Eli jos aloittaisin tarinani, hiukan monimutkainen ja pitkä, mutta jos pystyt lukemaan loppuun asti ja kommentoimaan ASIALLISESTI:
Elokuun 2010 aloin seurustelemaan erään ihanan naisen kanssa, vaikka meillä oli jokunen vuosi ikäeroa. Nainen oli aivan hullun lailla ihastunut minuun, minä sen sijaan hiukan kiinnostunut tästä naisesta.
Suhde alkoi hyvin nopeasti, rakkaus roihusi aika paljonkin :D ehkä jopa etenikin nopsaan, sillä nainen halusi jo 1,5kk seurustelun jälkeen kihlata minut. Itse hämmennyin totaalisen paljon asiasta, sillä oli kuitenkin noin vähän aikaa kulunut asiasta. Nainen oli tosissaan sen suhteen. Kun seurustelusta kului 3kk, päätin että mitä suotta: mennään kihloihin ja yhteenmuutto tuli jo puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Suhdettamme varjosti kuitenkin molemmilla luotonpuute vastakkaiseen sukupuoleen, varsinkin toisella puoliskolla, lisäksi kavereiden kommentit ikäerostamme ja vielä mustasukkaisuuteni.
Myöhemmin kevät 2011, nainen jätti minut, mutta antoi asua vielä hänen luonaan kunnes löydän oman asunnon. Eroa edeltävänä päivänä hän valehteli menevänsä naispuoliselle lapsuudenystävälleen, mutta myöhemmin sain tietää hänen menneen ihan muualle. Tämä yhteenasuminen eron jälkeen oli yhtä helvettiä. Riitelimme, huusimme, tappelimme ja muutamia osumia otin. Lisäksi minua häiritsi suunnattomasti kun nainen meni elämässään eteenpäin, vaikka asuin hänen luonaan ja tunnustin jokapäivä tehneeni virheen, kun en arvostanut häntä. Ei auttanut, hän vain syyllisti ja syytti minua.
Kun sain oman asunnon ja kamani hänen luotaan pois, oli elämäni raiteillaan. Nainen kuitenkin soitteli joka päivä minulle milloin mistäkin asiasta, vaikkei varsinaista asiaa ollutkaan. Myöhemmin alkukesästä törmäsimme yökerhossa, kun olin kavereiden kanssa baanalla, jossa hän istuutui seuraamme. Se johti jos mihinkin, päädyimme monesti sänkyyn ja juttelimme paljon enemmän asioita kuin parisuhteessamme sen yön jälkeen. Toisin sanoen, välimme parani, mutta emme koskaan seurustelleet. Vietettiin paljon aikaa keskenämme, myös seksin merkeissä. Mutta hän ei koskaan antanut vastakaikua minun tunteilleni.
Syksyllä tapasin sitten yhden naisen baarissa, joka oli aivan vetävä ihminen. Tapailimme hänen kanssaan lähinnä seksin merkeissä, kunnes tunteet tulivat peliin. Exääni tämä häiritsi suunnattomasti. Alkoi tenttaus, vahtaus ja Facebookissa huutelu "vakipanostani." Pyysin häntä lopettamaan sen, jolloin hän vähäksi aikaa lopetti.
Myöhemmin kuitenkin exäni laittoi viestin minulle "Olen tajunnut jotain... liian myöhään vain." Jonka jälkeen liikutuin ja herkistyin. Hän halusi minut takaisin! Mutta väärässä olin, hän halusi tapailla vaan. Silti häneen rakastuneena uskoin, että palaamme yhteen. Lopetin ed.mainitun naisen kanssa tapailun sovinnolla ja pitkään puhuen. Halusin yrittää kovasti, tein ihan mitä vaan exäni takia. Exä halusi vain tapailla, koska ei ollut valmis suhteeseen. Samaan aikaan hän viestitteli kahdelle muulle miehelle, jotka oli deittisivustolla tavannut.
Tuo tapailu sai loppunsa, kun ajauduimme hänen kanssaan ikävään riitaan. Oli aivan kauhea riita. Huusimme taas, ja satutimme toisiamme. Sen jälkeen emme ole enään nähneet niin usein. Ja hän alkoi seurustelemaan yhden noista miehen kanssa, heti viikko tapailun jälkeen.
Sydän särkyi pahemman kerran... Olin tälle naiselle antanut kaikkeni, että saisin takaisin. En kestänyt häntä nähdä toisen miehen kanssa, joten katkaisin välini häneen. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja hätävarana, koska nainen ei minun kanssani halunnut seurustella, mutta toisen kanssa ryhtyi. Myöhemmin jopa selvisi että nainen oli pettänyt minua ennen kun jätti.
Kului muutamia kuukausia, kunnes nainen päätti pyytää anteeksi ja toivoi, että voisimme edes moikata. Saimme sovinnon vähäksi aikaan, tosin vain kavereina. Siitäkään ei tullut mitään, sillä nainen suuttui minulle mitättömistä pikkuasioista ja mieltäni kaiversi niin monta asiaa, mutta hän ei halunnut niistä jutella. Myöhemmin palasimme takaisin siihen pisteeseen, että emme ole väleissä.
Tämä nainen kuitenkin kummittelee mielessäni aina, vaikka tiedän, ettemme koskaan yhteen palaa, hän on jopa sanonnut, ettei enään rakasta minua. Hänellä on uusi suhde, mistä hän minulle puhui kokoajan. Tuntuu jotenkin typerältä, että erosta on vuosi ja rapiat, väleissä emme ole olleet pitkään aikaa, mutta silti tämä vielä elämässäni kummittelee. Tiedän että meillä on pitkä ja yhteinen historia takana, mihin kuului monta hyvää hetkeä, mutta pahat hetket ovat ne korvanneet. Hän piti minua luottoystävänään, koska hänen mielestään minulle oli helppo puhua ja toivoi monesti minut takaisin siihen rooliin, mutta en halunnut.
Kauanko tämä vielä jatkuu? Järki on sanonnut tuhat kertaa, ettei suhde tule takaisin koskaan, mutta silti tulee kaipaus niihin hyviin hetkiin. Onko kellään kokemusta moisesta? Olenko vain minä tehnyt sen suuremman virheen asian suhteen ja teinkö oikein, jos en halua häntä enään nähdä, vaan unohtaa hänet?
Elokuun 2010 aloin seurustelemaan erään ihanan naisen kanssa, vaikka meillä oli jokunen vuosi ikäeroa. Nainen oli aivan hullun lailla ihastunut minuun, minä sen sijaan hiukan kiinnostunut tästä naisesta.
Suhde alkoi hyvin nopeasti, rakkaus roihusi aika paljonkin :D ehkä jopa etenikin nopsaan, sillä nainen halusi jo 1,5kk seurustelun jälkeen kihlata minut. Itse hämmennyin totaalisen paljon asiasta, sillä oli kuitenkin noin vähän aikaa kulunut asiasta. Nainen oli tosissaan sen suhteen. Kun seurustelusta kului 3kk, päätin että mitä suotta: mennään kihloihin ja yhteenmuutto tuli jo puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Suhdettamme varjosti kuitenkin molemmilla luotonpuute vastakkaiseen sukupuoleen, varsinkin toisella puoliskolla, lisäksi kavereiden kommentit ikäerostamme ja vielä mustasukkaisuuteni.
Myöhemmin kevät 2011, nainen jätti minut, mutta antoi asua vielä hänen luonaan kunnes löydän oman asunnon. Eroa edeltävänä päivänä hän valehteli menevänsä naispuoliselle lapsuudenystävälleen, mutta myöhemmin sain tietää hänen menneen ihan muualle. Tämä yhteenasuminen eron jälkeen oli yhtä helvettiä. Riitelimme, huusimme, tappelimme ja muutamia osumia otin. Lisäksi minua häiritsi suunnattomasti kun nainen meni elämässään eteenpäin, vaikka asuin hänen luonaan ja tunnustin jokapäivä tehneeni virheen, kun en arvostanut häntä. Ei auttanut, hän vain syyllisti ja syytti minua.
Kun sain oman asunnon ja kamani hänen luotaan pois, oli elämäni raiteillaan. Nainen kuitenkin soitteli joka päivä minulle milloin mistäkin asiasta, vaikkei varsinaista asiaa ollutkaan. Myöhemmin alkukesästä törmäsimme yökerhossa, kun olin kavereiden kanssa baanalla, jossa hän istuutui seuraamme. Se johti jos mihinkin, päädyimme monesti sänkyyn ja juttelimme paljon enemmän asioita kuin parisuhteessamme sen yön jälkeen. Toisin sanoen, välimme parani, mutta emme koskaan seurustelleet. Vietettiin paljon aikaa keskenämme, myös seksin merkeissä. Mutta hän ei koskaan antanut vastakaikua minun tunteilleni.
Syksyllä tapasin sitten yhden naisen baarissa, joka oli aivan vetävä ihminen. Tapailimme hänen kanssaan lähinnä seksin merkeissä, kunnes tunteet tulivat peliin. Exääni tämä häiritsi suunnattomasti. Alkoi tenttaus, vahtaus ja Facebookissa huutelu "vakipanostani." Pyysin häntä lopettamaan sen, jolloin hän vähäksi aikaa lopetti.
Myöhemmin kuitenkin exäni laittoi viestin minulle "Olen tajunnut jotain... liian myöhään vain." Jonka jälkeen liikutuin ja herkistyin. Hän halusi minut takaisin! Mutta väärässä olin, hän halusi tapailla vaan. Silti häneen rakastuneena uskoin, että palaamme yhteen. Lopetin ed.mainitun naisen kanssa tapailun sovinnolla ja pitkään puhuen. Halusin yrittää kovasti, tein ihan mitä vaan exäni takia. Exä halusi vain tapailla, koska ei ollut valmis suhteeseen. Samaan aikaan hän viestitteli kahdelle muulle miehelle, jotka oli deittisivustolla tavannut.
Tuo tapailu sai loppunsa, kun ajauduimme hänen kanssaan ikävään riitaan. Oli aivan kauhea riita. Huusimme taas, ja satutimme toisiamme. Sen jälkeen emme ole enään nähneet niin usein. Ja hän alkoi seurustelemaan yhden noista miehen kanssa, heti viikko tapailun jälkeen.
Sydän särkyi pahemman kerran... Olin tälle naiselle antanut kaikkeni, että saisin takaisin. En kestänyt häntä nähdä toisen miehen kanssa, joten katkaisin välini häneen. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja hätävarana, koska nainen ei minun kanssani halunnut seurustella, mutta toisen kanssa ryhtyi. Myöhemmin jopa selvisi että nainen oli pettänyt minua ennen kun jätti.
Kului muutamia kuukausia, kunnes nainen päätti pyytää anteeksi ja toivoi, että voisimme edes moikata. Saimme sovinnon vähäksi aikaan, tosin vain kavereina. Siitäkään ei tullut mitään, sillä nainen suuttui minulle mitättömistä pikkuasioista ja mieltäni kaiversi niin monta asiaa, mutta hän ei halunnut niistä jutella. Myöhemmin palasimme takaisin siihen pisteeseen, että emme ole väleissä.
Tämä nainen kuitenkin kummittelee mielessäni aina, vaikka tiedän, ettemme koskaan yhteen palaa, hän on jopa sanonnut, ettei enään rakasta minua. Hänellä on uusi suhde, mistä hän minulle puhui kokoajan. Tuntuu jotenkin typerältä, että erosta on vuosi ja rapiat, väleissä emme ole olleet pitkään aikaa, mutta silti tämä vielä elämässäni kummittelee. Tiedän että meillä on pitkä ja yhteinen historia takana, mihin kuului monta hyvää hetkeä, mutta pahat hetket ovat ne korvanneet. Hän piti minua luottoystävänään, koska hänen mielestään minulle oli helppo puhua ja toivoi monesti minut takaisin siihen rooliin, mutta en halunnut.
Kauanko tämä vielä jatkuu? Järki on sanonnut tuhat kertaa, ettei suhde tule takaisin koskaan, mutta silti tulee kaipaus niihin hyviin hetkiin. Onko kellään kokemusta moisesta? Olenko vain minä tehnyt sen suuremman virheen asian suhteen ja teinkö oikein, jos en halua häntä enään nähdä, vaan unohtaa hänet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nakkaan vi*tun se ex saa*anan reppana mies! Arvosta nykyistä naistas, tai hän etsii paremman miehen ja mielestäni ansaitsee sen kun olet vain tuollainen "poikanen" exän haikailija!
Mikä siinä exässä niin on ihkuu? Samanlailla pieree ja paskoo niinkuin muutkin ihmiset, ellei jopa pahemmin xD