Olen tässä tullut siihen tulokseen että kaveruus erään kaverini kanssa ei ole minulle hyväksi pidemmän päälle. Valitettavasti tajusin sen vasta kun lisäsin hänet takaisin Facebookiin ja otin itse yhteyttä, kun olin juttukaveria vailla. Tämä henkilö on kuitenkin aiheuttanut paljon mielipahaa minulle ja miehelleni. Ja hän yleensä hetken käyttäytyy mukavasti ja sitten taas aloittaa nälvimisen. En vain tiedä miten sanoa hänelle että tahdon lopullisesti sanoa näkemiin ilman katkeruutta, kaunaa yms. Viimeksi välien katketessa hän valitteli ja suorastaan valehteli meistä toisille ihmisille. Harmittaa että otin häneen yhteyttä ajattelematta asiaa tarpeeksi monelta kannalta. Miten te toimisitte?
Miten lopettaa kaveruussuhde?
ex-kaveri
11545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toimisin itse tilanteessa niin, että koittaisin keskustella kaverini kanssa meidän ongelmista, antaisin sille tilaisuuden kertoa oma näkemyksensä asioista ja olisin avoin myös sille mahdollisuudelle että vikaa on osittain myös minussa. Sitten jos (ei siis kun) selviää, että keskustelu ei selvästikään johda minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen, toimisin tilanteen mukaisesti.
Mielestäni on tärkeää, että kaveri saa mahdollisuuden kertoa oma näkökulmansa tapahtumiin, koska asioilla on aina kaksi puolta ja joskus niille löytyy ymmärrettävä selitys. Esim. paskan puhuminen selän takana voi johtua väärinkäsityksistä eikä nälviminen ole aina tahallista kiusantekoa vaan kaveri voi kuvitella, että otat sen pelkkänä läppänä.
Minulla on kanssa useanlaisia ystäviä, mm. semmoisia ketkä saattaa pitkältäkin matkalta ajella ohitse ja sanovat että tulevat kylään. Jos onhuono paikka sanon, että ei nyt käy. En tahtoisi olla töykeä tällaista ihmistä kohtaan. Ajattelin, että sanon ensi kerralla että nyt ei käy ja että ois kivempi jos ilmoittaisi etukäteen tulostaan.
Siltikään musta ei tossa sun eikä mun tapauksessa kannata katkaista ystävyyttä. Ystäviä tarvii aina. Iloa elämääsi :)
No on monta kertaa yritetty keskustella mutta hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, on vain olosuhteiden uhri. Yksi ikävä puoli on ettei hän ota meitä pariskuntana vaan huomioi vain minut. Hän on mies ja meillä on ollut lyhyt juttu aiemmin ennen kuin tapasin mieheni. Hän oli mieheni kaveri aiemmin. Mies on tuntenut hänet yli 15 vuotta. Mutta siis olemme yrittäneet olla hänen ystäviään, mutta hän alkaa jossain vaiheessa uudelleen saman paskanjauhannan. En voi ihan kaikkea sanoa ettei voi tunnistaa. Mutta ppemme ole ainoita ihmisiä joita on kohdellut samoin. Hän voi olla ylin ystävä alkuun. Mutta jos jokin ei mene hänen tahtonsa mukaan niin silloin hän suuttuu ja kiukuttelee kuin pikkulapsi. Hän on myös huumeriippuvainen.
Mullakin oli tommoinen joka nälvii muita ja ei näe omia virheitä. Vaihda puhelinnumero äläkä ole häneen yhteydessä ja elä oma elämääsi. Pidemmän päälle pääset helpommalla. Jos se pidemmän päälle tulee nalkutaa sano suoraan että ei kiinnosta ja hanki elämä. Suosittele ammatti auttajaa. Kyl tommoiset löytää toisen kohteen, jota voi nälvitä.
Erään pitkäaikaisen hyvän tuttuni kanssa asiat ovat menneet niin, että hän tulee vierailulle aina luokseni. En enää viitsi ehdottaa, että voisin käydä heidän luonaan, koska usein tuli hänen puoleltaan este, ettei ehkä ole sopiva hetki. Ehkä hänen olisi kannattanut antaa minun jollain tavalla tutustua lapsiinsa, koska nyt myöhemmin -kun en hänen lapsiaan tunne- halua heitä ainakaan yövieraaksi.
Toki jos tilanne on huono, niin vieraille voi sanoa, ettei sovi. Mutta ehkä myöhemmin niitä kyläilyehdotuksia ei välttämättä tule, jos ne on usein peruuntuneet.
Matkaa on tässäkin tapauksessa sen verran, että molempiin suuntiin ajelu yhden päivän aikana on vähä'n liikaa.
No sanokaa mitä mun pitäs tehdä ku mun kaveri soittelee koko ajan enkä tosiaa kerkee olee sen psykologi koko aikaa. siis iha ok, jos soittelis sillo tällö mut et koko aja.
SIt se kuulee että mul puhelin varattuna, että oon paikal ja taas vähä aja päästä alkaa uusi pommitus
Sano ettei soittele tai hanki toinen liittymä
Yksi vaihtoehto on sanoa että nyt on huono hetki, palataan asiaan myöhemmin.
Ja se myöhemmin aina venyy. Jos tapaaminen on aikaisintaan kolmen viikon päässä, ja sekin on lyhytaikainen niin ei "kaveri" enää saa sitä mitä haluaisi.
Suunnilleen näin on aina omat ihmisuhteeni hiipuneet, jossakin vaiheessa tauko on ollut niin pitkä että kaveruutta ei enää ole jäljellä. Riitoja ei ole ollut, mutta tapaamiset ovat olleet mitäänsanomattoman pintapuolisia joita ei koe tarpeelliseksi uusia.
Ei aina tarvitse sanoa "emme ole enää ystäviä", vaikkakin joskus se on se ainoa toimiva keino.
Mun ystävä on aika uusi tuttavuus, mutta me ollaan tultu alusta asti hyvin toimeen. Oon huomannu että kuten aikaisempienkin ystävien kaa niin se ihailee kaikkea mitä mä teen (vaikka itse en esitä mitään, oon mitä oon, iha sama mitä muut aattelee). Tämän ystävän kaa kuten monen muunkin (entisen kaverin kaa jotka kaatunu ystävän mustasukkasuuteen) on se että tää kaveri koittaa saada että hän ois mun ainoa ystävä. Mutta enää en anna sille valtaa. ärsyttää tollaset yksinäiset ketkä ei osaa olla yksin vaa aina vainoamassa
Jättäytyy vain kauemmaksi ja kauemmaksi ja on aina pikkasen enemmän välinpitämätön, ei soita takaisin jne... kyllä se siitä.
En viime aikoina ole ollut yhteydessä tähän henkilöön ja jotenkin taas tuntuu vapaammalta. Joten olen suunnitellut että lähetän hänelle viestin, jossa kerron etten tahdo olla tekemisissä hänen kanssaan koska en voi luottaa hänen sanomisiinsa. Ja että meidän ystävyys muistuttaa minua menneisyyden virheistä. Kuitenkaan en tunne vihaa, en katkeruutta. En enää vain tahdo hänestä yhtään mitään.