttä vahvemmat tunteet pelissä. Hän pitää sua vihollisena. Henkilönä joka meni "ryöstämään" hänen poikaystävänsä.
- Ex on kiinni vielä. Hän pitää sinua selkeästi kilpailijana
- Miehesi on tottunut pitämään jostain syystä exää "suojeltavana" eli heikompana
- Voit kyllä käyttäytyä normaalisti, eli asiallisesti, muttei sinun täydy exästä pitää. Vastaat jos kysytään, ja jätä muuten huomioimatta. Älä lähde kilpailuun mukaan: se on jo sinun miehesi. Käyttäydyt kuten hänen käytöksensä ei tekisi mitään, tuntuisi missään ja kuten et välittäisi: hetken päästä et välitäkään.
- Mulkoilkoot vaan, omia silmiäänhän rasittaa. Älä ota häntä erikoisemmin huomioon, sinähän olet ilmaa. Jos hän sulkee ulkopuolelle, niin kiinnitä muihin seuralaisiin enemmän huomiota, vietä aikaa muiden kanssa, ei sinun tarvitse ostaa paikkaasi mielistelyllä eikä esittää heikkoa kostamalla.
- Sinun ei tarvitse esittää.
- Kaikista ei tarvitse pitää, eikä kaikkien tarvitse pitää sinusta. Kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kaikki tule miellyttämään sinua.
Toimeen voi tulla vain juuri sen verran kun mitä tilanne vaatii.
- Jos miehesi mielestä siinä on ongelma, toteat hänelle kylmästi, että hänen exänsä ei ole sinun ystäväsi eikä sinun kaverisikaan eikä oikeastaan edes tuttava vapaaehtoisesti. Sinä et ole vastuussa exän tunteiden suojelusta, sinä olet ollut asiallinen ja se saa nyt riittää ja se siitä. Mikäli miehesi jatkaa aiheesta, et lähde riitelemään, sanot että jos asiallinen käytös ei riitä, niin nuolkoon joku toinen exien per*eitä ja asia on nyt loppuun käsitelty. ETkä lähde riitelemään, väittelemään et mitään. Etkä syyttele miestäsi, hän päättäköön itse miten käyttäytyy: sinä päätät itse itsestäsi!
Sanot että jaa, jaa ja valitset itse miten käyttäydyt.
- Mikäli kukaan puhuu sinusta pas*aa, juoruaa ja levittää väärää infoa, sinulla on AINA oikeus mennä kysymään että miksi, oikaista asiat ja ilmoittaa, että se on väärin. Sinulla on AINA oikeus mennä kohtaamaan se ihminen suoraan ja kysyä suoraan onko hän tehnyt näin ja miksi. Sitä sinun ei tarvitse anteeksi pyydellä, sinun ei tarvitse madella: aina saa kysyä ja selvittäminen on parempi kuin juoruihin uskominen. Voitte jopa sopia asiasta, kunhan et lähde riitelemään.
- Voit myös kysyä suoraan, vaikka soittaa ja kysyä, miksi hän on niin epäkohtelias. Kertoa miltä sinusta tuntuu ja että sinun mielestäsi exän käytös on outoa, kun te olette olleet yhdessä jo vuoden.
- Suoraan asioiden selvittäminen on rohkeuden osoitus, ja osoitat sillä vahvuutta, kypsyyttä ja sitä, että et tosiaankaan ole perääntymässä: mikäli et...
hermostu, rupea hysteeriseksi, mene mahdolliseen provosointiin mukaan. Eli se toimii vain, jos et ole alistuva nyssy-tytteli tai yliagressiivinen ämmä.
Olet siis järkevä ja aikuinen. Treenaa etukäteen, mieti eri vaihtoehtoja ja tunnista omat heikkoutesi. Kirjoita asioita paperille.
- Et saakaan sanoa mitään koko exästä: mitä enemmän keskustelette hänestä, sitä enemmän hän vie teidän aikaanne. Haukkumisella teet vaan hänestä uhrin. Et saa siis mielellään koskaan haukkua häntä miehellesi.
- Se mihin kiinnität huomiota lisääntyy. Pidä ex pienenä sivujuonteena, keskity miehesi paapomiseen, itsesi hoitamiseen, suhteenne virtaan, seksiinne, yhdessä tekemiseen, yhteisiin harrrastuksiin. Juttele maailman menosta, politiikasta, musiikista, mielipiteistä, suhteenne hyvistä asioista. Osoita rakkautta, puhu kiitoksia, hyväilyjä, ja enemmän teistä. Se on se, mikä silloin lisääntyy.
Kun sinä olet nainen joka kerran haluaa tämän suhteen, voit olla nainen joka sitä suhdetta ja rakkautta hoitaa alistumatta.
Kun hän on mies joka on sinun, unohda epävarmuus ja tee se selväksi teoin.
Kun teillä kerran on se suhde, niin jätä ex siihen arvoon mikä hänellä on: hän on entinen ja se siitä.
Joten, haluatko sinä tosiaan vatvoa sitä exää vai elää teidän suhdettanne?