Moi,
ongelmani on lievästi vääristynyt suhde ruokaan, joka kumpuaa lapsuudesta. En ole mikään kauhea läski, vaan normaalipainon ylärajoilla ja olen tyytyväinen kroppani malliin. Viimeisten n. neljän vuoden aikana olen laihtunut hitaasti ja terveellisesti ehkä 10 kg olematta millään kuureilla. Tajusin muutama vuosi sitten, että yksinkertaisesti syön liikaa ja lihon hitaasti, vaikka se ei minua silloin pahemmin haitannutkaan. Tulos ja ajattelun muutos on ollut pysyvä.
Tiedän, että entinen suhteeni ruokaa tuli lapsuudesta. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, mutta sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Samoin kaikkia herkkuja sai syödä niin paljon kuin halusi. Vanhemmat tekivät samoin. Luulin oikeasti vielä yläasteella/lukiossa, että tavallista ruokaa voi syödä niin paljon kuin haluaa ja pysyä suht ok:n painoisena.
Nyt minua ällöttää koko juttu, mutta silti huomana käyttäytymismallin yhä olevan olemassa ja joudun taistelemaan sitä vastaan. Juhlissa annan mennä seisovassa pöydässä, eikä se ole mielestäni ongelma. Kuitenkin juodun aina arkenankin jatkuvasti vastustamaan kiusausta ottaa lisää, enkä aina onnistu siinä. Käytän kohtuuttomasti ajatusenergiaa kiusauksen vastustamiseen. Lasken joka päivä kaloreita niin, että pyrin syömään max. 2000 kaloria. Se yleensä tuleekin täyteen, enkä ole tyytyväinen. Harvemmin tulee mitenkään aivan ylensyötyä arkena, mutta on ihan riittävän ongelmallista, jos syön kuukauden ajan 100-300 kaloria liikaa lähes joka päivä.
Huomaan vielä huijaavani itseäni, että jos olen syönyt jotain raskaampaa, ajattelen ruuan kaloripitoisuuden alakanttiin. Minulle on tyypillistä ostaa (oikeasti) puolivahingossa liikaa ruokaa. Luulen senkin tulevan kotoa, koska äiti osti usein kauhean määrän kaikkea ja se oli oikein vitsin aihe.
Syön myös viihteekseni (eli syön, vaikka ei olisi nälkä), mutta en mitään isoja määriä varsinkaan lihottavia ruokia. En kuitenkaan syö suruun/iloon.
Huvittavaa on sekin, olen koko ajan kriittisempi itseni suhteen, vaikka ikää tulee lisää ja olen koko ajan laihtunut hitaasti/paino on pysynyt samalla. Miten saisin itseni syömään vähän vähemmän kaloreita/päivä? Kiinnostaisi vinkit saman ongelman omaavilta.
ongelmani on lievästi vääristynyt suhde ruokaan, joka kumpuaa lapsuudesta. En ole mikään kauhea läski, vaan normaalipainon ylärajoilla ja olen tyytyväinen kroppani malliin. Viimeisten n. neljän vuoden aikana olen laihtunut hitaasti ja terveellisesti ehkä 10 kg olematta millään kuureilla. Tajusin muutama vuosi sitten, että yksinkertaisesti syön liikaa ja lihon hitaasti, vaikka se ei minua silloin pahemmin haitannutkaan. Tulos ja ajattelun muutos on ollut pysyvä.
Tiedän, että entinen suhteeni ruokaa tuli lapsuudesta. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, mutta sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Samoin kaikkia herkkuja sai syödä niin paljon kuin halusi. Vanhemmat tekivät samoin. Luulin oikeasti vielä yläasteella/lukiossa, että tavallista ruokaa voi syödä niin paljon kuin haluaa ja pysyä suht ok:n painoisena.
Nyt minua ällöttää koko juttu, mutta silti huomana käyttäytymismallin yhä olevan olemassa ja joudun taistelemaan sitä vastaan. Juhlissa annan mennä seisovassa pöydässä, eikä se ole mielestäni ongelma. Kuitenkin juodun aina arkenankin jatkuvasti vastustamaan kiusausta ottaa lisää, enkä aina onnistu siinä. Käytän kohtuuttomasti ajatusenergiaa kiusauksen vastustamiseen. Lasken joka päivä kaloreita niin, että pyrin syömään max. 2000 kaloria. Se yleensä tuleekin täyteen, enkä ole tyytyväinen. Harvemmin tulee mitenkään aivan ylensyötyä arkena, mutta on ihan riittävän ongelmallista, jos syön kuukauden ajan 100-300 kaloria liikaa lähes joka päivä.
Huomaan vielä huijaavani itseäni, että jos olen syönyt jotain raskaampaa, ajattelen ruuan kaloripitoisuuden alakanttiin. Minulle on tyypillistä ostaa (oikeasti) puolivahingossa liikaa ruokaa. Luulen senkin tulevan kotoa, koska äiti osti usein kauhean määrän kaikkea ja se oli oikein vitsin aihe.
Syön myös viihteekseni (eli syön, vaikka ei olisi nälkä), mutta en mitään isoja määriä varsinkaan lihottavia ruokia. En kuitenkaan syö suruun/iloon.
Huvittavaa on sekin, olen koko ajan kriittisempi itseni suhteen, vaikka ikää tulee lisää ja olen koko ajan laihtunut hitaasti/paino on pysynyt samalla. Miten saisin itseni syömään vähän vähemmän kaloreita/päivä? Kiinnostaisi vinkit saman ongelman omaavilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jeeps eli minulla on samaista ongelmaa mutta en oikein osaa sinua neuvoja. varmaan ongelman tiedostaminen ja omien käyttäytymistapojen aktiivinen työstäminen pois vanhasta huonosta tavasta. eli pitää olla koko ajan tuntokarvat pystyssä ettei lankea vanhaan ansaan. koko loppuelämän projekti siis... ei mitenkään kiva asia mutta niille lapsuudessa opituille maneereille ei oikein voi mitään.
onhan se kurjaa että pi5tää kokoajan vahtia omaa käyttäytymistään mutta niin sen vain on mentävä. ja keksi jotain muuta tekemistä kuin syöminen, lähde vaikka lenkille, pois keittiön ja jääkaapin läheisyydestä.