Tämä on ehkä väärä palsta, mutta haluaisin tietää,kuinka suhtaudutte erilaisiin sukujuhliin. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3 vuotta ja asuneet reilun vuoden yhdessä. Minun suvussani ei ole suuremmin juhlittu ja järjestetty suuria juhlia. Toisin on asian laita avomieheni suvun kohdalla. Jokaista asiaa pitää juhlia, ja mitä suuremmat juhlat sen parempi. Heillä ei tunneta käsitettä juhlat perhepiirissä tms. vaan aina kutsutaan serkuista ja pikkuserkuista lähtien.. ja heillähän sukua riittää. No, kukin juhlii tavallaan. Itse olen ujo ja hiljainen ja vieraassa porukassa oleminen on yhtä tuskaa. En viihdy niissä yhtään, en tunne juurikaan ketään enkä keksi mitään juteltavaa kenenkään kanssa. Viimeisimmissä juhlissa olen joutunut katsomaan avomieheni sukulaisten lapsia.. Nyt, sitten päätin, etten enää osallistuisi näihin juhliin lukuun ottamatta avomieheni perheen juhlia esim. appivanhempien syntymäpäiväjuhlia.. Onko tämä teidän mielestänne jotenkin avomieheni sukua loukkaavaa? Appivanhemmat tästä ainakin suuttuvat, luulen.
sukulaiset
kirsikka
81340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ruskeakielinen,sillä asummehan vapaassa maassa ja kukin saa tehdä mielensä mukaan.
Juttele siippasi kanssa asiasta ja kerro omat tuntemuksesi.
En oikein usko, että kukaan ihminen voisi olla appivanhemmilleen täydellinen, joten anna heidän suuttua jos eivät kykene ymmärtämään.
Mielestäni voit ihan hyvin jäädä pois niistä juhlista josta itse haluat. Vapaa maahan tämä on. Ja mielestäni sinun pitäisi tehdä juuri se mikä tuntuu sinusta parhaalta. Jos koet että et viihdy sukujuhlissa, niin älä mene niihin niin usein, vaan ehkä vaan kerran tai pari vuodessa. Ei kukaan voi sinua pakottaa niihin. Itsekkään en ole kovinkaan kiinnostunut mieheni perheestä, jotenkin en tunne ollenkaan kuuluvani joukkoon. Ja en osallistu usein heidän järjestämiin kekkereihin. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia sun kaa ihan vaikka s-postitse...
Tämä ei ole vapaa maa
Minä en myöskään osallistu mieheni suvun kaikkiin sukujuhliin. Vaikka on syntymäpäiviä tai muita juhlia niin en halua mennä mukaan juhliin. Minä en kuulu siihen sukuun ja en halua olla mukana juhlissa.
Juuri siksi en halua juhliin osallistua, sillä en tunne kuuluvani sukuun ja tunnen todellakin itseni ylimääräiseksi. Kuitenkin minut suorastaan pakotetaan juhliin. Välillä tuntuu kuin olisin jokin näyttelyesine!! Ehkä teen nyt selväksi, etten aio kaikkiin juhliin enää osallistua.
Halusit tai et, sinä nyt kuulut miehesi sukuun. Samoin miehesi kuuluu sinun sukuusi. Näin se vain menee.
Kenenkään ei tarvitse tehdä tahtonsa vastaisesti. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan niitä juhlia avoimella mielellä. Minun vaimoni puolella on myös juhlia paljon. Aluksi tunsin itseni ulkopuoliseksi, mutta nopeasti pääsin kuvioihin mukaan. Nykyään osa vaimoni sukulaisista tuntuu todella läheisiltä ystäviltä, joista en haluaisi luopua koskaan.
Jos suvussa on paljon juhlia, se tarkoittaa, että suku on sosiaalinen. Yleensä sellaiseen sukuun on helppo päästä alkuvaikeuksien jälkeen sisään. Mene vain rohkeasti mukaan positiivisella mielellä. Saatat yllättyä.
eikä jatkuva tapaileminen.
Minua ainakin ärsyttää sellainen esim. kun meidät pyydettiin harjannostajaisiin ja annettiin ymmärtää että siellä on mun mieheni veljenpoika, hänen tuleva vaimonsa ja tämän perhe, ja tietysti mieheni veljen perhe. Mutta kun tulimme perille niin sinne tuskin mahtui, oli varmaan n. sata henkeä. Tarjoilu ei toiminut, mukulat riehuivat kuin hurrikaani. Olimme aivan naatteja kun vihdoin saimme kahvia. Sanoin kyllä suoraan mieheni veljen vaimolle (joka rakastaa kaikkia kissanristiäisiä) että emme olisi edes tulleet, jos olisimme tienneet kuinka paljon väkeä on tulossa.
Minä ja mieheni tykkäämme pienistä ryhmistä ja tosi harvoin, eikä että tavataan vähän väliä suuren sukujuhlan muodossa.
Miksi juuri meidän pitäisi muuttaa luonnettamme ja tapojamme, en käsitä. Yhtä hyvin voi vaatia yksinkertaisesti, että nuo toiset sopeutuvat siihen että me emme juokse heitä tapaamassa jatkuvasti. Ja onhan heillä sitä muuta seuraa ihan koko ajan.
Avopuolisotko kuuluvat sukuun? Kuulunko minäkin poikaystäväni sukuun nyt, kun asumme yhdessä? Minulla ei ole mitään kanssakäymistä edes omien sukulaisteni kanssa. Poikaystävän suvulla on myös tapana isot juhlat. Parissa juhlissa olen ollut ja nähnyt sukua tarpeeksi. En minäkään aio mitään isoja häitä järjestää, vaikka se kuinka olisi "heillä" tapana.