Alkaa pikkuhiljaa mennä turhaan enrgiaa ja hermoja.
Mulla on eräs hankalan tuntuinen miespuolinen kaveri (jo 2 vuotta), jolla olisi mua kohtaan tunteita ja aika suuriakin. Hän on kertonut niistä nyt alle puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Olen joutunut tekemään selväksi, että en halua suhdetta enkä ole valmis sellaiseen. Hän on ailahteleva eli jos meille tulee jtn erimielisyyksiä, niin hänen osaltaan ollaan hiljaa viikkoja pahimmassa tapauksessa ja saattaa olla tulematta tapamisiin.
Valmistuin juuri kevällä ja nyt haluaisin pois nykyiseltä paikkakunnalta. Mies tietää tämän, sillä nimittäin aikoo itsekin hakea ensi vuoden puolella Poliisikouluun. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että miksi ei suhdetta voisi aloittaa ja katsoa, että mihin se johtaa...
Mun osalta homma on se, että en tiedä, että olenko tällä paikkakunnalla enää esim syyskuun jälkeen tai vuoden vaihteen jälkeen. Ajattelin hakea opiskelemaan täydennyshaussa ja syksyn haussa. Lisäksi töitä on haettu vielä toiselta paikkakunnalta.
Mies flirttailee ja se on mukavaa. Imartelee toisinaan kohtelijaisuudet ja otan ne ihan flirttinä ja hauskanpidon mielessä. Hän tietää, että olisin valmis avoimeen tapailusuhteeseen, mikä meillä oli muutama viikko sitten. HÄn haluaisin kuitenkin nyt suhteen, ja siitä käytiin kuuma keskustelu kummankin puolelta puhelimitse viikonloppuna. Illemmalla piti nähdä ennen hänen työvuoroaan. Keskustelun päätteeksi hänestäei ole kuulunut nyt päiviin ja alkanut miettiä, että jaksaako tällaista ns. pentua pidemmän päälle.
Häneen en luota, sillä hän on pettäjä-ja flirttityyppiä. En ole kertonut siitä hänelle. Kaverina hän on mahtava ja pystytään kyllä puhumaan asioista. Hengailu hänen kanssa on mukavaa, mutta vain hauskanpidon merkeissä. Nyt on alkanut tuntua, että ei edes se, sillä aina kun mykkäkoulua käydään, niin ollaan viikkoja puhumatta. Edellisen kerran sitä oli ennen juhannusta viime vkl asti ja nyt taas.. Olen oppinut ottamaan rennosti ja antanut hänen mennä, sillä mulla on selkeät säännöt ja rajat itselleni. Kummatkin ovat reilusti yli 20.
Onko mitään vinkkejä, että miten saisin tämän loppumaan? Myös miehiltä kaivattaisiin vinkkejä.
Mulla on eräs hankalan tuntuinen miespuolinen kaveri (jo 2 vuotta), jolla olisi mua kohtaan tunteita ja aika suuriakin. Hän on kertonut niistä nyt alle puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Olen joutunut tekemään selväksi, että en halua suhdetta enkä ole valmis sellaiseen. Hän on ailahteleva eli jos meille tulee jtn erimielisyyksiä, niin hänen osaltaan ollaan hiljaa viikkoja pahimmassa tapauksessa ja saattaa olla tulematta tapamisiin.
Valmistuin juuri kevällä ja nyt haluaisin pois nykyiseltä paikkakunnalta. Mies tietää tämän, sillä nimittäin aikoo itsekin hakea ensi vuoden puolella Poliisikouluun. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että miksi ei suhdetta voisi aloittaa ja katsoa, että mihin se johtaa...
Mun osalta homma on se, että en tiedä, että olenko tällä paikkakunnalla enää esim syyskuun jälkeen tai vuoden vaihteen jälkeen. Ajattelin hakea opiskelemaan täydennyshaussa ja syksyn haussa. Lisäksi töitä on haettu vielä toiselta paikkakunnalta.
Mies flirttailee ja se on mukavaa. Imartelee toisinaan kohtelijaisuudet ja otan ne ihan flirttinä ja hauskanpidon mielessä. Hän tietää, että olisin valmis avoimeen tapailusuhteeseen, mikä meillä oli muutama viikko sitten. HÄn haluaisin kuitenkin nyt suhteen, ja siitä käytiin kuuma keskustelu kummankin puolelta puhelimitse viikonloppuna. Illemmalla piti nähdä ennen hänen työvuoroaan. Keskustelun päätteeksi hänestäei ole kuulunut nyt päiviin ja alkanut miettiä, että jaksaako tällaista ns. pentua pidemmän päälle.
Häneen en luota, sillä hän on pettäjä-ja flirttityyppiä. En ole kertonut siitä hänelle. Kaverina hän on mahtava ja pystytään kyllä puhumaan asioista. Hengailu hänen kanssa on mukavaa, mutta vain hauskanpidon merkeissä. Nyt on alkanut tuntua, että ei edes se, sillä aina kun mykkäkoulua käydään, niin ollaan viikkoja puhumatta. Edellisen kerran sitä oli ennen juhannusta viime vkl asti ja nyt taas.. Olen oppinut ottamaan rennosti ja antanut hänen mennä, sillä mulla on selkeät säännöt ja rajat itselleni. Kummatkin ovat reilusti yli 20.
Onko mitään vinkkejä, että miten saisin tämän loppumaan? Myös miehiltä kaivattaisiin vinkkejä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiinnitin huomiota lähinnä siihen että olet nimimerkiltäsi uhri, ja aihe on hankala ihminen.
Suuria tunteita ei sammuteta helposti, ja jos et halua niihin vastata on parempi antaa suhteenne viilentyä ja hiipua. Älä siis koe ongelmaksi sitä jos hänestä ei kuulu viikkoihin mitään.
Eikö se kannattaisi pysyä erossa tällaisesta ihmisestä, kun suhteen laadun määrittelyssäkin on ristiriitaa? Ei taida painostus ja temppuilu kuitenkaan loppua pitkään aikaan, ja sillä aikaa jää se ystävyyspuoli kehittymättä - jos se nyt häntä kiinnostaakaan. No, itsehän mietit, luettuasi toivottavasti oman tekstisi muutamaankin kertaan.
Kakkonen, en mä otakaan itteeni enkä ihmettele, että hän häviää viikoiksi.
Oon tottunut siihen ja oppinut, että eipä oteta semmosta ihmistä todesta.. Ikävästi sanottu, mutta jos itse käyttäytyisin kuten hän niin jäisin kyllä ilman kavereita.
Kolmonen, omalta puolelta ajattelinkin tehdä niin, ja se päätös vahvistui jo eilisen päivän aikana. Mä en ala tuhlamaan energiaani sellaiseen tyyppiin, joka harjoittaa ns. henkistä väkivaltaa tietämättään. Mua vaan mietityttää tässä vähän väliä, että mitä sanon hänelle, jos tai kun ottaa seuraavan kerran yhteyttä. Sanonko suoraan, vaikka hän on kova väittelemään vastaan, että tukahduta tunteesi tai ota etäisyyttä ja palataan asiaan, kun olet toipunut musta vai mitä pitäisi tehdä?
No, en tiedä, ehkä voisit kirjoittaakin, niin ei tulisi väittelyitä. Jos rupeaa menemään inttämiseksi, niin puhelunhan voi sitten lopettaa, eikä myöskään sopia mitään tapaamisia. Päätä ensin itse, että mikään mitä hän sanoo, ei muuta päätöstäsi, etkä vastaa lisäyhteydenottoihin sanallakaan (hän voi olla sitä tyyppiä, joka tulkitsee kaiken rohkaisuksi itselleen toivoa kuitenkin jotain muuta, ja siinä sitä taas ollaan). Jos tulette kadulla vastakkain, voit mahdollisuuksien mukaan olla kuin et huomaisikaan, tai korkeintaan nyökkäät tai moikkaat naama peruslukemilla ja jatkat matkaa. Ole oikein johdonmukainen, niin viesti menee perille. Toivottavasti hän on vain "kohtuullisen" hankala tapaus, joka osaa mennä lopulta itseensä ja hävetä terveesti - ei siis stalkkeri.
Oli kiireinen viikko, joten en ehtinyt foorumeille juurikaan..
Kiitos viimeisimmälle kommentoijalle vinkistä.
Hän otti kuin ottikin muhun yhteyttä tuossa tiistai-iltapäivällä ja ihmetteli, että musta ei kuulunut mitään. Mä vastasin lopulta hänen viestiinsä varmaan enemmän kuin 3 sivua sanomalla suoraan, että mä olen kyllästynyt siihen, että hän häviää aina välillä päiviksi tai viikoiksi, kun meillä on jtn kinaa tai sovittua tapaamista, vaikka hän onkin menemisissään vapaa. Kehoitin häntä ottamaan meihin etäisyyttä, kunnes hän pääsisi yli tunteistaan.
Hänelle koko homma tuli sitten hänen mukaan ihan yllärinä, koska hänen lyhyessä vastausviestissä hän ei oikeen ymmärtänyt, että mitä yritin sanoa ja väitti, että kyse ei ollut mistään kinasta, mutta jos olin sitä mieltä niin antaa muka sitten olla asian. Suoraan sanottuna sinne meni herra.
Mä olin helpottunut ja energiaakin alkoi valua elämään.