Miten teillä on parisuhteessa jaettu kulut;
eli asuminen, ruoka, bensat ym.
Miksi näin?
Miten tarkkoja olette siitä, että oma osuus tulee maksettua?
Harkitaan yhteenmuuttoa, mutta tuntuu, että toinen osapuoli muistaa vaan omat maksamisensa ja unohtaa sen, mitä itse maksan. Ja yleensä kun maksan enemmän. En haluasi mitää pikkutarkkaa eurojen laskemista, mutta en jaksaisi myöskään olla maksajana.
eli asuminen, ruoka, bensat ym.
Miksi näin?
Miten tarkkoja olette siitä, että oma osuus tulee maksettua?
Harkitaan yhteenmuuttoa, mutta tuntuu, että toinen osapuoli muistaa vaan omat maksamisensa ja unohtaa sen, mitä itse maksan. Ja yleensä kun maksan enemmän. En haluasi mitää pikkutarkkaa eurojen laskemista, mutta en jaksaisi myöskään olla maksajana.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ootko nainen ja miehes ei maksa. Vuokra maksetaan tasan puoliksi tai jos toinen tienaa paljon enemmän niin vähempi tienaava maksaa 1/3 osaa. sähkö maksetaan puoliksi ja se on reilua. Vesi kans puoliksi jos joutuu siitä maksamaan. Jos teil on yhteinen netti niin se pitää sopia kans miten sitä käyttää.
Ruoka kulut kans varmaan puoliksi. Omat menot vaikka harrastukset maksetaan itse. Meillä minä maksan vuokran kokonaan. Muija maksaa sähkön kokonaan kun tienaa vähemmän. Meil on sellanen rahapurkki jonne laitetaan ruoka rahaa yhtä paljon molemmat ja siitä ostetaan sit kaikki ruoka ja juoma. Itse maksan oman nettilaskuni. Muijani tienaa noin 300 vähemmän kun minä joten meillä ei riidella laskujen maksuista. Molemmat on tyytyväisiä. säästämme myön lomamatkalle rahaa. molemmat laittaa siihen yhtä paljon kuussa. Nyt on jo 3600 euroo säästössä. Noin 8000 ajateltiin säästää. siitä saa parikin lomaa sit maksettua.
Meillä menee kummankin tilistä, heti palkkapäivänä, saman verran omille säästötileille. Näin kumpikin meistä saa säästöjä omiin nimiinsä.
Tämän jälkeen maksetaan laskut, sen mukaan mitä niitä on ja sen tililtä kenellä on enemmän rahaa tilillään. Yleensä maksuja menee kummankin tililtä tasapuolisesti ja jos toinen maksaa enemmän niin ei väliä, koska tämän jälkeen jätämme kummankin tilille summan jolla pärjää seuraavaan palkkapäivään. (tässä otetaan huomioon normaalikulutus, sekä mahdolliset tiedossa olevat ylimääräiset menot esim ravintolareissut/suuremmat ostostarpeet. )
Tämän jälkeen tileiltä siirretään pois kaikki ylimääräinen raha, nämä ylimääräiset menevät yhteiselle säästötilille, josta sitten käytämme niitä perheen lomamatkoihin, suurempiin hankintoihin yms.
Tämä järjestely toimii meillä, koska kummallakin on suunnilleen samansuuruinen palkka ja sovimme suuremmista ostoista yhdessä etukäteen. Toki rahasta tulee aina joskus riitaa, johtuen enemmän näkemyseroista sen suhteen minun meillä on varaa ja mihin ei, mutta normaalielämän menoista emme riitele. Ajatuksemme on enemmänkin sellainen että kallistahan tämä elämä on, mutta kulut pitää maksaa ja elintason pitää kummallakin olla sama, kun kumpikin kuitenkin tekee töitä sen eteen. Riidat syntyvät siis enemmänkin siitä onko jo aika ostaa uusi auto tai tarvitseeko asuntomme jo perusteellisen peruskorjauksen vai tekisimmekö itse omin voimin halvemmaksi tulevia ylläpito huoltoja ja korjaismme/uusisimme paikkoja vasta jonkin rikkouduttua. Onneksi näistäkin on aina jotenkin saatu kompromissi aikaiseksi, kysehän on oikeastaan rahanmenon ajoituksesta, eli nyt, vai parin vuoden päästä, vähän kerrallaan vai koko homma kerralla maksaen, vaikka joutuisi ottamaan lainaa...
Emme siis suostu ottamaan stressiä rahasta, kunhan se vain riittää laskuihin ja elämiseen ja jos ei riitä niin sitten mietitään yhdessä mitä karsitaan tai mistä lisää tuloja.
Ennen yhteenmuuttoa on kyllä hyvä puhua nämä asiat selviksi.
Viimeisin erimielisyys meillä oli siitä kun vaimoni halusi että minä tankkaan automme. Hän käyttää sitä työmatkoihin ja kaikkeen kulkemiseensa, minä taas kuljen bussilla ja polkupyörällä. Olisin siis joutunut maksamaan meidän molempien työmatkakulut.
Joskus asiat menevät pieleen jos ne päästetään menemään, eli toinen ns. hemmotellaan pilalle.
Vaimo tienaa vajaan tonnin ja itse noin 3K, meillä menee kaikki rahat samalle tilille yhteistä säästötiliä myöten.
Kuuden vuoden aikana rahankäytöstä on kinattu ehkä pari kertaa, muttei mitään suurta. Meillä on aina ollut kaikki rahat yhteisiä ja niitä on siis osattu käyttää kohtalaisen vastuuntuntoisesti.
Hankinnat suunnitellaan yhdessä, mutta esim. vaateostoksista ei olla koskaan pidetty mitään kirjaa.
Me teimme yhteisen tilin omien tiliemme lisäksi. Molemmat laittavat tietyn verran rahaa sinne kuukausittain ja kaikki yhteisest ostokset ja laskut maksetaan sieltä. Molemmat näkevät tilin tilanteen verkkopankista ja omaavat debit kortin tilille.
Eli siis vuokra, sähkö, netti, vakuutukset ja muut perusmenot menevät tuolta tililtä suoraan sekä ruokaostokset, siivoustarpeet ja perushygienia tarvikkeet. Jos toinen haluaa ostaa jotain omaa niin se menee sitten omalta tililtä.
Toiminut hyvin tähän mennessä, tässä kuitenkin tarvitsee luottaa toiseen. Väärinkäytökset näkyy kyllä tiliotteesta, mutta ei se niitä tuhlattuja rahoja takaisin tuo.
Meillä menee laskut seuraavanlaisesti eli kaikki maksetaan puoliksi ja ei ole mitään yhteistä tiliä. Toki sitten vaateostokset kumpikin maksaa itse tai jos ostaa jotain, mikä tulee vain itsensä käyttöön. Välillä jos toinen maksaa toisen puolesta, pidetään ns. velkakirjaa josta pikku hiljaa toinen vähentää velkaansa maksamalla esim. seuraavat ruokaostokset jne.
Kaikki yhteisessä potissa. Kaikki menot yhteisymmärryksessä. Mitään isompaa ei saa hankkia omin luvin.
Yhteinen tili minne menee kaikki rahat mitä tulee. Minä (vaimo) hoidan kaikki laskut ja maksut. Eli siis sen konkreettisen tietokoneella näpyttelyn. Mies sitten hoitaa meilla kaupassa käynnin, kun on se ajokortillinen meistä.
Samaa konkurssiahan se sitten kaikki on jokatapauksessa.:) Rahasta ei ole mitään riitoa ollut, tämä toimii.
Täsmälleen sama menettely samoin tuloksin.
Kyllä,itse ymmärrän tianteessa missä muutetaan vasta yhteen asumaan että molemmilla on ns.omat rahat ja sitten joku tili mihin molemmat laittaa rahaa.Mutta,sitten jossain vaiheessa kun tuntuu että ollaan vakavissaan jäämässä saman katon alle,niin mielestäni ainoa tasapuolinen ja järkevä ratkaisu on rahat samalle tilille,molemmille kortit siihen.Perusteluna se että jos yhdessä eletään,niin yhdessä myös maksetaan.
Ja kyllä,aivan sama vaikka minä tienaan 2000e nettona ja avopuoliso 1000 netto/kk,niin samalle tilille vaan.Se on vain rahaa ja 100% yhteispelillä saadaan enemmän aikaiseksi kuin 80% yhteispelillä.Toisekseen,ihmiset jotka pitävät kiinni omasta säästöistään kiinni kynsin hampain,laittavat mielestäni rahan parisuhteen ja rakkauden edelle,missä sen paikka ei ole.
Mies maksaa asuntolainan, vakuutukset ja autoverot. Minä maksan sähkön, lämmön, veden, lasten hoitomaksut, lasten vaateostokset sekä ruoan. Muut omat menot maksaa kumpainenkin itse. Autoa tankataan molemmat. Ei ihmeitä riitoja rahasta ole ollut. Tää systeemi tuli vaan ihan itekseen sen ihmeempiä asioista sopimatta :)
Ei voi olla vaikeaa. Kotitalouden säännölliset menot ovat kirjaimellisesti säännöllisiä, eli perustetaan yhteinen tili jolle molemmat laittavat tarvittavan summan (50/50) sitä varten ja sieltä suoraveloitus. Niitä kuluja ovat useimmille:
- vuokra tai yhtiövastike ( vesi, sauna)
- asumislainan lyhennys ja korot, jos omistusasunto
- sähkö
- netti
- kotivakuutus
- sanomalehti
- päivähoitomaksut
- tv-lupa (poistumassa)
Muut kulut ovat henkilökohtaisia. Autokulut riippuvat siitä, kumpi autoa käyttää. Ruokakulut karkeasti ottaen puoliksi, mutta jos toisella on erityisruokavalio niin esimerkiksi seurataan ruokalaskua pari-kolme kuukautta ja sitten sovitaan missä suhteessa kulut jaetaan.
Jos toisen tulot putoavat äitiys-/isyys-/vanhempainloman takia niin sitten toinen ottaa enemmän vastuuta menoista, koska kyseessä on yhteinen halu toimia perheenä
Muuten kaikki siis 50/50.
Noissa ruokalaskuissa kannattaa huomioida, että miesten ruokakulut ovat reilusti naisia suuremmat yleensä. Itselleni riittää mainiosti sata euroa kuussa (pois lukien töissä ruokailu) ruokaan. Miehellä menee aika paljon enemmän... Miehen mukaan sitä ruokaa kuitenkin taloon ostetaan. Ei olis reilua, että nainen maksaa miehenkin ruoat, vai mitä?
Etköhän sinä pääse tasatilanteeseen, jos maksatte perushygienia tuotteet ja muut kulutushyödykkeet yhteiseltä tililtä. Ja jos vaan toinen pääasiassa juo virvoitusjuomia tai alkoholia niin maksakoot ne omalta tililtään.
"Noissa ruokalaskuissa kannattaa huomioida, että miesten ruokakulut ovat reilusti naisia suuremmat yleensä."
Mutta toisaalta vessapaperia menee naisilla yleensä reilusti enemmän! Ei kai miehesi joudu maksamaan sinun vessapaperiarkeistasi!
:P
Minusta vanhempainvapaan ajalla paremmin tienaavan pitää menoista vastuunottamisen lisäksi kompensoida toisen tulonmenetys siten, että lapsen hankkimisen kulu on molemmille sama.
Auton kulut kuuluvat mielestäni yhteisestä pussista maksettavaksi, koska sitä käytetään muuhunkin kuin toisen työmatkoihin. Tällöin kilometrikorvaukset tulee tilittää yhteiselle taloustilille, josta kaikki perheen kulut maksetaan.
Omia menoja ovat vain toisen omaisuutta kartuttavat hankinnat ja ylellisyystavarat, kuten korut, kalliit harrastukset ja vaatteet sekä yksin tehtävät matkat ja kalliit illanvietot.
Auton hankintahinnasta osan voi katsoa olevan ylellisyyttä, jos se on suhteettoman kallis köyhemmän puolison tuloihin nähden. Auton arvo puolittuu noin viidessä vuodessa. Jos se vaihdetaan noin viiden vuoden välein, olisi pääomakulu kuukaudessa 40 000 euron autosta noin 330 €. Jos katsottaisiin, että perheautoksi olisi riittänyt puolta halvempi auto ja toinen puoli saa mennä rikkaamman elostelijan piikkiin maksaisi köyhempi autosta kuukausittain taloustilille vain 80 €.
"Jos se vaihdetaan noin viiden vuoden välein, olisi pääomakulu kuukaudessa 40 000 euron autosta noin 330 €. Jos katsottaisiin, että perheautoksi olisi riittänyt puolta halvempi auto ja toinen puoli saa mennä rikkaamman elostelijan piikkiin maksaisi köyhempi autosta kuukausittain taloustilille vain 80 €. "
Anteeksi räikeä kielenkäyttöni mutta jo pilkun nussimista!Kyllähän sinä kuitenkin olet valmis nauttimaan sen 40ke auton antimista.Se kun on aivan eriasia kuin 20ke auto.Kyllä tuo on ihan fifty - fifty,jos jotain.Taikka hanki sitten itsellesi joku halvempi matolaatikko niin ei tarvitse vikistä auton kalleudesta.
Me olemme yli 30 vuotta pitäneet omat rahat. Yhteistä tiliä ei ole. Saapuneita laskuja jaetaan jo kauan käytössä olleen keskinäisen sopimuksemme mukaan. Yleensä laskun maksaa sen saaja, mutta firmoilla on tapana lähettää kaikki laskut miehelle - ehkä taustana on sopimuksen solmijana toimiminen sukupuolisen syrjinnän sijaan. Siksi tämä tasaus.
Kumpikin maksaa oman asuntonsa, sijoituksensa, vaatteensa, autonsa jne.
Ruokaa kumpikin ostaa ja kantaa jääkaappiin, josta molemmat syövät. Polttoaineen maksaa se, joka tankkaa.
Lasten menoja tuetaan mm. siten että minä maksan lasten käytössä olevan kolmannen automme huollot, verot ja vakuutukset.
Kulutusmenot ovat kaiken kaikkiaan sen verran pieniä suhteessa tuloihimme, ettei niistä kannata tehdä riidan aihetta. Omakotiasuminen on hämmästyttävän edullista.
Me emme asu vielä yhdessä, mutta teemme hyvin paljon yhdessä rahaa kuluttavia asioita.
Käytännössä matkat maksamme kumpikin omamme eli kokonaiskulutus yhteen ja loppusumma puoliksi, koska kumpikin yleensä hoitaa osan matkavarauksista. Itse matkalla ja kotimaassakin mies maksaa elämiseen liittyvistä asioista usein vähän enemmän. Esimerkiksi bensiinistä en maksa koskaan, mutta jos auto on minulla, käyn tankilla. Minulla ei ihan kaikkeen olisi varaa - tai no, olisi, mutta illanvietot veisivät hiukan suhteettoman suuren osan tuloistani.
Toisaalta tuo on reilua, sillä mies syö kaksi-kolme kertaa enemmän kuin minä. Minä pärjäisin hyvin vaikka pelkällä leivällä koko päivän (= kuukauden ruokakustannukset ovat minulla olemattomat), mutta mies vaatii vähintäänkin kaksi lämmintä ruokaa ja välipalat. Ravintolassa jaksan itse syödä annoksista hädin tuskin puolet, joten yksin en käy ravintolassa juuri koskaan syömässä. Käytännössä arkisin syödään ulkona miehen takia, ei minun, joten onkin kohtuullista, että mies maksaa näistä huomattavasti suuremman osan.
Jos käymme omilla reissuillamme, mies näyttää tuovan minulle aika kalliita tuliaisia. Valitettavasti itsellä ei niin kalliisiin ole varaa, mutta ilahdutan miestä sitten pienemmillä lahjoilla, joita tiedän hänen tarvitsevan.
Itse tienaan nettona noin 3500 kuussa, mies luultavasti ainakin tuplat tuohon verrattuna. Kai. En ole kysynyt.
Me maksamme kaikki yhteiset laskut puoliksi. Molemmilla on omat tilit. Ruokaa ostetaan niin, että se jolla enemmän rahaa ostaa yleensä hieman enemmän. Omat hankinnat tekee kumpikin omilla rahoillaan. Yksinkertaista.
Meillä on toiminut loistavasti yhteinen pankkitili nyt kaksi vuotta. Tulevaisuudessa aiomme tietenkin yhdistää kaikki rahat ja elää ns. "yhteisestä potista". Mutta vielä tässä vaiheessa, ennen avioliittoa näin.
Eli meillä on molemmilla omat tilit johon tulot tulevat. Joka kuukausi sieltä siirtyy automaattisesti aina sama summa yhteiselle tilille josta sitten kaikki yhteiset laskut, vuokra ja esim ruoka maksetaan. Tähän tiliin molemmilla on omat kortit ja tili näkyy molempien nettipankissa. Toimii loistavasti!
Meille oli ihan alusta asti selvää, että kulut laitetaan puoliksi! Aluksi mieheni on noin vuoden ajan opiskelijana, mutta vaati silti saada maksaa menot puoliksi, koska ei halunnut, että tulee riitoja rahan takia. Fiksu mies! Elimme kyllä muutenkin todella säästeliäästi ja halvassa vuokra-asunnossa, joten tiukkaa ei tehnyt ja mieheni on fiksu rahan käyttäjä. Nykyään asumme omassa kodissa, josta lainan maksut ja kaikki muutkin pistetään puoliksi. Tietty joitain pieniä kauppalaskuja ei aleta penäämään, mutta kaikki muu isompi vaan puoliksi. Molemmilla on myös omat tilit ja säästötili, jonne sitten siirrämme kaiken "ylimääräisen" rahan säästöön matkoja ym. varten. Hyvin on pärjätty näin ja ei ole tarvinnut riidellä raha-asioiden takia :)
40 vuotta olimme exäni kanssa aviossa ja yhteiset rahat olivat ja toimi hyvin.
Kannattaa kyllä heti alusta asti jutella raha-asiat perusteellisesti, ettei käy niinkuin minulle...
Asuimme avoliitossa ja miehellä oli ns. oma "kämppä" eli vuokra yksiö. Hän muutti jo muutaman viikon seurustelun jälkeen luokseni ja pikkuhiljaa kaikki henk.koht.tavarat olivatkin kaapissani. Olin tuolloin yksinhuoltaja ja siinä tuli sitten yksi huollettava lisää.
Joskus kun asian otin puheeksi oli vastaus vain, että maksanhan minä vuokraa omasta asunnostani...No just joo...Ruoka, sähkö, vesi, pesuaineet, huonekalut, kodinkoneet (toki kuluvat kuluttajiensa mukaan) kaikki oli herralle valmiina. Välillä oli niin tiukkaa itselläni, että piti ottaa toinen työ, että sain apetta pöytään.
Tulin sitten raskaaksi ja tuolloin sanoin, että josko haluaa pitää minut ja lapsen, niin on aika sanoa "oma kämppä" irti, ja muutamme yhdessä, tai sitten hän saa muuttaa itsekseen yksiöönsä.
No juu. Jatkoin kaiken maksamista. Syynä, että minullahan oli jo muitakin lapsia. Vuokrasta hän alkoi maksamaan siinä vaiheessa, kun edellisen liiton lapset muuttivat pois kotoa. Tämän jälkeen jaoimme kaikki ns. laskut tasan puoliksi. Ruokamenoissa tosin taisin jäädä aika paljon miinukselle:(
Melkein koko yhdessäoloajan olen tehnyt 2 välillä jopa kolmea työtä...
Erosimme jokunen vuosi sitten ja yhtenä syynä katkeraan eroomme oli se kun näin avokkaani tiliotteen vahingossa...Hän on piilotellut ja salaillut tietoja koko liittomme ajan. Koskaan ei ole puhunut rahoistaan mitään.
Nyt erottuamme lapsemme asuu vuoroviikoin kummallakin, vaikka onkin kirjoilla isällään ( eli entisessä osoitteessaan). Nyt hän vielä julkesi sanoa, että ei ole vaatinut elatusmaksuja kun...Joku häiriö täytyy olla tuommoisen ihmisen aivoissa.
Eli pointtina oli tietysti, että älä vaan ala mihinkään epämääräiseen sääntöön, vaan tehkää yhdessä molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu raha-asioissa. Josko (tätä en todellakaan toivo) tienne eroavat, niin sinusta ei sitten ainakaan tule tämmöistä katkeroitunutta exää:) Jonka exä metsästää näemmä nyt fiksumpana rahattaria...eli seurustelukumppanikseen valitsee vain ns. hyvin tienaavia naisia.
Noin oli meilläkin. Minä maksoin kaiken ja mies loisi siivelläni.
Erohan siitä tuli, mutta vieläkin vuosien pääsytä harmittaa tuollainen hyväksikäyttäjä.
Eikä riittänyt, että maksoin kaiken elämisen. Mies myöskin lainasi minulta rahaa useita kymmeniä tuhansia markkoja. Lupasi maksaa takaisin, mutta niinpä jäi maksamatta. Vuosien säästöt pienestä palkastani. Olisi sillä rahalla ollut itsellänikin käyttöä.
Mutta omasta tyhmyydestään voi syyttää ainoastaan itseään. Enää minua ei käytä kukaan hyväkseen.
Asun mieheni omistamassa asunnossa, ja maksan tulojeni mukaan kuukausittain niin paljon kuin pystyn asumisesta, sähköstä, ruuista jne. Olen opiskelija joten tuloni ovat pienet, tosin kesätöissä saa vähän kirittyä.
Minä olen myös opiskelija, ja asun yhdessä avopuolisoni kanssa, joka on yksinhuoltaja. Aivan yksinkertaisia eivät ole nämä raha-asiat, vaikka niistä ei olekaan tullut riitaa.
Aikaisemmin asuimme opiskelija-asunnossa ollessamme vielä molemmat opiskelijoita. Kela katsoi, että avopuolisoni tulee maksaa 2/3 vuokrasta, koska lapsi on hänen. Avopuolisoni saa tietenkin lapsilisät ja elatusmaksut, minkä lisäksi he saivat lapsen kanssa tuolloin yleistä asumistukea ympäri vuoden. Minä puolestani sain opiskelijan asumislisää, mitä en saanut kesällä. Tuo 1/3 minulta ja 2/3 avopuolisoltani sopi meille tuolloin hyvin, yhteenmuuttaessamme molempien asumiskustannukset laskivat. Ruokaostokset maksettiin puoliksi (minä syön enemmän, joten sekin toimi hyvin). Koska avopuolisollani on auto lapsen takia, hän maksoi pääasiassa auton vakuutukset ja katsastukset. Tankilla kävimme tasapuolisesti, koska toki itsekin hyödyin autosta esimerkiksi kauppareissuilla.
Nyt tilanne on siltä osin muuttunut, että avopuolisoni on valmistunut, mutta minä olen vielä opiskelija. Tämä on tuottanut erityisesti minulle päänvaivaa. Muutimme toiselle paikkakunnalle, koska avopuolisoni sai sieltä töitä. Samalla minä jouduin kauemmaksi oppilaitoksestani.
Tämä tilanne on rasittanut erityisesti minua, sillä olen tottunut olemaan taloudellisesti itsenäinen. Paikkakunnan vaihdon takia jouduin kuitenkin luopumaan entisestä osa-aikaisesta työpaikasta, enkä ole vielä onnistunut löytämään täältä uudelta paikkakunnalta kuin lyhyen osa-aikaisen kesätyön. Tuloni ovat siis tipahtaneet. Samalla joudun kulkemaan pitkää välimatkaa toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi säännöllisen epäsäännöllisesti. Matkat tulevat kalliiksi autolla, eikä julkisia ole juuri käytettävissä. Tähän asti olen tankannut aina ollessani reissuilla. Jouduin myös vuokraamaan lyhytaikaisesti asunnon entiseltä opiskelupaikkakunnaltani, kun minulla oli tiivis pätkä läsnäolopäiviä.
Opintotuella eli vajaalla 500 eurolla ei juuri mitään kustanneta. Bensoihin on mennyt välillä yli 200 euroa kuussa. Maksan lisäksi oman puhelinlaskuni ja yhteisen nettilaskumme. Ensimmäisen vuokran maksoin kokonaan, koska minulla oli säästössä rahaa. Sen jälkeen en ole pystynyt vuokraan osallistumaan. Vuokra on todella korkea, sillä asuntotilanne uudella paikkakunnalla on huono, ja lapsen takia joudumme asumaan riittävän suuressa asunnossa, joka sijaitsee järkevällä paikalla. Osallistun ruokakustannuksiin ja muihin menoihin sen verran, mitä pystyn pakollisten laskujen jälkeen.
Avopuolisoni on sitä mieltä, että taloudellinen tilanteeni on ihan ymmärrettävä. Minua tämä kuitenkin stressaa. Taloudellisen itsenäisyyden menettäminen on tehnyt todella tiukkaa. Ikävää on myös se, että olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa, mikäli avopuolisoni olisi saanut entiseltä paikkakunnalta töitä, ja mikäli hänellä ei olisi lasta. Tunnen itseni surkeaksi taloudellisen tilanteen takia, mutta yritän lohdutella itseäni näillä faktoilla. Ajattelen myös, että maksan omat osuuteni vuokrasta takaisin sitten, kun saan oman alani töitä. Olin välillä muutaman kuukauden oman alani töissä asuessamme entisellä paikkakunnalla, ja maksoin silloin todella paljon eri asioita. Tein esimerkiksi erilaisia hankintoja avopuolisolleni ja lapselle.
Tilanne kuitenkin ahdistaa. Välillä tuntuu, että mikäli ei olisi lasta, kaikki olisi eri tavalla. Yritän olla ajattelematta sillä tavalla. Toisaalta sekin tuntuu kurjalta, että avopuolisoni voi säästää, kun taas minä kituutan pienillä tuloilla. En haluaisi olla toisen elätti, ja se tässä kuitenkin eniten painaa. Tulevaisuudessa saamme varmasti kuitenkin raha-asiamme järjestettyä, sillä tulomme tulevat olemaan samaa luokkaa, eikä tämänhetkinenkään tilanne ole aiheuttanut erityisiä riitoja.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joka on niin pieni, ettei se riitä edes vuokraan.Koko eläkkeeni menee kuitenkin asumiskuluihin ja töissä käyvä mieheni maksaa loppuosan vuokrasta ja kaiken muun elämisen.
Kaikki rahamme, kuten myös tilit ovat yhteisiä.Voin esim.vapaasti siirtää mieheni tililtä rahaa omalle tililleni.
Olemme erittäin "tiivis" pariskunta ja kaikki on meille yhteistä, emmekä muutenkaan ole niin rahan perään tai pihejä.
Hienosti on toiminut näin jo vuosia. :)
Jopa on kova vuokra jos eläkkeesi ei riitä oman osuutesi maksamiseen!
Työ- tai sairaseläkkeen jäädessä riittävän pieneksi tulee sitä täydentämään KELA.
Teoreettista minimiä en muista mutta kyllä sen netolla pitäisi melkoisen lukaalin vuokranpuolikas hoitua!
Vaimoni sairaseläke täydennettynä KELAlla on hieman yli 900€/kk/netto.
Paljoakaan pienempi ei pysty olemaan kenelläkään.
Turha sitten lässyttää miehen tuloista. Tähän ne eivät vaikuta tippaakaan.
Minua ällöttävät nämä puolitotuuksien puhujat!
Yleisintä on lääkekustannuksista ruikuttaminen. Valitetaan kuukausikuluja täysin unohtaen maksukatto.
Miksi "tiiviillä" pariskunnalla tarvitsee olla omat tilit?
En ole nimimerkki "mentalmaid", joten en ota kantaa muuten kirjoitukseen.
Jos on työkyvyttömyys / sairaeläkkeellä niin voi hakea suuriin lääkekuluihin ja sairauden aiheuttamiin kuluihin eläkkeensaajan hoitotukea, jonka myötämisen kriteerit voit katsoa KELA:n sivuilta.
Eläkkeensaajan hoitotuki on 3 portainen ja alemman tason saa aika helposti. Korotettu ja erityshoitotuki vaatii sen, että todistat eritysikulut KELA:lle tai tarvitset apua päivittäisessä toiminnoissa. Täytyy sitten olla todellakin toisen ihmisen avustamana päivittäin enemmän kun yksi tunti.
Erityiskulut pitää ylittyä kyseisen hoitotuen maksun verran siten, että lasketaan vuoden kulut yhteen ja tämä jaetaan 12. Vuodessa jos kuluja on keskimäärin 150 euroa kuukaudessa (KELA:n hyväksymiä kuluja), saa korotettua eläkkeensaajan hoitotukea, joka on 148 euroa kuukaudessa. Itse joudun joka vuosi toimittamaan kuitit näistä erityiskustannuksista KELA:lle ja ei todellakaan ole ihan yksinkertainen juttu. Täytyy muistaa säilyttää kuitit ja pitää ns. kirjanpitoa asioista.
Pienin mahdollinen työkyvyttömyyseläke on KELA:n kansaneläke (Tämä on mahdosta, jos olet joutunut jäämään eläkkeelle tosi nuorena ja et ole ollut työelämässä mukana saiauden tai vamman vuoksi) parisuhteess tai avioliitossa olevalla tämä on 539 euroa ja siihen voi saada takuueläkettä.
Kansaneläkkeeseen vaikuttaa siis se, että asutko yksin vai onko sinulla puoliso. Yksin asuva saa noin 69 euroa enemmän eläkettä.
Ainoat, jotka pääsee automaatisesti eläkkeelle on täysin sokeat ja todella vaikea vammaiset henkilöt.
Nämä summat voit tietenkin tarkistaa KELA:n sivulta ja tarkemmat tiedot tietenkin saat sieltä.
Jos parisuhteessa toinen on köyhempi kuin toinen, ei se ole mikään oikea parisuhde.
Meillä on yhteiset rahat. Minä (M) tienaan enemmän mutta ei ole ongelma.
Samasta rahakasasta kulutetaan kaikki (lapsetkin).
Hyvin on toiminut jo kolmattakymmenettä vuotta.
Olin 40 vuotta aviossa ja yhteiset rahat oli, eikä ollut mitään ongelmia.