Olen elellyt melkein 10 vuotta nykyisen mieheni kanssa, ja meillä on 2 ihanaa lasta, mutta siihenpä se onnellinen perhe-elämä loppuukin.
Olimme reilun vuoden erillämme jokunen vuosi sitten ja silloin tapasin itseäni 4 vuotta nuoremman miehen, johon ihastuin...elämä kuljetti meidät kuitenkin erilleen ja palasin tämän nykyisen mieheni kanssa yhteen.
Vuosi sitten talvella tapaisin yhden miehen, jonka kanssa koin reilu 4kk kestäneen kuuman suhteen...ja tietenkin mieheni selän takana...no tämä suhde loppui omasta aloitteestani ja koetin taas jatkaa kunnollisena avokkina.
Mutta mutta...ennen juhannusta törmäsin tähän minua 4 vuotta nuorempaan mieheen ja taas salamoi. Nyt ollaan sitten tapailtu baarissa ja miehen asunnolla aina kun vain mahdollisuus on ollut. Tämä mies saa oloni tuntumaan uskomattoman hienolta, enkä ole kauheasti katunut tekemisiäni. Suhde ei kylläkään ole mennyt suukottelua pidemmälle, mutta kuitenkin.
Ainut mutta matkassa on, että tiedän etten voi elää tälläistä kaksoiselämää kovinkaan kauan, jossain vaiheessa on ruvettava tekemään ratkaisuja puoleen jos toiseen. Harmi vaan ettei tunteet ja järki kulje tässäkään asiassa käsikädessä.
Takokaa tähän luupäähän järkeviä neuvoja, ennenkuin viimeinenkin järjenhiukkanen katoaa tuulen mukaan
Olimme reilun vuoden erillämme jokunen vuosi sitten ja silloin tapasin itseäni 4 vuotta nuoremman miehen, johon ihastuin...elämä kuljetti meidät kuitenkin erilleen ja palasin tämän nykyisen mieheni kanssa yhteen.
Vuosi sitten talvella tapaisin yhden miehen, jonka kanssa koin reilu 4kk kestäneen kuuman suhteen...ja tietenkin mieheni selän takana...no tämä suhde loppui omasta aloitteestani ja koetin taas jatkaa kunnollisena avokkina.
Mutta mutta...ennen juhannusta törmäsin tähän minua 4 vuotta nuorempaan mieheen ja taas salamoi. Nyt ollaan sitten tapailtu baarissa ja miehen asunnolla aina kun vain mahdollisuus on ollut. Tämä mies saa oloni tuntumaan uskomattoman hienolta, enkä ole kauheasti katunut tekemisiäni. Suhde ei kylläkään ole mennyt suukottelua pidemmälle, mutta kuitenkin.
Ainut mutta matkassa on, että tiedän etten voi elää tälläistä kaksoiselämää kovinkaan kauan, jossain vaiheessa on ruvettava tekemään ratkaisuja puoleen jos toiseen. Harmi vaan ettei tunteet ja järki kulje tässäkään asiassa käsikädessä.
Takokaa tähän luupäähän järkeviä neuvoja, ennenkuin viimeinenkin järjenhiukkanen katoaa tuulen mukaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutapa en voi sinulle sanoa kuin että pettäminen on ikävää ja kenenkään ei soisi sellaista kokevan.Se on todella loukkavaa sille joka on tullut petetyksi.Luottamus menee kyllä täysin ja suhdetta on erittäin vaikea jatkaa.Tavallaan ymmärrän pettämisen jos ei suhteessaan tule kaikilla tavoilla tyydytetyksi mutta ei se kuitenkaan sitä oikeuta.Sillin pitäisi erota ja vasta sen jälkeen lähteä etsimään uutta onnea.
Yks tyttöystäväni kävi vasta läpi saman pelleilyn. Yli vuoden se lisäsuhde kesti, sitten se gigolo onneksi löysi toisen pyöritettävän, ei ehtinyt mokoma soppa tulla aviomiehen tietoon. Yli 10:n vuden liitto heilläkin, ja kolme lasta. Nyt tämä tyttöystävä ihmettelee, kuinka hitossa hän teki sen kaiken ja miksi, mitä ihmettä näki siinä tyypissä, ja hui miten hän on asettanut kaiken alttiiksi, ja mitä olisi tapahtunut jos olisi jäänyt kiinni... Jne. Katuu kovasti. Ja sanoo minulle juuri noin kuin sinä tuossa lopussa, että mikset puhunut hänelle järkeä. Joopa joo, kyllähän minä yritin, vaan kun se on tuossa tilassa aivan sama mitä kukaan sanoo. Toivottavasti sinä saat kätesi irti paskasta ennenkuin uppoat, ettei tarvi katua vielä enemmän kuin mitä jo tulet katumaan. Oletko ajatellut, että paitsi että teet nuo asiat miehellesi, teet ne myös lapsillesi? Onko se mies sen arvoinen, todellakin? No, nyt yritin puhua järkeä, toivottavasti tehosi sinuun, tai johonkin toiseen. Älkää hyvät ihmiset heittäkö vuosien kunnollista parisuhdetta ja perhettä pois satunnaisen tyypin takia, jota ette kunnolla edes tunne. Luultavasti se tyyppi kuitenkin jokatapauksessa lopulta osoittautuu kusipääksi. Useimmiten.
..juu pettäminen sattuu ja on väärin jne. Mutta onhan oikeutettua sinunkin etsiä ja toivoa parempaa elämää.. Suhde lapsiesi isään ei tosiaan tyydytä sinua mitenkään henkisesti taikka fyysisesti.. Yrititte jo kerran erillään oloa.. Miksi oikeastaan palasitte yhteen? lasten takia? on lapsillekin rankkaa jatkuva edestakaisin sahaaminen ja epätietoisuus. Nyt sinulla olisi vielä mahdollisuus erota sovussa, jolloin sopu säilyisi joka sekin lasten edun mukaista..kaksi hyvää kotia joissa aikuiset tulevat toimeen.. Miksi odottaa niin kauan että kaikki räjähtää käsiin..
Toisaalta vain sinä tiedät rakastatko tarpeeksi jäädäksesi tähän suhteeseen.. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei muita suhteita enää..
Mitä ihmettä te täällä kitisitte?? Kun ensin saattaa itsensä paskamaiseen tilanteeseen, niin sitten täällä itketään, että voi kun on kurjaa. Jos niin mieli tekee, niin lähtekää sen suuren rakautenne perään. Että sitten tarvitse kitistä. Mutta odottakaa taas muutama vuosi, sitten se suuri ja oikea rakkaus löytyy taas, ja uudelleen ja uudelleen...
Eli jos haluat elämän sekaisin, mene vieraaseen sänkyyn - ja luule että sillä tavalla ne elämän ongelmat ratkeavat.
..luet näitä juttuja jos kerran ärsyttää?? ei sun ole mitenkään pakko avata koko sivustoa.. Jos joku haluaa purkaa oloaan ja kysyä neuvoa, tehtyä kun ei saa enää tekemättömäksi niin anna muiden kirjoittaa..
Terve,
et pysty olemaan oikean miehen kanssa joten vaihda ja rupea kiertopalkinnoksi.
Äidille,
Ne kaksi ihanaa lasta tulevat VIHAAMAAN sinua joko hetken tai loppuelämäsi. He itkevät nyt tai joskus tulevaisuudessa kun ymmärtävät koko kuvion. Heidän sydämiinsä jäävät arvet ikuisiksi ajoiksi. Kenties he päätyvät samaan roolimalliin ja elävät myös oman elämänsä tyytymättöminä...
Mutta se on varmaa, että äiti-lapsi -suhde muuttuu jotenkin tämän "sairaan" kuvion seurauksena. Ole AIKUINEN! Lapsesi tarvitsevat sinua vielä, sinun pitää olla epäitsekäs (ja kypsempi), olet valmis satuttamaan kaikkein rakkaimpiasi ja viattomia, jotta kiimainen nartun v...si saisi hetken helpotusta. Häpeä!!!