Minulla on miesystävä, joka ystävieni mielestä käyttää minua hyväkseen. Hän ei ole osoittanut sitoutumista tunnetasolla eikä erityisesti muutenkaan. En tiedä, kykeneekö hän edes sitoumaan. Hän haluaa aina pitää etäisyyttä, pitää itsensä "vapaana". Mutta hänestä on tullut minulle kuin huumetta. Kun hän tulee, voin hyvin. Kun hän on poissa, voin huonosti. Jos olen yrittänyt laittaa suhdetta poikki tai osoitan merkkejä siitä, että en ole tyytyväinen tilanteeseen, niin hän heti tulee luokseni ja pitää hyvänä ja hoivaa....ei hän edes kommentoi yrityksiäni laittaa suhdetta poikki...tulee vaan ja ottaa syliin ja siinä me sitten taas istumme ja hänen tuoksunsa ja miehisyytensä huumaa minut ja taas olen "koukussa". Miten ihmeessä voimistun, että en musertuisi hänen sitoutumiskyvyttömyydestään? Voisimmehan me elää näinkin, hän vapaana, minä koukussa häneen...jos en kärsisi siitä niin paljon, että meillä on eri sitoutumisaste toisiimme. Ex pohti, miten ihmeessä minulle on käynyt näin, kun kykenin hänetkin potkaisemaan pihalle :).
miehestä on tullut minulle huumetta
-koukussa häneen-
5193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on ollut samanlainen suhde muutaman vuoden.. siinä kävi sitten lopuksi niin et aloin miettimään. Kun tarpeeksi pitkään kokee tulevansa huonosti kohdelluksi, jonkinlainen itsesuojeluvaisto alkaa nostamaan päätään.. Tunne viilenee ja saa voimaa. Alkaa kyseenalaistamaan suhdetta. Kun et joutuisi läpikäymään sitä vaihetta jossa pohtii jo sitäkin et ansaitsee jollain ihme perusteella sen mitä siinä saa.. Se on vaikeaa mutta siinä vahvistuu ja oppii tunnistamaan uudessa suhteessa niitä merkkejä jotka voi johtaa samaan. Voimia sinulle :-).
Ongelmasi tuntuu olevan tällä hetkellä ystävät ja ex, jotka eivät hyväksy hurmaantumistasi. Ylipäätään "toiset ihmiset" tuntuvat sanelevan pääsi sisälle tuleeko sinun olla onnellinen vai onneton. Älä tee elämästä noin vaikeaa. Sinulle on "johdatus" tuonut ihanan miehen vierelle ja syliin. Hän kyllä välittää sinusta, ja paljon, vaikka ei haaveilekaan tiilitalosta ja kahdesta lapsesta kanssasi. Harjoittele itsenäistä elämää pikkuhiljaa, tässähän on sinulla hyvä tilanne, jätä ne ainoan oikean elämäntavan stereotypiat mielestäsi pois. Ystävättäresi taitavat olla salaa kateellisia komeasta ja kiihottavasta miehestäsi. Ei heidän motiivinsa huomautteluun ole ehkä sen kummempi tai jalompi.
Sama ongelma...Koko henkinen hyvinvointini on kiinni siitä soittaako mies, haluaako nähdä jne. Jos ei, olen huonotuulinen, masentunut enkä nauti mistään. Mutta kun ollaan tavattu, loistan. Tunnetilani vaihtelevat helvetistä taivaaseen sen mukaan miten mies toimii. Hän ei edes oikeasti halua sitoutua minuun. Minäkään en sitä sitoutumista oikeastaan haluaisi, siis virallisesti. Haluaisin vain olla hänen kanssaan, en mitään muuta. Jätän kaikki arkiset asiatkin hoitamatta kun vain mietin tätä miestä,olen siis jotenkin sairas!
.Voi Ninna, tuo on raskas tie, johon itsekkin olen joutunut.
Elin huumaavaa, intohimoista suhdetta mieheen, joka oli myös minulle kuin huumetta.
Kun hän sitten parin vuoden jälkeen jätti minut, jäin häneen kiinni.
Ei mene päivääkään, jossa en ajattelisi häntä ja ajatukset junnaa paikoillaan, toivon yhä että hän palaa luokseni, vaikka hänellä on jo uusi nainen..takaan ja alleviivaan, että tämä tunne on kauheinta mitä tiedän.
En pääse yli, enkä eteenpäin, vaikka toisella on jo uusi elämä...ja mikä irvokkainta, hän pitää edelleen yhteyttä kanssani, joka sekin pitää minua kuin löysässä hirressä koko ajan
Tämä on minun kauhukuva tulevaisuudesta. Jos minä jään koukkuun ja hän ei sitoudu vaan tekee mitä lystää eikä lupaa minulle oikeastaan mitään tulevaisuutta...kuin että katsotaan...niin se on aika pelottavaa. Ja toisaalta hän kykenee käyttämään hyväkseen tätä riippuvuuttani...hänellä on näin valta, hän sanelee suhteen ehdot. Enkä edes tiedä rajojani...kuinka paljon oikein hyväksynkään...Entäpä jos hänellä on miesystävä, hyväksynkö sen?