Olen kaksi vuotta yrittänyt ymmärtää miksi perheeni käyttäytyy niinkuin käyttäytyy joten haluaisinkin nyt saada hieman myös ulkopuolista näkemystä tähän asiaan jotta ymmärtäisin perhettäni paremmin.
Taustasta lyhyesti:Olin pitkässä avoliitossa josta syntyi kaksi ihanaa lasta. Avomieheni petti minua useampaan kertaa. Perheeni oli tilanteestamme tietoinen. Viimeisen pettämisen jälkeen parhaan ystäväni kanssa, en pystynyt enää jatkamaan vaan erosimme. Eromme jälkeen vanhempani ja siskoni syyttivät minua erostamme ja käänsivät täysin minulle selkänsä. He alkoivat vierailla enemmän ex-puolisoni luona ja heistä on tullut läheisempiä kuin olivat ikinä aikaisemmin olleet suhteemme aikana. Vanhempani ostelevat tavaroita ex-miehelleni ja ottavat lapsia hoitoon silloin kuin he ovat ex-miehelläni. Minuun vanhempani tai siskoni eivät ole juurikaan pitäneet yhteyttä tai jos soittavat, keskustelu päättyy usein siihen etten kuulemma ikinä saa itselleni parempaa miestä kuin mitä ex-mieheni oli tai johonkin muuhun syyttelyyn.
Olen tällä hetkellä joka tapauksessa onnellinen ja vapautunut, onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin olen ollut mutta menneisyydestä en pääse nyt millään irti koska vanhempani ja siskoni pitävät tämän ex-mieheni elämässäni ehkä ns. liian lähellä. Minulla on jo uusi poikaystävä jota perheeni ei luonnollisestikaan halua edes oppia tuntemaan.
Myös ex-miehelläni on uusi tyttöystävä joka otetaan perheeni puolesta avosylin vastaan. Siskoni on nykyään tosi hyvää ystävää tämän uuden tyttöystävän kanssa.
Tietenkin ex-mieheni tulee aina olemaan elämässäni mukana koska onhan meillä yhteiset lapset mutta mielestäni sen pitäisi riittää, että hoidamme lapsien asiat mahdollisimman hyvin yhdessä eikä muuta...
Onko teistä normaalia että perheeni viettää ex-mieheni ja tämän uuden tyttöystävän kanssa aikaansa meidän mökillä ja perhejuhlissa johon minua ei tietenkään ole kutsuttu. Eniten pelottaa se, miten tämä kaikki vaikuttaa omiin lapsiini. Kyllähän lapsetkin jo tajuaa etteivät vanhempani tai siskoni käy meidän luona vaan ainoastaan isän luona. Ex-miehellänikin on siis vanhemmat jotka hoitavat ja huolehtivat lapsistamme joten tukiverkkoa ex-miehelläni kyllä piisaa. Eikä ex-mieheni vanhemmat ole ottaneet minuun yhtään mitään yhteyttä eromme jälkeen...eikä minun mielestä ole tarvinnutkaan ottaa, ei se minua haittaa.
Itse ainakin äitinä ajattelen niin ettei sellaista miestä tässä maailmassa ole, jonka takia hylkäisin oman lapseni täysin. Tukisin ja auttaisin kaikella tavoin omaa lastani enkä hylkäisi ja syyttäisi häntä ja kääntäisi hänelle selkäänsä, en ikimaailmassa! Olisin vain onnellinen jos lapsenikin olisi onnellinen sillä onhan se hänen elämänsä ja hänen ratkaisunsa, minun tehtäväni äitinä on vain tukea niitä ratkaisuja ja valintoja!
Otan siis mielelläni mielipiteitänne ja ajatuksianne vastaan koska minun ymmärrys ei enää riitä!
Taustasta lyhyesti:Olin pitkässä avoliitossa josta syntyi kaksi ihanaa lasta. Avomieheni petti minua useampaan kertaa. Perheeni oli tilanteestamme tietoinen. Viimeisen pettämisen jälkeen parhaan ystäväni kanssa, en pystynyt enää jatkamaan vaan erosimme. Eromme jälkeen vanhempani ja siskoni syyttivät minua erostamme ja käänsivät täysin minulle selkänsä. He alkoivat vierailla enemmän ex-puolisoni luona ja heistä on tullut läheisempiä kuin olivat ikinä aikaisemmin olleet suhteemme aikana. Vanhempani ostelevat tavaroita ex-miehelleni ja ottavat lapsia hoitoon silloin kuin he ovat ex-miehelläni. Minuun vanhempani tai siskoni eivät ole juurikaan pitäneet yhteyttä tai jos soittavat, keskustelu päättyy usein siihen etten kuulemma ikinä saa itselleni parempaa miestä kuin mitä ex-mieheni oli tai johonkin muuhun syyttelyyn.
Olen tällä hetkellä joka tapauksessa onnellinen ja vapautunut, onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin olen ollut mutta menneisyydestä en pääse nyt millään irti koska vanhempani ja siskoni pitävät tämän ex-mieheni elämässäni ehkä ns. liian lähellä. Minulla on jo uusi poikaystävä jota perheeni ei luonnollisestikaan halua edes oppia tuntemaan.
Myös ex-miehelläni on uusi tyttöystävä joka otetaan perheeni puolesta avosylin vastaan. Siskoni on nykyään tosi hyvää ystävää tämän uuden tyttöystävän kanssa.
Tietenkin ex-mieheni tulee aina olemaan elämässäni mukana koska onhan meillä yhteiset lapset mutta mielestäni sen pitäisi riittää, että hoidamme lapsien asiat mahdollisimman hyvin yhdessä eikä muuta...
Onko teistä normaalia että perheeni viettää ex-mieheni ja tämän uuden tyttöystävän kanssa aikaansa meidän mökillä ja perhejuhlissa johon minua ei tietenkään ole kutsuttu. Eniten pelottaa se, miten tämä kaikki vaikuttaa omiin lapsiini. Kyllähän lapsetkin jo tajuaa etteivät vanhempani tai siskoni käy meidän luona vaan ainoastaan isän luona. Ex-miehellänikin on siis vanhemmat jotka hoitavat ja huolehtivat lapsistamme joten tukiverkkoa ex-miehelläni kyllä piisaa. Eikä ex-mieheni vanhemmat ole ottaneet minuun yhtään mitään yhteyttä eromme jälkeen...eikä minun mielestä ole tarvinnutkaan ottaa, ei se minua haittaa.
Itse ainakin äitinä ajattelen niin ettei sellaista miestä tässä maailmassa ole, jonka takia hylkäisin oman lapseni täysin. Tukisin ja auttaisin kaikella tavoin omaa lastani enkä hylkäisi ja syyttäisi häntä ja kääntäisi hänelle selkäänsä, en ikimaailmassa! Olisin vain onnellinen jos lapsenikin olisi onnellinen sillä onhan se hänen elämänsä ja hänen ratkaisunsa, minun tehtäväni äitinä on vain tukea niitä ratkaisuja ja valintoja!
Otan siis mielelläni mielipiteitänne ja ajatuksianne vastaan koska minun ymmärrys ei enää riitä!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eipä riitä ymmärrys Kaketuomaallakaan. Tuntuu vanhempiesi käytös rikkovan luonnonlakeja.
Ex-mies lienee valehdellut jotain rankkaa eronne syistä, jotain mitä sinä et tiedä.
Jos vain kykenet, niin koeta ajatella mahdollisimman vähän asiaa. On asioita, joille ei vain mitään voi. On pakko luovuttaa ja antaa olla oman mielenrauhansa vuoksi.
Niin kuin onnettomuudetkin ja luonnonkatastrofit tulevat, eikä niille ihmispolo voi mitään, niin et sinäkään tälle yhteiselle kiusaamiselle.
Jollain tasolla sinun on luovuttava vanhemmistasi, niin kauheaa kuin se onkin.
Sivullisesta tuntuu suvun käytös aivan oudolta ja sairaalta. Mutta saakoon he sitä mitä tilaavat, pidä itsesi sivussa ja nauti niistä asioista, joita elämä tarjoaa.
Kaikesta joutuu maksamaan tavalla tai toisella. Myös vanhempasi tämän menettelyn, ennemmin tai myöhemmin. Maksu voi tulla vuosien päästä jossain muodossa.
Älä hätäänny, anna toistaiseksi asioiden olla ja muhia kypsiksi omassa liemessään.
Ota neutraali asenne, pysyttele sivussa ja muodostele omaa elämääsi.
Mikään vaivakaan ei kestä ikusesti.
Kiitos näkemyksestäsi ja mielipiteestäsi Kaketuomas...ihan samoja ajatuksia on minullakin ollut asian suhteen...kuitenkin sitä koko ajan vain kyseenalaistaa itseään, että enkö minä vain ymmärrä, onko tämä kuitenkin normaalia, teinkö minä jotain väärin ja pitäisikö minun vain hyväksyä ja sietää tämä...ja tätähän perheenikin minulle koko ajan toitottaa...olen epänormaali, mielenvikainen, katkera ym. Toki myönnän, että alan olemaankin katkera...miksen jo kohta olisi??? Katkera siihen että minulla ei ole enää perhettä, ei äitiä, siskoa, isää, jotka minusta välittäisi, jotka auttaisivat ja tukisivat minua. Perheeni on valinnut ex-mieheni minun sijasta...enkö jo saisikin olla katkera...ja koko ajan päässäni on vain ajatus, MIKSI? Mitä pahaa olen heille tehnyt??? En mielestäni mitään...erosin vain pettävästä miehestä jonka kanssa en ollut enää onnellinen, joka ei arvostanut eikä kunnioittanut minua yhtään...mutta mitä pahaa olen tehnyt perheelleni....Lapsenikin ovat sopeutuneet eroomme mielestäni niin hyvin kuin mahdollista joten siinäkään suhteessa en ole tehnyt mitään väärin....
Ja ikävä kyllä perheeni unohtaminen on todella vaikeaa, koska asumme kaikki samalla paikkakunnalla ja meitä kaikkia yhdistää lapseni...en haluaisi heitä sekoittaa tähän paskaan mukaan mutta väkisinhän he tähän joutuvat mukaan...
Onneksi minulla on ihania ystäviä jotka auttavat ja tukevat minua...ja hekin ovat minulle niin usein sanoneet, että turhaan taistelen tuulimyllyä vastaan...perheeni ajatuksia en saa muutettua :( surullista se vain on eikä sitä vaan millään voi ymmärtää....
Onkohan nyt niin, että perheesi ei tiedä todellisia asioita, luulet heidän tietävän, mutta mistä näin päättelet.
Jos on totta että miehesi petti sinua ja on nyt niikuin ei mitään uuden ystävänsä kanssa vielä ryntää vanhempiesi luo. Joatain on pielessä eivät vanhammat sinua hylkää, men heidän luokseen lastesi kanssa mahdollisimman usein, jotta he saavat todelliset asiat selville.
On tietenkin vanhemmillesi vaikeaa unohtta tuo ex:säkin, sillä hän on ilmeisesti ollut heille ihan ok vävy, mutta rajansa kaikella.
Ota paikkasi vanhempiesi luona, älä syytä heitä, sillä he eivät ole syyllisiä, uskoisin heillä olevan suuren tietämättömyyden asioista.
Minä ainakaan en lastani ja lapsenlapsiani hylkise eron vuoksi, vaan ottaisin syliin kantaisin murheitten yli.
Yhdyn täysillä Kaketuomaksen kommenttiin!
Itse olin 8-vuotias kun äitini otti eron isästäni. Syynä oli isän juominen ja väkivaltaisuus. Äitini vanhemmat, minun mummi ja ukki, kokivat avioeron häpeällisenä ja kieltäytyivät auttamasta äitiäni mitenkään vaikka he olisivat pystyneet auttamaan pahimman yli.
Äitini ei koskaan haukkunut heitä ja hammasta purren kyläili kanssani heillä kuunnellen haukkuja. Nyt vasta kun ukkini on kuollut ja olen itse perheellinen hän on kertonut enemmän tapahtumista. Kyllähän jo jotain tajusin silloin teininäkin mutta olen kiitollinen äidilleni siitä että hän vaali suhdettani isovanhempiini.
Minulle äitini on ollut hyvä roolimalli ja hänestä olen saanut vahvan ihmisen mallin. Vaikka isäni on alkoholisti olen osannut valita puolisokseni kunnon miehen joka on hyvä isä lapsillemme. Minusta on hyvä että omalla esimerkillä näytät lapsillesi ettei ole ok olla kynnysmattona kenellekään.
Ei oo normaalia ja todella nöyryyttävää sulle! Ehkä siskollas on suhde siihen? No kummiski ..oletko tehnyt oman näkökulmasi selväksi perheelles näistä asioista? Sinuna antaisin tulla kaikki mitä se teki ja sit ainakin tietävät. Ja jos sit vieläki leikkii tollasta leikkiä niin välit poikki.
Ihmiset ei tiedä mitä tapahtuu jos niille ei kerro!
Eks-mies saattaa olla hurmaava NARSISTI joka on päättänyt puhua ja hurmata puoilelleen sukusi. Hänelle se on vain laskelmoivaa peliä. Sinusta on tod.näk. luottamuksellisena sisäpiirintietona kerrottu jotakin niin uskomatonta PASKAA että sen kuuleminen olisi raskasta itsellesi. Pettäjä usein "tietää" tai keksii toisen pettäneen todella törkeästi, siis luulen vanhemmillesi supsutellun että olet ollut silleen puolen työpaikan kanssa tms. Ota selvää miten narsistisesti käyttäytyvän henkilön lähipiirissä tulee toimia. Älä ota tapahtunutta noin henkilökohtaisesti itseesi, ja muuta muualle heti kuin mahdollista.
Helpottavaa lukea teidän toistenkin mielipiteitä asiassa jota yritän itselleni niin kovasti selvittää ja ymmärtää...Itse kun on niin sisällä asiassa, niin ulkopuolinen näkemys auttaa selventämään ja järkeistämään asioita paremmin...joten kiitos kaikille kommenteista!
Muutaman selvennyksen/ tarkennuksen halusin kuitenkin vielä tehdä...eli kyllä vanhempani ovat olleet hyvin tietoisia ex-mieheni pettämisestä eikä ex-mieheni ole ennen ollut mitenkään unelmavävy tai mitenkään erityisen läheinen vanhemmilleni ennenkuin nyt vasta kun erosimme...siksi tämä ehkä onkin niin oudon ihmeellistä...eikä myöskään siskollani ole suhdetta ex-mieheeni koska ex-miehellänihän on jo uusi tyttöystävä jonka kanssa siskoni on nyt ystävystynyt ja he ovatkin todella hyviä ystäviä...eikä lapsenikaan siis jää isovanhemmista ( siis minun vanhemmistani) paitsi koska hehän vaan pitävät yhteyttä lapsiini ex-mieheni kautta... eli yksinkertaisesti minut on vaan dissattu nyt tästä suvusta ulkopuolelle...
Eikä ex-mieheni todellakaan ollut mitenkään murtunut erostamme, päinvastoin ehkä helpottunutkin ja nopeasti alkoi jo uusia naisiakin löytyä eikä niistä ole ollut puutetta joten en ymmärrä miksi hänkin vielä " roikkuu" suvussamme. Mikä on hänen motiivi viettää uusien tyttöystäviensä kanssa aikaansa minun sukulaisten kanssa..
Mutta en tuskin ikinä saa näitä asioita selviksi ja yritän vaan jatkaa omaa onnellista elämääni ilman vanhempiani...Onhan toki vanhemmat aina vanhempia mutta kaipa se joskus joku raja tulee eteen siihen, mitä tarvitsee sietää ja mitä ei...vaikka pahaa se tekeekin joten kaketuomaksen kommentti siitä, että ehkä he vielä tulevat joskus myöhemmin huomaamaan sen, minkä nyt ovat tämän myötä menettäneet....
Onko tämä mies vanhempiesi ja sisarustesi mielestä jotenkin sosiaaliselta statukseltaan niin ylivertainen, että hänet haluttaisiin sukuun, jotta hänestä saataisiin kenties jotain hyötyä? Tätäkin ilmenee. :P Tai ovatko he sellaisia, että pelkäävät muiden ihmisten puheita ja kulissit on pidettävä pystyssä vaikka hampaat irvessä? Tai pelkäsivätkö he, etteivät saisi nähdä lapsia tarpeeksi usein eron tullessa? Tai jos entinen miehesi on todella puhunut läpiä päähänsä kostonhimossaan. Ehkä nämä perheenjäsenet ovat itse sellaisia, että eivät uskalla tehdä tarpeellisia muutoksia elämässään, ja sitten kadehditaan niitä, jotka elävät itsensä näköistä elämää rohkeasti? Eivät tunnu joka tapauksessa sinun ystäviltäsi, ikävä kyllä. Toivottavasti edes joku heistä huomaa viisauden karttuessa erehtyneensä.
Täytyy sanoa, että tuskin vanhempasi ovat olleet koskaan kovin hääppöisiä vanhempia. Olisiko ex-miehesi heille poikalapsen korvike (vai onko teillä veli). Tai sitten isäsi on pettänyt äitiäsi ja kumminkin liitto on jatkunut. Olet tehnyt rohkean ratkaisun ja ottanut eron - he ovat jatkaneet surkeaa liittoaan eivät koskaan halua ymmärtää, että onni olisi voinut olla että erotaan.
koita vaan antaa asian olla, ja tee nyt oma elämäsi sellaiseksi kuin itse haluat.
asiat varmasti muuttuu ajan kanssa,kun ihmiset alkavat miettimään tilannetta.
mulla samanlainen tilanne ja laitoin kaikki välit poikki.
enää ei tarvitse miellyttää ketään tai ansaita hyväksyntää.
katkeruutta ei kannata kantaa,vaikka helppoa se ei ole, se vaan vaikeuttaa omaa elämää.
tämä on vapauttava uusi mahdollisuus.
Uskomatonta miten osuvia kommentteja on tullut...Esim.gg223311 taisi osua spekuloinneissaan aivan nappiin...!!
Ja ghjtn:n kommentti oli myös ns. helpottavaa luettavaa... jospa tästä tosiaan saisinkin uuden vapauttavan mahdollisuuden jatkaa omaa elämääni sellaisena kuin haluan sen olevan eikä sellaisena millaisena muut sen haluavat olevan!
Sama juttu! En ole ollut missään tekemisissä vanhempieni kanssa yli viiteen vuoteen. Mutta narsistipaskiaisesta on tullut lähes "oma poika" vanhemmilleni. Jota aikoinaan haukkuivat suut silmät täyteen! Tämä on toki "pakon" anelema juttu, eivät nimittäin näkisi lapsenlapsia koskaan tässä elämässä.
Siellä sitä piiri-pieni-pyörii kolmen luonnehäiriöisen ympyrässä ;)
Onneksi pääsin kaikista kolmesta eroon, eikä ole tarvinnut vuosiin nähdä silmästä silmään.
Itselleni oli joskus todellinen järkytys kuulla vanhenevan katkeran äitini suusta seuraavaa: " Olen pian 70 -vuotias ja ollut 50 vuotta naimisissa ja en ole koskaan ollut onnellinen".
Siis hän ei ollut onnellinen avioliitosta, joka kaikkiaan kesti melkein 60 vuotta.
Hän ei ollut onnellinen lapsistaan.
Hän ei ollut onnellinen lapsen lapsistaan.
Hän ei ollut onnellinen ystävistään.
Ei kodistaan..??
Narsismiin taipuvainen äitini oli ainoastaan erittäin itsekeskeinen, kateellinen ja äärettömän mustasukkainen katkera vanheneva nainen. Joka tuntui vihaavan koko maailmaa. Etenkin sen naispuoleisia edustajia. Näin jälkeen päin ajateltuna. Hän itse teki elämästään todella inhottavan. Ja me lapset ja lasten lapset saimme kantaa seuraukset tästä.
Eli sinun tilanteesi kuulostaa ihan yhtä kaamealta kuin minunkin joten voimia sinullekin!
Oho, nimim. -tytär- kirjoitti ikään kuin olisimme samasta perheestä. Montakohan tällaista tapausta Suomessakin kohtaisi, jos ihmiset kertoisivat lähemmin lapsuuskodeistaan?
NIINKÖ
JK, oletko avohoitopotilas? Onko lääkitys kunnossa? Pitäisikö sitä vahvistaa?
uskomaton tarina ! oletko koskaan puhunut vanhempiesi kanssa suoraan asiasta ? he ovat tienneet ex miehesi uskottomuuden ja kuitenkin sinä saat syyt jostain syystä niskaasi ! aika oudot vanhemmat.
olen samaa mieltä että äitinä aina tuetaan omaa lasta ja itse en voisi kuvitellakkaan että suhteeni lapseeni joskus katkeaisi, hän on se tärkein koko maalilmassa eikää ole korvattavissa mitenkään.
olet vaikeassa tilanteessa mutta jos ett puhumalla saa muutosta aikaan ei ole muuta tehtävissä kuin hyväksyä tilanne. minkä ikäiset lapsesi ovat ? ennen tai myöhemmin heillekkin on kerrottava asioiden oikea laita.
totta on että perhe / suku on monesti pahin. itseni on kanssa syrjäytetty siskoskatraasta enkä voi asialle mitään kerta porukka ei suostu puhuun silmästä silmään, en edes tiedä syytä:)
yritän vain elää kuin heitä ei oisikaan mutta ei se ole helppoa. ainoa tapa unohtaa kokonaan oisi ehkä kun muuttaisi pois samasta kaupungista.
vanhempasi tulevat vielä katumaan tekojaan. mitä sitten kun heidän terveys pettää ja tarvitsevat apua ?
muista että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, pitää paikkansa. olehan vain kuulolla ja seuraile mitä tuleman piti.
Todella törkeää käytöstä sun vanhemmilta ja siskolta! Ihan possuja koko sakki. Sukulais- ja perhesuhteet on niin ihmeellisiä välillä ettei uskoa meinaa. Oma perhe kohtelee kuin vierasta sikaa.
Sinussa ei ole mitään vikaa, älä mieti sellaista. Keskity itseesi ja lapsiisi. Jos vaan suinkin pystyt ja perheesi pystyy kuuntelemaan, kerro toki miltä heidän käytöksensä tuntuu. Luulenpa vaan, ettei perheesi osaa ottaa vastaan sellaista..
Oikein kiukuksi pistää sun puolestasi.
Oikein hyvää syksyä silti :-)
Grannenille: Lapseni ovat 8- ja 9-vuotiaita joten ymmärtävät jo melkein täysin missä mennään. Ihmettelevät kovasti miksei isovanhemmat ja siskoni käy ikinä meillä kylässä eivätkä hae meiltä heille hoitoon, ainoastaan vaan isältä. No vaikeaahan se on lapsille tilannetta selitellä....ja tätä terveyden pettämistä olen jo ajatellutkin, että meinaako tosiaan minun ex-mieheni heitä hoitaa kun tulevat vanhaksi??? No sen tosiaan aika näyttää...itsestäni, ikävä kyllä, vaan tuntuu, että ihan äkkiä en näitä viime vuosien tapahtumia pysty unohtamaan ja katkeruus tulee säilymään varmaankin loppuelämäni...en tiedä. Siinä onkin pohdiskeltavaa...täytyykö unohtaa ja antaa anteeksi jos silloin kun minä olisin itse tarvinnut eniten apua ja tukea, on mulle vain käännetty selkä ja kohdeltu kuin mitäkin....
Yeap, näin voi olla. Mutta se on sinun ainoa perheesi. Nollaa huonot ja p-maiset jutut, keskity olennaiseen, ihmisiin, ihmismäisesti, sydämellä ja järjellä.
Hei, ei millään pahalla. Mutta eikö kehoituksesi *ihmismäisestä* käytöksestä pitäisi kohdistua näille "huonoille ja p-mäisille" ihmisille. Eikä sille henkilölle, joka joutuu syyttä kärsimään heidän epäasiallisesta käytöksestä?
Omakohtaisesti voin kertoa, että se huonokäytös vanhempien puolelta ei parannu sillä, että heidän epäasiallinen käytös hyväksytään. Ja ongelmat "painetaan villasella". Pikemminkin vallankäyttö ja huonokäytös vain lisääntyy, sen kustannuksella.
Mielestäni tässä on kysymys oman lapsen mitätöinnistä. Jossa käytetään entistä puolisoa *vallan välineenä* tähän toimenpiteeseen. Narsismi on juuri tätä pahimmillaan.
Nämä välkyt, jotka kyselevät NIINKö, ja antavat hyviä ohjeita ihmismäsestä käytöksestä eivät ole nähtävästi koskaan kohdanneet oikeasti peemäisiä ihmisiä. Minulla on sen verran vankka kokemus paskamaisuudesta, että voin sanoa, että senkaltaisiin ihmisiin ei kannata energiaa tuhlata. Toisin itsellänikin meni neljäkymmentä vuotta lyödä hanskat tiskiin. Ei kannattanut. Aloin vain itse oireilla fyysisesti niin pahoin, että olisin päätynyt enneaikaiseen hautaan.
Eikö ole käsittämätöntä tämä omien vanhempien pahuus? Kaikki muut, jopa todella epäkurantitkin täysin ulkopuoleiset yksilöt, ohittavat biologisenlapsen vanhempien arvomailmassa.
Ja kun lapsi ei ole edes tehnyt mitään ansaitakseen tämän mitätöinnin ja alistamisen vanhempiensa taholta. Lapsen vikana on usein ainoastaa liiallinen kiltteys ja hyvänahkaisuus.
Mikä saa vanhempien mielen sekoamaan niin, että heistä tulee täysin *aivottomia* ja alkavat vihaamaan omaa lastaan niin, että tekevät tämän elämästään helvettiä.
Nimimerkille -tytär- seuraavaa:
Kylläpä kirjoitit hyvin --- juuri noin asiasta täältä sivusta lukijana itsekin ajattelin !
Täysin samaa mieltä kanssasi.
Ihmetyttää ketkä asiat nuin päin ajattelee kuin että kaltoin kohdellun pitäisi "käyttäytyä ihmismäisesti"! Ehkä juuri nämä itse jotka toisia surutta rikkoo.
Täällä kanssa sama homma tapahtunut. Tekijänä kylläkin nainen.
Ajatusta helpottaa se, että rupeaa elämään täysin uutta elämää ilman tämän "perheen" tietämystä. Saavatpahan opetuksen, kun eivät tiedä tulevaisuudessa lapsenlapsistaan tai nykyisestä tyttöystävästäni ollenkaan tai naimisiinmenostani.
Onneksi eväät hyvään elämään on muilta osin olemassa. Jopa voisi sanoa tilanteeseen nähden loistavat, että huonomminkin voisi mennä jos ei olisi sattunut olemaan kriisitilanteessa oikeita ystäviä. Sellaiset ystävät huomaa vasta jälkeenpäin, kun näin on tapahtunut.
Jos helpottaa ihmiset niin, vaikka se paha ihminen, joka teki teille noin pahasti. Hän ei itse monesti tiedosta mitä hänestä ajatellaan. Itselleni tuli yllätyksenä eron jälkeen, mitä hänen mielestään "läheiset" ja "hyvät" tyypit puhuivat ohimennen hänestä minulle. Kuvittelin hetken jo, että hän oli saanut nekin puolelleen. Sääli tätä henkilöä kohtaan, kun elää päivä päivältä ihmisten joukossa, joiden todellisia ajatuksia hän ei varmasti tällä hetkelläkään tiedosta.
Fiksut ja ajattelevaiset ihmiset huomaavat monesti nämä friikit ja sosiaallisesti heikot henkilöt, jotka eivät näe yhdessäkään ikinä mitään hyvää. Monesti nämä ihmiset ovat henkisesti masentuneita ja tappelevat kotona yksin näiden asioiden kanssa.
Exän perheelle avautuminen selän takana ei kerro ihmisestä muuta kuin, että hänellä ei ole todellisuudessa muita vaihtoehtoja ja hänen läheiset ovat oikeasti hukassa.
Toivottavasti jollekkin auttoi tämä omaan kokemukseensa!:)
Hyi kamlaa, inhottavaa, epäoikeudenmukaista, rivoa, ilkeää, ajattelematonta, paskamaista psyykkistä kiusaamista. Oman kunnian takia he sinut hylkäsivät ihan kuin islamilaisetkin tekevät. Olisivat tappaneetkin sut, jos olisi ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Siis OMAN kunnian takia! Sinua he eivät ajattele tippaakaan. Oma lapsi jätetään paitsioon. NARSISTIT löysivät toisensa.
Voi vee kuinka keskiaikaista. Sano se niille. Suutu, möykkää, kirjoita ja huuda. Sano, että olet PETTYNYT heihin. Olisiko pitänyt HEIDÄN kunnian takia kärsiä uskottoman miehen kanssa? Siis ei riitä, että mies petti, mutta suku myös.
Ei voi olla totta, että tämä mies on niin RÖYHKEÄ, että ensin pettää ja kaappaa sinun vanhemmatki vielä kaiken kunniaksi.. Etkö jo tajua laittaa sille STOP? Sano sille, että häippäsee. Onhan sillä itselläänkin vanhemmat. En olis ikinä hyväksynyt. Olisin ainakin kertonut vanhemmilleni SUORAT SANAT ja laittanut välit niin poikki, että ikinä ei olis nähnyt edes lapsenlapisa, jos mies ei häippäse- Ei lapsenlapset tarvi tuollaisia roolihahmoja!
Älä salaile tunteitasi. ÄLÂ hyväksy!!!! Ota keppi käteen ja aja mies pois. Ei sen tarvi mennä sinne. Sano vanhemmillesi, että joko hän tai sinä. Saavat valita, ja jos valitsevat ex--miehesi , menkööt h*******iin.
Hui, kun itsekin suutuin:-)
Minunkin perhe hylkii minua. Ja olen kuin sinä. Annan tapahtua. Mutta meinaan muuttua. Muutu sinäkin. Muututaan yhdessä:-)
Hieman samankaltainen tarina kuin omani. Ja jos olisi exäni suvun edes istumaan alas saman pöydän ääreen. Mutta suvun tyyliin tuntui että mitään ei kuultu,ja vain vihaa silmissä lähtivät tukemaan exääni todella jäätävässä kostossa, jossa totuutta välteltiin. Niin, ainakaan minun puoleltani tähän ei liity pettämistä edes. Pari vuoden ajan ennen mitan täyttymistä alkoi siihen asti tasaisena pysynyt henkinen alistamiseni ja mm.suvustani eristäminen sekä lastemme kohtalolla uhkailut saada isompaa vaihdetta. Tämäkin alkoi väärinymmärryksestä, joka taisi tuoda samalla hyvän, vaikka virheellisen, tekosyyn vaimolleni siirtyä aivan eri henkisen paineen tuovalle tasolle. Tuo väärinymmärrys koski yrityksen kirjanpitoa: kirjanpitäjä oli soittanut vaimolleni että myynneistä puuttuu 13000. Tuo laukaisi ilmiselvästi hänen jo valmiiksi miettimiään tekoja kuik salamaniskusta. Hän ilmeisesti luuli että yritykseltä puuttui 13000€, mutta aivoissaan oli annettu kiihdyttää oikeusmurhaa jona hakee kyllä mielikuvituksessaan vertaa, masterplan, jopa ajoituskin oli työni lopettavassa iskussa niin hollilla kuin olla voi,
--Mä tuun jatkaan tähän myöhemmin, tässä jutussa on nyt nähtävissä hyvinkin todennäköinen maineenpalautus. Valitettavasti samalla paljastuu monia rikoksia,rikkomuksia,viranomaisten virkavirheitä jne. Mutta mikä vakavinta, noita tekoja ei mieleltään terve tee, ja tämä aika tuosta syksystä 2011 on ollut tragediaa monelle,myös kahdelle lapselle. Toivon sydämeni pohjasta että ei ole tullut vammoja, joita ei voisi korjata. Minulla itselläni on mennyt usko oikeuslaitokseen,viranomaisten rehellisyyteen ja usko siitä että pahuudella olisi joku raja ihmisessä.
27840- Tarinaan Viimeistä kertaa kylässä vaimoni sisko ja miksi. 2009.
Silloisen vaimoni siskolla naksahti.. Istuin iltaa vaimoni ja hänen siskonsa kanssa kotonamme. Siskokset lähtivät tupakill ja tullessaan sieltä vaimoni sisko jäi "hääräämään" keittiön työpöydän ääreen. En tiedä miksi hän oli ottanut käteensä leipäveitsen, sellaisen aika pitkän. Hän venyy kyllä huumorissaan vaan ja hän alkoi hokea sen miehen nimeä joka puukotti leipäveitsellä jotain kymmeniä kertoja poliitikkovaimoaan surmaten hänet. No, käänsin selkäni katsoakseni keittiön ikkunasta ulos. Naarastiikerille ei saisi niskaansa näyttää...niinpä tunsin käden kietoutuvan kaulani ympäri ottaen kevyen kuristuksen. Leipäveitsi tuli kasvojeni eteen ja taas tuo nainen toisteli sen vaimonsurmaajan nimeä. Leipäveitsi heilu sen verran holtittoman näköisesti että nostin toista kättä hieman ylemmäksi. Pidin koko juttua vaimoni siskon pelleilynä, jota se varmasti olikin..
Tunsin kuinka hän vaihtoi asentoaan selkäni takana. Katsoin välittömästi missä hänen kätensä ovat ja toin omat käteni valmiiksi yli pöytätason että on vapaa liikkuvuus, enkä enää ollut varma mitä on tulossa. Tuli hetki, aavistukseksi kaj sitä voisi sanoa... Ja samassa kun kuristusote kiristyi tartuin kokoajan seuraamaani leipäveitsikäden ranteeseen. Ote oli tosi hyvä ja nopealla rannekaadolla vaimo sisko päätyi voltllla keittiön tiskialtaan ja seinän nurkkaan. Hän jäi sinne lattialle, enkä minäkään oikein tilanteen johdosta osannut muuta kuin sanoa tuolle mukavalle naiselle että hän lähtee varmaan huomenna.
Tää tapaus oli tosi hämmentävä. Just toi ihme hetki minkä minä aistin juuri ennen kuristuksen kiristymistä... En tiedä... siitä olen melko varma että vaikka hänellä ei vielä olisi ollut varsinaista tarkoitusta tehdä mitään vakavaa, niin hänet tuntien se oli sitten varmaan enää yhdestä ärsykkeestä kiinni, se iskeminen.
Yksi mukavimmista naisista, joita tiedän. Hänen kanssaan iltaa istuttu hujaus tarkoittaisi montaa tuntia. En ole häntä tuon jälkeen nähnyt, mitä harmittelen ja sitten taas en harmittele.
Itsellänikin tuli mieleen että tainnut ex-valehdella ja hyvin onkin valehdellut kun saanut sukulaisesi puolelleen.
Jos omat sukulaiseni minut noin hylkäisi niin jättäisin luultavasti heidät omaan arvoonsa. Helpostippa olisi nimittäin heidän päänsä käännetty, jos ei sinun kantaasi ole asiaan kysytty..
Hei!
Voisiko nämä tapahtumat olla mahd. narsistimiehen kosto sinulle. Hän on tehnyt paljon pahaa myyräntyötä satuttaakseen sinua mahdollisimman paljon.
Kaiken takana näyttäisi olevan ainoastaan sinun miehesi. Hän on ylipuhunut vanhempasi sinua vastaan ja mustamaalannut sinut.
Se ei ilmeisesti ole ollut vaikeaa. Vanhempasi ovat tarttuneet narsistin syöttiin.
Pahuus on vallan saanut.
Voimia sinulle PALJON!
Ap.n tarina kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta.
Noin ala-arvoisia ja pahoja ihmisiä ei voi olla olemassa!