Antakaapa neuvoja mitä tehdä, puhua olen yrittänyt, mutta ei tunnu millään menevän perille, asiaani pidetään ns. turhana vinkumisena ja ei mitenkään tärkeänä aiheena, mutta minulle se on sitä. Tunnen siis itseni ulkopuoliseksi suhteessani. Olemme seurustelleet jo vuosia. Suhteen alkuvaiheessa mieheni petti minua toisen naisen kanssa kännipäissään, josta toki pienet arvat jäi, mutta päädyimme jatkamaan suhdetta. Menikin suht kivasti ja normaalisti parisen vuotta, mutta nyt jo hetken nostanut ärsytyskäyrääni sellainen asia, että mieheni jättää minut huomiotta tietyissä tilanteissa liki poikkeuksetta. Hänellä on esim ystäviä, jotka kutsuvat häntä saunomaan, tärkeisiin juhliin jne. mutta minua ei ikinä pyydetä mukaan, vaikka siellä muiden naisetkin on. Ymmärrän toki, että tuossa ei ole kyse mieheni halusta, mutta silti olisi mielestäni kohteliasta kysyä, voinko minäkin tulla mukana, mutta ei... Toinen tilanne on tämä, kun olemme iltaa istumassa ja nautimme alkoholia, niin tietyn humalatilan saavuttua minä joka olen todella sosiaalinen ja puhelias, juttelen kaikkien meidän porukassa olevien kanssa, kun taas mieheni poistuu baarissa mm. muualle, sanaakaan sanomatta ja kun lähden häntä etsimään ja löydän hänet esim. juttelemassa jollekkin toiselle naiselle ja menen siihen mukaan keskustelemaan, niin minua ei koskaan esitellä mitenkään tälle toiselle ihmiselle. Esim. olimme festareilla vkonloppuna, niin kahteenkin kertaan tuli tilanne, kun minulle ventovieras ihminen tulee juttelemaan miehelleni, niin hän höpöttelee ummet ja lammet, huomioimatta minua mitenkään, esittelemättä minua toiselle ihmiselle, ei ole näkevinäänkään minua. Sitten teki sielläkin yllättävän katoamistempun "leiriltämme" ja kun soitin perään ja kysyin missä hän menee, eikö voisi tulla leirille tai minä mennä sinne missä hän on, koska olisi hieno viettää aikaa siellä yhdessä, niin alkaa huutaminen siitä, kuinka minun pitäisi lopettaa tuo alkoholinkäyttö koska minusta tulee tuollainen kyttäävä ämmä, joka koko ajan syyttelee kaikesta ja haluaa olla kaikessa mukana!! Mitä siis tehdä, millä saada mies tajuamaan, että minä en enää tunne itseäni hänen elämänsä naiseksi ja siksi naiseksi, jonka kuuluisi olla kaikessa mukana, vaikkei kyttääkkään menemisiä ja tulemisia?? Olenko todella liian ahdistava ja pitäisikö tyytyä vain siihen osaan, että mieheni on vain silloin kanssani, kun hänelle sopii ja hän näyttää tunteensa ja sen että välittää minusta, vain ja ainoastaan silloin, kun kukaan muu ei nää, varsinkaan kaverit ja ventovieraat ihmiset??
Tunnen itseni "ulkopuoliseksi"!?
diipadaapaa
9495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö kenelläkään todellakaan ole vinkkiä, miten saada mies ymmärtämään minun näkökantani tilanteeseen ja se, että tunnen itseni todella ulkopuoliseksi suhteessani :/ !??
Hei,
Ymmärrän yskäsi. Valitettavasti olen pitkälti samantapaisessa tilanteessa. Tosin minulla mies ei edes häivy mihinkään. On vain siinä tuppisuuna vaikka sanon, että olen yksinäinen.
Ei ota mitenkään kantaa asiaan, ei tee mitään helpottaaksesi oloasi?, vaikka asiasta mainitset? =/ kuulostaapa kyllä vielä ikävämmältä...ja valitettavan kylmältä tuo käytös.
Onko teillä pitkään ollut tuollaista??
Vinkki voisi olla asumusero?
Vaikeaa, koska emme asu yhdessä.
Rippuu suuresti itsestäsi .Haluatko olla "näkymätön " miehellesi.
Olisit juuri sellainen diipadaa .Tarvittaessa esiin kaivettava, muuten mies piilottaa
sinut ?
Mitä sinun kannattaa tehdä .
Älä keskustele miehesi kanssa .Toimit vain miestäsi kohtaan toisin.
Hän ei halua sinun välittävän itsestään .
MItä tämän kertonee sinulle suhteesi laadusta ?
Ota selvää etäisyyttä mieheesi .Älä ole aina tavoitettavissa .Älä ole enää
tyrkyllä miehesi seuraan (.Huomaat hänen pyrkivän muualle )
Samalla puntaroit tulevaisuutesi laatua .Irrottautuminen miehestä vie aikaa .
Kysymys onkin nyt sinun tarpeistasi .Miehesi tyydyttää omiaan .
Luottaa sinun taipuvaisuuteesi .
Olet nyt ansassa.Vain sinä voit päästää itsesi vapaaksi .Suhteessa ei ole
tällä hetkellä nähtävästi muuta hyvää kuin erillään asuminen.
Joudut ratkaisemaan yksin suhteesi mieheesi .
Jospa ymmärätisit olla hiljaa ja kuunnella, etkö vetäisi pääroolia, miehesi ilmeisesti tuntee itsensä nolatuksi, kun alatkin pälpättää ja muistatko mitä vielä.
Anna miehellesi tilaa äläkä vedä sitä pääroolia heti kun humallut, joten viina vähemppään ja tavat kunniaan, joten kuuntele, saat muuten paljon enemmään ja sinut varmasti kutsutaan mukaan, nyt sinut on leimattu ilonpilaajaksi.
Tollanen miehen käytös syö suhdetta pikku hiljaa.Epävarmuus suhteessa lisääntyy koko ajan.Jos ette saa puhuttua asioita selviksi on suhde syytä lopettaa.Puhuminen on kyllä suhteessa tosi tärkeetä kuin myös kumppaniin luottaminenkin.
Kiitos kaikille kommenteistanne!
Nou Broblem, sinulla oli kyllä hyviä miettimisen arvoisia asioita tekstissäsi. Olen aiemmin itsekkin miettinyt, että tuntuu siltä, että olen ns. aina saatavilla, kun mies haluaa tulla luokseni tai olla kanssani, mutta kun mies voi ja haluaa mennä muualla ja touhuta muuta, niin itse istun kotona ja viettelen omaa aikaani ja mies tietää, että jos haluaakin tulla kotiini katsomaan minua, on satavarma, että sieltä löytää minut "odottamasta". Ja minun taipuvaisuuteeni mieheni taitaa todella luottaa ja ehkä liikaakin olen sitä tehnyt, vain ns. miellyttääkseni toista. Pistämpä ajatusmyssyn päähäni ja luen tekstisi vielä pari kertaa, sisäistääkseni sen oikein kunnolla :)
Ilonpilaaja: Nyt en ihan täysin sisäistänyt sinun tekstiäsi ja pointtiasi asiassa. En ole mitenkään päälle päsmäri, vaikka sosiaalinen olenkin ja tykkään käydä ihmisten kanssa pitkiä ja syvällisiäkin keskusteluja monista aiheista. En tarkoittanut sosiaalisuudellani sitä, että yritän olla aina huomion keskipisteenä kaveriporukassamme, vaan sitä, että saatan istua pitkiäkin hetkiä ja jutella asioista kavereidemme kanssa, sen enempää itseäni jalustalle nostamalla ja esiintymällä. Olen monen ihmisen mielestä erittäin hyvä kuuntelijakin, joten siksi minun kanssani moni ihminen esim baarissa tykkää jutella, koska jaksan kuunnella ja antaa asiaan näkökulmia ym. En tajua siis miten minut on nyt leimattu ilonpilaajaksi ja kuinka vien tässä mieheltäni tilaa?? Tai miten hän voisi tuntea itsensä nolatuksi??
pari:) : Olet oikeassa, epävarmuus valitettavasti lisääntynyt jälleen koko ajan ja puhuminen, sekä luottamus kumppaniin on tärkeimmät asiat suhteessa ja pelkäänkin, että jos tämä tilanne jatkuu, niin epävarmuuteni sekä itseeni, mieheeni, että suhteeseemme tuhoutuu ja sitten on vain nostettava ne kädet pystyyn :( ja kun mieheni ei tätä tilannetta näe tuolta kantilta, niin en enää tiedä miten sen hänelle selittäisin, niin että saisin hänet ymmärtämään minun ajatukseni ja pelkoni, ilman että tarvitsisi nostaa niitä käsiä pystyyn ja luovuttaa. Mutta näinkään en vain enää jaksaisi elää tätä suhdetta.