Haluan laittaa vielä kerran tähän oman kertomukseni. elämäni muutoksesta. Muutos on todellakin alussa ja se vaatii paljon työtä.
On kaikkein helpointa siirtää ongelma syrjään ja aloittaa alusta. Mutta jos asiat jää selvittämättä myös ongelmat jäävät jäljelle. On sitten kysymyksessä sitten lyöjä tai lyöty. Jos suhteessa on lapsia, niin lasten kannalta pelkkä asian piilottaminen ei lasten sisintä paranna, vaan sinne saattaa jäädä paljon käsittelemättömiä asioita. Pyydän, rakastakaa toisianne niin paljon, että menette läpi harmaan kiven ja repikää auki kaikki ongelmat, repikää ne niin pieniksi kappaleiksi että avun saa sekä lyöjä että lyöty.
Joka päivä toivoin mielessäni, että kun jollain tavalla saisin apua, kunpa joku tulisi antaisi käden johon tarttua ja sanoisi kuule rakas sä tarvitset apua ja me yhdessä haemme sitä ja me yhdessä teemme kaikkemme, että elämä onnistuu....
Kaiken yli on kuitenkin pidettävä huoli siitä että lasten tai toisen puolison turvallisuus säilyy. Hakekaa apua ottakaa etäisyyttä, mutta älkää hylätkö, sillä sitä hän eniten pelkää. Hän pelkää sitä että häneltä riistetään ainut rakkaus, ainoat elämän aarteet lapset ja rakas puoliso. Se on rakas vaikka kädet ovat nousseet lyömään. Vain se kuka on lyönyt voi tietää miten ihminen voi vihata itseään, vain hän voi tietää mitä on kun vihaa omia käsiään. Mitä on toivoa omaa kuolemaansa. Mitä tuskaa hän kantaa sisällään... Kun olet lähellä auta, silla sinä voit olla juuri se henkilö joka katkaisee väkivallan kierteen.
Seuraavaksi alkuperäinen viestini:
"Perheessämme oli ongelmana äkkipikaisuuteni ja väkivaltaisuuteni. Minulla oli koko ajan äärettömän paha olla jokaisesta tukistamisesta, lyönnistä, nimittelystä. Kuitenkaan se ei auta vaikka olisi kuinka paha olla ja pyytäisi anteeksi.
Asiaan piti tulla muutos. ANTEEKSIANNON LISÄKSI ASIA ON TYÖSTETTÄVÄ JA KESKULTELTAVA. Ainoastaan asian myöntäminen ja käsitteleminen tuo avun tilanteeseen. En minä inhonnut vaimoani vaan rakastin ja rakastan edelleen. Olin myös itse kokenut väkivaltaa omassa lapsuuden kodissani. Väkivallan kierre katkeaa ainoastaan selvittämällä asiat.
Minulle apuna oli vaimoni, joka rakasti minua niin paljon että auttoi minua, vaikka kuinka hermostuin ja huusin ja pelkäsin jääväni kiinni. Pelkäsin koko ajan, että kun asia paljastuu niin minut hylkää vaimoni, hänen sukulaisensa ym. Asian käsittely oli todellista tuskaa, mutta se kannatti. En ole muuttunut mitenkään täydelliseksi, Mutta muutos on alkanut ja sen pitää jatkua.
Sen sanon kaikille väkivaltaisille miehille/naisille, että tekemisistään pitää ottaa vastuu, myöntää tekonsa ja sitä kautta muuttua. Toisen osapuolen pitää myös muistaa, että myös lyöjä kärsii ja on uhri. Mutta vastapuolen ei pidä koskaan hyväksyä toisen väkivaltaa eikä ottaa syytä itsensä kannettavaksi. Hiljaisuus ja asioiden selvittämättömyys tappaa rakkauden ja tuhoaa perheen onnen, lapsien sisimmän, kaikkien itsetunnon.
Uskaltakaa olla avoimia ja hakekaa apua. Meille avuksi tuli appivanhemmat, jotka toimivat apuna koko raskaan kriisin ajan. Ja ystävyys ja rakkaus parani kaikkien kesken. On ihanaa nähdä pienen lapsen ottavan isää kaulasta kiinni ja sanovan kirkkain ei enää niin pelokkain silmin: Isä sä oot maailman paras isi. En ole maailman paras isi enkä mies. Mutta nyt kun tiedän millainen olen, haluan muuttua. Sinä joka koet väkivaltaa, auta ystävääsi/puolisoasi/lastasi ja hae apua, jotta saat viereesi sen ihmisen johon kerran luotit ja jota kerran rakastit"
On kaikkein helpointa siirtää ongelma syrjään ja aloittaa alusta. Mutta jos asiat jää selvittämättä myös ongelmat jäävät jäljelle. On sitten kysymyksessä sitten lyöjä tai lyöty. Jos suhteessa on lapsia, niin lasten kannalta pelkkä asian piilottaminen ei lasten sisintä paranna, vaan sinne saattaa jäädä paljon käsittelemättömiä asioita. Pyydän, rakastakaa toisianne niin paljon, että menette läpi harmaan kiven ja repikää auki kaikki ongelmat, repikää ne niin pieniksi kappaleiksi että avun saa sekä lyöjä että lyöty.
Joka päivä toivoin mielessäni, että kun jollain tavalla saisin apua, kunpa joku tulisi antaisi käden johon tarttua ja sanoisi kuule rakas sä tarvitset apua ja me yhdessä haemme sitä ja me yhdessä teemme kaikkemme, että elämä onnistuu....
Kaiken yli on kuitenkin pidettävä huoli siitä että lasten tai toisen puolison turvallisuus säilyy. Hakekaa apua ottakaa etäisyyttä, mutta älkää hylätkö, sillä sitä hän eniten pelkää. Hän pelkää sitä että häneltä riistetään ainut rakkaus, ainoat elämän aarteet lapset ja rakas puoliso. Se on rakas vaikka kädet ovat nousseet lyömään. Vain se kuka on lyönyt voi tietää miten ihminen voi vihata itseään, vain hän voi tietää mitä on kun vihaa omia käsiään. Mitä on toivoa omaa kuolemaansa. Mitä tuskaa hän kantaa sisällään... Kun olet lähellä auta, silla sinä voit olla juuri se henkilö joka katkaisee väkivallan kierteen.
Seuraavaksi alkuperäinen viestini:
"Perheessämme oli ongelmana äkkipikaisuuteni ja väkivaltaisuuteni. Minulla oli koko ajan äärettömän paha olla jokaisesta tukistamisesta, lyönnistä, nimittelystä. Kuitenkaan se ei auta vaikka olisi kuinka paha olla ja pyytäisi anteeksi.
Asiaan piti tulla muutos. ANTEEKSIANNON LISÄKSI ASIA ON TYÖSTETTÄVÄ JA KESKULTELTAVA. Ainoastaan asian myöntäminen ja käsitteleminen tuo avun tilanteeseen. En minä inhonnut vaimoani vaan rakastin ja rakastan edelleen. Olin myös itse kokenut väkivaltaa omassa lapsuuden kodissani. Väkivallan kierre katkeaa ainoastaan selvittämällä asiat.
Minulle apuna oli vaimoni, joka rakasti minua niin paljon että auttoi minua, vaikka kuinka hermostuin ja huusin ja pelkäsin jääväni kiinni. Pelkäsin koko ajan, että kun asia paljastuu niin minut hylkää vaimoni, hänen sukulaisensa ym. Asian käsittely oli todellista tuskaa, mutta se kannatti. En ole muuttunut mitenkään täydelliseksi, Mutta muutos on alkanut ja sen pitää jatkua.
Sen sanon kaikille väkivaltaisille miehille/naisille, että tekemisistään pitää ottaa vastuu, myöntää tekonsa ja sitä kautta muuttua. Toisen osapuolen pitää myös muistaa, että myös lyöjä kärsii ja on uhri. Mutta vastapuolen ei pidä koskaan hyväksyä toisen väkivaltaa eikä ottaa syytä itsensä kannettavaksi. Hiljaisuus ja asioiden selvittämättömyys tappaa rakkauden ja tuhoaa perheen onnen, lapsien sisimmän, kaikkien itsetunnon.
Uskaltakaa olla avoimia ja hakekaa apua. Meille avuksi tuli appivanhemmat, jotka toimivat apuna koko raskaan kriisin ajan. Ja ystävyys ja rakkaus parani kaikkien kesken. On ihanaa nähdä pienen lapsen ottavan isää kaulasta kiinni ja sanovan kirkkain ei enää niin pelokkain silmin: Isä sä oot maailman paras isi. En ole maailman paras isi enkä mies. Mutta nyt kun tiedän millainen olen, haluan muuttua. Sinä joka koet väkivaltaa, auta ystävääsi/puolisoasi/lastasi ja hae apua, jotta saat viereesi sen ihmisen johon kerran luotit ja jota kerran rakastit"
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoista lukea miehen tarinaa, jossa hän tilittää oman elämänsä varjopuolta.
Olen yrittänyt tähdentää omalle mihelleni, että hänen olisi tarve mennä hoitoon oman aggressionsa takia, mutta hän heittää ettei mene ennenkuin minäkin menen.
Olen käynyt läpi elmääni terapeuteilla ja kokenut patoutuneiden tunteiden myrskyt. Tällä hetkellä olen tasapainossa enkä koe tarvetta hoitoon.
Mieheni syyttää minua omasta käytöksestään, joten hänellä on "lupa" rikkoa astioitani ja huutaa vavisten kurkku suorassa.
Miksi minä näen hänen tekevän sellaista mitä hän ei tiedosta? Onko hänen hyökkäävä asenne juuri tässä asiassa, minkä minä näen, pelkoa totuutta kohtaan??
Vaikea asia, olin jo eilen päättänyt erota hänestä mutta tänään taas suunta muuttui. Onko tapauksemme toivoton, miestäni en voi muuttaa. Hänen on itse tiedostettava ongelmansa ja sitä kautta, jos halua on, voi muutos tapahtua.
Esitän sinulle kysymyksen haluatko rakastaa miestäsi, vai haluatko toimia niinkuin tänä päivänä suurin osa ihmisistä. Hylkäätkö sen jota olet luvannut rakastaa.
Hae apua, älä vihan vaan rakkauden tähden. Pyydä apua, mutta muista ettei mikään ihmistä satuta niin paljon kuin kunnian menettäminen. Varjele puolisosi kunnniaa, koska vain sitä kautta hän on itse valmis menettämään kunniansa ja hakemaan apua.
Pyydän: jaksa eteenpäin, mutta älä alistu. Ole se mikä olet, vain sinä voit auttaa rakasta puolisoasi.
Rakasta, rakasta, rakasta ja vielä kerran rakasta, mutta älä alistu. Seiso suorana, ota lankakerän päässä näkyvästä pienestä langanpätkästä kiinni ja pura koko vyyhti ja saat huomata kuinka kun vyyhti on auennut olet saanut vierellesi sen saman rakkaan puolison johon aikanaan rakastuit.
Tätä minä toivon sinulle koko sydämestäni.
Kaikella ystävyydellä:
"jo melkein kokonainen mies"
Jos haluat apua tilanteesi niin mene ihmeessä terapiaan yhdessä miehesi kanssa jos hän suostuu.
On eri asia käydä puhumassa itsestään kuin parisuhteesta. Aloittakaa parisuhdeterapiasta ja ehkä sitten miehesi voi suostua sivussa käymään yksin terapiassa. Sinulla siis on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä tulevaisuus tuo. Onnea.
On kyllä hienoa puhetta, täytyy myöntää... MUTTA... onhan se helppo ajatella: älä alistu, rakasta selkä suorana, tue ja hae apua... Kuullostaa niin kauniilta, mut tosi paikan tullen voi olla hankalaa...hitto;-(
Hienoa että se toimii teillä...
Tosi vaikeaa se on mutta onko muuta mahdollisuutta.
- voit antaa tilanteen jatkua, mutta oletko lyöntien arvoinen. Et, vaan olet paljon arvokkaampi.
- Jos suorana seisominen on rankkaa ja vaatii voimia. Kuinka paljon on vaatinut voimia kestää kaikkia iskut ja henkinen kärsimys. Jos sinä olet kestänyt sen, etkö sinä pysty kestämään myös asian käsittelyn tuskan.
Sinä olet ihmisenä joutunut kantamaan sellaista tuskaa, ettei sen alle kannata jäädä. On aika olla rakastamisen arvoinen.
mennä yhdessä pariterapiaan. Vaihtoehtoisia paikkoja on, kuten kirkon perheneuvonta, joka on ilmainen. Siellä käydään läpi erilaisia asioita ja molemmat saa aihetta ajatteluun.
Kertomuksesi kosketti, olen itse naisena elänyt väkivaltaisessa suhteessa, pelkäsin miestäni, en uskaltanut puhua asiasta kenellekkään, vaikka monet vaistosivat, että mitä on tekeillä.. Olin siinä suhteessa melkein yhdeksän vuotta, ero kesti yli vuoden, juoduin hakemaaan lähestymiskiellon ja sairaalan jouduin eron aikana kolme kertaa.. Näin jälkeen päin on eniten harmittanut kun ei osattu puhua asioista ja ongelmista... Toivon että sinä saat elämäsi kuntoon ja pääset eroon väkivaltaisuudestasi.
Ehkä kirjoituksesi auttoi hiukan ymmärtämään asiaa myös miehen kannalta..
elän itse "suhteessa" jossa mies väkivaltainen, viimeksi viikko sitten riita, jos sitä edes riidaksi voi sanoa päätyi mun kannalta sairaala reissuun, nyt kylki teipeissä ja itsetunto taas pienen pieninä palasina.. kun vain uskaltaisin jättää hänet..
en jaksaisi enää elää pelossa milloin tulee seuraava isku, vaikka tavallaan tuohon kaikkeen jo "tottunut" ja turtunut..
no päivä kerrallaan elämää eteenpäin..
Älä missään tapauksessa alistu ja jattele että kyllä mä kestän tai kyllä se mies siitä muuttuu. Miehesi muuttuu vain että hän saa apua ja että hän joutuu näkemään sinun tuskasi ja pelkosi. Hae apua heti, silloin apua saa ja siitä on vielä apua. Muista rakkautta ei ole se että sinä kestät vaan se että sinä haet apua ja saat puolisosi ymmärtämään että teet kaiken rakkaudesta. Kun puolisosi joutuu katsomaan omaa ongelmaansa silmästä silmään niin hän voi ja saa mahdollisuuden aloittaa Elämän isolla E:llä.
Rakkaus on rajoja niin lapsille kuin aikuisille.
Minä tiedän itse mitä on elää perheessä missä on väkivaltaa. Sitä pelkoa mikä sydämeen isketään ei helpolla saa pois. Sen pelon ymmärtäminen auttaa myös väkivaltaista ihmistä huomaamaan tekojensa syvyys. Sen tähden on tärkeää, että apua haetaan ja heti kun mahdollista. Avun hakupäivä on tänään eikä huomenna. Muutoksen tulee alkaa tänään. Ensimäinen muutos on se, että väkivallan uhri myöntää itselleen, että tilanne on vakava. Rakasta itseäsi ja puolisoasi ja tee tilanteelle jotain nyt. Hae apua itsesi tähden ja puolisosi tähden. Puolisollasi on paha ongelma ja hän tarvitsee apua sen hoitoon.
Mutta jos vihaat itseäsi ja puolisoasi, niin silloin sinulla on myös yksi vaihtoehto lisää:
jatka elämää kuten tähän asti. Pelkää, kärsi, alistu. Vihaa, pelkää ja rakasta samalla aikaa.
Puolisosi ja sinä ette jäkimmäisen vaihtoehdon arvoisia. Teille kuuluu onnen hetkiä ja niitä saa vain apua hakemalla. Se tie on tuskainen, mutta loppu on sen arvoinen.
Kaikkein ihaninta mitä sain kokea on oli se kun asiat oli käyty läpi ja olin joutunut katsomaan itseäni peilistä sellaisena kuin olin. Appivanhempani olivat paikalla, sain myöntää kaikkien läheisteni läsnäollessa mitä olin tehnyt millainen olin ollut. Mutta toisin kuin olin kuvitellut sain seisoa siinä kuitenkin heidän rakastamanaan. He tukivat meitä, auttoivat vaikeiden hetkien yli. Olin ensimmäisen kerran mies, ihminen joka myönsi virheensä. Olin luullut olevani mies, mutta salaisuutta kantaen, virheeni kiletäen olin ollut enemmänkin pieni lapsi. Kasvi mieheksi vaatii omien virheidensä myöntämistä ja niissä muuttumista. Olin mies vaikka itkin, olin mies vaikka turvauduin toisten apuun. Olin luullut että siinä taistossa miehisyys menisi. Mutta kuinka kävi, otin vaimoni syliini sinä iltana ja lohdutimme toisiamme uskoen siihen että meillä on sittenkin mahdollisuus onnelliseen elämään. Se hetki yksistään jo oli läpikäymäni tuskan arvoinen. Tuskaa käyn läpi päivittäin ja käyn varmaan pitkää ehkä koko loppuelämäni, mutta olen päättänyt käydä tämän läpi.
Vaimoltani pyysin, että jos minä kohtelen häntä huonosti, hänen tulee soitta esim. vanhemmilleen ja kertoa tilanteesta, täten kierre katkaistaan heti ja apua saadaan heti siihen tilanteeseen. Vain rikokset paljastamalla ne saadaan loppumaan.
VÄKIVALTAA EI SAA JÄÄDÄ KESTÄMÄÄN, VAAN APUA ON HAETTAVA HETI!!!!!!!
Kaikella ystävyydellä
Entinen LYÖVÄ MIES
Avasit silmäni ja poistit erään pelon ,joka minulla on ollut,nimittäin olen ajatellut miten uudessa suhteessa tulee toimia,jos käy samoin kuin entisessä.Lisäksi avasit minut näkemään miehen näkökulman asiaan,koska minustakin hänen käytöksensä oli ristiriitaista lyömisen yhteydessä.
Miten käytännössä autan näkemään tuskani ja pelkoni?
kiitos Sinulle rohkea mies!!Ja hyvää jatkoa ponnisteluillesi!
Nostan sinulle hattua "lyövä mies". On harvinaista, että mies ottaa vastuun tekemisistään ja katsoo totuutta silmiin sekä itseään peiliin ja tajuaa tilanteen vakavuuden. Tarinasi on koskettava ja antaa toivoa myös meille lyödyille. Jokin muukin jo tuossa kyseli, että kuinka pysyä rakastavana, kun saa itse turpiinsa jatkuvasti? Vaimosi tuntuu olevan todella hieno ihminen ja vahvatahtoinen, että pystyy kaikesta huolimatta seisomaan rinnallasi ja tukemaan sinua. Onnea teille ja uudelle väkivallattomalle elämällenne!
Kiitos Teille kannustuksesta. Olen varma että suunta on nyt oikea. On mukava katsoa vaimoa silmiin ja rakastaa....
Vaikeinta on kuitenkin taistella sitä epäilystä vastaan, että rakastaakohan vaimoni minua kaikesta huolimatta. Tämä epäilys on se joka liiton tappaa. Siksi minun tehtäväni on taistella sitä vastaan.
Vaimossani on vikoja, niinkuin minussa ja Teissä. Mutta hän on juuri minulle tarkoitettu. Hän tuntee minut. Sekä huonot että hyvät puoleni. Rakkautta ei tarvita kestämään hyviä puoliani vaan niitä huonoja. Yhdessä taistelemme molempien heikkouksia vastaan ja yhdessä meissä on voimaa vastustamaan kaikkea sitä mikä tappaa rakkauden. Yksin ei voi taistella rakkauden puolesta, siihen tarvitaan kaksi sydäntä. Kun toinen sydän jäähtyy, niin toinen sydän voi sitä lämmittää. Sitä on elämä.
Olen vasta tien alussa...mutta menen eteenpäin.
Kuitenkin elämä pitää olla sellaista, että kummatkin puolisot voivat katsoa itseään ja puolisoaan rakastaen ja kunnioittaen. Jos joudun
kärsimään joka hetki tekemisistäni, en voi elää eikä toinenkaan rinnallani. Kun taas voin myöntää elämäni suurimmat virheet ja tuntea, että ne on selvitetty ja voin jättää ne taakse niistä oppien, tällöin minulla on arvo ihmisenä miehenä ja isänä. Tällöin myöskin saan tuntea miten suuren vastuun SAAN kantaa lähimmäisistäni. Saan Kantaa vastuuta lapsistani ja puolisostani.
Tää ei ole todellakaan mitään helppoa. Välillä tää on todella rankkaa. Tulee mieleen monenlaisia ajatuksia, mutta tämä jatkuu, on se sitten kuinka rankkaa tahansa. Haluan viettää tämän rakkaan ihmisen rinnalla lopun ikäni.
HÄN ON SEN ARVOINEN !!!!!!!
Ei rakkautta tarvitse silloin kun elämä on ihanaa ja toinen rinnalla on ihanin maan päällä. Mutta silloin rakkautta juuri tarvitaan, kun toinen ihminen rinnalla ei sitä tuntuisi ansaitsevan. Sitä vartenhan rakkaus on! Sateisia päiviä varten.
Ystävyydellä
Vaimonsa rakastama mies
Hienoa ja ylevää tekstiä, joo. Pakko vaan sanoa, että joskus voi olla myöhäistä rakastaa, rakastaa, rakastaa, ja seistä rinnalla! Helvetti, siinä voi mennä henki ennen kuin on "rakastanut" tarpeeksi.
Sanoo nimim. nähty on!!!
Mä en ota minkäänlaista fyysistä väkivaltaa vastaan yhdeltäkään mieheltä kuin ainoastaan kerran. Eilen näin kävi. Sain riidan puitteissa tönimistä, riuhtomista ja hieman kuristamista, joka miehen mukaan oli "kaulasta siirtämistä". Tätä ennen olen saanut uhkailuja ja kaikenlaista muuta. Uhkailua fyysisestä kurituksesta ja usein jopa tappamisesta. Hän uhkasi myös eläimiäni. Tämän vielä jotenkin jaksoin, mutta fyysistä väkivaltaa, sitä en suvaitse milloinkaan. Mies on useimmiten vahvempi kuin nainen, eikä tällä ole oikeutta käyttää tuota valta-asemaansa milloinkaan hyväkseen.
Niinpä jätin miehen. Välittäjä tulee kohta arvioimaan hinnan ja laitetaan myyntiin. Tämä oli tässä. Rakkautta tai ei, muhun ei kosketa.
Vuonna 2003 perustettiin miesten kriisikeskus, koska naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa ei otettu vakavasti, eikä miehiä kuunneltu.
Sittemmin järjestön nimi muutettiin Miesten keskukseski, joka alkoi tekemään yhteistyötä Ensi-ja turvakotien kanssa.
Yhteistyön ja keskusteluiden käynnistymisen jälkeen alettiin tutkimaan naisten väkivaltaisuutta lähisuhteessa.
Naisjärjestöt vaativat, että naisten väkivaltatutkimus on lopetettava, sekä RAY:n myöntämät tutkimusrahat on poistettava.
Kaikkesta huolimatta naisten väkivaltatutkimusta jatkettiin, jonka lisäksi perustettiin Dementer työryhmä, joka erikoistui auttamaan, ennaltaehkäisemään väkivaltaisia naisia.
Naisten väkivaltatutkimuksen osa-alueet:
Lapsi väkivallan välineenä.
Henkinen väkivalta.
Taloudellinen väkivalta.
Manipulointi.
Omistaminen.
Vastuun väistäminen.
Fyysinen väkivalta.
Seksuaalinen väkivalta.
Lähteet.
Päivän kysymys. Ovatko miehet sikoja, vai naiset sekoja?
Vastauksia saattaa löytyä Nettiturvakotien sivustolla.
https://www.turvakoti.net/fi/tekijat/nainen vakivallan tekijana/naisen vakivalta nakyvaksi/
---
pinkin värinen käytävämatto jossa lukee että Tervetuloa ! Miehuus on mennyttä ja akka piikittelee edelleen ja sinä poika puret hammasta !