Näitä kirjoituksia lukeneena on tullut mieleen erinäisiä asioita nettitreffailun hyödyistä/haitoista.
Itsekin varsin hiljaisena ja rauhallisena kotona viihtyvänä ihmisenä nykyään baarit ovat kauhistus, se kuului nuoruuteen ja elämään ennen lapsia ja ennen avioliittoa. Nyt vuosia sitten eronneena tuntuisi hyvin vaikealta lähteä iltaa viettämään baariin, harrastuksetkin ovat sitä luokkaa, ettei siinä juuri uusiin kontakteihin ole mahdollisuuksia. Käyn elokuvissa, joskus konserteissa, teatterissa ja useimmiten naisystävien kanssa.
Netistä löysin aikanaan sosiaalisen kanavan, missä yksinäiselläkin oli seuraa, joskin virtuaalista, mutta kuitenkin omalaisensa yksinäisen kotihiiren baaritiski, jossa sai joko jutustaa useamman kanssa tai sitten keskittyä yhden ihmisen kanssa ajatustenvaihtoon.
Olenkin netissä tavannut monia ihania ihmisiä, naisia ja miehiä, josta on vuosien mittaan tullut pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa ja joiden kanssa voi käydä tapahtumissa.
Olen myös tutustunut monenlaisiin miehiin matkani varrella, jopa ihastunut, juonut erinäisen määrän kahvia, käynyt syömässä, treffeillä, joskus jopa pitkään. Vaara piileekin siinä, että se kuva, jonka virtuaalissa muodostaa joko itse tai jonka itsestään muodostaa, hyvin usein ei anna sitä todellista kuvaa. En syytä ketään valehtelijaksi, ennemmin syy on siinä, että ihan itse muodostaa omassa päässään vääristyneen ja oman maun mukaisen kuvan ihmisestä. Parasta on, jos se kuva on oman pään mukainen tavatessa, mutta valitettavasti aian näin ei ole.
En edelleenkään halua jatkaa tätä petturi/syyttämis/petetty -linjaa, vaan haluan jatkaa netissä olemistani sen puitteissa, mitä on ylimääräistä aikaa. Elämähän on kuitenkin jossain aivan muualla, mutta virtuaali on nykyaikaa, älkäämme pilatko sitä.
Kaikkea hyvää jokaisen kesään!
Itsekin varsin hiljaisena ja rauhallisena kotona viihtyvänä ihmisenä nykyään baarit ovat kauhistus, se kuului nuoruuteen ja elämään ennen lapsia ja ennen avioliittoa. Nyt vuosia sitten eronneena tuntuisi hyvin vaikealta lähteä iltaa viettämään baariin, harrastuksetkin ovat sitä luokkaa, ettei siinä juuri uusiin kontakteihin ole mahdollisuuksia. Käyn elokuvissa, joskus konserteissa, teatterissa ja useimmiten naisystävien kanssa.
Netistä löysin aikanaan sosiaalisen kanavan, missä yksinäiselläkin oli seuraa, joskin virtuaalista, mutta kuitenkin omalaisensa yksinäisen kotihiiren baaritiski, jossa sai joko jutustaa useamman kanssa tai sitten keskittyä yhden ihmisen kanssa ajatustenvaihtoon.
Olenkin netissä tavannut monia ihania ihmisiä, naisia ja miehiä, josta on vuosien mittaan tullut pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa ja joiden kanssa voi käydä tapahtumissa.
Olen myös tutustunut monenlaisiin miehiin matkani varrella, jopa ihastunut, juonut erinäisen määrän kahvia, käynyt syömässä, treffeillä, joskus jopa pitkään. Vaara piileekin siinä, että se kuva, jonka virtuaalissa muodostaa joko itse tai jonka itsestään muodostaa, hyvin usein ei anna sitä todellista kuvaa. En syytä ketään valehtelijaksi, ennemmin syy on siinä, että ihan itse muodostaa omassa päässään vääristyneen ja oman maun mukaisen kuvan ihmisestä. Parasta on, jos se kuva on oman pään mukainen tavatessa, mutta valitettavasti aian näin ei ole.
En edelleenkään halua jatkaa tätä petturi/syyttämis/petetty -linjaa, vaan haluan jatkaa netissä olemistani sen puitteissa, mitä on ylimääräistä aikaa. Elämähän on kuitenkin jossain aivan muualla, mutta virtuaali on nykyaikaa, älkäämme pilatko sitä.
Kaikkea hyvää jokaisen kesään!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nettideittailulle olisi ollut omakin kategoria, mutta halusin tämän tänne, koska minusta sopii tähänkin, ehkä hiukan positiivisempana aloitteena kuin aiemmat.
Älkäätte vetäkö herneitä palkoineen nessuun :)
Taitolaji se on tämäkin, vaikka siitä onkin tullut koko kansan huvia. Toiset vain osaavat ilmaista itseään ja tulkita toisia paremmin ilman ilmeitä tai katseita ja luulen, että he säästyvät paljon todennäköisemmin ainakin pahimmilta pettymyksiltä. Mahdollisen suhteen osalta tämä on vain ensiaskel ja vasta elävä elämä paljastaa miten se onnistuu, aivan kuten millä muulla tavallakin tutustuessa.