Moikka!
Olen n.37 v naikonen Etelä- suomesta.
Elämää jo jonkin verran nähnyt ja kolhujakin saanut.
Kiireisen työpäivän päätteeksi, olisi mukavaa jos olis joku, jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä ihan kaikesta.
Kaipailen siis ystävää tai jotain....
Olen n.37 v naikonen Etelä- suomesta.
Elämää jo jonkin verran nähnyt ja kolhujakin saanut.
Kiireisen työpäivän päätteeksi, olisi mukavaa jos olis joku, jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä ihan kaikesta.
Kaipailen siis ystävää tai jotain....
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisiä jolle puhua.
itsekkin kaipaisin ystävää, tai jotain, keskustelemaan ja juttelemaan, mut ny taitaa ikä tulla esteeks. m29w
Minun puolesta ikä ei ole juttelun este...
[email protected]
...sitä aina jotain mielipiteitä osais toinen eteläsuomalainen kuusseiska sanoa. Maailmaa katseltu vähän aikaa muualtakin käsin, kuoppia yritetään tasoitella. Aloitappa keskustelu jos siltä tuntuu.
.. innostuin keväällä monen vuoden paussin jälkeen. Aloitin ihan rauhallisesti ja maltillisesti, mutta aika pian huomasi selailevani juoksutapahtuma kalenteria.
Sitten tuli semmoinen fiilis, josko olen liian vanha semmoiseen ???
Älä nyt unta nää! Siis että muka liian vanha olisit, eieiei!
Mulla on vielä vaan haaveissa noi juoksutapahtumat, mutta ensi kesänä palaan juoksentelun pariin. Jukolan Viestiin pitkän tauon jälkeen. Ollut kaikenlaisia esteitä vuosien varrella, ei mitään juopottelua kuitenkaan! Aika usein on liiallinen alkuinnostus tehnyt hallaa. Tauon jälkeen kun aloittelee, niin ei meinaa polvet kestää.
Mut eri syistä ensi vuosi on aivan toista elämää kuin aiemmin.
Mut älä nyt ihan tosissaan ajattele että muka vanha olisit, heh...
ettei tämän ikäinen naikkonen, olis liian vanha aloittelemaan. Kovasti vaan näissä jutuissa, on näkynyt nuorempaa väkeä. Olen käynyt aiemmin semmoisissa naisten lenkki- ja kävelytapahtumissa, missä olen nähnyt, että ikähaitari on aika moinen. Siitä vaan mietin, miten on juoksutapahtumat joissa on ajanotto?
Tämä lenkkeily on hyvä juttu varsinkin nyt, kun lapsoset on jo sen verran isoja. Saa pienen hetken omaa aikaa, itselle ja hetken hiljaisuus työpäivän jälkeen.
...mistä puhut. Sitä omaa aikaa alkaa jossain vaiheessa tulla ja sitä myöten vapautuvaa enegiaa pitää päästä purkamaan jonnekin. Eikä sinulla tunnu olevan kovin huonoa kohdetta sille.
Ajanottotapahtumiakin on monenlaisia. Pieniä hölkkiä tai juoksuja joissa mennään tosissaan tai sitten vähän/paljon isommat massatapahtumat, joihin mahtuu mukaan porukkaa ihan laidasta laitaan. Itsellä on aika heikko omakohtainen kokemus noista mutta - hmm, sanoisinko huoltopuolelta on nähty joitakin erilaisia tapahtumia.
Mulla on tuo juoksu ollut aina sellaista että asfaltti ei kyllä juurikaan kiinnosta, vaan pitäisi päästä poluille. Ja kun kyllästyn nopeasti jauhamaan samoja uria niin vaihtelua pitää keksiä poikkeamalla sitten sivupoluille. Senkin takia mulla ei usein ole aavistusta kuinka pitkiä lenkkejä matkallisesti teen, vaan olen ennemminkin matkalla tietyn ajan. Sekin useimmiten siten että katson kelloa lähtiessä ja pois tullessa.
Mutta usein on se "oma aika" ollut pääpointti. On se sitten hiihtoa, juoksua, kävelyä tai pyöräilyä. Tai jotain muuta - mulla se on kesällä veneilyä tai nykyään pitkän tauon jälkeen moottoripyöräilyä. Jos vain muuten mahdollista.
Ohoh, huomasin että ekaan viestiini oli tullut "vikanikki", heh. Siis "peetee" ja "morkkis" on sama henkilö. Vastedes morkkis vaikkei olekaan mistään. Sekoitinko?
..se, se on mukavaa hommaa, oikeanlaisella säällä.
Olen jokusen kerran päässyt merelle, kalastus ominaisuudessa kylläkin. Se oli kanssa mukavaa puuhaa, vaikka meni harjoittelun piikkiin.
Ensimmäinen hauki kun nappas, niin johan alkoi veri kiertää. Sen kalan ulkonäkö kyllä hirvitti, noin lähietäisyydeltä katsottuna.
Hampaita enemmän, kun laki salii...
Erilisia kalastus hommia on tullut kokeiltua, semmoista mukavaa luonnossa olemista se on.
Yö saaressa on kanssa mukava kokemus,tietysti oieanlaisessa seurassa.
Olen kyllä huomannut, että nykyisin on kovasti tullut suosituksi moottoripyöräily.
Eikös silläkin saralla, ole aika lailla molempia sukupuolia. Ei siis ole vain karvaisten äijien hommaa;)
Sen lajin touhuja ei ole tullut kokeiltua.
Näyttää aika moiselle vauhti meiningille..
Kylläkin jonkin verran mukavalle, ainakin kesähelteellä.
Ite olen tyytynyt pyöräilemään, semmoisella perinteisellä kauramootorilla toimivalla polkupyörällä.
Ei sekoittanut se toinen nikki...
vähän ihmettelin ei muuta..
Vauhtimeininkiä siis, tuo motoilu. Tai nyt tuntuu olevan muodissa nuo citymotot; streetfighterit sun muut monsterit joilla riehutaan usein yli omien taitojen. Muuten se on kyllä aika rauhallista hommaa. Juttuun kyllä usein kuuluu että pitää saada vähän ääntä ilmaan, ainakin ajoittain, köh koh...
Mullakin se homma palasi kuvaan mukaan tänä kesänä eri syistä piiittkän tauon ja yhtä pitkän haaveilun jälkeen, heh. Mutta kivaa, tosi kivaa ajankulua! Edellisviikolla palasin 12 päivän reissulta, jonka tein yksin. Olinkin euforiassa koko ajan. Välillä piti pysähtyä huljuttamaan kurkkua vihreellä teellä tai cafe lattella kun meinasi ääni välillä mennä - tuli mylvittyä kaikkia lauluja kypärän sisällä kun ei tarvinnut muista välittää, hahhaa!
Mutta ei se pelkästään (meidän) karvaisten äijien uhoamista oo, kyllä siellä on tyttöjäkin paljon joukossa. Hieno juttu sinänsä etteivät halua vain istua takana!
Maastopyörällä minäkin ajelin niin kauan kun mulla oli semmoinen käytössä. Viime talven sompailin Oivalla joka on mainio mankeli, mutta tekisi kyllä mieli ostaa oma maasturi, vaikka kaikkea ei taida ehtiä tekemään. Tyydyn tänä syksynä omiin jalkoihin, joita yritän saada kammettua mm. Repovedelle retkeilemään. Loppusyksyllä pitää ainakin käydä suppilot katsastamassa että saa talveksi vähän ruokapuolta.
Veneily on kanssa vähän semmoinen juttu, että varusteet ja meno sään mukaan. Aika erilaisilla potskeilla ja eri keleissä on vuosien aikana tullut lilluttua. Oma on tällä hetkellä reilu viismetrinen tuulilasikippo jolla on kiva tehdä pikkuretkiä ja ajella silloin tällöin rauhallisesti omaksikin huviksi. Purkkari on vielä vaan haaveissa; sen aikaa täytyy tyytyä kavereitten pursiin.
Vai hauei olet narrannut? Se on hurja pötkylä se limatuubi; ei paljon kannata sormia suuhun työntää! Ja tosiaan, kyllä se tärppi aina sytkäyttää mukavasti! On se sitten onki, verkko tai virveli.
Niinpä, saareilu on mukavaa sekin. Musta se on kyllä mukavaa seurassa tai ilman; viihdyn ihan hyvin itseksenikin. Mutta nimenomaan hyvässä seurassa se on tosi mukavaa, joo! Tähän aikaan kesästä rantakalliot ovat vielä iltaisinkin lämpimiä kun niillä istuskelee ja katselee laskevaa aurinkoa...
Nyt näyttää tuo aurinko paistavan siihen malliin että taidan lähteä ajelemaan uusia teitä ja pysähtyä syömään jätskit jonnekin kivaan paikkaan. Ja turisemaan muiden motoristien kanssa.
Ja sitten menoksi!
Haluatko muuten jatkaa täällä vai sähköpostin kautta?
..mieluummin sähköpostin kautta.
Tässä se siis on: [email protected]
Saako muutkin kirjoittaa?