Aloitin työt yksityisellä työnantajalla äitiyslomasijaisena reilu 2 vuotta sitten. Aluksi tuntui, että oli varsinainen onnenpotku saada tämä työpaikka - rakastan tekemääni työtä ja olen löytänyt alani, jota haluan tehdä aina.
Työtovereihini tutustuttuani huomasin, että joukossa on yksi henkilö, jonka kanssa en luultavasti tulisi toimeen. Kaikki muut tervehtivät, kättelivät ja juttelivat kanssani, mutta ei tämä yksi. Hän on minua huomattavasti nuorempi, mutta muita ylemmässä asemassa oleva. Pian paljastui, että hän puhuu selkäni takana pahaa minusta ja samoin tekevät vanhimmat työntekijät. Oikeastaan paljastui, että kaikki puhuvat aika näkyvästikin toistensa selän takana pahaa. Kanssani aloitti myös toinen äitiyslomasijainen, joka oli keskittynyt toisenlaisiin tehtäviin. Kieltämättä persoonallinen tapaus, mutta hän jäi täysin tämän työyhteisön ulkopuolelle koko työssäolonsa ajan ja hänen työtapaansa arvosteltiin jatkuvasti.
Olen suhteellisen tehokas työntekijä ja mielestäni, kun olen töissä, minulle maksetaan työssäoloajaltani työtehtävistä, jotka työnantaja määrää. Hassua tässä työpaikassa on se, että jokaiselle työntekijälle on määrätty ns. oma alueensa. Ongelma tulee vastaan ainoastaan siinä, että tämä oma alue on niin tarkkaan varjeltu, että edes vanhin työntekijä (20 vuotta talossa ollut) ei osaa alan perustietoja ja taitoja, koska hän on aina tehnyt samaa ja ei ole halukas oppimaankaan varmaan mitään muuta... Koska mukisematta siivosin ja tein sen, mitä työnantaja minut määräsi tekemään, olin kaikkien muiden mielestä p...nuolija, sillä työsopimukseeni ei olisi kuulunut esim. siivoaminen. Oma mielipiteeni asiaan on, että jos talossa on hiljaista eikä muuta tekemistä ole antaa, ihan hyvin voin siis siivotakin vaikka se ei ns. toimenkuvaani virallisesti kuuluisikaan.
No, edelleen, talossa on siis kaksi vanhinta ja yksi nuorin työntekijä, jotka ovat ne pahimmat kiusaajat. Vanhimmat eivät halua millään muotoa, että työpaikan sisäiset tehtävät ovat muuttuneet. (Eivät osaa esim. käyttää tietokoneita yms). Ja onhan se toki ymmärrettävää, että uusi nuori ihminen tulee heidän reviirilleen tekemään 10 kertaa tehokkaammin työt kuin he. Turhauttaa varmasti. Vanhimmat pitävät kesälomansa aina samaan aikaan (kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin ja heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin). Kaksi saman alan ihmistä ei saa olla yhtäaikaa lomalla, mutta firmassa on 6 työntekijää, jotka tekevät samaa hommaa, niin arvatkaa kelle jää aina ne jämät.
Tämä nuorin työntekijä sitten... huhhuh. Paljastui, että hän ei osaa hoitaa omia työtehtäviään vaan puuttuu jokaisen, siis ihan jokaisen, töihin ja saa valtavia kiukkukohtauksia. Mikään ei ole hänestä hyvin. Asiakaspalvelussa oli myös todella töykeä ja saattoi lintata kollegan asiakkaan silmien alla. Tosin viime aikana hänessä on nähtävissä ollut silminnähden iso muutos - johtunee nöyryydestä uutta talolainaa kohtaan, epäilisin... :)
No kuitenkin, pomoni on ihan mukava. Etäinen, mutta erittäin ymmärtäväinen. Minulla on juurikin ollut elämässäni erittäin pahoja muutoksia, ja kaikki muut, myös kollegat työpaikalla tuntuvat ymmärtävän sen, että saatan olla välillä hieman omissa ajatuksissani. Nyt en puhu mistään pikku ongelmista, vaan minulla on henkilökohtaisessa elämässäni ihan valtavan isoja juttuja tapahtunut. Olen myös jäämässä pois työsuhteestani ja nämä vanhemmat ovat muuttaneet ehkä tästä asiasta johtuen suhtautumistaan minuun myönteisemmäksi. Tämä nuori tyttö jaksaa silti edelleen vaihdella päivittäin mielialoja - välillä tervehtii aamuisin, välillä ei.
Kysyisin siis teiltä muilta - voi olla että minun on mahdollista palata työhöni muutaman vuoden kuluttua, mutta kannattaako? Rakastan työtäni, mutta tämä yksi ihminen saa minut masentumaan ja vihaamaan koko työpaikkaa, näen punaista, kun vain näenkin häntä tai kuulen hänen äänensä. Olen yrittänyt olla häntä kohtaan ymmärtäväinen ensimmäisen vuoden ajan, mutta alkoi tulla pikku hiljaa mitta täyteen. Ymmärsin, että hän ei ole kovin terve ihminen. Meillä aloitti uusi työntekijä vuosi sitten ja nyt nämä samat ihmiset yrittävät savustaa häntä ulos työpaikalta vedoten hänen tekemiinsä "virheisiin" yms. Onneksi pomo sattuu pitämään tätä työntekijää ahkerana ja mukavana tyyppinä - sitä hän kieltämättä onkin.
Pomo ei siis puutu mihinkään - häntä hädin tuskin näkyy työpaikalla. Ei halua ottaa kantaa aikuisten ihmisten asioihin... Eli onko tämä yksi syy siihen, jonka vuoksi minun ei kannattaisi tulla takaisin. Saan myös hyvää palkkaa ja työajat ovat hyvät perheelliselle.
Auttakaa? Tiedän, että jokaisessa työpaikassa on omat ongelmansa. mutta... Kuulostaako normaalilta työpaikalta vai onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?
Työtovereihini tutustuttuani huomasin, että joukossa on yksi henkilö, jonka kanssa en luultavasti tulisi toimeen. Kaikki muut tervehtivät, kättelivät ja juttelivat kanssani, mutta ei tämä yksi. Hän on minua huomattavasti nuorempi, mutta muita ylemmässä asemassa oleva. Pian paljastui, että hän puhuu selkäni takana pahaa minusta ja samoin tekevät vanhimmat työntekijät. Oikeastaan paljastui, että kaikki puhuvat aika näkyvästikin toistensa selän takana pahaa. Kanssani aloitti myös toinen äitiyslomasijainen, joka oli keskittynyt toisenlaisiin tehtäviin. Kieltämättä persoonallinen tapaus, mutta hän jäi täysin tämän työyhteisön ulkopuolelle koko työssäolonsa ajan ja hänen työtapaansa arvosteltiin jatkuvasti.
Olen suhteellisen tehokas työntekijä ja mielestäni, kun olen töissä, minulle maksetaan työssäoloajaltani työtehtävistä, jotka työnantaja määrää. Hassua tässä työpaikassa on se, että jokaiselle työntekijälle on määrätty ns. oma alueensa. Ongelma tulee vastaan ainoastaan siinä, että tämä oma alue on niin tarkkaan varjeltu, että edes vanhin työntekijä (20 vuotta talossa ollut) ei osaa alan perustietoja ja taitoja, koska hän on aina tehnyt samaa ja ei ole halukas oppimaankaan varmaan mitään muuta... Koska mukisematta siivosin ja tein sen, mitä työnantaja minut määräsi tekemään, olin kaikkien muiden mielestä p...nuolija, sillä työsopimukseeni ei olisi kuulunut esim. siivoaminen. Oma mielipiteeni asiaan on, että jos talossa on hiljaista eikä muuta tekemistä ole antaa, ihan hyvin voin siis siivotakin vaikka se ei ns. toimenkuvaani virallisesti kuuluisikaan.
No, edelleen, talossa on siis kaksi vanhinta ja yksi nuorin työntekijä, jotka ovat ne pahimmat kiusaajat. Vanhimmat eivät halua millään muotoa, että työpaikan sisäiset tehtävät ovat muuttuneet. (Eivät osaa esim. käyttää tietokoneita yms). Ja onhan se toki ymmärrettävää, että uusi nuori ihminen tulee heidän reviirilleen tekemään 10 kertaa tehokkaammin työt kuin he. Turhauttaa varmasti. Vanhimmat pitävät kesälomansa aina samaan aikaan (kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin ja heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin). Kaksi saman alan ihmistä ei saa olla yhtäaikaa lomalla, mutta firmassa on 6 työntekijää, jotka tekevät samaa hommaa, niin arvatkaa kelle jää aina ne jämät.
Tämä nuorin työntekijä sitten... huhhuh. Paljastui, että hän ei osaa hoitaa omia työtehtäviään vaan puuttuu jokaisen, siis ihan jokaisen, töihin ja saa valtavia kiukkukohtauksia. Mikään ei ole hänestä hyvin. Asiakaspalvelussa oli myös todella töykeä ja saattoi lintata kollegan asiakkaan silmien alla. Tosin viime aikana hänessä on nähtävissä ollut silminnähden iso muutos - johtunee nöyryydestä uutta talolainaa kohtaan, epäilisin... :)
No kuitenkin, pomoni on ihan mukava. Etäinen, mutta erittäin ymmärtäväinen. Minulla on juurikin ollut elämässäni erittäin pahoja muutoksia, ja kaikki muut, myös kollegat työpaikalla tuntuvat ymmärtävän sen, että saatan olla välillä hieman omissa ajatuksissani. Nyt en puhu mistään pikku ongelmista, vaan minulla on henkilökohtaisessa elämässäni ihan valtavan isoja juttuja tapahtunut. Olen myös jäämässä pois työsuhteestani ja nämä vanhemmat ovat muuttaneet ehkä tästä asiasta johtuen suhtautumistaan minuun myönteisemmäksi. Tämä nuori tyttö jaksaa silti edelleen vaihdella päivittäin mielialoja - välillä tervehtii aamuisin, välillä ei.
Kysyisin siis teiltä muilta - voi olla että minun on mahdollista palata työhöni muutaman vuoden kuluttua, mutta kannattaako? Rakastan työtäni, mutta tämä yksi ihminen saa minut masentumaan ja vihaamaan koko työpaikkaa, näen punaista, kun vain näenkin häntä tai kuulen hänen äänensä. Olen yrittänyt olla häntä kohtaan ymmärtäväinen ensimmäisen vuoden ajan, mutta alkoi tulla pikku hiljaa mitta täyteen. Ymmärsin, että hän ei ole kovin terve ihminen. Meillä aloitti uusi työntekijä vuosi sitten ja nyt nämä samat ihmiset yrittävät savustaa häntä ulos työpaikalta vedoten hänen tekemiinsä "virheisiin" yms. Onneksi pomo sattuu pitämään tätä työntekijää ahkerana ja mukavana tyyppinä - sitä hän kieltämättä onkin.
Pomo ei siis puutu mihinkään - häntä hädin tuskin näkyy työpaikalla. Ei halua ottaa kantaa aikuisten ihmisten asioihin... Eli onko tämä yksi syy siihen, jonka vuoksi minun ei kannattaisi tulla takaisin. Saan myös hyvää palkkaa ja työajat ovat hyvät perheelliselle.
Auttakaa? Tiedän, että jokaisessa työpaikassa on omat ongelmansa. mutta... Kuulostaako normaalilta työpaikalta vai onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatkoa...
Uskon, että minulla on siis täällä pääkaupunkiseudulla hyviä mahdollisuuksia työllistyä samalle alalle uudestaan. Ristiriitaista on, että olen alkanut kuitenkin ihan pitääkin tästä työpaikasta ja huomannut myös itsessäni paljon asioita - eli siis myös sen, että omalla käytöksellään tekee työpaikalle ihmeitä.
Lukiessani tämän ensimmäisen kirjeeni läpi näin asioita hieman uudessa valossa ja mietin uusia näkökulmia - myös sitä, miten en ehkä ole itse sopeutunut tähän työyhteisöön? Pidän kuitenkin tästä työpaikasta ja ihmiset esimiehestä lähtien ovat olleet minua kohtaan loppuviimein ihan ystävällisiä (lukuunottamatta tätä yhtä kollegaani) mutta katsotaan nyt... Eiköhän se tästä. :)